Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset alkaa äidiksi tullessaan pukeutua kuin lapset? Trikoopipoja ruseteilla, lapsellisia kuviolegginssejä ja kummallisia kaapumekkoja...
17.04.2017 |
Kaikki värit ja ihQt lettikuosit, ruudut ja pilkut päällä, hai-saappaat ja kånkenit kruunaa kokonaisuuden. Miksei voi olla äiti ja pukeutua kuten täysi-ikäinen nainen?
Miehillä en ole vastaavaa ällötystä havainnut.
Kommentit (1243)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä se ajatus teille ihmettelijöille tulee, että mieltymys värikkääseen pukeutumiseen ilmaantuisi vasta äidiksi tulemisen myötä? Eiköhän se ole useilla värikkäästi pukeutuvilla naisilla ollut jo ennen lapsia.
Mistä voit tietää, miten joku tuntematon nainen, jonka näet jossain lapsen(sa) kanssa, on pukeutunut "joskus aikaisemmin"? En ymmärrä tätä enkä jaksanut lukea ketjusta kuin pari ekaa sivua.
Ei värikkääseen, vaan juuri tietynlaisiin värikkäisiin vaatteisiin. Ei siis esim. värikkääseen neulepuseroon, vaan värikkääseen trikoomekkoon, joka matchaa taaperon mekkoon. Värikkyyttä täällä ei kukaan ihmettele.
Koska mun mielestä neulepuserot on usein tätimäisiä, tylsiä ja muodista menneitä, se trikoomekko on mulle muodikas, nuorekas ja hyvännäköinen. Kuinka monta kertaa tämä sama kommentti pitää tänne kirjoittaa jotta se menee perille? Lisäksi minusta on hauskaa ja söpöä että mun mekko matchaa taaperon mekkoon. Se on minun tytär jota rakastan ja minusta on hauskaa että meillä on samanlaiset mekot KUN tyttö itsekkin siitä tykkää. Jäikö teiltä se oma tyttö saamatta vai mikä h*lvetti riipii?
Ja mun mielestä nämä noshit, vimmat ja paput ei ole ollenkaan lapsellisia. Pikemminkin juuri toisinpäin, ne on trendikkäitä, naisellisia ja pikemminkin puen lapseni aikuismuotiin kuin toisinpäin. Jos puen lapseni vimmaan niin se on aikuismaista muotia. Jos puen lapseni tomi traktoripaitaan tai elsa prinsessamekkoon niin se on lapsellista pukeutumista.
Mutta muutitko tyyliäsi sitä lasta varten? Se on edelleen tämän aloituksen idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Figy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä se ajatus teille ihmettelijöille tulee, että mieltymys värikkääseen pukeutumiseen ilmaantuisi vasta äidiksi tulemisen myötä? Eiköhän se ole useilla värikkäästi pukeutuvilla naisilla ollut jo ennen lapsia.
Mistä voit tietää, miten joku tuntematon nainen, jonka näet jossain lapsen(sa) kanssa, on pukeutunut "joskus aikaisemmin"? En ymmärrä tätä enkä jaksanut lukea ketjusta kuin pari ekaa sivua.
Ei ihmetellä mieltymystä värikkäisiin vaatteisiin. Ihmetellään samistelua pikkulasten vaatetuksen kanssa.
Voisiko joku järkeviin perusteluihin kykenevä ihminen puolestaan perustella, että miksi te tätä ihmettelette? "Koska kiinnostaa" ei riitä perusteluksi niin kauan kun teille ei riitä perusteluksi "Koska hemuliina haluaa".
No lähinnä sen takia, että liittyykö siihen joku tietty funktio. Usein ihmiset kuitenkin haluavat viestiä ulkoisella olemuksellaan ja myös niillä vaatteilla jotakin. Ja koska monien mielestä aikuisen ja taaperoikäisen välillä on niin suuri ero, ihmetyttää, että miksi joku aikuinen haluaa sillä ulkoisella habituksellaan samaistaa itsensä juuri siihen taaperoon/pieneen lapseen?
Ei hyvä luoja miten yksinkertaisia ihmiset voi olla... Ettekö te lue näitä viestejä ollenkaan? Ei se aikuinen ajattele samaistavansa itseään taaperoon. On niitä ihmisiä, jotka haluavat oman huvin vuoksi pukeutua kumppaninsa kanssa samana päivänä vaikka vaaleisiin farkkuihin ja valkoiseen t-paitaan. Se on heistä hauskaa, ehkä vaihtelua. Ja saattaa ilmaista sitä sata kertaa mainittua yhteenkuuluvuutta. Siinä ei ole mitään väärää, vaikka sinä et sitä samaa asiaa tee ja kaipaa. Se ei ole myöskään lapsen identiteetin rajoittamista tai muuta roskaa, mitä täällä on mainittu.
Funktiona on myös mainittu kyseisten vaatteiden käytännöllisyys ja mukavuus, ehkä eettisyys yms. Ja se, että samasta kaupasta/samoilta kutsuilta voi kätevästi ostaa molemmille ja heitä itseään miellyttää ne aikuisten vaatteet päällänsä ja tykkäävät niistä samoista kuoseista myös lapsillaan. Mutta aiemmin nämä funktiot eivät kelvanneet teille, vaan jankkaus vaan jatkuu loputtomiin.
Mitä te nyt vielä haluatte? Koittaa avartaa mieltänne sen verran, että kaikki eivät ajattele, näe ja koe asioita teidän laillanne.
Niin eli haluavat näyttää samanlaiselta kumppaninsa kanssa. Samaistavat itsensä muiden silmissä kumppaniinsa. Sama taaperosamistelun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä se ajatus teille ihmettelijöille tulee, että mieltymys värikkääseen pukeutumiseen ilmaantuisi vasta äidiksi tulemisen myötä? Eiköhän se ole useilla värikkäästi pukeutuvilla naisilla ollut jo ennen lapsia.
Mistä voit tietää, miten joku tuntematon nainen, jonka näet jossain lapsen(sa) kanssa, on pukeutunut "joskus aikaisemmin"? En ymmärrä tätä enkä jaksanut lukea ketjusta kuin pari ekaa sivua.
Ei ihmetellä mieltymystä värikkäisiin vaatteisiin. Ihmetellään samistelua pikkulasten vaatetuksen kanssa.
Voisiko joku järkeviin perusteluihin kykenevä ihminen puolestaan perustella, että miksi te tätä ihmettelette? "Koska kiinnostaa" ei riitä perusteluksi niin kauan kun teille ei riitä perusteluksi "Koska hemuliina haluaa".
Aika harvoin ihminen enää aikuisiällä muuttuu vaikkapa tyyliltään ihan perustavanlaatuisesti. Teini-iässä ihminen etsii itseään ja kokeilee erilaisia tyylejä, mutta jossain vaiheessa oma identiteetti ja esimerkiksi pukeutuminen sen osana pitkälti vakiintuvat.
Minusta on mielenkiintoinen ilmiö, että JOILLAIN naisilla oma tyyli muuttuu niin radikaalisti äidiksi tulemisen myötä. En siis puhu niistä naisista, jotka muutenkin pukeutuvat hemulimekkoihin, vaan esimerkiksi omassa lähipiirissäkin olevista henkilöistä, jotka lapsia saatuaan ovat muuttuneet vaatetukseltaan ihan toisiksi ihmisiksi.
