Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset alkaa äidiksi tullessaan pukeutua kuin lapset? Trikoopipoja ruseteilla, lapsellisia kuviolegginssejä ja kummallisia kaapumekkoja...
17.04.2017 |
Kaikki värit ja ihQt lettikuosit, ruudut ja pilkut päällä, hai-saappaat ja kånkenit kruunaa kokonaisuuden. Miksei voi olla äiti ja pukeutua kuten täysi-ikäinen nainen?
Miehillä en ole vastaavaa ällötystä havainnut.
Kommentit (1243)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP täällä!
Huomaa että tosiaan puolustelua on ilmassa - mikä ei välttämättä ole huono asia.
Jotkut ovat ymmärtäneet alkuperäisen viestini - miksi ennen niin tyylikkäät tai normaalin aikuismaisesti pukeutuvat naiset alkavat lasten saannin JÄLKEEN käyttää samanlaisia lastenvaatteita kuin mukulansa? Niitä lettileggareita jne.
Siis ihan kamalaa katsoa sitä rusettipipokansaa, kun ollaan niin match 1-5 -vuotiaiden kanssa.
Ja kysymys, johon harva tarttui: Miksi miehillä/isillä ei ole tätä samaa ongelmaa? ;D
Suoraan sanottuna en keksi yhtään syytä miksi olisi ällöttävää tai kiellettyä laittaa tyttöni kanssa samanhenkistä rusettipipoa päähän. Vedä vähän henkeä ja mieti vaikka sitä terapiaa. Minusta se on vaan piristävää ja muodilla hassuttelua kun minulla ja 1v tytöllä on samanhenkiset tunikat. En silti odota että se olisi kaikkien muiden mielestä piristävää, eikä se minua edes kiinnosta.
Ja miten niin miehillä ei ole samaa "ongelmaa"? Iät ja ajat on isät ja pikkupojat puettu hassuttelevasti samanhenkisesti, oli kyseessä sitten hevari, hippi tai pukuiskä. Omakin mies halusi meidän pojalle ostaa samanlaiset pilottilasit kun hänellä itsellään on ja poika oli onnesta soikeana.
Suoraan sanottuna minusta alkaa tuntua että se iloisuus ja lämpö ja yhteenkuuluvuus mikä toisista äideistä huokuu, vaikka sen pukeutumisella hassuttelun kautta, nyt ärsyttää teitä syvästi. Happamia...
Eikö sitä yhteenkuuluvuutta voi tosiaan vahvistaa ja ilmaista muuten kuin vaatteilla? Kyllä meidän perheessä jokainen on oma yksilönsä, ja se näkyy vaatteissa, musiikkimaussa jne. Se 1-vuotiaskin on oma persoonansa, eikä äidin tai isän kopio ja jatke. Yhteenkuukuvuudentunne ei ole kiinni jostain piposta.
No voi luoja.. sanoinko ettei voi? Mutta te sanotte että näin sitä ainakaan ei saa ilmaista tai näyttää. Ja ihmettelen vaan miksi? Mitä pahaa tai ällöttävää siinä on, jos tämä on yksi niistä asioista mistä huokuu se joku yhteenkuuluvuuden tunne? Oli se sitten lapsen ja äidin tai kokonaisen äitiryhmän välillä. Heidän yhteinen juttunsa. Kuulostaa vaan siltä että itse olette jääneet jotenkin sen ulkopuolelle sitten kuitenkin, joten siksi ällöttää nähdä muiden iloa ja koette jotain oikeutta haukkua täällä muita. Ja oikein etsimällä etsitään jostain helvetin pipoista negatiivisuutta. Nyt se on jo lapsen yksilöllisyyden sorsimista, jos 1 veella on samanlainen pipo kuin äidillä tai sisarella? Ei h*lvetti... isot halit vaan teille kaikille. Kyllä teissä jotain yksinäisyyttä/katkeruutta on.
Sanon tämän nyt kaikella vilpittömyydellä ja täysin rehellisesti: minusta ne rusettipipot ja taaperomekot ovat aikuisen päällä ihan helvetin rumia ja saavat aikuisen ihmisen vaikuttamaan vajaaälyiseltä. Hieno juttu, että ne vaatteet tuovat iloa kantajalleen, mutta minulla on oikeus mielipiteeseeni, joka on ja pysyy.
