Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään tehdään lapset ennen avioliittoa?
18.04.2017 |
Omasta ikäluokastani (22-27) en tunne ketään äitiä, joka olisi naimisissa lasten isän kanssa. Missä vaiheessa lasten tekemisestä ennen avioliittoa tuli näin tavallista? Lapsi on kuitenkin koko elämän kestävä "projekti" ja sitoo ihmiset toisiinsa paljon enemmän kuin avioliitto. Itse ainakin haluaisin kunnolla testata sitä yhteiselämää ennen lapsia.
Tuleeko niitä vahinkolapsia todellakin niin paljon? Onko eroaminen niin normaalia, että avioliitto on menettänyt merkityksensä? Vai ajatellaanko, että me kumminkin erotaan, helpompi kun ei olla naimisissa? Vai olisko kyse siitä, että taloudellinen tilanne ei kestä hääjuhlaa? Vaikka lapseenhan sitä rahaa enemmän palaa.
En ole mitenkään vanhoillinen, eikä sillä ole mielestäni merkitystä missä vaiheessa lapsia tehdään. Mutta milloin tästä tuli normi? Tuntuu että ihmiset tekee nykyään lapsia ihan mihin sattuu elämäntilanteisiin ja epävakaisiin parisuhteisiin.
Eräs yhden lapsen isä totesi, kun juteltiin kihlautumisesta: "en oo vielä valmis sitoutumaan sillä lailla." Kuitenkin on lapsi tehty naisen kanssa?! Lisätään vielä, että kyseessä ei ole mitään elämämkoulu-porukkaa, vaan ihan normaaleja ihmisiä.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus, joka antaa kyllä perheelle turvaa tietyissä tilanteissa. Kysymys näille, jotka pitävät avioliittoa yhdentekevänä: Mitä haittaakaan siitä naimisiinmenosta on? Sehän hoituu vaikka maistraatissa ilman mitään kekkereitä.
Jos ei tarvitse niitä avioliiton lakijuttuja mihinkään, miksi pitäisi mennä naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus, joka antaa kyllä perheelle turvaa tietyissä tilanteissa. Kysymys näille, jotka pitävät avioliittoa yhdentekevänä: Mitä haittaakaan siitä naimisiinmenosta on? Sehän hoituu vaikka maistraatissa ilman mitään kekkereitä.
Itselleni se on periaatekysymys.
Avioeroon päättyi viime vuonna 13 682 avioliittoa.
Luulisin, että monet ihmiset vastustavat ajatusta ökyhäistä ja bridezillana hyörimisestä. Nyt tulee varmasti joku sanomaan, että voihan sitä käydä vaikka maistraatissa pyörähtämässä. Joo voi, mutta tässäkin ketjussa on esitetty ajatusta, että häät on niin mahdoton voimainponnistus, ettei se onnistu jos on lapsia. Rima on viritelty jonnekin, minne moni ei halua edes yrittää kurkottaa.
T. N40, joka on aina tiennyt haluavansa lapsia, mutta joka ei ole vielä tähän päivään mennessä halunnut järjestää häitä.
Avioliiton on usein ajateltu suojelevan heikompia osapuolia. Nuiva suhtautuminen esi- ja ulkoaviolliseen seksiin on turvannut monelle lapselle isän huolenpidon ja elatuksen.
– Varsinkin köyhät naiset, köyhien naisten vanhemmat, kunnolliset beetamiehet ja valtio ovat hyötyneet vahvasta avioliitosta ja vallitsevasta yksiavioisuudesta, sanoo Henry Laasanen, joka valmistelee miesten tasa-arvosta väitöskirjaa Jyväskylän yliopistoon.
Ilman yksiavioisuuteen kannustavia sosiaalisia normeja kaikkein halutuimmat miehet, "alfaurokset", vievät naiset keskinkertaisilta "beetamiehiltä". Seksuaalisten markkinoiden näkökulmasta perinteistä avioliittoa voikin pitää eräänlaisena tavallisten miesten liittona alfauroksia vastaan. Naisten taloudellinen itsenäisyys sotki pakan.
– Kun naiset ovat päässeet taloudellisesti omilleen, vahvasta avioliitosta on tullut heille yhä enemmän taakka. Valtiosta on tullut kelvollinen aviomiehen korvike.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät tarkoita sitoutumista parisuhteeseen. Avioliitto tarkoittaa. Miehet voivat haluta vaihtaa nuorempaan ja se on helpompaa ilman paperisotaa.
