Miksi naiset alkaa äidiksi tullessaan pukeutua kuin lapset? Trikoopipoja ruseteilla, lapsellisia kuviolegginssejä ja kummallisia kaapumekkoja...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ainakin tunnen mielihyvää kun jonkun tuulipukumamman mies kääntyy katselemaan minua.:)

Olen äiti ja pukeudun naisellisesti.

Tämä! Siinäpä hajoatte trikoomammat! :D

Vierailija kirjoitti:

Pukeudun niinkuin on mukavaa ja käytännöllistä. Trikooasuissa on helppo taipua pukemaan lasta ja saalistamaan pikkulegoja sohvan alta.

Trikoopuvussa saalistamassa pikkulegoja sohvan alta :D Uu, beibe...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP täällä!Huomaa että tosiaan puolustelua on ilmassa - mikä ei välttämättä ole huono asia.Jotkut ovat ymmärtäneet alkuperäisen viestini - miksi ennen niin tyylikkäät tai normaalin aikuismaisesti pukeutuvat naiset alkavat lasten saannin JÄLKEEN käyttää samanlaisia lastenvaatteita kuin mukulansa? Niitä lettileggareita jne.Siis ihan kamalaa katsoa sitä rusettipipokansaa, kun ollaan niin match 1-5 -vuotiaiden kanssa. Ja kysymys, johon harva tarttui: Miksi miehillä/isillä ei ole tätä samaa ongelmaa? ;D

Suoraan sanottuna en keksi yhtään syytä miksi olisi ällöttävää tai kiellettyä laittaa tyttöni kanssa samanhenkistä rusettipipoa päähän. Vedä vähän henkeä ja mieti vaikka sitä terapiaa. Minusta se on vaan piristävää ja muodilla hassuttelua kun minulla ja 1v tytöllä on samanhenkiset tunikat. En silti odota että se olisi kaikkien muiden mielestä piristävää, eikä se minua edes kiinnosta.Ja miten niin miehillä ei ole samaa "ongelmaa"? Iät ja ajat on isät ja pikkupojat puettu hassuttelevasti samanhenkisesti, oli kyseessä sitten hevari, hippi tai pukuiskä. Omakin mies halusi meidän pojalle ostaa samanlaiset pilottilasit kun hänellä itsellään on ja poika oli onnesta soikeana.Suoraan sanottuna minusta alkaa tuntua että se iloisuus ja lämpö ja yhteenkuuluvuus mikä toisista äideistä huokuu, vaikka sen pukeutumisella hassuttelun kautta, nyt ärsyttää teitä syvästi. Happamia...

Eikö sitä yhteenkuuluvuutta voi tosiaan vahvistaa ja ilmaista muuten kuin vaatteilla? Kyllä meidän perheessä jokainen on oma yksilönsä, ja se näkyy vaatteissa, musiikkimaussa jne. Se 1-vuotiaskin on oma persoonansa, eikä äidin tai isän kopio ja jatke. Yhteenkuukuvuudentunne ei ole kiinni jostain piposta.

No voi luoja.. sanoinko ettei voi? Mutta te sanotte että näin sitä ainakaan ei saa ilmaista tai näyttää. Ja ihmettelen vaan miksi? Mitä pahaa tai ällöttävää siinä on, jos tämä on yksi niistä asioista mistä huokuu se joku yhteenkuuluvuuden tunne? Oli se sitten lapsen ja äidin tai kokonaisen äitiryhmän välillä. Heidän yhteinen juttunsa. Kuulostaa vaan siltä että itse olette jääneet jotenkin sen ulkopuolelle sitten kuitenkin, joten siksi ällöttää nähdä muiden iloa ja koette jotain oikeutta haukkua täällä muita. Ja oikein etsimällä etsitään jostain helvetin pipoista negatiivisuutta. Nyt se on jo lapsen yksilöllisyyden sorsimista, jos 1 veella on samanlainen pipo kuin äidillä tai sisarella? Ei h*lvetti... isot halit vaan teille kaikille. Kyllä teissä jotain yksinäisyyttä/katkeruutta on.

Sanon tämän nyt kaikella vilpittömyydellä ja täysin rehellisesti: minusta ne rusettipipot ja taaperomekot ovat aikuisen päällä ihan helvetin rumia ja saavat aikuisen ihmisen vaikuttamaan vajaaälyiseltä. Hieno juttu, että ne vaatteet tuovat iloa kantajalleen, mutta minulla on oikeus mielipiteeseeni, joka on ja pysyy.Lisäksi, ja sanon tämänkin nyt vilpittömästi, olen mielelläni ulkopuolinen jonkun sellaisen äitiryhmän yhteenkuuluvuudesta, jonka jäseneksi pääseminen edellyttää niihin omasta mielestäni helvetin rumiin rätteihin verhoutumista. Meillä ei myöskään äiti yritä pukeutua lapsensa näköiseksi eikä lapsi äitinsä, vaan molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, jota vaatevalinnoissa kunnioitetaan. Jos jonkun aikuisen naisen tyyli on "taapero 5v." ja hän haluaa taantua pukeutumisessaan lapsen tasolle saaden siitä iloa, niin hieno juttu hänelle. Perversionsa kullakin. Silti ne vaatteet ovat minusta rumia, ja se minulle kaiketi sallitaan.Kyse ei siis ole kateudesta, vaikka sillä on varmaan helppo aina perustella itselleen vähäisinkin kritiikki. Kyse on ihan puhtaasti siitä, että ne vaatteet ovat mun silmissä hirveitä, ja että taaperon näköiseksi pukeutuva aikuinen ihminen on mun silmissä jotenkin säälittävä. En tiedä, mitä epävarmuutta tai traumaa siinä yritetään parantaa tai fetissiä toteuttaa, mutta musta se on vaan outoa. Siis outoa. Ei kadehdittavaa.

Molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, vaikka onkin tiukasti valittu sieltä aikuisten ja lasten valmiiksi pureskellusta kuvastosta. Vai ihanko oikeasti olet lapsille esitellyt muitakin tyylejä, kuin ne mitä näissä suurimmissa ketjuissa on tarjolla? Esim hipsteri, jakkupuku, rokkari tai pappatyyli.

Ei tarvitse esitellä. Onhan sillä lapsella silmät päässä.

Voitko vähän tarkentaa? Siis missä hänellä on silmät päässä ja missä hän siis tekee ne vaatetyylivalintansa? Siellä henkkamaukan lastenosastolla vai päiväkodissa?

Missä tahansa. Osaa siis ilmaista, jos näkee jossain/jonkun yllä vaatteen, josta pitää. (Emme tietenkään heti syöksy täyttämään jokaista lapsen toivetta, mutta pidämme mielessä.)

Ja vaikkei osaisikaan, ei minulla ole tarvetta pukeutua taaperon näköiseksi. Ei ole mitään syytä, miksi olisi.

Ai, jännä tapa lapsella. En muista että oma poikani olisi koskaan kommentoinut vastaan tulevien ihmisten vaatetusta. Tyttö on, mutta hän onkin jo 10. Pienempänä ei kyllä kommentoinut hänkään vaan tämä vaatetyylikiinnostus on syntynyt vasta parin viime vuoden aikana.

Ei mitenkään jännä tapa. Jotkut lapset ovat visuaalisempia ja kiinnittävät luonnollisesti visuaaliseen ympäristöön enemmän huomiota. Ehkä sun lapset eivät vain yksinkertaisesti ole yhtä visuaalisia, eivätkä siksi huomioi ympäristöä samalla tavalla. Heitä kiinnostavat sitten jotkut muut jutut enemmän...

Noista froteisista mammavaatteista sais mahtavia parodioita vaikka Siskonpetiin.