Mitään pahaahan tässä muutoksessa ei ole, mutta haluaisin ymmärtää paremmin, mikä tällaisen muutoksen on naisessa mahdollisesti saanut aikaan. Jokuhan täällä on jo sanonut, että on aina pitänyt väreistä, muttei ole ennen lapsia uskaltanut käyttää niitä. Silti on myös niitä naisia, jotka olisivat jo ennen lapsia olleet riittävän itsevarmoja käyttämään värejä, jos olisivat niin halunneet.
Voisin sanoa olevani samalla tavalla kiinnostunut siitä, miksi vakaassa parisuhteessa elänyt perheellinen mies vaihtaakin yhtäkkiä puolisonsa itseään puolet nuorempaan ja ostaa prätkän. Tällaiset täyskäännökset ja muutokset identiteetissä ovat aina kiinnostavia nimenomaan yksilöiden omien kokemusten ja itsereflektion tasolla.
Kiitos, tässä vastauksessa oli sitä järkeä mukana. Edelleen ihmettelen, että jos se vastaus on jo annettu, niin miksi pitää jatkaa sitä kyselyä "mutta miksi?". Et siis välttämättä juuri sinä ole täällä jatkanut kyselyä sen jälkeen, kun joku vastasi, että ei ole vaan aiemmin uskaltanut.
Niitä järkeviä vastauksia olisi voinut tulla enemmänkin, jos keskustlelu olisi pysynyt fiksummalla tasolla. Mutta se on tietysti täällä aika paljon vaadittu :D
Vaikka usein tyyli olisikin vakiintunut aikuisella, niin naisia ja äitejä on paljon, ja osa taaperosamistelijoista voi ihan hyvin olla niitä "poikkeusyksilöitä" jotka vaihtavat tyyliään kokonaan. Missä iässä tyylin "pitää" olla vakiintunut, että ihmetystä syntyy? Olen 28-vuotias ja oma tyylini on muuttunut parina viime vuonna ja aion muuttaa jatkossakin. Toki hillitymmin kuin tällä ääriakselilla että kaapissa pelkkiä jakkupukuja, jotka vaihtuvat Vimman vaatteisiin. Minusta kyllä aikuisenkin tyyli voi muuttua ilman lastakin aikuisiällä. En todellakaan aio pukeutua 45-vuotiaana yhtä paljon nuorekkaisiin, pari-kolmikymppiselle sopivaksi miellettyihin vaatteisiin. Aika näyttää toki.
Äitiys on iso muutos, vaatetyylin vaihtuminen on lopulta aika pieni osa sitä muutosta.
Lisää tällaista järkevää keskustelua aiheesta, kiitos! :)
Figy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä se ajatus teille ihmettelijöille tulee, että mieltymys värikkääseen pukeutumiseen ilmaantuisi vasta äidiksi tulemisen myötä? Eiköhän se ole useilla värikkäästi pukeutuvilla naisilla ollut jo ennen lapsia.
Mistä voit tietää, miten joku tuntematon nainen, jonka näet jossain lapsen(sa) kanssa, on pukeutunut "joskus aikaisemmin"? En ymmärrä tätä enkä jaksanut lukea ketjusta kuin pari ekaa sivua.
Ei ihmetellä mieltymystä värikkäisiin vaatteisiin. Ihmetellään samistelua pikkulasten vaatetuksen kanssa.
Voisiko joku järkeviin perusteluihin kykenevä ihminen puolestaan perustella, että miksi te tätä ihmettelette? "Koska kiinnostaa" ei riitä perusteluksi niin kauan kun teille ei riitä perusteluksi "Koska hemuliina haluaa".
No lähinnä sen takia, että liittyykö siihen joku tietty funktio. Usein ihmiset kuitenkin haluavat viestiä ulkoisella olemuksellaan ja myös niillä vaatteilla jotakin. Ja koska monien mielestä aikuisen ja taaperoikäisen välillä on niin suuri ero, ihmetyttää, että miksi joku aikuinen haluaa sillä ulkoisella habituksellaan samaistaa itsensä juuri siihen taaperoon/pieneen lapseen?
Ei hyvä luoja miten yksinkertaisia ihmiset voi olla... Ettekö te lue näitä viestejä ollenkaan? Ei se aikuinen ajattele samaistavansa itseään taaperoon. On niitä ihmisiä, jotka haluavat oman huvin vuoksi pukeutua kumppaninsa kanssa samana päivänä vaikka vaaleisiin farkkuihin ja valkoiseen t-paitaan. Se on heistä hauskaa, ehkä vaihtelua. Ja saattaa ilmaista sitä sata kertaa mainittua yhteenkuuluvuutta. Siinä ei ole mitään väärää, vaikka sinä et sitä samaa asiaa tee ja kaipaa. Se ei ole myöskään lapsen identiteetin rajoittamista tai muuta roskaa, mitä täällä on mainittu.
Funktiona on myös mainittu kyseisten vaatteiden käytännöllisyys ja mukavuus, ehkä eettisyys yms. Ja se, että samasta kaupasta/samoilta kutsuilta voi kätevästi ostaa molemmille ja heitä itseään miellyttää ne aikuisten vaatteet päällänsä ja tykkäävät niistä samoista kuoseista myös lapsillaan. Mutta aiemmin nämä funktiot eivät kelvanneet teille, vaan jankkaus vaan jatkuu loputtomiin.
Mitä te nyt vielä haluatte? Koittaa avartaa mieltänne sen verran, että kaikki eivät ajattele, näe ja koe asioita teidän laillanne.
No jos pukeutuu samalla tavalla kuin toinen, niin eikö se juuri ole itsensä samaistamista tähän henkilöön. Halutaan olla samiksia. Joku pukeutuu samalla lailla kuin mies/naisystävänsä, nämä äidit pukeutuvat samalla tavalla kuin lapsensa. Yhteenkuuluvuuden takia, okei. Mutta tuntuu vain hassulta, että se yhteenkuuluvuus omaan lapseen olisi samanlaisista vaatteista kiinni. No joo. Ehkä se kuitenkin on lähimpänä selitystä, jonka jotenkin ymmärtää. Ei uskota, että samaa sidettä olisi, ellei sitä jatkuvasti vahvistaisi ja toisi esiin myös samanlaisella pukeutumisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä se ajatus teille ihmettelijöille tulee, että mieltymys värikkääseen pukeutumiseen ilmaantuisi vasta äidiksi tulemisen myötä? Eiköhän se ole useilla värikkäästi pukeutuvilla naisilla ollut jo ennen lapsia.
Mistä voit tietää, miten joku tuntematon nainen, jonka näet jossain lapsen(sa) kanssa, on pukeutunut "joskus aikaisemmin"? En ymmärrä tätä enkä jaksanut lukea ketjusta kuin pari ekaa sivua.
Ei värikkääseen, vaan juuri tietynlaisiin värikkäisiin vaatteisiin. Ei siis esim. värikkääseen neulepuseroon, vaan värikkääseen trikoomekkoon, joka matchaa taaperon mekkoon. Värikkyyttä täällä ei kukaan ihmettele.