Avioliitto ei tarkoita sitoutumista parisuhteeseen. Parisuhteeseen sitoutuminen tarkoittaa sitoutumista parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus, joka antaa kyllä perheelle turvaa tietyissä tilanteissa. Kysymys näille, jotka pitävät avioliittoa yhdentekevänä: Mitä haittaakaan siitä naimisiinmenosta on? Sehän hoituu vaikka maistraatissa ilman mitään kekkereitä.
Tässäpä tämä ajatukseni selkeästi muotoiltuna. Miksi ei mennä naimisiin, jos on jo valmis sitoutumaan toiseen lasten kautta? Mielestäni häät ovat myös mukava tapa tehdä suhteesta julkinen, ns. virallinen ja näin aloittaa perheen perustaminen.
Edelleenkään, nykyisessä toimintatavassa ei ole mitään vikaa. Ihmettelen vain, miksi näin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta ikäluokastani (22-27) en tunne ketään äitiä, joka olisi naimisissa lasten isän kanssa. Missä vaiheessa lasten tekemisestä ennen avioliittoa tuli näin tavallista? Lapsi on kuitenkin koko elämän kestävä "projekti" ja sitoo ihmiset toisiinsa paljon enemmän kuin avioliitto. Itse ainakin haluaisin kunnolla testata sitä yhteiselämää ennen lapsia.
Tuleeko niitä vahinkolapsia todellakin niin paljon? Onko eroaminen niin normaalia, että avioliitto on menettänyt merkityksensä? Vai ajatellaanko, että me kumminkin erotaan, helpompi kun ei olla naimisissa? Vai olisko kyse siitä, että taloudellinen tilanne ei kestä hääjuhlaa? Vaikka lapseenhan sitä rahaa enemmän palaa.
En ole mitenkään vanhoillinen, eikä sillä ole mielestäni merkitystä missä vaiheessa lapsia tehdään. Mutta milloin tästä tuli normi? Tuntuu että ihmiset tekee nykyään lapsia ihan mihin sattuu elämäntilanteisiin ja epävakaisiin parisuhteisiin.
Eräs yhden lapsen isä totesi, kun juteltiin kihlautumisesta: "en oo vielä valmis sitoutumaan sillä lailla." Kuitenkin on lapsi tehty naisen kanssa?! Lisätään vielä, että kyseessä ei ole mitään elämämkoulu-porukkaa, vaan ihan normaaleja ihmisiä.
Tuossahan sinä itse vastasit kysymykseen. Mihin sitä avioliittoa tarvitaan?
Ajattelen ihan päin vastoin. Lapset ovat 20 v projekti. Puolison kanssa on tarkoitus olla koko elämä. Ainakin tarkoitus on näin. Mutta eihän sitä 35 vuoden jälkeen vielä osaa varmasti sanoa.
Avioliitto on yksinkertainen soppari, jolla saadaan perheen perusta kuntoon ja luodaan pelisäännöt sille, miten toimitaan, kun avioliitto aikanaan loppuu, eroon tai kuolemaan. Siitä on monenlaisia etuja ja myös velvoitteita, joista osa selviää vasta matkan varrella. Sitä en tajua, minkä takia avoliittolaisille ollaan järkkäämässä milloin mitäkin avioliitonkaltaisia etuja, nyt viimeksi leskeneläkettä. Sitähän varten ihmiset ovat avoliiton valinneet, etteivät halua sen sitoumuksia vaan vapautta.
Aika moni menee nykyään naimisiin vaikkapa siellä maistraatissa tai lapsen ristiäisissä.
Ne hääjuhlat on niin lastseason.
Ja yleensä ne ökyhäiden järkkääjät eroaa.. Kumma juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihmetellyt ihan samaa! Miten joku voi ajatella, että naimisiinmeno (tai kihlaus) olisi isompi sitoomus kuin yhteinen lapsi?! Mä en edes uskaltaisi tehdä lapsia miehelle, joka ei ole mua valmis viemään alttarille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus, joka antaa kyllä perheelle turvaa tietyissä tilanteissa. Kysymys näille, jotka pitävät avioliittoa yhdentekevänä: Mitä haittaakaan siitä naimisiinmenosta on? Sehän hoituu vaikka maistraatissa ilman mitään kekkereitä.