Lisäksi, ja sanon tämänkin nyt vilpittömästi, olen mielelläni ulkopuolinen jonkun sellaisen äitiryhmän yhteenkuuluvuudesta, jonka jäseneksi pääseminen edellyttää niihin omasta mielestäni helvetin rumiin rätteihin verhoutumista. Meillä ei myöskään äiti yritä pukeutua lapsensa näköiseksi eikä lapsi äitinsä, vaan molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, jota vaatevalinnoissa kunnioitetaan. Jos jonkun aikuisen naisen tyyli on "taapero 5v." ja hän haluaa taantua pukeutumisessaan lapsen tasolle saaden siitä iloa, niin hieno juttu hänelle. Perversionsa kullakin. Silti ne vaatteet ovat minusta rumia, ja se minulle kaiketi sallitaan.
Kyse ei siis ole kateudesta, vaikka sillä on varmaan helppo aina perustella itselleen vähäisinkin kritiikki. Kyse on ihan puhtaasti siitä, että ne vaatteet ovat mun silmissä hirveitä, ja että taaperon näköiseksi pukeutuva aikuinen ihminen on mun silmissä jotenkin säälittävä. En tiedä, mitä epävarmuutta tai traumaa siinä yritetään parantaa tai fetissiä toteuttaa, mutta musta se on vaan outoa. Siis outoa. Ei kadehdittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli tästä mieleen joku 90-luvun musiikkiohjelma jossa lauloi Essi..Joku..Vuorela? Ja mä jo lapsena ihmettelin että miksi hän alkoi raskaaksi tullessaan pukeutua hassusti? Oli lappuhaalareita, ihme rusetteja päässä, kirkkaanvärisiä tunikoita ym. Ihan kuin koko nainen olisi yhtäkkiä sukeltanut pikku kakkoseen.
Muistan muutenkin kun ysärillä äideillä oli ne typerät hiihtarit jossa oli ne renksut jalkojen alla, ja niiden kanssa höpsöjä värikkäitä neuleita. Ja myöhemmin niitä virkattuja pillerilakkeja joissa oli se antenni..Vauvoilla ja äideillä samanlaiset..Voi luoja..
Eli tämä AP:n kuvaama tyyli on vaivannut naissukupuolta jo usean vuosikymmenen.
Ja muistan kyllä lapsena että mua hävetti jos äiti pukeutui hassunhauskasti. Enemmän tykkäsin silloin jos äidillä oli vaikka ne Levikset.
Mitähän siinä hormonitoiminnassa naisilla tapahtuu kun hedelmöityksen jälkeen haluaa jotenkin taantua sinne Gugguu-tasolle?
En ymmärrä.
Yksi tuttavani haaveili taannoin vauvasta jotta saisi pukeutua lappuhaalareihin. Eli toisilla on jokin viehtymys tuohon tyyliin äitiyden myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Kai tiesit että miehetkin käyttävät mm. gugguuta, makiaa, papua toivottavasti tiesit että ovat suomalaisia merkkejä :) myös gant valmistaa samanlaisia vaatteita isille ja pojille :)
Musta on jotenkin inhottavaa, että lapsia puetaan pieniksi aikuisiksi. Antaa lasten olla lapsia. Enkä myöskään ymmärrä, miksi poika täytyy pukea kopioksi isästään ja tytär äidistään. Tai äiti tyttärestään ja isä pojastaan. Ne lapset ovat tosiaan ihan erillisiä olentoja. Ihan kuin se äiti/isä haluaisi sulautua lapseensa.
