Miksi nykyään tehdään lapset ennen avioliittoa?
Omasta ikäluokastani (22-27) en tunne ketään äitiä, joka olisi naimisissa lasten isän kanssa. Missä vaiheessa lasten tekemisestä ennen avioliittoa tuli näin tavallista? Lapsi on kuitenkin koko elämän kestävä "projekti" ja sitoo ihmiset toisiinsa paljon enemmän kuin avioliitto. Itse ainakin haluaisin kunnolla testata sitä yhteiselämää ennen lapsia.
Tuleeko niitä vahinkolapsia todellakin niin paljon? Onko eroaminen niin normaalia, että avioliitto on menettänyt merkityksensä? Vai ajatellaanko, että me kumminkin erotaan, helpompi kun ei olla naimisissa? Vai olisko kyse siitä, että taloudellinen tilanne ei kestä hääjuhlaa? Vaikka lapseenhan sitä rahaa enemmän palaa.
En ole mitenkään vanhoillinen, eikä sillä ole mielestäni merkitystä missä vaiheessa lapsia tehdään. Mutta milloin tästä tuli normi? Tuntuu että ihmiset tekee nykyään lapsia ihan mihin sattuu elämäntilanteisiin ja epävakaisiin parisuhteisiin.
Eräs yhden lapsen isä totesi, kun juteltiin kihlautumisesta: "en oo vielä valmis sitoutumaan sillä lailla." Kuitenkin on lapsi tehty naisen kanssa?! Lisätään vielä, että kyseessä ei ole mitään elämämkoulu-porukkaa, vaan ihan normaaleja ihmisiä.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Omasta ikäluokastani (22-27) en tunne ketään äitiä, joka olisi naimisissa lasten isän kanssa. Missä vaiheessa lasten tekemisestä ennen avioliittoa tuli näin tavallista? Lapsi on kuitenkin koko elämän kestävä "projekti" ja sitoo ihmiset toisiinsa paljon enemmän kuin avioliitto. Itse ainakin haluaisin kunnolla testata sitä yhteiselämää ennen lapsia.
Tuleeko niitä vahinkolapsia todellakin niin paljon? Onko eroaminen niin normaalia, että avioliitto on menettänyt merkityksensä? Vai ajatellaanko, että me kumminkin erotaan, helpompi kun ei olla naimisissa? Vai olisko kyse siitä, että taloudellinen tilanne ei kestä hääjuhlaa? Vaikka lapseenhan sitä rahaa enemmän palaa.
En ole mitenkään vanhoillinen, eikä sillä ole mielestäni merkitystä missä vaiheessa lapsia tehdään. Mutta milloin tästä tuli normi? Tuntuu että ihmiset tekee nykyään lapsia ihan mihin sattuu elämäntilanteisiin ja epävakaisiin parisuhteisiin.
Eräs yhden lapsen isä totesi, kun juteltiin kihlautumisesta: "en oo vielä valmis sitoutumaan sillä lailla." Kuitenkin on lapsi tehty naisen kanssa?! Lisätään vielä, että kyseessä ei ole mitään elämämkoulu-porukkaa, vaan ihan normaaleja ihmisiä.
Tuossahan sinä itse vastasit kysymykseen. Mihin sitä avioliittoa tarvitaan?
Miksi edes mennä naimisiin?
Kuten sanoit, lapset ovat suurempi sitoutumus kuin joku avioliitto. Yhteiselämää ehtii testaamaan ilman papin aamentakin.
No olet tosi vanhoillinen, jos kuvittelet avioliiton merkitsevän mitään muuta kuin taloudellista sopimusta. Ei se oikeasti ole mikään sitoumus eikä tae, eikä pidäkään olla. Siinä saa tiettyjä juridisia oikeuksia ja velvollisuuksia, mutta ei se mitään muuta takaa.
Meillä on kolme teini-ikäistä vahinkoa ja olemme olleet lapsen isän kanssa kimpassa 22 vuotta. Eikä meillä ole pienintäkään aikomusta mennä naimisiin. Se ei kiinnosta meitä lainkaan, eikä merkitse meille mitään. Meidän perheemme ja lapsemme merkitsee meille lähes kaikkea. Kaikki eivät ajattele vanhanaikaisesti avioliitosta.
Muuten emme olisi saanet edes yhtä lasta, sillä kumpikaan meistä ei ole koskaan halunnut naimisiin.
t. 46v ja 53v
Miksi yhteiselämän testaaminen vaatisi avioliiton? Jos avioitumista ei koe erityisen merkittäväksi asiaksi, niin miksi pitäisi avioitua ennen lapsia. Enää ei seurakuntakaan julkisesti paheksi susipareja.
Avomiehen sisko haluaa nimenomaan säästää rahaa hääjuhliin, heillä kaksi lasta.
Mielestäni naimisiinmeno on ok siinä perhettä perustaessa, muuten en oikein välitä koko ideasta.
En halua hääjuhlia tai edes sormuksia. Voisin ihan hyvin vain perustaa perheen ja elää avoliitossa, mutta mies perinteisempi ja arvostaa avioliittoa ja siihen liittyvää symboliikkaa.