Tässäpä tämä ajatukseni selkeästi muotoiltuna. Miksi ei mennä naimisiin, jos on jo valmis sitoutumaan toiseen lasten kautta? Mielestäni häät ovat myös mukava tapa tehdä suhteesta julkinen, ns. virallinen ja näin aloittaa perheen perustaminen.
Edelleenkään, nykyisessä toimintatavassa ei ole mitään vikaa. Ihmettelen vain, miksi näin.
Ap
Jep, ja moni on naimisissa ilman, että sitä kukaan tietää.
Tämä juhliminen ja julistaminen on mennyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kuvittele, että avioliitto olisi mikään tavoite, johon kaikkien tulisi pyrkiä. Enemmän pohdin tässä sitä, että miksi se avioliiton merkitys ei ole enää samanlainen kuin ennen.
Ap
Yhteiskunta on muuttunut. Uskonto ei säätele enää ihmisten elämää samalla tavalla kuin ennen. Ihmiset uskaltavat elää vapaammin kuin ennen, enää ei suku ja ympärisö vaadi tietynlaista käytöstä ja tiettyjä rituaaleja. Ihmiset kyseenalaistavat enemmän tapoja ja instituutioita, ja hyvä niin. Vielä kun tajuaisivat lapsikasteen lopettamisenkin, se näyttää roikkuvan vielä sitkeämmin kuin avioliiton "pakkopulla".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta ikäluokastani (22-27) en tunne ketään äitiä, joka olisi naimisissa lasten isän kanssa. Missä vaiheessa lasten tekemisestä ennen avioliittoa tuli näin tavallista? Lapsi on kuitenkin koko elämän kestävä "projekti" ja sitoo ihmiset toisiinsa paljon enemmän kuin avioliitto. Itse ainakin haluaisin kunnolla testata sitä yhteiselämää ennen lapsia.
Tuleeko niitä vahinkolapsia todellakin niin paljon? Onko eroaminen niin normaalia, että avioliitto on menettänyt merkityksensä? Vai ajatellaanko, että me kumminkin erotaan, helpompi kun ei olla naimisissa? Vai olisko kyse siitä, että taloudellinen tilanne ei kestä hääjuhlaa? Vaikka lapseenhan sitä rahaa enemmän palaa.
En ole mitenkään vanhoillinen, eikä sillä ole mielestäni merkitystä missä vaiheessa lapsia tehdään. Mutta milloin tästä tuli normi? Tuntuu että ihmiset tekee nykyään lapsia ihan mihin sattuu elämäntilanteisiin ja epävakaisiin parisuhteisiin.
Eräs yhden lapsen isä totesi, kun juteltiin kihlautumisesta: "en oo vielä valmis sitoutumaan sillä lailla." Kuitenkin on lapsi tehty naisen kanssa?! Lisätään vielä, että kyseessä ei ole mitään elämämkoulu-porukkaa, vaan ihan normaaleja ihmisiä.
Tuossahan sinä itse vastasit kysymykseen. Mihin sitä avioliittoa tarvitaan?
Ajattelen ihan päin vastoin. Lapset ovat 20 v projekti. Puolison kanssa on tarkoitus olla koko elämä. Ainakin tarkoitus on näin. Mutta eihän sitä 35 vuoden jälkeen vielä osaa varmasti sanoa.
Avioliitto on yksinkertainen soppari, jolla saadaan perheen perusta kuntoon ja luodaan pelisäännöt sille, miten toimitaan, kun avioliitto aikanaan loppuu, eroon tai kuolemaan. Siitä on monenlaisia etuja ja myös velvoitteita, joista osa selviää vasta matkan varrella. Sitä en tajua, minkä takia avoliittolaisille ollaan järkkäämässä milloin mitäkin avioliitonkaltaisia etuja, nyt viimeksi leskeneläkettä. Sitähän varten ihmiset ovat avoliiton valinneet, etteivät halua sen sitoumuksia vaan vapautta.
Niin totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuvittele, että avioliitto olisi mikään tavoite, johon kaikkien tulisi pyrkiä. Enemmän pohdin tässä sitä, että miksi se avioliiton merkitys ei ole enää samanlainen kuin ennen.