Niin gugguuhan on alunperin lastenvaatemerkki :) joka on tehnyt aikuisen malliston myös :) vaatteiden yhdisteleminen ei tee kaikista lapsista vanhempien kopiota :) ja kyllä ihan lindex, kappAhl ja hm tekee vaatteita pikkuisille aikuisille. Sehän on vanhemmasta kiinni mitä lapselle pukee... Mutta mä suosin laatua ja maksan laadusta :) meillä lapset saavat itse päättää pitää päälleen laittaa ihan myös nuorinkin joka on 3 vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mukavuuden halu kirjoitti:
Ennen äidiksi tuloa minut tunnettiin erittäin tyylikkäänä naisena, ehkäpä tuttava piirissä joidenkin mielestä jopa jonkinlaisena "muoti-ikonina". Lenkkareita ei tainnut minulla silloin edes kaapista löytyä. Käytin aina korkkareita. Inhosin tyylittömiä naisia ja etenkin sitä, jos jollakin oli kengät ja käsilaukku "eriparia", eli esim. eriväriset tai eri kuosia olevat kengät, mitkä eivät sopineet laukkuun. Verkkareissa ja tuulipuvuissa (urheiluharrastuksen ulkopuolella) liikkuvat naiset olivat minulle kauhistus. Olin hyvin tarkka, että itselläni aina kaikki asusteet sopivat yhteen tip top. En minä ollut ylpeä, enkä koskaan näyttänyt sitä, jos jonkun henkilön tyylittömyys ärsytti ja kuvotti. Salaa vain mielessäni ajattelin, että miten joku voi olla tuommoinen. Sitten sain lapsen. Aika äkkiä tuli huomattua, että vauvan vaunuja on aika hankalaa työnnellä kymmenen sentin koroissa. Ostin matalapohjaiset mukavat kävelykengät. Hienot korut, ja esim. paidoissa olevat paljettikoristeet olisivat saattaneet olla irrotessaan vaaraksi vauvalle, joten pistin päälleni tavallisen hupparin, enkä mitään "härpäkkeitä". Sitten kun lapsi kasvoi, niin huomasin, että hänen kanssaan pihaleikkejä leikkiessä kyllä on paljon mukavampi olo itselläkin, jos pistää päälle tuulipuvun, tai verkkarit. Pikkuhiljaa ne korkkarit ja tyylikkäät vaatteet ja korut sitten jäivät lopulta käyttämättöminä vaatekaappiin ja korurasian pohjalle. Itselläni on tässä tyylin muutoksessa kyse ollut siis puhtaasti turvallisuudesta, sekä mukavuudesta. Ja uskon että se on myös monella syy tyylin muutokseen äidiksi tulemisen jälkeen. Mitään lastenvaatteiden tyylisiä asuja en kyllä käytä. Siinä menee raja.
Ei tuo sinun entisen elämäsi look mitenkään erityisen tyylikkäältä kuulosta. Lähinnä vuoden -75 kotivinkistä ulkoa opeteltuja pukeutumissääntöjä ("laukku ja kengät samaa väriä", kamoon...)
Nykyisin on niin kovin paljon helpompi olla ns. tyylikäs (ainakin vastakohtana täydelle tyylittömyydelle) sekä käytännöllinen, sillä se ei vaadi papilijottikiharoita ja sävy sävyyn valittuja asusteita hansikkaineen ja hattuneuloineen vaan suositaan tietynlaista rentoutta ja eleettömyyttä. Ihmettelenkin kovasti, miten ihmeessä te ihmiset ennen lapsia pukeudutte, jos se on niin epämukavaa, hankalaa ja työlästä toteuttaa äitinä. Makuasioitahan nämä, mutta tuskin avokkaisiin,pillifarkkuihin ja yksiväriseen laskeutuvaan t-paitaan pukeutuvaa ihmistä silmiinpistävän tyylittömänä pidettäisiin missään arkitilanteessa. Toimii äidillä ja lapsettomalla.
No joo, aika masentavalta kuulosti kyllä tuo edellinen.. Mä haluan vaatteista jotain iloa myös! Täytyy kyllä sanoa että tuo pillifarkut, avokkaat ja yksivärinen t-paita kuulostaa myös semmoiselta kokonaisuudelta joka ei ainakaan mun mielialaani nostaisi - miksi pukeutua tylsästi kun voi pukeutua kivasti ja iloisesti, ihmettelee tämä hemuli.
Minuun ei oikein iske tuo hassuutensa korostaminen hassuilla trikoovaatteilla. Se on niin alleviivaava tapa. Minä pukeudun mieluummin neutraalisti ja annan hauskuuden ja fiksuuden ilmetä silloin kun avaan suuni. Ei niin että katsokaas mikä hassunhauska kaavoihinkangistumaton äityli minä olen tässä muffinsitraktoritunikassani.
Kyllä säkin pukeutumisellasi ja tyylilläsi luot jonkinlasien mielikuvan, halusit tai et. Joku voi tykätä neutraaliudesta ja vähäeleisyydestä, toiset taas tykkää että pukeutumisessakin on fiilistä. :)
Tietysti luon, miksi olettaisin jotain muuta? En vain halua luoda sellaista "iloista ja hassua" mielikuvaa pukeutumisellani, mihin moni trikoon ystävä täällä viittaa. Ja ymmärrän myös mielipide-eron, siksi kommenttini alkoi sanalla "minusta", viitaten siihen että seuraava tilitys esittää oman mielipiteeni asiaan.