Koska mun mielestä neulepuserot on usein tätimäisiä, tylsiä ja muodista menneitä, se trikoomekko on mulle muodikas, nuorekas ja hyvännäköinen. Kuinka monta kertaa tämä sama kommentti pitää tänne kirjoittaa jotta se menee perille? Lisäksi minusta on hauskaa ja söpöä että mun mekko matchaa taaperon mekkoon. Se on minun tytär jota rakastan ja minusta on hauskaa että meillä on samanlaiset mekot KUN tyttö itsekkin siitä tykkää. Jäikö teiltä se oma tyttö saamatta vai mikä h*lvetti riipii?
Ja mun mielestä nämä noshit, vimmat ja paput ei ole ollenkaan lapsellisia. Pikemminkin juuri toisinpäin, ne on trendikkäitä, naisellisia ja pikemminkin puen lapseni aikuismuotiin kuin toisinpäin. Jos puen lapseni vimmaan niin se on aikuismaista muotia. Jos puen lapseni tomi traktoripaitaan tai elsa prinsessamekkoon niin se on lapsellista pukeutumista.
Miksi aikuinen ihminen yrittää olla söpö? Eikö riitä, että oma lapsi on suloinen? En jotenkin käsitä, miksi äidin täytyy päästä osalliseksi siitä huomiosta.
Tietysti saat tehdä mitä haluat, ja kiva juttu, jos samistelu ilahduttaa tyttöäsi, mutta ulkopuolisen silmin se on vaan hämmentävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä tiedä, voiko nykypäivänä enää sanoa että olisi olemassa jotain ikäsopivaa pukeutumista. Tää on ihan yhtä tyhmä juttu kuin että aikuisen naisen pitäisi leikata lyhyt tukka. :P Miksei söpöt vaatteet käy aikuiselle? Kuka sen päättää? Mitä sitten pitäisi olla? Ja miksi pitäisi näyttää "ikäiseltään"? Joku twinset ja siistit housut vai? Ja miksi kaikilla pitäisi olla samaa, sitä sopivaa? Ihan yhtä lailla voisi sanoa että vaikkapa rokkihenkiset vaatteet eivät käy aikuisille. Ihmetellä sitä, miksi jotkut haluavat näyttää moottoripyöräilijöiltä, vaikka eivät sitä olisikaan. Ehkä muille ihmettelyille on omat ketjunsa, en tiedä. Oli tuolla jossain hyväkin kommentti koskien sitä, että ns. täyskäännökset persoonallisuuden ilmaisussa ovat mielenkiintoisia, mutta minusta tämä ketju on keskittynyt aika pitkälti kaikkeen muuhun kuin sen pohtimiseen.
Tokihan tilannekohtaisesti pitäisi pukeutua, siis juhliin juhlavaatteissa jne, mutta eihän tässä ketjussa kai sitä arvosteltu, että näissä trikoopipoissa mentäisiin häihin tai hautajaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä se ajatus teille ihmettelijöille tulee, että mieltymys värikkääseen pukeutumiseen ilmaantuisi vasta äidiksi tulemisen myötä? Eiköhän se ole useilla värikkäästi pukeutuvilla naisilla ollut jo ennen lapsia.
Mistä voit tietää, miten joku tuntematon nainen, jonka näet jossain lapsen(sa) kanssa, on pukeutunut "joskus aikaisemmin"? En ymmärrä tätä enkä jaksanut lukea ketjusta kuin pari ekaa sivua.
Ei ihmetellä mieltymystä värikkäisiin vaatteisiin. Ihmetellään samistelua pikkulasten vaatetuksen kanssa.
Voisiko joku järkeviin perusteluihin kykenevä ihminen puolestaan perustella, että miksi te tätä ihmettelette? "Koska kiinnostaa" ei riitä perusteluksi niin kauan kun teille ei riitä perusteluksi "Koska hemuliina haluaa".
Aika harvoin ihminen enää aikuisiällä muuttuu vaikkapa tyyliltään ihan perustavanlaatuisesti. Teini-iässä ihminen etsii itseään ja kokeilee erilaisia tyylejä, mutta jossain vaiheessa oma identiteetti ja esimerkiksi pukeutuminen sen osana pitkälti vakiintuvat.
Minusta on mielenkiintoinen ilmiö, että JOILLAIN naisilla oma tyyli muuttuu niin radikaalisti äidiksi tulemisen myötä. En siis puhu niistä naisista, jotka muutenkin pukeutuvat hemulimekkoihin, vaan esimerkiksi omassa lähipiirissäkin olevista henkilöistä, jotka lapsia saatuaan ovat muuttuneet vaatetukseltaan ihan toisiksi ihmisiksi.
Mitään pahaahan tässä muutoksessa ei ole, mutta haluaisin ymmärtää paremmin, mikä tällaisen muutoksen on naisessa mahdollisesti saanut aikaan. Jokuhan täällä on jo sanonut, että on aina pitänyt väreistä, muttei ole ennen lapsia uskaltanut käyttää niitä. Silti on myös niitä naisia, jotka olisivat jo ennen lapsia olleet riittävän itsevarmoja käyttämään värejä, jos olisivat niin halunneet.
Voisin sanoa olevani samalla tavalla kiinnostunut siitä, miksi vakaassa parisuhteessa elänyt perheellinen mies vaihtaakin yhtäkkiä puolisonsa itseään puolet nuorempaan ja ostaa prätkän. Tällaiset täyskäännökset ja muutokset identiteetissä ovat aina kiinnostavia nimenomaan yksilöiden omien kokemusten ja itsereflektion tasolla.
Kiitos, tässä vastauksessa oli sitä järkeä mukana. Edelleen ihmettelen, että jos se vastaus on jo annettu, niin miksi pitää jatkaa sitä kyselyä "mutta miksi?". Et siis välttämättä juuri sinä ole täällä jatkanut kyselyä sen jälkeen, kun joku vastasi, että ei ole vaan aiemmin uskaltanut.
Niitä järkeviä vastauksia olisi voinut tulla enemmänkin, jos keskustlelu olisi pysynyt fiksummalla tasolla. Mutta se on tietysti täällä aika paljon vaadittu :D
Vaikka usein tyyli olisikin vakiintunut aikuisella, niin naisia ja äitejä on paljon, ja osa taaperosamistelijoista voi ihan hyvin olla niitä "poikkeusyksilöitä" jotka vaihtavat tyyliään kokonaan. Missä iässä tyylin "pitää" olla vakiintunut, että ihmetystä syntyy? Olen 28-vuotias ja oma tyylini on muuttunut parina viime vuonna ja aion muuttaa jatkossakin. Toki hillitymmin kuin tällä ääriakselilla että kaapissa pelkkiä jakkupukuja, jotka vaihtuvat Vimman vaatteisiin. Minusta kyllä aikuisenkin tyyli voi muuttua ilman lastakin aikuisiällä. En todellakaan aio pukeutua 45-vuotiaana yhtä paljon nuorekkaisiin, pari-kolmikymppiselle sopivaksi miellettyihin vaatteisiin. Aika näyttää toki.
Äitiys on iso muutos, vaatetyylin vaihtuminen on lopulta aika pieni osa sitä muutosta.