Ap
Yhteiskunta on muuttunut. Uskonto ei säätele enää ihmisten elämää samalla tavalla kuin ennen. Ihmiset uskaltavat elää vapaammin kuin ennen, enää ei suku ja ympärisö vaadi tietynlaista käytöstä ja tiettyjä rituaaleja. Ihmiset kyseenalaistavat enemmän tapoja ja instituutioita, ja hyvä niin. Vielä kun tajuaisivat lapsikasteen lopettamisenkin, se näyttää roikkuvan vielä sitkeämmin kuin avioliiton "pakkopulla".
Ei avioliitolla ole välttämättä yhtään mitään tekemistä uskonnon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt ihan samaa! Miten joku voi ajatella, että naimisiinmeno (tai kihlaus) olisi isompi sitoomus kuin yhteinen lapsi?! Mä en edes uskaltaisi tehdä lapsia miehelle, joka ei ole mua valmis viemään alttarille.
Onneksi ollaan miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että ei mennä kihloihin saati naimisiin. Ei tartte miettiä tuollaisia kun tiedetään ilman papin aamentakin että ollaan sitouduttu toisiimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuvittele, että avioliitto olisi mikään tavoite, johon kaikkien tulisi pyrkiä. Enemmän pohdin tässä sitä, että miksi se avioliiton merkitys ei ole enää samanlainen kuin ennen.
Ap
Yhteiskunta on muuttunut. Uskonto ei säätele enää ihmisten elämää samalla tavalla kuin ennen. Ihmiset uskaltavat elää vapaammin kuin ennen, enää ei suku ja ympärisö vaadi tietynlaista käytöstä ja tiettyjä rituaaleja. Ihmiset kyseenalaistavat enemmän tapoja ja instituutioita, ja hyvä niin. Vielä kun tajuaisivat lapsikasteen lopettamisenkin, se näyttää roikkuvan vielä sitkeämmin kuin avioliiton "pakkopulla".
Kakat sitä mikään uskonto tai suku ole säädellyt, kyllä se on iänkaiken ollut halu olla yhdessä ja naimisissa.
Porukalla vaan on rahat loppu, ja naimisiin ei nähdä järkeä mennä, jos ei ole varaa järjestää " bailuja".. Ihmiset on vaan niin lapsellisia.
Sitten otetaan vaikka lainaa ja erotaan vuoden päästä.
Ne jotka menee naimisiin salaa tai maistraatissa tai vaikka siellä ristiäisissä ( kun pappi nyt sattuu olemaan paikalla) pysyy yleensä yhdessä.
Mä näen sen silleen, että avioituessa lupaan rakastaa toista ihan omasta halustani ja vapaaehtoisesti.
Lapsen synnyttyä mun sen sijaan on pakko edes jossakin määrin olla lapsen isään yhteydessä halusin tai en.
Näen avioliiton rakkauden ja sitoutumisen merkkinä. Jos sitä ei ole niin lapset on vaan semmonen pakkopulla minkä on mennyt tekemään ja on toista osapuolta pakko sietää. Eli ei siis välttämättä ole rakkautta lainkaan siinä parisuhteessa, koskaan ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt ihan samaa! Miten joku voi ajatella, että naimisiinmeno (tai kihlaus) olisi isompi sitoomus kuin yhteinen lapsi?! Mä en edes uskaltaisi tehdä lapsia miehelle, joka ei ole mua valmis viemään alttarille.
Onneksi ollaan miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että ei mennä kihloihin saati naimisiin. Ei tartte miettiä tuollaisia kun tiedetään ilman papin aamentakin että ollaan sitouduttu toisiimme.
Onko siis kyse periaatteesta? "Me ei tarvita ketään sanomaan että ollaan sitouduttu toisiimme, kyllä me se tiedetään".
Mulle avioliitto tulee ajankohtaiseksi vasta sitten, kun aletaan tosiaan miettiä perheen perustamista tai yhteistä omaisuutta (esim. Talo) enemmän. Olen romantikko ja mulle avioliitto on sekä juridinen kauppasopimus että romanttinen "valitsen sinut" ele.
Näin avoliitossa eläessä avioliitto ei kuitenkaan ole ajankohtainen, koska ollaan pohdittu lapsia lähempänä kolmenkympin ikää.
N24
Ei ole paperisotaa, on vain kaksi paperia. Ja eron saa ihan automaattisesti ilman mitään sotimista. Jos puoliso haluaa lähteä, se lähtee vaikka minkälaisten paperien kanssa.