Ei me olla tästä eri mieltä. Sä haluat olla pukeutumiseltasi huomiotaherättämättömpi ja vähäeleinen, se on on ihan ookoo ja hyväksyttävää sekin. :)
No niih, nyt olen oppinut että oli oma tyyli mikä tahansa, kaikki muut tyylit ovat noloja ja rumia. Tämä selvä.
Minimalisti/skandinaavityylinen=ankeuttaja, trendikäs=epätoivoinen nuoruudentavoittelija tai miestennielijä, iloinen ja värikäs=päässä vikaa, klassinen tyyli=tylsimys tai hienostelija, perusmarkettityyli=tylsimys jolla ei ole lainkaan makua.
Oikeasti kun alkaa miettimään, niin mitä pahaa on siinä jos joku innostuu lastenvaatteiden väri- ja kuviomaailmasta? Ovathan nuoret naisetkin matkineet jo monta vuotta tyylejä jotka minun nuoruudessa olivat kamalia mummotyylejä (aka. klassinen), ja keski-ikäiset haluavat aina olla nuorekkaita. Miksi ei saisi innostua lapsista, musta se on ihan ymmärrettävää jos on vielä päivät lasten ympäröimä.
Joo, itseeni ei "hemulityyli" uppoa ollenkaan, mutta ei kaikkien tarvi olla samanlaisia. Vaikka mä viihdyn neutraaleissa väreissä, ahdistaa ajatella että aikuistuessa olisi aivan pakko omalla ajallakin luopua iloisista väreistä, hauskoista printeistä ja mukavista ja huolettomista vaatteista koska aikuisuus. Tämä ettei aikuinen saisi leikitellä pukeutumisessa lapsellisilla elementeillä on taas vain yksi "sääntö" siinä missä kenkien ja laukkujen mätsääminen. Jos haluaa, sen voi siis kyseenalaistaa tai ohittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Kai tiesit että miehetkin käyttävät mm. gugguuta, makiaa, papua toivottavasti tiesit että ovat suomalaisia merkkejä :) myös gant valmistaa samanlaisia vaatteita isille ja pojille :)
Joo. Täällä Helsingissä joka toinen mies joka tulee vastaan nakkikuosinen huppari päällä, vohveliruutuiset kollarihousut jalassa jollain kuositrikoopipolla varustettuna. Ihan arkipäivää. Ne onkin niin hassuja tyyppejä!
Tieto voi tulla järkytyksenä, mutta elämää on myös kehäkolmosen ulkopuolella :)
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen joku 90-luvun musiikkiohjelma jossa lauloi Essi..Joku..Vuorela? Ja mä jo lapsena ihmettelin että miksi hän alkoi raskaaksi tullessaan pukeutua hassusti? Oli lappuhaalareita, ihme rusetteja päässä, kirkkaanvärisiä tunikoita ym. Ihan kuin koko nainen olisi yhtäkkiä sukeltanut pikku kakkoseen.
Muistan muutenkin kun ysärillä äideillä oli ne typerät hiihtarit jossa oli ne renksut jalkojen alla, ja niiden kanssa höpsöjä värikkäitä neuleita. Ja myöhemmin niitä virkattuja pillerilakkeja joissa oli se antenni..Vauvoilla ja äideillä samanlaiset..Voi luoja..Eli tämä AP:n kuvaama tyyli on vaivannut naissukupuolta jo usean vuosikymmenen.
Ja muistan kyllä lapsena että mua hävetti jos äiti pukeutui hassunhauskasti. Enemmän tykkäsin silloin jos äidillä oli vaikka ne Levikset.
Mitähän siinä hormonitoiminnassa naisilla tapahtuu kun hedelmöityksen jälkeen haluaa jotenkin taantua sinne Gugguu-tasolle?
En ymmärrä.
Yksi tuttavani haaveili taannoin vauvasta jotta saisi pukeutua lappuhaalareihin. Eli toisilla on jokin viehtymys tuohon tyyliin äitiyden myötä.
Essi Wuorela esiintyi lastenohjelmassa. Siksi hän pukeutui sellaisiin vaatteisiin.
Pillerilakkeja, hiihtareita ja värikkäitä neuleita oli tuolloin kaikilla. Katsos kun se oli muotia silloin. Ei nuo silloinkaan olleet mitään äitien höpsöttelyitä. Seuraavaksi varmaan sanot, että värikkäät hippivaatteetkin olivat vain joku lapseksi taantumisen vaihe. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP täällä!