Polkkatukkaiset mammat istuisivat lähiössä asuvan mammafrendinsä kulmasohvalla Meandi-kutsuilla, ja esittelijä vetää esiin kevään 2017 trendiuutuuden: AIKUISTEN POTKARIT! Ne ovat niin rennot ja ihanat! Niissä on napit olkaimissa ja väreinä kakanruskea tai myrkynvihreä. Pepussa tietenkin pinkki sydän, ja voit kutsua itseäsi sydänpyllyksi! Sitten vain potkari päällä ja tiukkaakin tiukempi trikoopipo päässä rymyämään hiekkalaatikolle! :) Jeii!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP täällä!Huomaa että tosiaan puolustelua on ilmassa - mikä ei välttämättä ole huono asia.Jotkut ovat ymmärtäneet alkuperäisen viestini - miksi ennen niin tyylikkäät tai normaalin aikuismaisesti pukeutuvat naiset alkavat lasten saannin JÄLKEEN käyttää samanlaisia lastenvaatteita kuin mukulansa? Niitä lettileggareita jne.Siis ihan kamalaa katsoa sitä rusettipipokansaa, kun ollaan niin match 1-5 -vuotiaiden kanssa. Ja kysymys, johon harva tarttui: Miksi miehillä/isillä ei ole tätä samaa ongelmaa? ;D

Suoraan sanottuna en keksi yhtään syytä miksi olisi ällöttävää tai kiellettyä laittaa tyttöni kanssa samanhenkistä rusettipipoa päähän. Vedä vähän henkeä ja mieti vaikka sitä terapiaa. Minusta se on vaan piristävää ja muodilla hassuttelua kun minulla ja 1v tytöllä on samanhenkiset tunikat. En silti odota että se olisi kaikkien muiden mielestä piristävää, eikä se minua edes kiinnosta.Ja miten niin miehillä ei ole samaa "ongelmaa"? Iät ja ajat on isät ja pikkupojat puettu hassuttelevasti samanhenkisesti, oli kyseessä sitten hevari, hippi tai pukuiskä. Omakin mies halusi meidän pojalle ostaa samanlaiset pilottilasit kun hänellä itsellään on ja poika oli onnesta soikeana.Suoraan sanottuna minusta alkaa tuntua että se iloisuus ja lämpö ja yhteenkuuluvuus mikä toisista äideistä huokuu, vaikka sen pukeutumisella hassuttelun kautta, nyt ärsyttää teitä syvästi. Happamia...

Eikö sitä yhteenkuuluvuutta voi tosiaan vahvistaa ja ilmaista muuten kuin vaatteilla? Kyllä meidän perheessä jokainen on oma yksilönsä, ja se näkyy vaatteissa, musiikkimaussa jne. Se 1-vuotiaskin on oma persoonansa, eikä äidin tai isän kopio ja jatke. Yhteenkuukuvuudentunne ei ole kiinni jostain piposta.

No voi luoja.. sanoinko ettei voi? Mutta te sanotte että näin sitä ainakaan ei saa ilmaista tai näyttää. Ja ihmettelen vaan miksi? Mitä pahaa tai ällöttävää siinä on, jos tämä on yksi niistä asioista mistä huokuu se joku yhteenkuuluvuuden tunne? Oli se sitten lapsen ja äidin tai kokonaisen äitiryhmän välillä. Heidän yhteinen juttunsa. Kuulostaa vaan siltä että itse olette jääneet jotenkin sen ulkopuolelle sitten kuitenkin, joten siksi ällöttää nähdä muiden iloa ja koette jotain oikeutta haukkua täällä muita. Ja oikein etsimällä etsitään jostain helvetin pipoista negatiivisuutta. Nyt se on jo lapsen yksilöllisyyden sorsimista, jos 1 veella on samanlainen pipo kuin äidillä tai sisarella? Ei h*lvetti... isot halit vaan teille kaikille. Kyllä teissä jotain yksinäisyyttä/katkeruutta on.

Sanon tämän nyt kaikella vilpittömyydellä ja täysin rehellisesti: minusta ne rusettipipot ja taaperomekot ovat aikuisen päällä ihan helvetin rumia ja saavat aikuisen ihmisen vaikuttamaan vajaaälyiseltä. Hieno juttu, että ne vaatteet tuovat iloa kantajalleen, mutta minulla on oikeus mielipiteeseeni, joka on ja pysyy.Lisäksi, ja sanon tämänkin nyt vilpittömästi, olen mielelläni ulkopuolinen jonkun sellaisen äitiryhmän yhteenkuuluvuudesta, jonka jäseneksi pääseminen edellyttää niihin omasta mielestäni helvetin rumiin rätteihin verhoutumista. Meillä ei myöskään äiti yritä pukeutua lapsensa näköiseksi eikä lapsi äitinsä, vaan molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, jota vaatevalinnoissa kunnioitetaan. Jos jonkun aikuisen naisen tyyli on "taapero 5v." ja hän haluaa taantua pukeutumisessaan lapsen tasolle saaden siitä iloa, niin hieno juttu hänelle. Perversionsa kullakin. Silti ne vaatteet ovat minusta rumia, ja se minulle kaiketi sallitaan.Kyse ei siis ole kateudesta, vaikka sillä on varmaan helppo aina perustella itselleen vähäisinkin kritiikki. Kyse on ihan puhtaasti siitä, että ne vaatteet ovat mun silmissä hirveitä, ja että taaperon näköiseksi pukeutuva aikuinen ihminen on mun silmissä jotenkin säälittävä. En tiedä, mitä epävarmuutta tai traumaa siinä yritetään parantaa tai fetissiä toteuttaa, mutta musta se on vaan outoa. Siis outoa. Ei kadehdittavaa.

Molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, vaikka onkin tiukasti valittu sieltä aikuisten ja lasten valmiiksi pureskellusta kuvastosta. Vai ihanko oikeasti olet lapsille esitellyt muitakin tyylejä, kuin ne mitä näissä suurimmissa ketjuissa on tarjolla? Esim hipsteri, jakkupuku, rokkari tai pappatyyli.

Ei tarvitse esitellä. Onhan sillä lapsella silmät päässä.

Voitko vähän tarkentaa? Siis missä hänellä on silmät päässä ja missä hän siis tekee ne vaatetyylivalintansa? Siellä henkkamaukan lastenosastolla vai päiväkodissa?

Missä tahansa. Osaa siis ilmaista, jos näkee jossain/jonkun yllä vaatteen, josta pitää. (Emme tietenkään heti syöksy täyttämään jokaista lapsen toivetta, mutta pidämme mielessä.)

Ja vaikkei osaisikaan, ei minulla ole tarvetta pukeutua taaperon näköiseksi. Ei ole mitään syytä, miksi olisi.

Ai, jännä tapa lapsella. En muista että oma poikani olisi koskaan kommentoinut vastaan tulevien ihmisten vaatetusta. Tyttö on, mutta hän onkin jo 10. Pienempänä ei kyllä kommentoinut hänkään vaan tämä vaatetyylikiinnostus on syntynyt vasta parin viime vuoden aikana.

No ei tietenkään kadulla vastaantulevien. Eihän siellä ehtisikään, kun ollaan koko ajan liikkeessä. En ymmärtänyt, että tällainen asia pitää erikseen selventää.