Lisää tällaista järkevää keskustelua aiheesta, kiitos! :)
En oikein osaa sanoa. Olen itse 27, ja ehkä pitäisin erikoisena, jos joku ikätoverini muuttuisikin yhtäkkiä tyyliltään täysin.
Toisaalta nuoremmankin ihmisen muutos on ihmetyttänyt ja ihmetyttää, jos se selkeästi kytkeytyy johonkin suureen elämänmuutokseen, kuten lapsen saamiseen, naimisiinmenoon, ehkä ihan työpaikan vaihtamiseen tai uuteen opiskelupaikkaan jne.
Jos ihminen on muutenkin "kameleontti" ja muuttaa tyyliään vaikkapa parin vuoden välein, se herättää huomattavasti vähemmän kysymyksiä. Voisin ehkä rajata kysymyksenasettelun koskemaan niitä naisia, jotka ovat ennen äitiyttään olleet itseluottamuksensa puolesta riittävän rohkeita pukeutumaan värikkäästi, ja jotka ovat ennen äitiyttään olleet persoonaltaan enemmän tasaisia siinä mielessä, että tyyli on pysynyt edes melko samana jo useita vuosia. Ihmisiä, jotka eivät muutenkaan ole elämässään niin muutoshaluisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä se ajatus teille ihmettelijöille tulee, että mieltymys värikkääseen pukeutumiseen ilmaantuisi vasta äidiksi tulemisen myötä? Eiköhän se ole useilla värikkäästi pukeutuvilla naisilla ollut jo ennen lapsia.
Mistä voit tietää, miten joku tuntematon nainen, jonka näet jossain lapsen(sa) kanssa, on pukeutunut "joskus aikaisemmin"? En ymmärrä tätä enkä jaksanut lukea ketjusta kuin pari ekaa sivua.
Ei ihmetellä mieltymystä värikkäisiin vaatteisiin. Ihmetellään samistelua pikkulasten vaatetuksen kanssa.
Voisiko joku järkeviin perusteluihin kykenevä ihminen puolestaan perustella, että miksi te tätä ihmettelette? "Koska kiinnostaa" ei riitä perusteluksi niin kauan kun teille ei riitä perusteluksi "Koska hemuliina haluaa".
No lähinnä sen takia, että liittyykö siihen joku tietty funktio. Usein ihmiset kuitenkin haluavat viestiä ulkoisella olemuksellaan ja myös niillä vaatteilla jotakin. Ja koska monien mielestä aikuisen ja taaperoikäisen välillä on niin suuri ero, ihmetyttää, että miksi joku aikuinen haluaa sillä ulkoisella habituksellaan samaistaa itsensä juuri siihen taaperoon/pieneen lapseen?
Ei se mitään samaistamista ole, jos haluaa pukea sekä itsensä että lapsensa mukavina pitämiinsä vaatteisiin joiden kuosi ja värit miellyttävät omaa silmää. Minä tykkään harmaasta, turkoosista, valkoisesta joten puen sekä itseni että lapseni niihin. Joku tykkää omppukuosista tai palloista ja pukee sitten perheensä sen tyylin mukaisesti. Mikä ihme on ongelma?
Olen edelleenkin sitä mieltä,että "samistelu ja söpöily taaperon kanssa" ei sovi parisuhteeseen.Joo,tosi kiva olla yhtä lapsen kanssa.Mutta mies jää kuviosta ulkopuolelle.Ei mies halua katsella sellaista,että taannutte itsekin taaperoksi.Te hemuliksi yhtäkkiä muuttuneet ette vain halua kohdata totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä se ajatus teille ihmettelijöille tulee, että mieltymys värikkääseen pukeutumiseen ilmaantuisi vasta äidiksi tulemisen myötä? Eiköhän se ole useilla värikkäästi pukeutuvilla naisilla ollut jo ennen lapsia.
Mistä voit tietää, miten joku tuntematon nainen, jonka näet jossain lapsen(sa) kanssa, on pukeutunut "joskus aikaisemmin"? En ymmärrä tätä enkä jaksanut lukea ketjusta kuin pari ekaa sivua.
Ei värikkääseen, vaan juuri tietynlaisiin värikkäisiin vaatteisiin. Ei siis esim. värikkääseen neulepuseroon, vaan värikkääseen trikoomekkoon, joka matchaa taaperon mekkoon. Värikkyyttä täällä ei kukaan ihmettele.
Koska mun mielestä neulepuserot on usein tätimäisiä, tylsiä ja muodista menneitä, se trikoomekko on mulle muodikas, nuorekas ja hyvännäköinen. Kuinka monta kertaa tämä sama kommentti pitää tänne kirjoittaa jotta se menee perille? Lisäksi minusta on hauskaa ja söpöä että mun mekko matchaa taaperon mekkoon. Se on minun tytär jota rakastan ja minusta on hauskaa että meillä on samanlaiset mekot KUN tyttö itsekkin siitä tykkää. Jäikö teiltä se oma tyttö saamatta vai mikä h*lvetti riipii?
Ja mun mielestä nämä noshit, vimmat ja paput ei ole ollenkaan lapsellisia. Pikemminkin juuri toisinpäin, ne on trendikkäitä, naisellisia ja pikemminkin puen lapseni aikuismuotiin kuin toisinpäin. Jos puen lapseni vimmaan niin se on aikuismaista muotia. Jos puen lapseni tomi traktoripaitaan tai elsa prinsessamekkoon niin se on lapsellista pukeutumista.
Miksi aikuinen ihminen yrittää olla söpö? Eikö riitä, että oma lapsi on suloinen? En jotenkin käsitä, miksi äidin täytyy päästä osalliseksi siitä huomiosta.
Tietysti saat tehdä mitä haluat, ja kiva juttu, jos samistelu ilahduttaa tyttöäsi, mutta ulkopuolisen silmin se on vaan hämmentävää.
Ootko tosissasi? :D Miten söpöys on aikuisilta pois rajattu juttu? Onko tämä samaa sarjaa sen kanssa, että esimerkiksi vanha tai vammainen ei saa olla seksikäs? Täällä aiemmin aseteltiin vastakkain, että taaperomuotia ihmettelevät vaativat hillittyä tyyliä. Onko se siis ainoa aikuisille sallittu tavoite ulkonäölle?
Omasta puolestani voin sanoa, että joskus yritän tarkoituksella olla söpö. Siksi, että piirteeni mahdillistavat söpöltä näyttämisen kun taas en niinkään ole perinteisellä tavalla ajateltuna kaunis. Miehet ovat sanoneet myös kauniiksi, mutta useammin söpöksi. Nyt en tässä puhu enää noista taaperotrikoista, mutta haluaisin todella kuulla, millainen ajatusmaailma tässä on takana kun tulee mieleen kysyä, että miksi aikuinen yrittää olla söpö :D
Jos äiti valitsee söpön tyylin, se ei mitenkään normaalilla ihmisellä tarkoita sitä, että hän yrittää "päästä osalliseksi siitä huomiosta".
Noh, olet varmaankin provo, mutta kyllä on kieroutunutta ajattelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä se ajatus teille ihmettelijöille tulee, että mieltymys värikkääseen pukeutumiseen ilmaantuisi vasta äidiksi tulemisen myötä? Eiköhän se ole useilla värikkäästi pukeutuvilla naisilla ollut jo ennen lapsia.
