Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään tehdään lapset ennen avioliittoa?
18.04.2017 |
Omasta ikäluokastani (22-27) en tunne ketään äitiä, joka olisi naimisissa lasten isän kanssa. Missä vaiheessa lasten tekemisestä ennen avioliittoa tuli näin tavallista? Lapsi on kuitenkin koko elämän kestävä "projekti" ja sitoo ihmiset toisiinsa paljon enemmän kuin avioliitto. Itse ainakin haluaisin kunnolla testata sitä yhteiselämää ennen lapsia.
Tuleeko niitä vahinkolapsia todellakin niin paljon? Onko eroaminen niin normaalia, että avioliitto on menettänyt merkityksensä? Vai ajatellaanko, että me kumminkin erotaan, helpompi kun ei olla naimisissa? Vai olisko kyse siitä, että taloudellinen tilanne ei kestä hääjuhlaa? Vaikka lapseenhan sitä rahaa enemmän palaa.
En ole mitenkään vanhoillinen, eikä sillä ole mielestäni merkitystä missä vaiheessa lapsia tehdään. Mutta milloin tästä tuli normi? Tuntuu että ihmiset tekee nykyään lapsia ihan mihin sattuu elämäntilanteisiin ja epävakaisiin parisuhteisiin.
Eräs yhden lapsen isä totesi, kun juteltiin kihlautumisesta: "en oo vielä valmis sitoutumaan sillä lailla." Kuitenkin on lapsi tehty naisen kanssa?! Lisätään vielä, että kyseessä ei ole mitään elämämkoulu-porukkaa, vaan ihan normaaleja ihmisiä.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt ihan samaa! Miten joku voi ajatella, että naimisiinmeno (tai kihlaus) olisi isompi sitoomus kuin yhteinen lapsi?! Mä en edes uskaltaisi tehdä lapsia miehelle, joka ei ole mua valmis viemään alttarille.
Onneksi ollaan miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että ei mennä kihloihin saati naimisiin. Ei tartte miettiä tuollaisia kun tiedetään ilman papin aamentakin että ollaan sitouduttu toisiimme.
Tai sitten kusettaa sua ja nauraa salaa partaansa😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh mitä konservatismia. Oletteko pohtineet miksi lähes kaikissa kulttuureissa avioliiton symbolit kantaa nainen eikä mies? Sormuksiakin käyttävät vain naiset useissa maissa. Eivät taida miehet olla avioliitoissa ihan täysillä mukana.
Vierailija kirjoitti:
Mä näen sen silleen, että avioituessa lupaan rakastaa toista ihan omasta halustani ja vapaaehtoisesti.
Lapsen synnyttyä mun sen sijaan on pakko edes jossakin määrin olla lapsen isään yhteydessä halusin tai en.
Näen avioliiton rakkauden ja sitoutumisen merkkinä. Jos sitä ei ole niin lapset on vaan semmonen pakkopulla minkä on mennyt tekemään ja on toista osapuolta pakko sietää. Eli ei siis välttämättä ole rakkautta lainkaan siinä parisuhteessa, koskaan ollutkaan.
Miksi sä tarvitset siihen jotain merkkejä? Eikö se riitä että miehesi lupaa sulle että sitoutuu? Luuletko että se on jotenkin varmempaa, jos nimi lukee paperissa? Ihan vain palautus maan pinnalle: ei se ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt ihan samaa! Miten joku voi ajatella, että naimisiinmeno (tai kihlaus) olisi isompi sitoomus kuin yhteinen lapsi?! Mä en edes uskaltaisi tehdä lapsia miehelle, joka ei ole mua valmis viemään alttarille.
Onneksi ollaan miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että ei mennä kihloihin saati naimisiin. Ei tartte miettiä tuollaisia kun tiedetään ilman papin aamentakin että ollaan sitouduttu toisiimme.
Tai sitten kusettaa sua ja nauraa salaa partaansa😆
En oo toi sama, mutta miten ihmeessä mies vois kusettaa mua? :D Mä en halua naimisiin, en oo ikinä halunnu, enkä tuu ikinä haluamaan, joten ois lähinnä koomista jos mies luulis kusettavansa mua jotenkin :D
Vierailija kirjoitti:
En halua avioliittoa koska sen perinteet ovat naista alentavia ja nykyhääkulttuuri jenkkimausteella tuntuu vain pahentavan asiaa. Minä en suostu olemaan mikään mieheen sidottu vieraan nimen suvun nimeä omassa kodissani kantava tossu. Avioliitto on aivan liian vanhanaikainen ja historiallisesti leimaantunut instuutio jotta harkitsisin sitä.
Se avioliitto ei muuta mitään. Miehet pettävät, käyttävät seksioalveluja sormuskin kädessä. Ihanaa päästä irti miehistä enkä jää kaipaamaan avioliittoa tippaakaan. Vapaus on ihanaa. Ei naisellinen alentuminen ja se että nainen tekee liiton eteen kaikki sitoutumisen symbolit edelleen.