Annan esimerkin. Käytiin erään tutun kanssa kahvilla. Miehen tyyli on "rock", eli käyttää paljon bändipaitoja ja muita asiaan kuuluvia vermeitä. Tuttavapiiriimme ei kuulu muita samoin pukeutuvia, joten lapsi ei ollut aiemmin nähnyt bändipaitaa kenenkään yllä, voi olla ettei muutenkaan. Nähdessään tämän tutun hän jäi tuijottamaan paitaa ja halusi kovin tutkia ja tunnustella sen kuviointia. Lapselta kysyttiin, onko paita kiva ja lapsi kertoi, että on. Kysyttiin, tykkäisikö hän saman tyyppisestä itselleenkin, ja lapsi vastasi myöntävästi. Tytön synttäreiden alla kävimme sitten netistä katsomassa vastaavia paitoja lasten koossa ja kysyimme, pitikö lapsi niistä. Koska piti, tilasimme hänelle t-paidan lahjaksi.

http://www.bing.com/images/search?view=detailV2&ccid=M%2bpHtmNr&id=B31C…

Vierailija kirjoitti:

http://www.bing.com/images/search?view=detailV2&ccid=M%2bpHtmNr&id=B31C…

Tämä lähellä mun tyyliä. Viihdyn tämän tyylisessä asussa jopa siellä leikkipuistossa. Yleensä kyllä käytän jotain väriäkin, en pelkästään mustaa. Kyllä muitakin vaihtoehtoa hatulle on kuin se trikoopipo, joka ei näytä hyvältä KENELLÄKÄÄN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.bing.com/images/search?view=detailV2&ccid=M%2bpHtmNr&id=B31C…

Tämä lähellä mun tyyliä. Viihdyn tämän tyylisessä asussa jopa siellä leikkipuistossa. Yleensä kyllä käytän jotain väriäkin, en pelkästään mustaa. Kyllä muitakin vaihtoehtoa hatulle on kuin se trikoopipo, joka ei näytä hyvältä KENELLÄKÄÄN.

Ihana tyyli! 😍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP täällä!Huomaa että tosiaan puolustelua on ilmassa - mikä ei välttämättä ole huono asia.Jotkut ovat ymmärtäneet alkuperäisen viestini - miksi ennen niin tyylikkäät tai normaalin aikuismaisesti pukeutuvat naiset alkavat lasten saannin JÄLKEEN käyttää samanlaisia lastenvaatteita kuin mukulansa? Niitä lettileggareita jne.Siis ihan kamalaa katsoa sitä rusettipipokansaa, kun ollaan niin match 1-5 -vuotiaiden kanssa. Ja kysymys, johon harva tarttui: Miksi miehillä/isillä ei ole tätä samaa ongelmaa? ;D

Suoraan sanottuna en keksi yhtään syytä miksi olisi ällöttävää tai kiellettyä laittaa tyttöni kanssa samanhenkistä rusettipipoa päähän. Vedä vähän henkeä ja mieti vaikka sitä terapiaa. Minusta se on vaan piristävää ja muodilla hassuttelua kun minulla ja 1v tytöllä on samanhenkiset tunikat. En silti odota että se olisi kaikkien muiden mielestä piristävää, eikä se minua edes kiinnosta.Ja miten niin miehillä ei ole samaa "ongelmaa"? Iät ja ajat on isät ja pikkupojat puettu hassuttelevasti samanhenkisesti, oli kyseessä sitten hevari, hippi tai pukuiskä. Omakin mies halusi meidän pojalle ostaa samanlaiset pilottilasit kun hänellä itsellään on ja poika oli onnesta soikeana.Suoraan sanottuna minusta alkaa tuntua että se iloisuus ja lämpö ja yhteenkuuluvuus mikä toisista äideistä huokuu, vaikka sen pukeutumisella hassuttelun kautta, nyt ärsyttää teitä syvästi. Happamia...

Eikö sitä yhteenkuuluvuutta voi tosiaan vahvistaa ja ilmaista muuten kuin vaatteilla? Kyllä meidän perheessä jokainen on oma yksilönsä, ja se näkyy vaatteissa, musiikkimaussa jne. Se 1-vuotiaskin on oma persoonansa, eikä äidin tai isän kopio ja jatke. Yhteenkuukuvuudentunne ei ole kiinni jostain piposta.

No voi luoja.. sanoinko ettei voi? Mutta te sanotte että näin sitä ainakaan ei saa ilmaista tai näyttää. Ja ihmettelen vaan miksi? Mitä pahaa tai ällöttävää siinä on, jos tämä on yksi niistä asioista mistä huokuu se joku yhteenkuuluvuuden tunne? Oli se sitten lapsen ja äidin tai kokonaisen äitiryhmän välillä. Heidän yhteinen juttunsa. Kuulostaa vaan siltä että itse olette jääneet jotenkin sen ulkopuolelle sitten kuitenkin, joten siksi ällöttää nähdä muiden iloa ja koette jotain oikeutta haukkua täällä muita. Ja oikein etsimällä etsitään jostain helvetin pipoista negatiivisuutta. Nyt se on jo lapsen yksilöllisyyden sorsimista, jos 1 veella on samanlainen pipo kuin äidillä tai sisarella? Ei h*lvetti... isot halit vaan teille kaikille. Kyllä teissä jotain yksinäisyyttä/katkeruutta on.

Sanon tämän nyt kaikella vilpittömyydellä ja täysin rehellisesti: minusta ne rusettipipot ja taaperomekot ovat aikuisen päällä ihan helvetin rumia ja saavat aikuisen ihmisen vaikuttamaan vajaaälyiseltä. Hieno juttu, että ne vaatteet tuovat iloa kantajalleen, mutta minulla on oikeus mielipiteeseeni, joka on ja pysyy.Lisäksi, ja sanon tämänkin nyt vilpittömästi, olen mielelläni ulkopuolinen jonkun sellaisen äitiryhmän yhteenkuuluvuudesta, jonka jäseneksi pääseminen edellyttää niihin omasta mielestäni helvetin rumiin rätteihin verhoutumista. Meillä ei myöskään äiti yritä pukeutua lapsensa näköiseksi eikä lapsi äitinsä, vaan molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, jota vaatevalinnoissa kunnioitetaan. Jos jonkun aikuisen naisen tyyli on "taapero 5v." ja hän haluaa taantua pukeutumisessaan lapsen tasolle saaden siitä iloa, niin hieno juttu hänelle. Perversionsa kullakin. Silti ne vaatteet ovat minusta rumia, ja se minulle kaiketi sallitaan.Kyse ei siis ole kateudesta, vaikka sillä on varmaan helppo aina perustella itselleen vähäisinkin kritiikki. Kyse on ihan puhtaasti siitä, että ne vaatteet ovat mun silmissä hirveitä, ja että taaperon näköiseksi pukeutuva aikuinen ihminen on mun silmissä jotenkin säälittävä. En tiedä, mitä epävarmuutta tai traumaa siinä yritetään parantaa tai fetissiä toteuttaa, mutta musta se on vaan outoa. Siis outoa. Ei kadehdittavaa.

Molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, vaikka onkin tiukasti valittu sieltä aikuisten ja lasten valmiiksi pureskellusta kuvastosta. Vai ihanko oikeasti olet lapsille esitellyt muitakin tyylejä, kuin ne mitä näissä suurimmissa ketjuissa on tarjolla? Esim hipsteri, jakkupuku, rokkari tai pappatyyli.

Ei tarvitse esitellä. Onhan sillä lapsella silmät päässä.

Voitko vähän tarkentaa? Siis missä hänellä on silmät päässä ja missä hän siis tekee ne vaatetyylivalintansa? Siellä henkkamaukan lastenosastolla vai päiväkodissa?

Missä tahansa. Osaa siis ilmaista, jos näkee jossain/jonkun yllä vaatteen, josta pitää. (Emme tietenkään heti syöksy täyttämään jokaista lapsen toivetta, mutta pidämme mielessä.)

Ja vaikkei osaisikaan, ei minulla ole tarvetta pukeutua taaperon näköiseksi. Ei ole mitään syytä, miksi olisi.