Mistä voit tietää, miten joku tuntematon nainen, jonka näet jossain lapsen(sa) kanssa, on pukeutunut "joskus aikaisemmin"? En ymmärrä tätä enkä jaksanut lukea ketjusta kuin pari ekaa sivua.
Ei värikkääseen, vaan juuri tietynlaisiin värikkäisiin vaatteisiin. Ei siis esim. värikkääseen neulepuseroon, vaan värikkääseen trikoomekkoon, joka matchaa taaperon mekkoon. Värikkyyttä täällä ei kukaan ihmettele.
Koska mun mielestä neulepuserot on usein tätimäisiä, tylsiä ja muodista menneitä, se trikoomekko on mulle muodikas, nuorekas ja hyvännäköinen. Kuinka monta kertaa tämä sama kommentti pitää tänne kirjoittaa jotta se menee perille? Lisäksi minusta on hauskaa ja söpöä että mun mekko matchaa taaperon mekkoon. Se on minun tytär jota rakastan ja minusta on hauskaa että meillä on samanlaiset mekot KUN tyttö itsekkin siitä tykkää. Jäikö teiltä se oma tyttö saamatta vai mikä h*lvetti riipii?
Ja mun mielestä nämä noshit, vimmat ja paput ei ole ollenkaan lapsellisia. Pikemminkin juuri toisinpäin, ne on trendikkäitä, naisellisia ja pikemminkin puen lapseni aikuismuotiin kuin toisinpäin. Jos puen lapseni vimmaan niin se on aikuismaista muotia. Jos puen lapseni tomi traktoripaitaan tai elsa prinsessamekkoon niin se on lapsellista pukeutumista.
Miksi aikuinen ihminen yrittää olla söpö? Eikö riitä, että oma lapsi on suloinen? En jotenkin käsitä, miksi äidin täytyy päästä osalliseksi siitä huomiosta.
Tietysti saat tehdä mitä haluat, ja kiva juttu, jos samistelu ilahduttaa tyttöäsi, mutta ulkopuolisen silmin se on vaan hämmentävää.
Ootko tosissasi? :D Miten söpöys on aikuisilta pois rajattu juttu? Onko tämä samaa sarjaa sen kanssa, että esimerkiksi vanha tai vammainen ei saa olla seksikäs? Täällä aiemmin aseteltiin vastakkain, että taaperomuotia ihmettelevät vaativat hillittyä tyyliä. Onko se siis ainoa aikuisille sallittu tavoite ulkonäölle?
Omasta puolestani voin sanoa, että joskus yritän tarkoituksella olla söpö. Siksi, että piirteeni mahdillistavat söpöltä näyttämisen kun taas en niinkään ole perinteisellä tavalla ajateltuna kaunis. Miehet ovat sanoneet myös kauniiksi, mutta useammin söpöksi. Nyt en tässä puhu enää noista taaperotrikoista, mutta haluaisin todella kuulla, millainen ajatusmaailma tässä on takana kun tulee mieleen kysyä, että miksi aikuinen yrittää olla söpö :D
Jos äiti valitsee söpön tyylin, se ei mitenkään normaalilla ihmisellä tarkoita sitä, että hän yrittää "päästä osalliseksi siitä huomiosta".
Noh, olet varmaankin provo, mutta kyllä on kieroutunutta ajattelua.
Saat toki olla söpö,mutta miehesi ei miellä sinua enää seksikkääksi,naiselliseksi ja aikuiseksi naiseksi sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä se ajatus teille ihmettelijöille tulee, että mieltymys värikkääseen pukeutumiseen ilmaantuisi vasta äidiksi tulemisen myötä? Eiköhän se ole useilla värikkäästi pukeutuvilla naisilla ollut jo ennen lapsia.
Mistä voit tietää, miten joku tuntematon nainen, jonka näet jossain lapsen(sa) kanssa, on pukeutunut "joskus aikaisemmin"? En ymmärrä tätä enkä jaksanut lukea ketjusta kuin pari ekaa sivua.
Ei värikkääseen, vaan juuri tietynlaisiin värikkäisiin vaatteisiin. Ei siis esim. värikkääseen neulepuseroon, vaan värikkääseen trikoomekkoon, joka matchaa taaperon mekkoon. Värikkyyttä täällä ei kukaan ihmettele.
Koska mun mielestä neulepuserot on usein tätimäisiä, tylsiä ja muodista menneitä, se trikoomekko on mulle muodikas, nuorekas ja hyvännäköinen. Kuinka monta kertaa tämä sama kommentti pitää tänne kirjoittaa jotta se menee perille? Lisäksi minusta on hauskaa ja söpöä että mun mekko matchaa taaperon mekkoon. Se on minun tytär jota rakastan ja minusta on hauskaa että meillä on samanlaiset mekot KUN tyttö itsekkin siitä tykkää. Jäikö teiltä se oma tyttö saamatta vai mikä h*lvetti riipii?
Ja mun mielestä nämä noshit, vimmat ja paput ei ole ollenkaan lapsellisia. Pikemminkin juuri toisinpäin, ne on trendikkäitä, naisellisia ja pikemminkin puen lapseni aikuismuotiin kuin toisinpäin. Jos puen lapseni vimmaan niin se on aikuismaista muotia. Jos puen lapseni tomi traktoripaitaan tai elsa prinsessamekkoon niin se on lapsellista pukeutumista.
Miksi aikuinen ihminen yrittää olla söpö? Eikö riitä, että oma lapsi on suloinen? En jotenkin käsitä, miksi äidin täytyy päästä osalliseksi siitä huomiosta.
Tietysti saat tehdä mitä haluat, ja kiva juttu, jos samistelu ilahduttaa tyttöäsi, mutta ulkopuolisen silmin se on vaan hämmentävää.
Ootko tosissasi? :D Miten söpöys on aikuisilta pois rajattu juttu? Onko tämä samaa sarjaa sen kanssa, että esimerkiksi vanha tai vammainen ei saa olla seksikäs? Täällä aiemmin aseteltiin vastakkain, että taaperomuotia ihmettelevät vaativat hillittyä tyyliä. Onko se siis ainoa aikuisille sallittu tavoite ulkonäölle?
Omasta puolestani voin sanoa, että joskus yritän tarkoituksella olla söpö. Siksi, että piirteeni mahdillistavat söpöltä näyttämisen kun taas en niinkään ole perinteisellä tavalla ajateltuna kaunis. Miehet ovat sanoneet myös kauniiksi, mutta useammin söpöksi. Nyt en tässä puhu enää noista taaperotrikoista, mutta haluaisin todella kuulla, millainen ajatusmaailma tässä on takana kun tulee mieleen kysyä, että miksi aikuinen yrittää olla söpö :D
Jos äiti valitsee söpön tyylin, se ei mitenkään normaalilla ihmisellä tarkoita sitä, että hän yrittää "päästä osalliseksi siitä huomiosta".
Noh, olet varmaankin provo, mutta kyllä on kieroutunutta ajattelua.