Huomaa että tosiaan puolustelua on ilmassa - mikä ei välttämättä ole huono asia.
Jotkut ovat ymmärtäneet alkuperäisen viestini - miksi ennen niin tyylikkäät tai normaalin aikuismaisesti pukeutuvat naiset alkavat lasten saannin JÄLKEEN käyttää samanlaisia lastenvaatteita kuin mukulansa? Niitä lettileggareita jne.
Siis ihan kamalaa katsoa sitä rusettipipokansaa, kun ollaan niin match 1-5 -vuotiaiden kanssa.
Ja kysymys, johon harva tarttui: Miksi miehillä/isillä ei ole tätä samaa ongelmaa? ;D
Suoraan sanottuna en keksi yhtään syytä miksi olisi ällöttävää tai kiellettyä laittaa tyttöni kanssa samanhenkistä rusettipipoa päähän. Vedä vähän henkeä ja mieti vaikka sitä terapiaa. Minusta se on vaan piristävää ja muodilla hassuttelua kun minulla ja 1v tytöllä on samanhenkiset tunikat. En silti odota että se olisi kaikkien muiden mielestä piristävää, eikä se minua edes kiinnosta.
Ja miten niin miehillä ei ole samaa "ongelmaa"? Iät ja ajat on isät ja pikkupojat puettu hassuttelevasti samanhenkisesti, oli kyseessä sitten hevari, hippi tai pukuiskä. Omakin mies halusi meidän pojalle ostaa samanlaiset pilottilasit kun hänellä itsellään on ja poika oli onnesta soikeana.
Suoraan sanottuna minusta alkaa tuntua että se iloisuus ja lämpö ja yhteenkuuluvuus mikä toisista äideistä huokuu, vaikka sen pukeutumisella hassuttelun kautta, nyt ärsyttää teitä syvästi. Happamia...
Eikö sitä yhteenkuuluvuutta voi tosiaan vahvistaa ja ilmaista muuten kuin vaatteilla? Kyllä meidän perheessä jokainen on oma yksilönsä, ja se näkyy vaatteissa, musiikkimaussa jne. Se 1-vuotiaskin on oma persoonansa, eikä äidin tai isän kopio ja jatke. Yhteenkuukuvuudentunne ei ole kiinni jostain piposta.
No voi luoja.. sanoinko ettei voi? Mutta te sanotte että näin sitä ainakaan ei saa ilmaista tai näyttää. Ja ihmettelen vaan miksi? Mitä pahaa tai ällöttävää siinä on, jos tämä on yksi niistä asioista mistä huokuu se joku yhteenkuuluvuuden tunne? Oli se sitten lapsen ja äidin tai kokonaisen äitiryhmän välillä. Heidän yhteinen juttunsa. Kuulostaa vaan siltä että itse olette jääneet jotenkin sen ulkopuolelle sitten kuitenkin, joten siksi ällöttää nähdä muiden iloa ja koette jotain oikeutta haukkua täällä muita. Ja oikein etsimällä etsitään jostain helvetin pipoista negatiivisuutta. Nyt se on jo lapsen yksilöllisyyden sorsimista, jos 1 veella on samanlainen pipo kuin äidillä tai sisarella? Ei h*lvetti... isot halit vaan teille kaikille. Kyllä teissä jotain yksinäisyyttä/katkeruutta on.
Sanon tämän nyt kaikella vilpittömyydellä ja täysin rehellisesti: minusta ne rusettipipot ja taaperomekot ovat aikuisen päällä ihan helvetin rumia ja saavat aikuisen ihmisen vaikuttamaan vajaaälyiseltä. Hieno juttu, että ne vaatteet tuovat iloa kantajalleen, mutta minulla on oikeus mielipiteeseeni, joka on ja pysyy.
Lisäksi, ja sanon tämänkin nyt vilpittömästi, olen mielelläni ulkopuolinen jonkun sellaisen äitiryhmän yhteenkuuluvuudesta, jonka jäseneksi pääseminen edellyttää niihin omasta mielestäni helvetin rumiin rätteihin verhoutumista. Meillä ei myöskään äiti yritä pukeutua lapsensa näköiseksi eikä lapsi äitinsä, vaan molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, jota vaatevalinnoissa kunnioitetaan. Jos jonkun aikuisen naisen tyyli on "taapero 5v." ja hän haluaa taantua pukeutumisessaan lapsen tasolle saaden siitä iloa, niin hieno juttu hänelle. Perversionsa kullakin. Silti ne vaatteet ovat minusta rumia, ja se minulle kaiketi sallitaan.