Ai, jännä tapa lapsella. En muista että oma poikani olisi koskaan kommentoinut vastaan tulevien ihmisten vaatetusta. Tyttö on, mutta hän onkin jo 10. Pienempänä ei kyllä kommentoinut hänkään vaan tämä vaatetyylikiinnostus on syntynyt vasta parin viime vuoden aikana.

Ei mitenkään jännä tapa. Jotkut lapset ovat visuaalisempia ja kiinnittävät luonnollisesti visuaaliseen ympäristöön enemmän huomiota. Ehkä sun lapset eivät vain yksinkertaisesti ole yhtä visuaalisia, eivätkä siksi huomioi ympäristöä samalla tavalla. Heitä kiinnostavat sitten jotkut muut jutut enemmän...

Juu totta varmaan. Millaisia ne sinun lapsiesi tyylit sitten ovat, jos ne ovat ihan yksilöllisiä eikä sitä tavallista linjaa, jota lapsille tarjotaan?

Tarkoitin rymyämisellä sitä että teettekö hiekkakakkuja eli itsekin istu siinä laatikon reunalla, leiki hippaa, piilosta jne. Vai pönötättekö vain paikoillanne kun on noloa aikuisen juosta? Talvella ollaan lumisotaa, luistellaan ja lasketaan mäkeä pulkalla porukassa. Ei meitä sotku ja lika haittaa yhtään. Sitä varten on pesukone keksitty. Parastahan se on lapselle että aikuinen on aidosti läsnä ja mukana kun se että pönöttää sen puhelimen kanssa kentän reunalla. Meillä on rymyvaatteet erikseen ja paremmat vaatteet erikseen muihin juttuihin. Tulee samalla kuntoiltua siinä itsekin. Korkkareissa ja muotivaatteissa ei ihan onnistuisi moinen aktiviteettien harrastaminen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.bing.com/images/search?view=detailV2&ccid=M%2bpHtmNr&id=B31C…

Tämä lähellä mun tyyliä. Viihdyn tämän tyylisessä asussa jopa siellä leikkipuistossa. Yleensä kyllä käytän jotain väriäkin, en pelkästään mustaa. Kyllä muitakin vaihtoehtoa hatulle on kuin se trikoopipo, joka ei näytä hyvältä KENELLÄKÄÄN.

Miten tuollaisen hatun ja kenkien kanssa juostaan? Jos otetaan hattu pois, niin tuollaisiahan ne mammat esim shoppaillessa ovat (ainakin minulla tuo on ihan perussetti) eli tuossa ei ole mitään muuta erikoista kuin sopimattomuus hiekkalaatikolle.

Pahoinvoinnin ja turvotuksen vuoksi en pysty mitää kireitä vaatteita edes pitämään. Collarit ja t-paita linja :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP täällä!Huomaa että tosiaan puolustelua on ilmassa - mikä ei välttämättä ole huono asia.Jotkut ovat ymmärtäneet alkuperäisen viestini - miksi ennen niin tyylikkäät tai normaalin aikuismaisesti pukeutuvat naiset alkavat lasten saannin JÄLKEEN käyttää samanlaisia lastenvaatteita kuin mukulansa? Niitä lettileggareita jne.Siis ihan kamalaa katsoa sitä rusettipipokansaa, kun ollaan niin match 1-5 -vuotiaiden kanssa. Ja kysymys, johon harva tarttui: Miksi miehillä/isillä ei ole tätä samaa ongelmaa? ;D

Suoraan sanottuna en keksi yhtään syytä miksi olisi ällöttävää tai kiellettyä laittaa tyttöni kanssa samanhenkistä rusettipipoa päähän. Vedä vähän henkeä ja mieti vaikka sitä terapiaa. Minusta se on vaan piristävää ja muodilla hassuttelua kun minulla ja 1v tytöllä on samanhenkiset tunikat. En silti odota että se olisi kaikkien muiden mielestä piristävää, eikä se minua edes kiinnosta.Ja miten niin miehillä ei ole samaa "ongelmaa"? Iät ja ajat on isät ja pikkupojat puettu hassuttelevasti samanhenkisesti, oli kyseessä sitten hevari, hippi tai pukuiskä. Omakin mies halusi meidän pojalle ostaa samanlaiset pilottilasit kun hänellä itsellään on ja poika oli onnesta soikeana.Suoraan sanottuna minusta alkaa tuntua että se iloisuus ja lämpö ja yhteenkuuluvuus mikä toisista äideistä huokuu, vaikka sen pukeutumisella hassuttelun kautta, nyt ärsyttää teitä syvästi. Happamia...

Eikö sitä yhteenkuuluvuutta voi tosiaan vahvistaa ja ilmaista muuten kuin vaatteilla? Kyllä meidän perheessä jokainen on oma yksilönsä, ja se näkyy vaatteissa, musiikkimaussa jne. Se 1-vuotiaskin on oma persoonansa, eikä äidin tai isän kopio ja jatke. Yhteenkuukuvuudentunne ei ole kiinni jostain piposta.

No voi luoja.. sanoinko ettei voi? Mutta te sanotte että näin sitä ainakaan ei saa ilmaista tai näyttää. Ja ihmettelen vaan miksi? Mitä pahaa tai ällöttävää siinä on, jos tämä on yksi niistä asioista mistä huokuu se joku yhteenkuuluvuuden tunne? Oli se sitten lapsen ja äidin tai kokonaisen äitiryhmän välillä. Heidän yhteinen juttunsa. Kuulostaa vaan siltä että itse olette jääneet jotenkin sen ulkopuolelle sitten kuitenkin, joten siksi ällöttää nähdä muiden iloa ja koette jotain oikeutta haukkua täällä muita. Ja oikein etsimällä etsitään jostain helvetin pipoista negatiivisuutta. Nyt se on jo lapsen yksilöllisyyden sorsimista, jos 1 veella on samanlainen pipo kuin äidillä tai sisarella? Ei h*lvetti... isot halit vaan teille kaikille. Kyllä teissä jotain yksinäisyyttä/katkeruutta on.

Sanon tämän nyt kaikella vilpittömyydellä ja täysin rehellisesti: minusta ne rusettipipot ja taaperomekot ovat aikuisen päällä ihan helvetin rumia ja saavat aikuisen ihmisen vaikuttamaan vajaaälyiseltä. Hieno juttu, että ne vaatteet tuovat iloa kantajalleen, mutta minulla on oikeus mielipiteeseeni, joka on ja pysyy.Lisäksi, ja sanon tämänkin nyt vilpittömästi, olen mielelläni ulkopuolinen jonkun sellaisen äitiryhmän yhteenkuuluvuudesta, jonka jäseneksi pääseminen edellyttää niihin omasta mielestäni helvetin rumiin rätteihin verhoutumista. Meillä ei myöskään äiti yritä pukeutua lapsensa näköiseksi eikä lapsi äitinsä, vaan molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, jota vaatevalinnoissa kunnioitetaan. Jos jonkun aikuisen naisen tyyli on "taapero 5v." ja hän haluaa taantua pukeutumisessaan lapsen tasolle saaden siitä iloa, niin hieno juttu hänelle. Perversionsa kullakin. Silti ne vaatteet ovat minusta rumia, ja se minulle kaiketi sallitaan.Kyse ei siis ole kateudesta, vaikka sillä on varmaan helppo aina perustella itselleen vähäisinkin kritiikki. Kyse on ihan puhtaasti siitä, että ne vaatteet ovat mun silmissä hirveitä, ja että taaperon näköiseksi pukeutuva aikuinen ihminen on mun silmissä jotenkin säälittävä. En tiedä, mitä epävarmuutta tai traumaa siinä yritetään parantaa tai fetissiä toteuttaa, mutta musta se on vaan outoa. Siis outoa. Ei kadehdittavaa.

Molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, vaikka onkin tiukasti valittu sieltä aikuisten ja lasten valmiiksi pureskellusta kuvastosta. Vai ihanko oikeasti olet lapsille esitellyt muitakin tyylejä, kuin ne mitä näissä suurimmissa ketjuissa on tarjolla? Esim hipsteri, jakkupuku, rokkari tai pappatyyli.

Ei tarvitse esitellä. Onhan sillä lapsella silmät päässä.

Voitko vähän tarkentaa? Siis missä hänellä on silmät päässä ja missä hän siis tekee ne vaatetyylivalintansa? Siellä henkkamaukan lastenosastolla vai päiväkodissa?

Missä tahansa. Osaa siis ilmaista, jos näkee jossain/jonkun yllä vaatteen, josta pitää. (Emme tietenkään heti syöksy täyttämään jokaista lapsen toivetta, mutta pidämme mielessä.)

Ja vaikkei osaisikaan, ei minulla ole tarvetta pukeutua taaperon näköiseksi. Ei ole mitään syytä, miksi olisi.

Ai, jännä tapa lapsella. En muista että oma poikani olisi koskaan kommentoinut vastaan tulevien ihmisten vaatetusta. Tyttö on, mutta hän onkin jo 10. Pienempänä ei kyllä kommentoinut hänkään vaan tämä vaatetyylikiinnostus on syntynyt vasta parin viime vuoden aikana.

No ei tietenkään kadulla vastaantulevien. Eihän siellä ehtisikään, kun ollaan koko ajan liikkeessä. En ymmärtänyt, että tällainen asia pitää erikseen selventää.

Annan esimerkin. Käytiin erään tutun kanssa kahvilla. Miehen tyyli on "rock", eli käyttää paljon bändipaitoja ja muita asiaan kuuluvia vermeitä. Tuttavapiiriimme ei kuulu muita samoin pukeutuvia, joten lapsi ei ollut aiemmin nähnyt bändipaitaa kenenkään yllä, voi olla ettei muutenkaan. Nähdessään tämän tutun hän jäi tuijottamaan paitaa ja halusi kovin tutkia ja tunnustella sen kuviointia. Lapselta kysyttiin, onko paita kiva ja lapsi kertoi, että on. Kysyttiin, tykkäisikö hän saman tyyppisestä itselleenkin, ja lapsi vastasi myöntävästi. Tytön synttäreiden alla kävimme sitten netistä katsomassa vastaavia paitoja lasten koossa ja kysyimme, pitikö lapsi niistä. Koska piti, tilasimme hänelle t-paidan lahjaksi.

Niin, kyllä minä tuon ymmärrän, mutta eihän yksi bändipaita tee vielä kokonaista tyyliä. Halusiko hän siis muutenkin rock-tyylistä vaatetusta vai jäikö se siihen yhteen bändipaitaan? Jotta kokonainen tyyli muotoutuisi, senhän pitäisi päteä lähes koko vaatekaappiin.

"Joka kerta, kun puet päähäsi Meandin sammakkopipon, jossain päin maailmaa miehen penis emaskuloituu pimpiksi"

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitin rymyämisellä sitä että teettekö hiekkakakkuja eli itsekin istu siinä laatikon reunalla, leiki hippaa, piilosta jne. Vai pönötättekö vain paikoillanne kun on noloa aikuisen juosta? Talvella ollaan lumisotaa, luistellaan ja lasketaan mäkeä pulkalla porukassa. Ei meitä sotku ja lika haittaa yhtään. Sitä varten on pesukone keksitty. Parastahan se on lapselle että aikuinen on aidosti läsnä ja mukana kun se että pönöttää sen puhelimen kanssa kentän reunalla. Meillä on rymyvaatteet erikseen ja paremmat vaatteet erikseen muihin juttuihin. Tulee samalla kuntoiltua siinä itsekin. Korkkareissa ja muotivaatteissa ei ihan onnistuisi moinen aktiviteettien harrastaminen :D

Juu, mutta ihan nuo onnistuvat kevät/kesäkelillä farkuissa ja ballerinoissa vaikka. No piilosta en ole piiloutujana leikkinyt taaperoiän kukkuu-leikkien jälkeen mutta muuten kyllä olen läsnä lapsen kanssa. En minä ole hiekkakakkujen tai hipan jälkeen mitenkään kurainen, koska minulla on, öh, aikuisen motoriikka. Ei minuakaan sotku haittaa, mutta en minä silti maassa kieri. Ihan niinkuin en ole yltäpäältä ruuassa ruokailun jälkeen niinkuin naperoni, vaikka en tilanteessa mitenkään jäykistele ja ihan olen mukana tilanteessa ja jopa puhun samalla lapselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP täällä!Huomaa että tosiaan puolustelua on ilmassa - mikä ei välttämättä ole huono asia.Jotkut ovat ymmärtäneet alkuperäisen viestini - miksi ennen niin tyylikkäät tai normaalin aikuismaisesti pukeutuvat naiset alkavat lasten saannin JÄLKEEN käyttää samanlaisia lastenvaatteita kuin mukulansa? Niitä lettileggareita jne.Siis ihan kamalaa katsoa sitä rusettipipokansaa, kun ollaan niin match 1-5 -vuotiaiden kanssa. Ja kysymys, johon harva tarttui: Miksi miehillä/isillä ei ole tätä samaa ongelmaa? ;D

Suoraan sanottuna en keksi yhtään syytä miksi olisi ällöttävää tai kiellettyä laittaa tyttöni kanssa samanhenkistä rusettipipoa päähän. Vedä vähän henkeä ja mieti vaikka sitä terapiaa. Minusta se on vaan piristävää ja muodilla hassuttelua kun minulla ja 1v tytöllä on samanhenkiset tunikat. En silti odota että se olisi kaikkien muiden mielestä piristävää, eikä se minua edes kiinnosta.Ja miten niin miehillä ei ole samaa "ongelmaa"? Iät ja ajat on isät ja pikkupojat puettu hassuttelevasti samanhenkisesti, oli kyseessä sitten hevari, hippi tai pukuiskä. Omakin mies halusi meidän pojalle ostaa samanlaiset pilottilasit kun hänellä itsellään on ja poika oli onnesta soikeana.Suoraan sanottuna minusta alkaa tuntua että se iloisuus ja lämpö ja yhteenkuuluvuus mikä toisista äideistä huokuu, vaikka sen pukeutumisella hassuttelun kautta, nyt ärsyttää teitä syvästi. Happamia...

Eikö sitä yhteenkuuluvuutta voi tosiaan vahvistaa ja ilmaista muuten kuin vaatteilla? Kyllä meidän perheessä jokainen on oma yksilönsä, ja se näkyy vaatteissa, musiikkimaussa jne. Se 1-vuotiaskin on oma persoonansa, eikä äidin tai isän kopio ja jatke. Yhteenkuukuvuudentunne ei ole kiinni jostain piposta.

No voi luoja.. sanoinko ettei voi? Mutta te sanotte että näin sitä ainakaan ei saa ilmaista tai näyttää. Ja ihmettelen vaan miksi? Mitä pahaa tai ällöttävää siinä on, jos tämä on yksi niistä asioista mistä huokuu se joku yhteenkuuluvuuden tunne? Oli se sitten lapsen ja äidin tai kokonaisen äitiryhmän välillä. Heidän yhteinen juttunsa. Kuulostaa vaan siltä että itse olette jääneet jotenkin sen ulkopuolelle sitten kuitenkin, joten siksi ällöttää nähdä muiden iloa ja koette jotain oikeutta haukkua täällä muita. Ja oikein etsimällä etsitään jostain helvetin pipoista negatiivisuutta. Nyt se on jo lapsen yksilöllisyyden sorsimista, jos 1 veella on samanlainen pipo kuin äidillä tai sisarella? Ei h*lvetti... isot halit vaan teille kaikille. Kyllä teissä jotain yksinäisyyttä/katkeruutta on.