Tässä oli mukavasti perusteltu vastaus, kiitos siitä. Minä en kuitenkaan näe, että avioliitto olisi nykypäivänä Suomessa mitenkään naista alistava. Eihän sitä miehen sukunimeäkään ole pakko ottaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt ihan samaa! Miten joku voi ajatella, että naimisiinmeno (tai kihlaus) olisi isompi sitoomus kuin yhteinen lapsi?! Mä en edes uskaltaisi tehdä lapsia miehelle, joka ei ole mua valmis viemään alttarille.
Onneksi ollaan miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että ei mennä kihloihin saati naimisiin. Ei tartte miettiä tuollaisia kun tiedetään ilman papin aamentakin että ollaan sitouduttu toisiimme.
Tai sitten kusettaa sua ja nauraa salaa partaansa😆
Onnistuisi tuo avioliitossakin. Kuinka monta kertaa tälläkin palstalla miehet ovat kertoneet, kuinka ovat menneet vain naisen toiveesta avioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuvittele, että avioliitto olisi mikään tavoite, johon kaikkien tulisi pyrkiä. Enemmän pohdin tässä sitä, että miksi se avioliiton merkitys ei ole enää samanlainen kuin ennen.
Ap
Yhteiskunta on muuttunut. Uskonto ei säätele enää ihmisten elämää samalla tavalla kuin ennen. Ihmiset uskaltavat elää vapaammin kuin ennen, enää ei suku ja ympärisö vaadi tietynlaista käytöstä ja tiettyjä rituaaleja. Ihmiset kyseenalaistavat enemmän tapoja ja instituutioita, ja hyvä niin. Vielä kun tajuaisivat lapsikasteen lopettamisenkin, se näyttää roikkuvan vielä sitkeämmin kuin avioliiton "pakkopulla".
Kakat sitä mikään uskonto tai suku ole säädellyt, kyllä se on iänkaiken ollut halu olla yhdessä ja naimisissa.
Porukalla vaan on rahat loppu, ja naimisiin ei nähdä järkeä mennä, jos ei ole varaa järjestää " bailuja".. Ihmiset on vaan niin lapsellisia.
Sitten otetaan vaikka lainaa ja erotaan vuoden päästä.
Ne jotka menee naimisiin salaa tai maistraatissa tai vaikka siellä ristiäisissä ( kun pappi nyt sattuu olemaan paikalla) pysyy yleensä yhdessä.
Minulla ei ole hinkua naimisiin, varsinkaan kun ei ole rahaa järjestää minkäänlaisia juhlia. Tuomitset ettei myöskään lainaa häitä varten saisi ottaa,eli ainoa oikea tapa on siis mennä naimisiin niin ettei hääjuhlia järjestetä laisinkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt ihan samaa! Miten joku voi ajatella, että naimisiinmeno (tai kihlaus) olisi isompi sitoomus kuin yhteinen lapsi?! Mä en edes uskaltaisi tehdä lapsia miehelle, joka ei ole mua valmis viemään alttarille.
Onneksi ollaan miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että ei mennä kihloihin saati naimisiin. Ei tartte miettiä tuollaisia kun tiedetään ilman papin aamentakin että ollaan sitouduttu toisiimme.
Onko siis kyse periaatteesta? "Me ei tarvita ketään sanomaan että ollaan sitouduttu toisiimme, kyllä me se tiedetään".
Siitä juuri, periaatteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus, joka antaa kyllä perheelle turvaa tietyissä tilanteissa. Kysymys näille, jotka pitävät avioliittoa yhdentekevänä: Mitä haittaakaan siitä naimisiinmenosta on? Sehän hoituu vaikka maistraatissa ilman mitään kekkereitä.
Jos ei tarvitse niitä avioliiton lakijuttuja mihinkään, miksi pitäisi mennä naimisiin.
Ei tarvitse? Äitini avopuoliso kuoli 45-vuotiaana heidän asuttua avoliitossa vuoden. Se oli yhtä helvettiä ja miehen ex sekoitti poliisit mukaan ja syytti äitiäni avopuolisonsa omaisuuden piilottelusta ja varastamisesta.
Ex-vaimo (lasten nimissä) jopa vei veljeni sängyn pois. 😑
Tätä ongelmaa ei aviopareilla ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tätä naisen avioliittohumua. Miehet erittäin monissa maissa pitävät vaimonsa rinnalla rakastajattaria ja jalkavaimoja. Miksi muuten termi toinen nainen olisi vakiintunut? Avioituneet miehet ovat suurin seksinostajaryhmä. Monissa maissa on useita vaimoja miehellä. Vain nainen vaihtaa nimensä.
Kyllä se avioliitto nimenomaan on vain naisen sitoutumista mieheen. Ollut aina.
Varmaan sen takia ettei avioliitolla ole mitään merkitystä minulle. Olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä näen sen silleen, että avioituessa lupaan rakastaa toista ihan omasta halustani ja vapaaehtoisesti.
Lapsen synnyttyä mun sen sijaan on pakko edes jossakin määrin olla lapsen isään yhteydessä halusin tai en.
