Miksi nykyään tehdään lapset ennen avioliittoa?

Vierailija kirjoitti:

Vai olisko kyse siitä, että taloudellinen tilanne ei kestä hääjuhlaa? Vaikka lapseenhan sitä rahaa enemmän palaa.

Tuossa on nyt kyllä jonkinlainen logiikkavirhe. Raha ei toimi niin että kun sitä laittaa asiaan A niin riittää myös asiaan B. Päinvastoin, kaikki minkä laittaa A:han on poissa muista vaihtoehtoisista käyttökohteista.

Avioliitto nyt vaan on vanhanaikainen instituutio,joka nykymaailmassa menettää merkitystään.

Vielä enemmän ihmettelen - ja nimenomaan juridisessa mielessä, että ihmiset ostaa asunnon/talon ennen avioliittoa. Toki homman voi sumplia keskinäisellä testamentilla ja kirjallisella sopimuksella siitä, miten erotilanteessa menetellään, mutta aika harva näitä erillisiä sopimuksia tekee avoliitossa. Avioliitto (+avioehto) hoitaa nämä jutut kerralla kuntoon. Minulle avioliitto on tärkeä nimenomaan juridisen puolensa vuoksi.

Kyllä se enemmänkin on niin että miehet eivät kunnioita naisia. Ihan samalla tavalla puhuvat vaimoistaan kun "lortoista". Avioliitto nimenomaan on naisen alentamista.

Myönnättekö siis että miehet ovat luonnostaan niin uskottomia että heitä pitää testata liitolla? Mutta avioituneet miehet ovat edelleen isoon pettäjäryhmä ja pienten lasten äidit suurin petetyksi tulevien ryhmä. Oikein haluttaa naimisiin tilastoja katsellessa. Juu ei.

Minä taas tunnen lähes yksinomaan pareja, jotka ovat avioituneet ennen lapsia. Ikääkin toki 10 v enemmän kuin ap:lla. Mutta en voi uskoa että on näin iso kuilu ikäpolvien välillä, todennäköisesti kyse on enemmän siitä millaisissa piireissä liikkuu.

Vierailija kirjoitti:

Jos hankin mieheni kanssa lapsen se tapahtuu ilman avioliittoa. Mielelläni ottaisin avioliiton hyvät edut ja menisin naimisiin maistraatissa ilman sukulaisten läsnäoloa, hääpukua, hääkuvia, häämatkaa jne. Mutta mieheni mielestä todistajien pitäisi olla sukulaisia (vain läheisimmät) ja heidän kanssaan pitää juhlistaa avioliittoa kahvipöydässä. Eikä tulisi kuuloonkaan että ei olisi hienoa pukua, kuvia ja yhteistä lemmenlomaa. Mieheni mielestä on turhaa ja loukkaavaa mennä naimisiin minun haluamallani tavalla. Hänkään ei pidä huomiosta ja ihmisten kanssa olemisesta, mutta ajattelee että täytyy pakolla tehdä asioista joista ei tykkää. 

Onneksi kummallakaan ei ole hinkua mennä naimisiin. Se on varmaa etten minä luovu periaatteistani.

Mikähän tässä oli vikana? Tekstin epäselvyys, meni ohi aiheen vai mielipide ei miellytä? Jos tuo viimeinen niin asia on kyllä kunnossa. Mitään haittaa erilaisista haluista ei ole, kun ei aiota mennä naimisiin. Sittenhän niitä ongelmia tulisi jos molemmat haluaisivat.

Olemme avoliitossa ja meillä on pieni lapsi, ja emme ole menossa naimisiin, se on ihan tietoinen päätös. Avioliitto on vanha instituutio, jossa nainen on kauppatavara. En halua naimisiin koska monet puolustavat avioliittoa typerin perustein ja virheellisin tiedoin. Yhteinen lapsi on minulle suurin luottamuksen osoitus, jonka kenellekään voisin antaa. Juridisesti yhteinen lapsi hoitaa monet asiat, lapsettomille pareille suosittelisin avioliittoa.