Sanon tämän nyt kaikella vilpittömyydellä ja täysin rehellisesti: minusta ne rusettipipot ja taaperomekot ovat aikuisen päällä ihan helvetin rumia ja saavat aikuisen ihmisen vaikuttamaan vajaaälyiseltä. Hieno juttu, että ne vaatteet tuovat iloa kantajalleen, mutta minulla on oikeus mielipiteeseeni, joka on ja pysyy.Lisäksi, ja sanon tämänkin nyt vilpittömästi, olen mielelläni ulkopuolinen jonkun sellaisen äitiryhmän yhteenkuuluvuudesta, jonka jäseneksi pääseminen edellyttää niihin omasta mielestäni helvetin rumiin rätteihin verhoutumista. Meillä ei myöskään äiti yritä pukeutua lapsensa näköiseksi eikä lapsi äitinsä, vaan molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, jota vaatevalinnoissa kunnioitetaan. Jos jonkun aikuisen naisen tyyli on "taapero 5v." ja hän haluaa taantua pukeutumisessaan lapsen tasolle saaden siitä iloa, niin hieno juttu hänelle. Perversionsa kullakin. Silti ne vaatteet ovat minusta rumia, ja se minulle kaiketi sallitaan.Kyse ei siis ole kateudesta, vaikka sillä on varmaan helppo aina perustella itselleen vähäisinkin kritiikki. Kyse on ihan puhtaasti siitä, että ne vaatteet ovat mun silmissä hirveitä, ja että taaperon näköiseksi pukeutuva aikuinen ihminen on mun silmissä jotenkin säälittävä. En tiedä, mitä epävarmuutta tai traumaa siinä yritetään parantaa tai fetissiä toteuttaa, mutta musta se on vaan outoa. Siis outoa. Ei kadehdittavaa.

Molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, vaikka onkin tiukasti valittu sieltä aikuisten ja lasten valmiiksi pureskellusta kuvastosta. Vai ihanko oikeasti olet lapsille esitellyt muitakin tyylejä, kuin ne mitä näissä suurimmissa ketjuissa on tarjolla? Esim hipsteri, jakkupuku, rokkari tai pappatyyli.

Ei tarvitse esitellä. Onhan sillä lapsella silmät päässä.

Voitko vähän tarkentaa? Siis missä hänellä on silmät päässä ja missä hän siis tekee ne vaatetyylivalintansa? Siellä henkkamaukan lastenosastolla vai päiväkodissa?

Missä tahansa. Osaa siis ilmaista, jos näkee jossain/jonkun yllä vaatteen, josta pitää. (Emme tietenkään heti syöksy täyttämään jokaista lapsen toivetta, mutta pidämme mielessä.)

Ja vaikkei osaisikaan, ei minulla ole tarvetta pukeutua taaperon näköiseksi. Ei ole mitään syytä, miksi olisi.

Ai, jännä tapa lapsella. En muista että oma poikani olisi koskaan kommentoinut vastaan tulevien ihmisten vaatetusta. Tyttö on, mutta hän onkin jo 10. Pienempänä ei kyllä kommentoinut hänkään vaan tämä vaatetyylikiinnostus on syntynyt vasta parin viime vuoden aikana.

Ei mitenkään jännä tapa. Jotkut lapset ovat visuaalisempia ja kiinnittävät luonnollisesti visuaaliseen ympäristöön enemmän huomiota. Ehkä sun lapset eivät vain yksinkertaisesti ole yhtä visuaalisia, eivätkä siksi huomioi ympäristöä samalla tavalla. Heitä kiinnostavat sitten jotkut muut jutut enemmän...

Juu totta varmaan. Millaisia ne sinun lapsiesi tyylit sitten ovat, jos ne ovat ihan yksilöllisiä eikä sitä tavallista linjaa, jota lapsille tarjotaan?

En ole tuo, jolle vastasit, vaan se bändipaidasta kertonut. Ei siis ole mitään erityistä tyyliä, vaan vaatekaapista löytyy bändipaitaa, poikien puolelta ostettuja vaatteita, tyttöjen puolelta ostettuja vaatteita ja paljon ulkomaisista verkkokaupoista tilattuja vaatteita jne. Eli on siellä joukossa ihan niitä henkkamaukan tavisvaatteitakin, mutta pointti on se, että kannustamme lasta vaikuttamaan vaatevalintoihinsa mahdollisimman paljon itse ja tarjoamaan tilaisuuksia nähdä kaikenlaista pukeutumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP täällä!Huomaa että tosiaan puolustelua on ilmassa - mikä ei välttämättä ole huono asia.Jotkut ovat ymmärtäneet alkuperäisen viestini - miksi ennen niin tyylikkäät tai normaalin aikuismaisesti pukeutuvat naiset alkavat lasten saannin JÄLKEEN käyttää samanlaisia lastenvaatteita kuin mukulansa? Niitä lettileggareita jne.Siis ihan kamalaa katsoa sitä rusettipipokansaa, kun ollaan niin match 1-5 -vuotiaiden kanssa. Ja kysymys, johon harva tarttui: Miksi miehillä/isillä ei ole tätä samaa ongelmaa? ;D

Suoraan sanottuna en keksi yhtään syytä miksi olisi ällöttävää tai kiellettyä laittaa tyttöni kanssa samanhenkistä rusettipipoa päähän. Vedä vähän henkeä ja mieti vaikka sitä terapiaa. Minusta se on vaan piristävää ja muodilla hassuttelua kun minulla ja 1v tytöllä on samanhenkiset tunikat. En silti odota että se olisi kaikkien muiden mielestä piristävää, eikä se minua edes kiinnosta.Ja miten niin miehillä ei ole samaa "ongelmaa"? Iät ja ajat on isät ja pikkupojat puettu hassuttelevasti samanhenkisesti, oli kyseessä sitten hevari, hippi tai pukuiskä. Omakin mies halusi meidän pojalle ostaa samanlaiset pilottilasit kun hänellä itsellään on ja poika oli onnesta soikeana.Suoraan sanottuna minusta alkaa tuntua että se iloisuus ja lämpö ja yhteenkuuluvuus mikä toisista äideistä huokuu, vaikka sen pukeutumisella hassuttelun kautta, nyt ärsyttää teitä syvästi. Happamia...

Eikö sitä yhteenkuuluvuutta voi tosiaan vahvistaa ja ilmaista muuten kuin vaatteilla? Kyllä meidän perheessä jokainen on oma yksilönsä, ja se näkyy vaatteissa, musiikkimaussa jne. Se 1-vuotiaskin on oma persoonansa, eikä äidin tai isän kopio ja jatke. Yhteenkuukuvuudentunne ei ole kiinni jostain piposta.

No voi luoja.. sanoinko ettei voi? Mutta te sanotte että näin sitä ainakaan ei saa ilmaista tai näyttää. Ja ihmettelen vaan miksi? Mitä pahaa tai ällöttävää siinä on, jos tämä on yksi niistä asioista mistä huokuu se joku yhteenkuuluvuuden tunne? Oli se sitten lapsen ja äidin tai kokonaisen äitiryhmän välillä. Heidän yhteinen juttunsa. Kuulostaa vaan siltä että itse olette jääneet jotenkin sen ulkopuolelle sitten kuitenkin, joten siksi ällöttää nähdä muiden iloa ja koette jotain oikeutta haukkua täällä muita. Ja oikein etsimällä etsitään jostain helvetin pipoista negatiivisuutta. Nyt se on jo lapsen yksilöllisyyden sorsimista, jos 1 veella on samanlainen pipo kuin äidillä tai sisarella? Ei h*lvetti... isot halit vaan teille kaikille. Kyllä teissä jotain yksinäisyyttä/katkeruutta on.