Näen avioliiton rakkauden ja sitoutumisen merkkinä. Jos sitä ei ole niin lapset on vaan semmonen pakkopulla minkä on mennyt tekemään ja on toista osapuolta pakko sietää. Eli ei siis välttämättä ole rakkautta lainkaan siinä parisuhteessa, koskaan ollutkaan.
Miksi sä tarvitset siihen jotain merkkejä? Eikö se riitä että miehesi lupaa sulle että sitoutuu? Luuletko että se on jotenkin varmempaa, jos nimi lukee paperissa? Ihan vain palautus maan pinnalle: ei se ole.
On se varmempaa. Yli 20 aviovuoden kokemuksella. Lisäksi suhteessa on silloin joku laki ja tolkku eron tai kuoleman sattuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät tarkoita sitoutumista parisuhteeseen. Avioliitto tarkoittaa. Miehet voivat haluta vaihtaa nuorempaan ja se on helpompaa ilman paperisotaa.
Aikamoista sitoutumista kun puolet avioliitoista päätyvät eroon.
Avoliitoista vielä huomattavasti suurempi osa päättyy eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me mentiin esikoisen raskausaikana naimisiin. Ei ollut vahinkovauva ja olimme olleet yhdessä 7 vuotta, että en nyt ihan testaamiseksi sanonut... Emme halunneet häitä ja ennen lapsen syntymää oli hyvä pyörähtää maistraatissa :)
Vierailija kirjoitti:
Ihan samalla tavalla se mies voi häippästä ovesta hetken mielijohteesta papin aamenenkin jälkeen. Sen jälkeen lähettää pari paperia seurakuntaan tai maistraattiin ja hankkii oman kodin. Sitten lapset seilaa kahden kodin väliä. Jos avioliitto olisi tae jostain, puolet avioliitoista ei päättyisi siihen, että lusikat menee jakoon.
Kyllä se on silti todennäköisempää, että avoliitto päättyy eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus, joka antaa kyllä perheelle turvaa tietyissä tilanteissa. Kysymys näille, jotka pitävät avioliittoa yhdentekevänä: Mitä haittaakaan siitä naimisiinmenosta on? Sehän hoituu vaikka maistraatissa ilman mitään kekkereitä.
Jos ei tarvitse niitä avioliiton lakijuttuja mihinkään, miksi pitäisi mennä naimisiin.
Ei tarvitse? Äitini avopuoliso kuoli 45-vuotiaana heidän asuttua avoliitossa vuoden. Se oli yhtä helvettiä ja miehen ex sekoitti poliisit mukaan ja syytti äitiäni avopuolisonsa omaisuuden piilottelusta ja varastamisesta.
Ex-vaimo (lasten nimissä) jopa vei veljeni sängyn pois. 😑Tätä ongelmaa ei aviopareilla ole.
Miten niin ei olisi?
Jos hankin mieheni kanssa lapsen se tapahtuu ilman avioliittoa. Mielelläni ottaisin avioliiton hyvät edut ja menisin naimisiin maistraatissa ilman sukulaisten läsnäoloa, hääpukua, hääkuvia, häämatkaa jne. Mutta mieheni mielestä todistajien pitäisi olla sukulaisia (vain läheisimmät) ja heidän kanssaan pitää juhlistaa avioliittoa kahvipöydässä. Eikä tulisi kuuloonkaan että ei olisi hienoa pukua, kuvia ja yhteistä lemmenlomaa. Mieheni mielestä on turhaa ja loukkaavaa mennä naimisiin minun haluamallani tavalla. Hänkään ei pidä huomiosta ja ihmisten kanssa olemisesta, mutta ajattelee että täytyy pakolla tehdä asioista joista ei tykkää.
Onneksi kummallakaan ei ole hinkua mennä naimisiin. Se on varmaa etten minä luovu periaatteistani.
Miksi miehen seksuaalisuudesta ei saa puhua? Miten miehet harvemmin avioliittoa haluavat jos se on niin tärkeää? On naiselta alentuvaa sitoutua julkisesti kevytkenkäisempään sukupuoleen. Jos miehet olisivat uskollisempia ja sitoutuvampia tuskin mitään ongelmia olisi.
Koska naiset eivät arvosta itseään eivätkä aseta miehille kunnioittamisen rajoja.
En halua avioliittoa koska sen perinteet ovat naista alentavia ja nykyhääkulttuuri jenkkimausteella tuntuu vain pahentavan asiaa. Minä en suostu olemaan mikään mieheen sidottu vieraan nimen suvun nimeä omassa kodissani kantava tossu. Avioliitto on aivan liian vanhanaikainen ja historiallisesti leimaantunut instuutio jotta harkitsisin sitä.
Se avioliitto ei muuta mitään. Miehet pettävät, käyttävät seksioalveluja sormuskin kädessä. Ihanaa päästä irti miehistä enkä jää kaipaamaan avioliittoa tippaakaan. Vapaus on ihanaa. Ei naisellinen alentuminen ja se että nainen tekee liiton eteen kaikki sitoutumisen symbolit edelleen.