Siis jos on vaikka joku tosi söpö mekko. Niin eikö sulle riitä, että ostat sen lapselle, ja se lapsi saa ihailua osakseen? Pitääkö sun ostaa se myös itsellesi, jotta kuulet kehuja siitä, miten söpöjä TE olette?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä se ajatus teille ihmettelijöille tulee, että mieltymys värikkääseen pukeutumiseen ilmaantuisi vasta äidiksi tulemisen myötä? Eiköhän se ole useilla värikkäästi pukeutuvilla naisilla ollut jo ennen lapsia.
Mistä voit tietää, miten joku tuntematon nainen, jonka näet jossain lapsen(sa) kanssa, on pukeutunut "joskus aikaisemmin"? En ymmärrä tätä enkä jaksanut lukea ketjusta kuin pari ekaa sivua.
Ei värikkääseen, vaan juuri tietynlaisiin värikkäisiin vaatteisiin. Ei siis esim. värikkääseen neulepuseroon, vaan värikkääseen trikoomekkoon, joka matchaa taaperon mekkoon. Värikkyyttä täällä ei kukaan ihmettele.
Koska mun mielestä neulepuserot on usein tätimäisiä, tylsiä ja muodista menneitä, se trikoomekko on mulle muodikas, nuorekas ja hyvännäköinen. Kuinka monta kertaa tämä sama kommentti pitää tänne kirjoittaa jotta se menee perille? Lisäksi minusta on hauskaa ja söpöä että mun mekko matchaa taaperon mekkoon. Se on minun tytär jota rakastan ja minusta on hauskaa että meillä on samanlaiset mekot KUN tyttö itsekkin siitä tykkää. Jäikö teiltä se oma tyttö saamatta vai mikä h*lvetti riipii?
Ja mun mielestä nämä noshit, vimmat ja paput ei ole ollenkaan lapsellisia. Pikemminkin juuri toisinpäin, ne on trendikkäitä, naisellisia ja pikemminkin puen lapseni aikuismuotiin kuin toisinpäin. Jos puen lapseni vimmaan niin se on aikuismaista muotia. Jos puen lapseni tomi traktoripaitaan tai elsa prinsessamekkoon niin se on lapsellista pukeutumista.
Miksi aikuinen ihminen yrittää olla söpö? Eikö riitä, että oma lapsi on suloinen? En jotenkin käsitä, miksi äidin täytyy päästä osalliseksi siitä huomiosta.
Tietysti saat tehdä mitä haluat, ja kiva juttu, jos samistelu ilahduttaa tyttöäsi, mutta ulkopuolisen silmin se on vaan hämmentävää.
Ootko tosissasi? :D Miten söpöys on aikuisilta pois rajattu juttu? Onko tämä samaa sarjaa sen kanssa, että esimerkiksi vanha tai vammainen ei saa olla seksikäs? Täällä aiemmin aseteltiin vastakkain, että taaperomuotia ihmettelevät vaativat hillittyä tyyliä. Onko se siis ainoa aikuisille sallittu tavoite ulkonäölle?
Omasta puolestani voin sanoa, että joskus yritän tarkoituksella olla söpö. Siksi, että piirteeni mahdillistavat söpöltä näyttämisen kun taas en niinkään ole perinteisellä tavalla ajateltuna kaunis. Miehet ovat sanoneet myös kauniiksi, mutta useammin söpöksi. Nyt en tässä puhu enää noista taaperotrikoista, mutta haluaisin todella kuulla, millainen ajatusmaailma tässä on takana kun tulee mieleen kysyä, että miksi aikuinen yrittää olla söpö :D
Jos äiti valitsee söpön tyylin, se ei mitenkään normaalilla ihmisellä tarkoita sitä, että hän yrittää "päästä osalliseksi siitä huomiosta".
Noh, olet varmaankin provo, mutta kyllä on kieroutunutta ajattelua.
Siis jos on vaikka joku tosi söpö mekko. Niin eikö sulle riitä, että ostat sen lapselle, ja se lapsi saa ihailua osakseen? Pitääkö sun ostaa se myös itsellesi, jotta kuulet kehuja siitä, miten söpöjä TE olette?
Joo, kyllä pitää. Mä ostan aina vaatteeni just sitä punniten, että kuinka paljon saan tällä hiomiota ja kehuja. Vaikka ois kuinka paha pitää päällä ja maksais maltaita, mutta kunhan vaan saan huomiota. Vähintään yhtä paljon kuin lapsi. Mielummin vähän enemmän. Seuraavasta kaupasta ostan itselleni mahdollisimman lorton mekon, että saan mahdollisimman monelta mieheltä paljon huomiota, kun lähden rimpsalle.
Tai sitten ostan ne vaatteet ajattelematta vähääkään, mikä huomioarvo niillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä se ajatus teille ihmettelijöille tulee, että mieltymys värikkääseen pukeutumiseen ilmaantuisi vasta äidiksi tulemisen myötä? Eiköhän se ole useilla värikkäästi pukeutuvilla naisilla ollut jo ennen lapsia.
Mistä voit tietää, miten joku tuntematon nainen, jonka näet jossain lapsen(sa) kanssa, on pukeutunut "joskus aikaisemmin"? En ymmärrä tätä enkä jaksanut lukea ketjusta kuin pari ekaa sivua.
Ei värikkääseen, vaan juuri tietynlaisiin värikkäisiin vaatteisiin. Ei siis esim. värikkääseen neulepuseroon, vaan värikkääseen trikoomekkoon, joka matchaa taaperon mekkoon. Värikkyyttä täällä ei kukaan ihmettele.
Koska mun mielestä neulepuserot on usein tätimäisiä, tylsiä ja muodista menneitä, se trikoomekko on mulle muodikas, nuorekas ja hyvännäköinen. Kuinka monta kertaa tämä sama kommentti pitää tänne kirjoittaa jotta se menee perille? Lisäksi minusta on hauskaa ja söpöä että mun mekko matchaa taaperon mekkoon. Se on minun tytär jota rakastan ja minusta on hauskaa että meillä on samanlaiset mekot KUN tyttö itsekkin siitä tykkää. Jäikö teiltä se oma tyttö saamatta vai mikä h*lvetti riipii?
Ja mun mielestä nämä noshit, vimmat ja paput ei ole ollenkaan lapsellisia. Pikemminkin juuri toisinpäin, ne on trendikkäitä, naisellisia ja pikemminkin puen lapseni aikuismuotiin kuin toisinpäin. Jos puen lapseni vimmaan niin se on aikuismaista muotia. Jos puen lapseni tomi traktoripaitaan tai elsa prinsessamekkoon niin se on lapsellista pukeutumista.
Miksi aikuinen ihminen yrittää olla söpö? Eikö riitä, että oma lapsi on suloinen? En jotenkin käsitä, miksi äidin täytyy päästä osalliseksi siitä huomiosta.
Tietysti saat tehdä mitä haluat, ja kiva juttu, jos samistelu ilahduttaa tyttöäsi, mutta ulkopuolisen silmin se on vaan hämmentävää.
Ootko tosissasi? :D Miten söpöys on aikuisilta pois rajattu juttu? Onko tämä samaa sarjaa sen kanssa, että esimerkiksi vanha tai vammainen ei saa olla seksikäs? Täällä aiemmin aseteltiin vastakkain, että taaperomuotia ihmettelevät vaativat hillittyä tyyliä. Onko se siis ainoa aikuisille sallittu tavoite ulkonäölle?