Sanon tämän nyt kaikella vilpittömyydellä ja täysin rehellisesti: minusta ne rusettipipot ja taaperomekot ovat aikuisen päällä ihan helvetin rumia ja saavat aikuisen ihmisen vaikuttamaan vajaaälyiseltä. Hieno juttu, että ne vaatteet tuovat iloa kantajalleen, mutta minulla on oikeus mielipiteeseeni, joka on ja pysyy.Lisäksi, ja sanon tämänkin nyt vilpittömästi, olen mielelläni ulkopuolinen jonkun sellaisen äitiryhmän yhteenkuuluvuudesta, jonka jäseneksi pääseminen edellyttää niihin omasta mielestäni helvetin rumiin rätteihin verhoutumista. Meillä ei myöskään äiti yritä pukeutua lapsensa näköiseksi eikä lapsi äitinsä, vaan molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, jota vaatevalinnoissa kunnioitetaan. Jos jonkun aikuisen naisen tyyli on "taapero 5v." ja hän haluaa taantua pukeutumisessaan lapsen tasolle saaden siitä iloa, niin hieno juttu hänelle. Perversionsa kullakin. Silti ne vaatteet ovat minusta rumia, ja se minulle kaiketi sallitaan.Kyse ei siis ole kateudesta, vaikka sillä on varmaan helppo aina perustella itselleen vähäisinkin kritiikki. Kyse on ihan puhtaasti siitä, että ne vaatteet ovat mun silmissä hirveitä, ja että taaperon näköiseksi pukeutuva aikuinen ihminen on mun silmissä jotenkin säälittävä. En tiedä, mitä epävarmuutta tai traumaa siinä yritetään parantaa tai fetissiä toteuttaa, mutta musta se on vaan outoa. Siis outoa. Ei kadehdittavaa.

Molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, vaikka onkin tiukasti valittu sieltä aikuisten ja lasten valmiiksi pureskellusta kuvastosta. Vai ihanko oikeasti olet lapsille esitellyt muitakin tyylejä, kuin ne mitä näissä suurimmissa ketjuissa on tarjolla? Esim hipsteri, jakkupuku, rokkari tai pappatyyli.

Ei tarvitse esitellä. Onhan sillä lapsella silmät päässä.

Voitko vähän tarkentaa? Siis missä hänellä on silmät päässä ja missä hän siis tekee ne vaatetyylivalintansa? Siellä henkkamaukan lastenosastolla vai päiväkodissa?

Missä tahansa. Osaa siis ilmaista, jos näkee jossain/jonkun yllä vaatteen, josta pitää. (Emme tietenkään heti syöksy täyttämään jokaista lapsen toivetta, mutta pidämme mielessä.)

Ja vaikkei osaisikaan, ei minulla ole tarvetta pukeutua taaperon näköiseksi. Ei ole mitään syytä, miksi olisi.

Ai, jännä tapa lapsella. En muista että oma poikani olisi koskaan kommentoinut vastaan tulevien ihmisten vaatetusta. Tyttö on, mutta hän onkin jo 10. Pienempänä ei kyllä kommentoinut hänkään vaan tämä vaatetyylikiinnostus on syntynyt vasta parin viime vuoden aikana.

Ei mitenkään jännä tapa. Jotkut lapset ovat visuaalisempia ja kiinnittävät luonnollisesti visuaaliseen ympäristöön enemmän huomiota. Ehkä sun lapset eivät vain yksinkertaisesti ole yhtä visuaalisia, eivätkä siksi huomioi ympäristöä samalla tavalla. Heitä kiinnostavat sitten jotkut muut jutut enemmän...

Juu totta varmaan. Millaisia ne sinun lapsiesi tyylit sitten ovat, jos ne ovat ihan yksilöllisiä eikä sitä tavallista linjaa, jota lapsille tarjotaan?

Taas sitä keksitään sanoja toisten suuhun. Kommentoin vain tuohon kun ivailit toisen äidin lapsen ominaisuutta olla kiinnostunut vaatteista ja visuaalisesta ympäristöstä "jännänä tapana", joka ilmeisesti ei sinun mielestäsi voi olla mahdollista, koska omat lapsesi eivät ole samalla lailla kiinnostuneita. Puhuinko mitään omien lapsien yksilöllisistä tyyleistä? Enpä tainnut. Mutta eihän se sinua kiinnosta, kun voit vain yksinkertaisesti keksiä argumentteja muiden suuhun, jotta voit haastaa riitaa.

Vierailija kirjoitti:

Michael Monroe kertoi, että hänen tyyliään usein päivitellään ja nälvitään. Sanoi hyvin, että se johtuu näiden päivittelijöiden omasta epävarmuudesta. Olen samana mieltä.

Minusta on kyllä iso ero ihmetellä tyylivalintoja yleisellä tasolla anonyymillä keskustelupalstalla, kuin hyökätä yksittäisen henkilön kimppuun haukkuen häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitin rymyämisellä sitä että teettekö hiekkakakkuja eli itsekin istu siinä laatikon reunalla, leiki hippaa, piilosta jne. Vai pönötättekö vain paikoillanne kun on noloa aikuisen juosta? Talvella ollaan lumisotaa, luistellaan ja lasketaan mäkeä pulkalla porukassa. Ei meitä sotku ja lika haittaa yhtään. Sitä varten on pesukone keksitty. Parastahan se on lapselle että aikuinen on aidosti läsnä ja mukana kun se että pönöttää sen puhelimen kanssa kentän reunalla. Meillä on rymyvaatteet erikseen ja paremmat vaatteet erikseen muihin juttuihin. Tulee samalla kuntoiltua siinä itsekin. Korkkareissa ja muotivaatteissa ei ihan onnistuisi moinen aktiviteettien harrastaminen :D

Juu, mutta ihan nuo onnistuvat kevät/kesäkelillä farkuissa ja ballerinoissa vaikka. No piilosta en ole piiloutujana leikkinyt taaperoiän kukkuu-leikkien jälkeen mutta muuten kyllä olen läsnä lapsen kanssa. En minä ole hiekkakakkujen tai hipan jälkeen mitenkään kurainen, koska minulla on, öh, aikuisen motoriikka. Ei minuakaan sotku haittaa, mutta en minä silti maassa kieri. Ihan niinkuin en ole yltäpäältä ruuassa ruokailun jälkeen niinkuin naperoni, vaikka en tilanteessa mitenkään jäykistele ja ihan olen mukana tilanteessa ja jopa puhun samalla lapselleni.