Ja onhan se kiva virallinen sitoutuminen. Ei voi toinen vain ovet paukkuen häipyä hetken mielijohteesta ehkä yhtä helposti? Eroa ei heti saa ja ehkä (en tiedä) se vala ja lupaus motivoi hoitamaan suhdetta?
Minulle oli periaatteessa ihan sama mennäänkö naimisiin ennen vai jälkeen lasten teon, mutta käytännön kannalta ajattelin että häät on helpompi toteuttaa ilman että jaloissa pyörii ainakaan kovin pieniä lapsia.
Muuten varmaan olisi tehty lapset ensin ja menty naimisiin vasta myöhemmin. Syynä lähinnä se että naimisiin ehtii vaikka eläkkeellä, mutta lasten teossa on aikaraja. Eli näin kolmekymppisenä en voinut lykätä lasten tekemistä kauemmas.
Omassa tuttavapiirissä on jo kolme pariskuntaa tehnyt näin: ensin kesävauva, siitä vuoden päästä naimisiin, heti häiden jälkeen toinen lapsi alulle. Eli alle kahteen vuoteen kaksi lasta ja häät. Itse en olisi halunnut juhlia häitäni niin, että meillä olisi ollut jo lapsi. Enkä muutenkaan ole ihan ymmärtänyt, että mikä ihmeen kiire n. 25-27-vuotiailla on ollut tehdä tuo kaikki niin kamalan nopeaan tahtiin.
Ihan samalla tavalla se mies voi häippästä ovesta hetken mielijohteesta papin aamenenkin jälkeen. Sen jälkeen lähettää pari paperia seurakuntaan tai maistraattiin ja hankkii oman kodin. Sitten lapset seilaa kahden kodin väliä. Jos avioliitto olisi tae jostain, puolet avioliitoista ei päättyisi siihen, että lusikat menee jakoon.
Lapset eivät tarkoita sitoutumista parisuhteeseen. Avioliitto tarkoittaa. Miehet voivat haluta vaihtaa nuorempaan ja se on helpompaa ilman paperisotaa.
Kauan sitten tunnettiin sellainen käsite kuin pakkoavioliitto. Sellainen solmittiin, kun nainen tuli vahingossa raskaaksi. Eihän se mikään juridinen pakko ollut, mutta moraalinen sitäkin enemmän. Nykyään ei onneksi ole sopimatonta, että lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella, joten pariskunnat menevät usein naimisiin vasta lapsen saatuaan, tai eivät sittenkään. Hyvä näin.
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät tarkoita sitoutumista parisuhteeseen. Avioliitto tarkoittaa. Miehet voivat haluta vaihtaa nuorempaan ja se on helpompaa ilman paperisotaa.
Vissiin omat vanhempani eivät sitten ole sitoutuneet parisuhteeseen kun ovat eläneet pian 40 vuotta avoliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät tarkoita sitoutumista parisuhteeseen. Avioliitto tarkoittaa. Miehet voivat haluta vaihtaa nuorempaan ja se on helpompaa ilman paperisotaa.
Aikamoista sitoutumista kun puolet avioliitoista päätyvät eroon.
En kuvittele, että avioliitto olisi mikään tavoite, johon kaikkien tulisi pyrkiä. Enemmän pohdin tässä sitä, että miksi se avioliiton merkitys ei ole enää samanlainen kuin ennen. Pelkkä kirjallinen sopimushan se on, ei muuta, mutta miksi ei olisi valmis menemään naimisiin jos kuitenkin haluaa lapsia toisen kanssa? Mitkä on ne avioliiton huonot puolet sitten?
Nää kommentit vahvisti mun käsitystä siitä, että näin tosiaan on, enää ei mennä naimisiin. Ehkä mun ajatteluun vaikuttaa se, että lasten hankkiminen ei kiinnosta mua ollenkaan.
Ap
Oltiin oltu 10 vuotta yhdessä, kun ensimmäinen lapsi syntyi. Ristiäisissä ohimennen pappi sanoi aamenen. Ei vaan nähty tarvetta järkätä naimisiin menoa, siinä se meni kuin luontaisesti itsekseen, ohimennen, ilman kenenkään hössötystä ja ystävät ja perhe ympärillä.
Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus, joka antaa kyllä perheelle turvaa tietyissä tilanteissa. Kysymys näille, jotka pitävät avioliittoa yhdentekevänä: Mitä haittaakaan siitä naimisiinmenosta on? Sehän hoituu vaikka maistraatissa ilman mitään kekkereitä.
Minun ystäväpiirissäni taas ei ole ollut ketään 22-27-vuotiasta, jolla olisi vielä lapsia, eikä vanhemmissakaan ketään, joka ei olis ollut naimisissa silloin kun lapset on syntyneet. Ihmisillä on erilaiset tavat.
Monet ihmiset eivät edes suunnittele menvänsä naimisiin ikinä. Ap kuvittelee, että avioliiton pitäisi olla kaikkien tavoite.