Omasta puolestani voin sanoa, että joskus yritän tarkoituksella olla söpö. Siksi, että piirteeni mahdillistavat söpöltä näyttämisen kun taas en niinkään ole perinteisellä tavalla ajateltuna kaunis. Miehet ovat sanoneet myös kauniiksi, mutta useammin söpöksi. Nyt en tässä puhu enää noista taaperotrikoista, mutta haluaisin todella kuulla, millainen ajatusmaailma tässä on takana kun tulee mieleen kysyä, että miksi aikuinen yrittää olla söpö :D
Jos äiti valitsee söpön tyylin, se ei mitenkään normaalilla ihmisellä tarkoita sitä, että hän yrittää "päästä osalliseksi siitä huomiosta".
Noh, olet varmaankin provo, mutta kyllä on kieroutunutta ajattelua.
Siis jos on vaikka joku tosi söpö mekko. Niin eikö sulle riitä, että ostat sen lapselle, ja se lapsi saa ihailua osakseen? Pitääkö sun ostaa se myös itsellesi, jotta kuulet kehuja siitä, miten söpöjä TE olette?
Joo, kyllä pitää. Mä ostan aina vaatteeni just sitä punniten, että kuinka paljon saan tällä hiomiota ja kehuja. Vaikka ois kuinka paha pitää päällä ja maksais maltaita, mutta kunhan vaan saan huomiota. Vähintään yhtä paljon kuin lapsi. Mielummin vähän enemmän. Seuraavasta kaupasta ostan itselleni mahdollisimman lorton mekon, että saan mahdollisimman monelta mieheltä paljon huomiota, kun lähden rimpsalle.
Tai sitten ostan ne vaatteet ajattelematta vähääkään, mikä huomioarvo niillä on.
Itsehän juuri sanoit, että tykkäät siitä, että näytätte lapsen kanssa yhdessä söpöiltä, kun teillä on samat mekot päällä. Eli kuitenkin tavottelet vaateostoksissa huomiota teille molemmille.
Mites sitten kaikki te, jotka olette menneet naimisiin ja teillä on ollut oma lapsi puettuna valkoiseen mekkoon tai samansävyiseen pukuun kuin sulhasella? Miksi te teette näin? Nyt teidän miehet ei halua teitä enää jne jne.
Joojoo tiedän, että alkuperäinen aihe käsitteli arkivaatteiden tyylimuutosta. Mutta haistan pienen kaksinaismoralismin tässä :D
Suurimmalla osalla tallaajista, olipa äitejä tai ei, näkyy tummia vaatteita. Tummat farkut ja tumma takki. Väripilkkuna voi olla tennarit tai kaulahuivi.
Tai sitten ne legginsit, juoksutrikoot(?) ja siinä lyhyt sporttitakki tai puoleen reiteen ulottuva tumma tai valkoinen takki.
Olen aina pitänyt väreistä. Ja käytän paljon hameita. Lenkillä ja ulkoilessa tuulipukua.
Mielestäni suomalaisten naisten vaatetyyli ei juuri poikkea keski eurooppalaisesta, paitsi siinä, että täällä käytetään tosi tiukkoja vaatteita(erityisesti housuja + ne järkyt leggarit) ja urheilukamppeita kauppa-asioillakin. Suomessa myös ripsipidennykset ja "näkyvä" meikki tavallisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä se ajatus teille ihmettelijöille tulee, että mieltymys värikkääseen pukeutumiseen ilmaantuisi vasta äidiksi tulemisen myötä? Eiköhän se ole useilla värikkäästi pukeutuvilla naisilla ollut jo ennen lapsia.
Mistä voit tietää, miten joku tuntematon nainen, jonka näet jossain lapsen(sa) kanssa, on pukeutunut "joskus aikaisemmin"? En ymmärrä tätä enkä jaksanut lukea ketjusta kuin pari ekaa sivua.
Ei värikkääseen, vaan juuri tietynlaisiin värikkäisiin vaatteisiin. Ei siis esim. värikkääseen neulepuseroon, vaan värikkääseen trikoomekkoon, joka matchaa taaperon mekkoon. Värikkyyttä täällä ei kukaan ihmettele.
Koska mun mielestä neulepuserot on usein tätimäisiä, tylsiä ja muodista menneitä, se trikoomekko on mulle muodikas, nuorekas ja hyvännäköinen. Kuinka monta kertaa tämä sama kommentti pitää tänne kirjoittaa jotta se menee perille? Lisäksi minusta on hauskaa ja söpöä että mun mekko matchaa taaperon mekkoon. Se on minun tytär jota rakastan ja minusta on hauskaa että meillä on samanlaiset mekot KUN tyttö itsekkin siitä tykkää. Jäikö teiltä se oma tyttö saamatta vai mikä h*lvetti riipii?
Ja mun mielestä nämä noshit, vimmat ja paput ei ole ollenkaan lapsellisia. Pikemminkin juuri toisinpäin, ne on trendikkäitä, naisellisia ja pikemminkin puen lapseni aikuismuotiin kuin toisinpäin. Jos puen lapseni vimmaan niin se on aikuismaista muotia. Jos puen lapseni tomi traktoripaitaan tai elsa prinsessamekkoon niin se on lapsellista pukeutumista.
Miksi aikuinen ihminen yrittää olla söpö? Eikö riitä, että oma lapsi on suloinen? En jotenkin käsitä, miksi äidin täytyy päästä osalliseksi siitä huomiosta.
Tietysti saat tehdä mitä haluat, ja kiva juttu, jos samistelu ilahduttaa tyttöäsi, mutta ulkopuolisen silmin se on vaan hämmentävää.
Ootko tosissasi? :D Miten söpöys on aikuisilta pois rajattu juttu? Onko tämä samaa sarjaa sen kanssa, että esimerkiksi vanha tai vammainen ei saa olla seksikäs? Täällä aiemmin aseteltiin vastakkain, että taaperomuotia ihmettelevät vaativat hillittyä tyyliä. Onko se siis ainoa aikuisille sallittu tavoite ulkonäölle?
Omasta puolestani voin sanoa, että joskus yritän tarkoituksella olla söpö. Siksi, että piirteeni mahdillistavat söpöltä näyttämisen kun taas en niinkään ole perinteisellä tavalla ajateltuna kaunis. Miehet ovat sanoneet myös kauniiksi, mutta useammin söpöksi. Nyt en tässä puhu enää noista taaperotrikoista, mutta haluaisin todella kuulla, millainen ajatusmaailma tässä on takana kun tulee mieleen kysyä, että miksi aikuinen yrittää olla söpö :D
Jos äiti valitsee söpön tyylin, se ei mitenkään normaalilla ihmisellä tarkoita sitä, että hän yrittää "päästä osalliseksi siitä huomiosta".
Noh, olet varmaankin provo, mutta kyllä on kieroutunutta ajattelua.
Siis jos on vaikka joku tosi söpö mekko. Niin eikö sulle riitä, että ostat sen lapselle, ja se lapsi saa ihailua osakseen? Pitääkö sun ostaa se myös itsellesi, jotta kuulet kehuja siitä, miten söpöjä TE olette?