Kyse ei siis ole kateudesta, vaikka sillä on varmaan helppo aina perustella itselleen vähäisinkin kritiikki. Kyse on ihan puhtaasti siitä, että ne vaatteet ovat mun silmissä hirveitä, ja että taaperon näköiseksi pukeutuva aikuinen ihminen on mun silmissä jotenkin säälittävä. En tiedä, mitä epävarmuutta tai traumaa siinä yritetään parantaa tai fetissiä toteuttaa, mutta musta se on vaan outoa. Siis outoa. Ei kadehdittavaa.
Molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, vaikka onkin tiukasti valittu sieltä aikuisten ja lasten valmiiksi pureskellusta kuvastosta. Vai ihanko oikeasti olet lapsille esitellyt muitakin tyylejä, kuin ne mitä näissä suurimmissa ketjuissa on tarjolla? Esim hipsteri, jakkupuku, rokkari tai pappatyyli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP täällä!
Huomaa että tosiaan puolustelua on ilmassa - mikä ei välttämättä ole huono asia.
Jotkut ovat ymmärtäneet alkuperäisen viestini - miksi ennen niin tyylikkäät tai normaalin aikuismaisesti pukeutuvat naiset alkavat lasten saannin JÄLKEEN käyttää samanlaisia lastenvaatteita kuin mukulansa? Niitä lettileggareita jne.
Siis ihan kamalaa katsoa sitä rusettipipokansaa, kun ollaan niin match 1-5 -vuotiaiden kanssa.
Ja kysymys, johon harva tarttui: Miksi miehillä/isillä ei ole tätä samaa ongelmaa? ;D
Suoraan sanottuna en keksi yhtään syytä miksi olisi ällöttävää tai kiellettyä laittaa tyttöni kanssa samanhenkistä rusettipipoa päähän. Vedä vähän henkeä ja mieti vaikka sitä terapiaa. Minusta se on vaan piristävää ja muodilla hassuttelua kun minulla ja 1v tytöllä on samanhenkiset tunikat. En silti odota että se olisi kaikkien muiden mielestä piristävää, eikä se minua edes kiinnosta.
Ja miten niin miehillä ei ole samaa "ongelmaa"? Iät ja ajat on isät ja pikkupojat puettu hassuttelevasti samanhenkisesti, oli kyseessä sitten hevari, hippi tai pukuiskä. Omakin mies halusi meidän pojalle ostaa samanlaiset pilottilasit kun hänellä itsellään on ja poika oli onnesta soikeana.
Suoraan sanottuna minusta alkaa tuntua että se iloisuus ja lämpö ja yhteenkuuluvuus mikä toisista äideistä huokuu, vaikka sen pukeutumisella hassuttelun kautta, nyt ärsyttää teitä syvästi. Happamia...
Eikö sitä yhteenkuuluvuutta voi tosiaan vahvistaa ja ilmaista muuten kuin vaatteilla? Kyllä meidän perheessä jokainen on oma yksilönsä, ja se näkyy vaatteissa, musiikkimaussa jne. Se 1-vuotiaskin on oma persoonansa, eikä äidin tai isän kopio ja jatke. Yhteenkuukuvuudentunne ei ole kiinni jostain piposta.
No voi luoja.. sanoinko ettei voi? Mutta te sanotte että näin sitä ainakaan ei saa ilmaista tai näyttää. Ja ihmettelen vaan miksi? Mitä pahaa tai ällöttävää siinä on, jos tämä on yksi niistä asioista mistä huokuu se joku yhteenkuuluvuuden tunne? Oli se sitten lapsen ja äidin tai kokonaisen äitiryhmän välillä. Heidän yhteinen juttunsa. Kuulostaa vaan siltä että itse olette jääneet jotenkin sen ulkopuolelle sitten kuitenkin, joten siksi ällöttää nähdä muiden iloa ja koette jotain oikeutta haukkua täällä muita. Ja oikein etsimällä etsitään jostain helvetin pipoista negatiivisuutta. Nyt se on jo lapsen yksilöllisyyden sorsimista, jos 1 veella on samanlainen pipo kuin äidillä tai sisarella? Ei h*lvetti... isot halit vaan teille kaikille. Kyllä teissä jotain yksinäisyyttä/katkeruutta on.