Ap kysyi, ettö miksikäs ei avioliittoon. Ensinnäkin avioehdon rekisteröiminen maksaa ja eroaminen maksaa, avoliitossa saa erota ihan ilmaiseksi eikä tarvitse tehdä ositusta :) Haluan olla taloudellisesti itsenäinen yksikkö, vaikka elämämme on yhteista ja yhteiset menot jaetaan tulojen suhteessa.

Haluan olla myös esimerkki siitä että naimisiin ei ole pakko mennnä, monella se vieläkin jotenkin kummittelee että lapsen takia kuuluu mennä naimisiin.

Kun olin raskaana meiltä kysyttiin, että mennäänkö naimisiin lapsen takia. Kukaan ei kuitenkaan osannut käytännössä selittää mikä sen lapsen kannalta olisi hyväksi avioliitossa.

Siksi, että osa ihmisistä suhtautuu elämään / ihmis-suhteisiin kevytmielisesti. Ei välitetä muusta kuin omista tunteista sekä haluista ja eletään minäminä- elämää.

Kun se avioliitto ei merkitse mit

Vierailija kirjoitti:

En kuvittele, että avioliitto olisi mikään tavoite, johon kaikkien tulisi pyrkiä. Enemmän pohdin tässä sitä, että miksi se avioliiton merkitys ei ole enää samanlainen kuin ennen. Pelkkä kirjallinen sopimushan se on, ei muuta, mutta miksi ei olisi valmis menemään naimisiin jos kuitenkin haluaa lapsia toisen kanssa? Mitkä on ne avioliiton huonot puolet sitten?

Nää kommentit vahvisti mun käsitystä siitä, että näin tosiaan on, enää ei mennä naimisiin. Ehkä mun ajatteluun vaikuttaa se, että lasten hankkiminen ei kiinnosta mua ollenkaan.

Ap

Kun se avioliitto ei merkitse mitään, niin miksi sen eteen näkisi vaivaa? Lapset ja asuntolaina on jo itsessään sitoumus, sitten on se kahdenkeskeinen lupaus/rakkaudentunnustus/mikä kenelläkin. Miksi siihen pitää vielä viranomaisia tai kirkkoa sotkea?

Maistraatissa 2min ja saatiin palkallinen vapaapäivä. 😃 sen lisäksi juridinen puoli ilman asianajajan kuluja. Asuntolainaa en suostuisi ottamaan ilman liittoa.

Senkun merkitsee kauppakirjaan asunnon omistussuhteet, niin sekin on järjestyksessä eron varalle. Keskinäisen testamentin saa pankin lakihenkilöltä samalla kertaa kiinteistön kauppakirjan ja asuntolainan kanssa. Nykyisin saa vielä henkivakuutuksetkin kuntoon perintöveroja varten pankissa,'niin yhdeltä luukulta kaikki tarvittavat palvelut :)

Minäkään en pidä siitä, että avoliittoon ollaan ymppäämässä avioliiton juridiikkaa. Olen valinnut avoliiton tarkoituksella, en kaipaa siihen ositusta, leskeneläkettä, elatusvelvollisuutta enkä mitään muutakaan kuin sen yhteisen kodin. 2 omillaan toimeentulevaa aikuista sitoutuu toisiinsa ja jos ero tulee, kumpikin pärjää omillaan edelleen, vain lapsista huolehditaan yhdessä. Silloin se puoliso on positiivinen lisä omaan elämään eikä mikään pakkopulla.

Minä taas en ymmärrä, miksi ihmiset pitävät avioliittoa isompana sitoumuksena kuin lapsia: lapsia tehdään, mutta avioon ei mennä. Vaikka avioliitosta pääsee hetkessä eroon,,mutta lastensa isästä ei koskaan.

Minusta kuulostaa omasta tuttavapiiristä että moni haluaa häistä hyvät juhlat mikä tarkoittaa vähän enemmän rahanmenoa kerralla ja pidempää suunnittelua kuin lapsen alullepano, joten asiat asettuvat tähän järjestykseen. Moni on siis mennyt naimisiin lapsen/lasten synnyttyä ja saanut toivoakseni mieleisensä juhlat.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas tunnen lähes yksinomaan pareja, jotka ovat avioituneet ennen lapsia. Ikääkin toki 10 v enemmän kuin ap:lla. Mutta en voi uskoa että on näin iso kuilu ikäpolvien välillä, todennäköisesti kyse on enemmän siitä millaisissa piireissä liikkuu.