Joo, kyllä pitää. Mä ostan aina vaatteeni just sitä punniten, että kuinka paljon saan tällä hiomiota ja kehuja. Vaikka ois kuinka paha pitää päällä ja maksais maltaita, mutta kunhan vaan saan huomiota. Vähintään yhtä paljon kuin lapsi. Mielummin vähän enemmän. Seuraavasta kaupasta ostan itselleni mahdollisimman lorton mekon, että saan mahdollisimman monelta mieheltä paljon huomiota, kun lähden rimpsalle.
Tai sitten ostan ne vaatteet ajattelematta vähääkään, mikä huomioarvo niillä on.
Itsehän juuri sanoit, että tykkäät siitä, että näytätte lapsen kanssa yhdessä söpöiltä, kun teillä on samat mekot päällä. Eli kuitenkin tavottelet vaateostoksissa huomiota teille molemmille.
Minä joka kirjoitin tuon en ole sanonut, että ostaisin saman mekon itselle ja lapselle ja sitten näytämme yhdessä söpöltä.
Se joka näin kommentoi tuskin hänkään hakee sillä huomiota, että kehukaa nyt minuakin eikä vaan lasta, kehukaa meitä kehukaa kehukaa.
Joillakin meistä on itsetunto, joka ei vaadi jatkuvaa huomiolla pönkittämistä.
Sitä paitsi hei, ei sen lapsen kanssa olla aina ja kaikkialla yhdessä. Samanlaista mekkoa voi siis käyttää myös ilman lasta. :P Kun on pakko kuitenkin pukeutua _johonkin_, niin miksei voisi pukeutua sellaiseen mekkoon, josta tykkää niin paljon, että ostaa lapselleenkin samanlaisen? Pitäiskö ostaa lapselle joku omasta mielestä vähemmän kiva? Häh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä se ajatus teille ihmettelijöille tulee, että mieltymys värikkääseen pukeutumiseen ilmaantuisi vasta äidiksi tulemisen myötä? Eiköhän se ole useilla värikkäästi pukeutuvilla naisilla ollut jo ennen lapsia.
Mistä voit tietää, miten joku tuntematon nainen, jonka näet jossain lapsen(sa) kanssa, on pukeutunut "joskus aikaisemmin"? En ymmärrä tätä enkä jaksanut lukea ketjusta kuin pari ekaa sivua.
Ei värikkääseen, vaan juuri tietynlaisiin värikkäisiin vaatteisiin. Ei siis esim. värikkääseen neulepuseroon, vaan värikkääseen trikoomekkoon, joka matchaa taaperon mekkoon. Värikkyyttä täällä ei kukaan ihmettele.
Koska mun mielestä neulepuserot on usein tätimäisiä, tylsiä ja muodista menneitä, se trikoomekko on mulle muodikas, nuorekas ja hyvännäköinen. Kuinka monta kertaa tämä sama kommentti pitää tänne kirjoittaa jotta se menee perille? Lisäksi minusta on hauskaa ja söpöä että mun mekko matchaa taaperon mekkoon. Se on minun tytär jota rakastan ja minusta on hauskaa että meillä on samanlaiset mekot KUN tyttö itsekkin siitä tykkää. Jäikö teiltä se oma tyttö saamatta vai mikä h*lvetti riipii?
Ja mun mielestä nämä noshit, vimmat ja paput ei ole ollenkaan lapsellisia. Pikemminkin juuri toisinpäin, ne on trendikkäitä, naisellisia ja pikemminkin puen lapseni aikuismuotiin kuin toisinpäin. Jos puen lapseni vimmaan niin se on aikuismaista muotia. Jos puen lapseni tomi traktoripaitaan tai elsa prinsessamekkoon niin se on lapsellista pukeutumista.
Miksi aikuinen ihminen yrittää olla söpö? Eikö riitä, että oma lapsi on suloinen? En jotenkin käsitä, miksi äidin täytyy päästä osalliseksi siitä huomiosta.
Tietysti saat tehdä mitä haluat, ja kiva juttu, jos samistelu ilahduttaa tyttöäsi, mutta ulkopuolisen silmin se on vaan hämmentävää.
Ootko tosissasi? :D Miten söpöys on aikuisilta pois rajattu juttu? Onko tämä samaa sarjaa sen kanssa, että esimerkiksi vanha tai vammainen ei saa olla seksikäs? Täällä aiemmin aseteltiin vastakkain, että taaperomuotia ihmettelevät vaativat hillittyä tyyliä. Onko se siis ainoa aikuisille sallittu tavoite ulkonäölle?
Omasta puolestani voin sanoa, että joskus yritän tarkoituksella olla söpö. Siksi, että piirteeni mahdillistavat söpöltä näyttämisen kun taas en niinkään ole perinteisellä tavalla ajateltuna kaunis. Miehet ovat sanoneet myös kauniiksi, mutta useammin söpöksi. Nyt en tässä puhu enää noista taaperotrikoista, mutta haluaisin todella kuulla, millainen ajatusmaailma tässä on takana kun tulee mieleen kysyä, että miksi aikuinen yrittää olla söpö :D
Jos äiti valitsee söpön tyylin, se ei mitenkään normaalilla ihmisellä tarkoita sitä, että hän yrittää "päästä osalliseksi siitä huomiosta".
Noh, olet varmaankin provo, mutta kyllä on kieroutunutta ajattelua.
Siis jos on vaikka joku tosi söpö mekko. Niin eikö sulle riitä, että ostat sen lapselle, ja se lapsi saa ihailua osakseen? Pitääkö sun ostaa se myös itsellesi, jotta kuulet kehuja siitä, miten söpöjä TE olette?
Joo, kyllä pitää. Mä ostan aina vaatteeni just sitä punniten, että kuinka paljon saan tällä hiomiota ja kehuja. Vaikka ois kuinka paha pitää päällä ja maksais maltaita, mutta kunhan vaan saan huomiota. Vähintään yhtä paljon kuin lapsi. Mielummin vähän enemmän. Seuraavasta kaupasta ostan itselleni mahdollisimman lorton mekon, että saan mahdollisimman monelta mieheltä paljon huomiota, kun lähden rimpsalle.
Tai sitten ostan ne vaatteet ajattelematta vähääkään, mikä huomioarvo niillä on.
Itsehän juuri sanoit, että tykkäät siitä, että näytätte lapsen kanssa yhdessä söpöiltä, kun teillä on samat mekot päällä. Eli kuitenkin tavottelet vaateostoksissa huomiota teille molemmille.
Mistä ihmeestä sinä vedät tämän, että yhtään kukaan tavoittelee huomiota vaateostoksillaan? Normaalit ihmiset eivät nimittäin niin tee. Sinä ilmeisesti ostat vaatteet huomioperiaatteella.
Olen se joku käyttää noita mekkoja niiden tiukkojen farkkujen kanssa. Viimeksi viime viikolla mun ikää ei uskottu (oli puhe vanhana lapsen saamisesta ja olen siis "senioriäiti"). Tosin mulla on pitkät hiukset ja sillä kertaa oli korkkarinilkkuritkin, mutta kuulemma en näyttänyt mitenkään yli 40 vuotiaalta (mitä siis olen, eli ilmeisesti kaikki eivät näytä tuossa yhdistelmässä tädiltä :).