Sanon tämän nyt kaikella vilpittömyydellä ja täysin rehellisesti: minusta ne rusettipipot ja taaperomekot ovat aikuisen päällä ihan helvetin rumia ja saavat aikuisen ihmisen vaikuttamaan vajaaälyiseltä. Hieno juttu, että ne vaatteet tuovat iloa kantajalleen, mutta minulla on oikeus mielipiteeseeni, joka on ja pysyy.
Lisäksi, ja sanon tämänkin nyt vilpittömästi, olen mielelläni ulkopuolinen jonkun sellaisen äitiryhmän yhteenkuuluvuudesta, jonka jäseneksi pääseminen edellyttää niihin omasta mielestäni helvetin rumiin rätteihin verhoutumista. Meillä ei myöskään äiti yritä pukeutua lapsensa näköiseksi eikä lapsi äitinsä, vaan molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, jota vaatevalinnoissa kunnioitetaan. Jos jonkun aikuisen naisen tyyli on "taapero 5v." ja hän haluaa taantua pukeutumisessaan lapsen tasolle saaden siitä iloa, niin hieno juttu hänelle. Perversionsa kullakin. Silti ne vaatteet ovat minusta rumia, ja se minulle kaiketi sallitaan.
Kyse ei siis ole kateudesta, vaikka sillä on varmaan helppo aina perustella itselleen vähäisinkin kritiikki. Kyse on ihan puhtaasti siitä, että ne vaatteet ovat mun silmissä hirveitä, ja että taaperon näköiseksi pukeutuva aikuinen ihminen on mun silmissä jotenkin säälittävä. En tiedä, mitä epävarmuutta tai traumaa siinä yritetään parantaa tai fetissiä toteuttaa, mutta musta se on vaan outoa. Siis outoa. Ei kadehdittavaa.
Sinä olet säälittävä ihan ilman taaperovaatteitakin, joten pysy niistä kaukana.
Aikuinen (?) ihminen viitsi vaahdota noin tosissaan.
Sinuako meidän pitäisi kuunnella vaatteita ostaessamne.
Höperöhän sinä olet, häpeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Kai tiesit että miehetkin käyttävät mm. gugguuta, makiaa, papua toivottavasti tiesit että ovat suomalaisia merkkejä :) myös gant valmistaa samanlaisia vaatteita isille ja pojille :)
Musta on jotenkin inhottavaa, että lapsia puetaan pieniksi aikuisiksi. Antaa lasten olla lapsia. Enkä myöskään ymmärrä, miksi poika täytyy pukea kopioksi isästään ja tytär äidistään. Tai äiti tyttärestään ja isä pojastaan. Ne lapset ovat tosiaan ihan erillisiä olentoja. Ihan kuin se äiti/isä haluaisi sulautua lapseensa.
Kuka sen määrittelee millainen pukeutuminen on juuri sitä "lapsekasta"? Nämä asiathan ovat ihan kulttuurisia konventioita, ja jos vain lapsi pystyy liikkumaan ja leikkimään ihan niin kuin haluaa ja on sään mukaisesti pukeutunt, eikä itse ilmaise millään tavalla sitä millaisia kankaanpalasia hän haluaa yllään pitää, niin pitäisikö se olla joku sinun määrittämä "tarpeeksi lapsimainen" kriteeri jonka mukaan lapsi pitäisi pukea? :D Onko kenties joku tietty määrätty väri- tai kuosiyhdistelmä mikä tekee lapsesta yksilöllisen ja itsenäisen lapsi-olennon sen sijaan että olisi vanhempiensa kopio?
Onko se lapselle haitaksi jos käytännöllisyyden huomioiden vanhempi ostaa tai tekee itse lapselleen vaatteita joista itse pitää? Vai onko jotenkin tärkeää että saa ostaa vain sellaisia vaatteita joita itse inhoaa, siis silloin kun lapsi ei ilmaise asiasta mielipidettä?
No, jotkut nyt tykkää näyttää ylikasvaneilta ryppyisiltä vauvoilta. Se on ihan ok, antaa kaikkien kukkien kukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin, nyt taaperotyylistä pitämättömistä tuli jo ankeuttajia. Tätä keskustelua on hauska seurata, kun kukaa ei oikeastaan tunnu puhuvan samasta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP täällä!
Huomaa että tosiaan puolustelua on ilmassa - mikä ei välttämättä ole huono asia.