Jos minä lähtisin nyt tuohon lähipuistoon balleriinoissa ja farkuissa, niin kenkäni olisivat kurassa jo kun sinne päästäisiin. Meillä on ainakin nurmikot ihan vellinä. Jouduin pari päivää sitten käymään tennareissa erään talon takapihalla ja pikainen nurmikolla kävely kasteli kenkäni ihan läpimäräksi. Siinä ei paljon aikuisen motoriikka auttanut, kun minun motoriikallani ei kuitenkaan lennetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP täällä!Huomaa että tosiaan puolustelua on ilmassa - mikä ei välttämättä ole huono asia.Jotkut ovat ymmärtäneet alkuperäisen viestini - miksi ennen niin tyylikkäät tai normaalin aikuismaisesti pukeutuvat naiset alkavat lasten saannin JÄLKEEN käyttää samanlaisia lastenvaatteita kuin mukulansa? Niitä lettileggareita jne.Siis ihan kamalaa katsoa sitä rusettipipokansaa, kun ollaan niin match 1-5 -vuotiaiden kanssa. Ja kysymys, johon harva tarttui: Miksi miehillä/isillä ei ole tätä samaa ongelmaa? ;D

Suoraan sanottuna en keksi yhtään syytä miksi olisi ällöttävää tai kiellettyä laittaa tyttöni kanssa samanhenkistä rusettipipoa päähän. Vedä vähän henkeä ja mieti vaikka sitä terapiaa. Minusta se on vaan piristävää ja muodilla hassuttelua kun minulla ja 1v tytöllä on samanhenkiset tunikat. En silti odota että se olisi kaikkien muiden mielestä piristävää, eikä se minua edes kiinnosta.Ja miten niin miehillä ei ole samaa "ongelmaa"? Iät ja ajat on isät ja pikkupojat puettu hassuttelevasti samanhenkisesti, oli kyseessä sitten hevari, hippi tai pukuiskä. Omakin mies halusi meidän pojalle ostaa samanlaiset pilottilasit kun hänellä itsellään on ja poika oli onnesta soikeana.Suoraan sanottuna minusta alkaa tuntua että se iloisuus ja lämpö ja yhteenkuuluvuus mikä toisista äideistä huokuu, vaikka sen pukeutumisella hassuttelun kautta, nyt ärsyttää teitä syvästi. Happamia...

Eikö sitä yhteenkuuluvuutta voi tosiaan vahvistaa ja ilmaista muuten kuin vaatteilla? Kyllä meidän perheessä jokainen on oma yksilönsä, ja se näkyy vaatteissa, musiikkimaussa jne. Se 1-vuotiaskin on oma persoonansa, eikä äidin tai isän kopio ja jatke. Yhteenkuukuvuudentunne ei ole kiinni jostain piposta.

No voi luoja.. sanoinko ettei voi? Mutta te sanotte että näin sitä ainakaan ei saa ilmaista tai näyttää. Ja ihmettelen vaan miksi? Mitä pahaa tai ällöttävää siinä on, jos tämä on yksi niistä asioista mistä huokuu se joku yhteenkuuluvuuden tunne? Oli se sitten lapsen ja äidin tai kokonaisen äitiryhmän välillä. Heidän yhteinen juttunsa. Kuulostaa vaan siltä että itse olette jääneet jotenkin sen ulkopuolelle sitten kuitenkin, joten siksi ällöttää nähdä muiden iloa ja koette jotain oikeutta haukkua täällä muita. Ja oikein etsimällä etsitään jostain helvetin pipoista negatiivisuutta. Nyt se on jo lapsen yksilöllisyyden sorsimista, jos 1 veella on samanlainen pipo kuin äidillä tai sisarella? Ei h*lvetti... isot halit vaan teille kaikille. Kyllä teissä jotain yksinäisyyttä/katkeruutta on.

Sanon tämän nyt kaikella vilpittömyydellä ja täysin rehellisesti: minusta ne rusettipipot ja taaperomekot ovat aikuisen päällä ihan helvetin rumia ja saavat aikuisen ihmisen vaikuttamaan vajaaälyiseltä. Hieno juttu, että ne vaatteet tuovat iloa kantajalleen, mutta minulla on oikeus mielipiteeseeni, joka on ja pysyy.Lisäksi, ja sanon tämänkin nyt vilpittömästi, olen mielelläni ulkopuolinen jonkun sellaisen äitiryhmän yhteenkuuluvuudesta, jonka jäseneksi pääseminen edellyttää niihin omasta mielestäni helvetin rumiin rätteihin verhoutumista. Meillä ei myöskään äiti yritä pukeutua lapsensa näköiseksi eikä lapsi äitinsä, vaan molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, jota vaatevalinnoissa kunnioitetaan. Jos jonkun aikuisen naisen tyyli on "taapero 5v." ja hän haluaa taantua pukeutumisessaan lapsen tasolle saaden siitä iloa, niin hieno juttu hänelle. Perversionsa kullakin. Silti ne vaatteet ovat minusta rumia, ja se minulle kaiketi sallitaan.Kyse ei siis ole kateudesta, vaikka sillä on varmaan helppo aina perustella itselleen vähäisinkin kritiikki. Kyse on ihan puhtaasti siitä, että ne vaatteet ovat mun silmissä hirveitä, ja että taaperon näköiseksi pukeutuva aikuinen ihminen on mun silmissä jotenkin säälittävä. En tiedä, mitä epävarmuutta tai traumaa siinä yritetään parantaa tai fetissiä toteuttaa, mutta musta se on vaan outoa. Siis outoa. Ei kadehdittavaa.

Molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, vaikka onkin tiukasti valittu sieltä aikuisten ja lasten valmiiksi pureskellusta kuvastosta. Vai ihanko oikeasti olet lapsille esitellyt muitakin tyylejä, kuin ne mitä näissä suurimmissa ketjuissa on tarjolla? Esim hipsteri, jakkupuku, rokkari tai pappatyyli.

Ei tarvitse esitellä. Onhan sillä lapsella silmät päässä.

Voitko vähän tarkentaa? Siis missä hänellä on silmät päässä ja missä hän siis tekee ne vaatetyylivalintansa? Siellä henkkamaukan lastenosastolla vai päiväkodissa?

Missä tahansa. Osaa siis ilmaista, jos näkee jossain/jonkun yllä vaatteen, josta pitää. (Emme tietenkään heti syöksy täyttämään jokaista lapsen toivetta, mutta pidämme mielessä.)
Ja vaikkei osaisikaan, ei minulla ole tarvetta pukeutua taaperon näköiseksi. Ei ole mitään syytä, miksi olisi.

Ai, jännä tapa lapsella. En muista että oma poikani olisi koskaan kommentoinut vastaan tulevien ihmisten vaatetusta. Tyttö on, mutta hän onkin jo 10. Pienempänä ei kyllä kommentoinut hänkään vaan tämä vaatetyylikiinnostus on syntynyt vasta parin viime vuoden aikana.

Ei mitenkään jännä tapa. Jotkut lapset ovat visuaalisempia ja kiinnittävät luonnollisesti visuaaliseen ympäristöön enemmän huomiota. Ehkä sun lapset eivät vain yksinkertaisesti ole yhtä visuaalisia, eivätkä siksi huomioi ympäristöä samalla tavalla. Heitä kiinnostavat sitten jotkut muut jutut enemmän...

Juu totta varmaan. Millaisia ne sinun lapsiesi tyylit sitten ovat, jos ne ovat ihan yksilöllisiä eikä sitä tavallista linjaa, jota lapsille tarjotaan?

Taas sitä keksitään sanoja toisten suuhun. Kommentoin vain tuohon kun ivailit toisen äidin lapsen ominaisuutta olla kiinnostunut vaatteista ja visuaalisesta ympäristöstä "jännänä tapana", joka ilmeisesti ei sinun mielestäsi voi olla mahdollista, koska omat lapsesi eivät ole samalla lailla kiinnostuneita. Puhuinko mitään omien lapsien yksilöllisistä tyyleistä? Enpä tainnut. Mutta eihän se sinua kiinnosta, kun voit vain yksinkertaisesti keksiä argumentteja muiden suuhun, jotta voit haastaa riitaa.

En minä laittanut sanoja kenenkään suuhun, vaan luulin, että olet tuo vastaaja, joka itse kertoi, että lapsillaan on omat yksilölliset tyylit. Lue lainausketju, ennen kuin hermostut.