56% eli suurin osa esikoisista syntyy Suomessa avioliiton ulkopuolella, tästä on tilastotietoa ja monesti uutisoitu asia. Ei siis riipu pelkästään "piireistä". Islannissa, Norjassa, Ruotsissa ja Virossa on vieläkin enemmän avioliiton ulkopuolisia synnytyksiä kuin Suomessa. Alkaa siis olla yleinen trendi.

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003772446.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas tunnen lähes yksinomaan pareja, jotka ovat avioituneet ennen lapsia. Ikääkin toki 10 v enemmän kuin ap:lla. Mutta en voi uskoa että on näin iso kuilu ikäpolvien välillä, todennäköisesti kyse on enemmän siitä millaisissa piireissä liikkuu.

56% eli suurin osa esikoisista syntyy Suomessa avioliiton ulkopuolella, tästä on tilastotietoa ja monesti uutisoitu asia. Ei siis riipu pelkästään "piireistä". Islannissa, Norjassa, Ruotsissa ja Virossa on vieläkin enemmän avioliiton ulkopuolisia synnytyksiä kuin Suomessa. Alkaa siis olla yleinen trendi.

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003772446.html

Tuota noin, eihän tuossa edellä ollut mitään sellaista, mikä todistaisi, ettei riippuisi "piireistä". 

Avioliitto on rakkauden julistus: minä haluan sitoutua sinuun, tehdä sinut onnelliseksi ja olen tästä niin varma, että haluan julistaa sen koko maailmalle. Tämä jos mikä vaatii rohkeutta.

Lapsi on helpompi saada aluille ja tilanne voi tavallaan vain lipua siihen.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto on rakkauden julistus: minä haluan sitoutua sinuun, tehdä sinut onnelliseksi ja olen tästä niin varma, että haluan julistaa sen koko maailmalle. Tämä jos mikä vaatii rohkeutta.

Lapsi on helpompi saada aluille ja tilanne voi tavallaan vain lipua siihen.

Minäkin uskon tähän. Koska on niin monta tapausta, kun tehdään lapsia ilma avioliittoa "koska sehän on vain paperi" tai "mikä kiire tässä on". Eron jälkeen jossain vaiheessa tavataan joku sellainen, jonka kanssa ehdottomasti haluaa naimisiin. Yhtäkkiä paperilla onkin väliä.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas tunnen lähes yksinomaan pareja, jotka ovat avioituneet ennen lapsia. Ikääkin toki 10 v enemmän kuin ap:lla. Mutta en voi uskoa että on näin iso kuilu ikäpolvien välillä, todennäköisesti kyse on enemmän siitä millaisissa piireissä liikkuu.

Meidän lapset syntyivät 90-luvun alussa ja niillä kieppeillä myös monet ystävistämme saivat lapsia. Näistä pareista alle puolet olivat naimisissa ennen ensimmäisen lapsen syntymää. En nyt tiedä, millaisista piireistä sinä puhut, mutta ehkä aatelisille on tärkeää, ettei lapsia synny avopareille, meille keskiluokkaisille sillä ei ollut väliä.

Asunnon osto on ollut avioliittoa tärkeämpi sitoutuminen ja sitäkin tärkeämpi on ollut lasten hankinta. Nainen ei voi saada lapsia kuin tietyn aikaa, mutta naimisiin voi mennä satavuotiaanakin.

Mites sitten toimitte te avoliitossa olevat, kun on lapsia, mahd asuntolainaa jne ja avopuolisonne kuolisikin yllättäen? Ette saa leskeneläkettä, vaan siinähän jäätte sitten ihmettelemään.

Koska mentiin naimisiin vain siksi että se oli helpoin tapa hoitaa juridiset asiat. Eikä niitä asioita ollut tarpeen järjestää ilman lapsia.