Jotkut ovat ymmärtäneet alkuperäisen viestini - miksi ennen niin tyylikkäät tai normaalin aikuismaisesti pukeutuvat naiset alkavat lasten saannin JÄLKEEN käyttää samanlaisia lastenvaatteita kuin mukulansa? Niitä lettileggareita jne.
Siis ihan kamalaa katsoa sitä rusettipipokansaa, kun ollaan niin match 1-5 -vuotiaiden kanssa.
Ja kysymys, johon harva tarttui: Miksi miehillä/isillä ei ole tätä samaa ongelmaa? ;DSuoraan sanottuna en keksi yhtään syytä miksi olisi ällöttävää tai kiellettyä laittaa tyttöni kanssa samanhenkistä rusettipipoa päähän. Vedä vähän henkeä ja mieti vaikka sitä terapiaa. Minusta se on vaan piristävää ja muodilla hassuttelua kun minulla ja 1v tytöllä on samanhenkiset tunikat. En silti odota että se olisi kaikkien muiden mielestä piristävää, eikä se minua edes kiinnosta.
Ja miten niin miehillä ei ole samaa "ongelmaa"? Iät ja ajat on isät ja pikkupojat puettu hassuttelevasti samanhenkisesti, oli kyseessä sitten hevari, hippi tai pukuiskä. Omakin mies halusi meidän pojalle ostaa samanlaiset pilottilasit kun hänellä itsellään on ja poika oli onnesta soikeana.
Suoraan sanottuna minusta alkaa tuntua että se iloisuus ja lämpö ja yhteenkuuluvuus mikä toisista äideistä huokuu, vaikka sen pukeutumisella hassuttelun kautta, nyt ärsyttää teitä syvästi. Happamia...Eikö sitä yhteenkuuluvuutta voi tosiaan vahvistaa ja ilmaista muuten kuin vaatteilla? Kyllä meidän perheessä jokainen on oma yksilönsä, ja se näkyy vaatteissa, musiikkimaussa jne. Se 1-vuotiaskin on oma persoonansa, eikä äidin tai isän kopio ja jatke. Yhteenkuukuvuudentunne ei ole kiinni jostain piposta.
No voi luoja.. sanoinko ettei voi? Mutta te sanotte että näin sitä ainakaan ei saa ilmaista tai näyttää. Ja ihmettelen vaan miksi? Mitä pahaa tai ällöttävää siinä on, jos tämä on yksi niistä asioista mistä huokuu se joku yhteenkuuluvuuden tunne? Oli se sitten lapsen ja äidin tai kokonaisen äitiryhmän välillä. Heidän yhteinen juttunsa. Kuulostaa vaan siltä että itse olette jääneet jotenkin sen ulkopuolelle sitten kuitenkin, joten siksi ällöttää nähdä muiden iloa ja koette jotain oikeutta haukkua täällä muita. Ja oikein etsimällä etsitään jostain helvetin pipoista negatiivisuutta. Nyt se on jo lapsen yksilöllisyyden sorsimista, jos 1 veella on samanlainen pipo kuin äidillä tai sisarella? Ei h*lvetti... isot halit vaan teille kaikille. Kyllä teissä jotain yksinäisyyttä/katkeruutta on.
Sanon tämän nyt kaikella vilpittömyydellä ja täysin rehellisesti: minusta ne rusettipipot ja taaperomekot ovat aikuisen päällä ihan helvetin rumia ja saavat aikuisen ihmisen vaikuttamaan vajaaälyiseltä. Hieno juttu, että ne vaatteet tuovat iloa kantajalleen, mutta minulla on oikeus mielipiteeseeni, joka on ja pysyy.
Lisäksi, ja sanon tämänkin nyt vilpittömästi, olen mielelläni ulkopuolinen jonkun sellaisen äitiryhmän yhteenkuuluvuudesta, jonka jäseneksi pääseminen edellyttää niihin omasta mielestäni helvetin rumiin rätteihin verhoutumista. Meillä ei myöskään äiti yritä pukeutua lapsensa näköiseksi eikä lapsi äitinsä, vaan molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, jota vaatevalinnoissa kunnioitetaan. Jos jonkun aikuisen naisen tyyli on "taapero 5v." ja hän haluaa taantua pukeutumisessaan lapsen tasolle saaden siitä iloa, niin hieno juttu hänelle. Perversionsa kullakin. Silti ne vaatteet ovat minusta rumia, ja se minulle kaiketi sallitaan.
Kyse ei siis ole kateudesta, vaikka sillä on varmaan helppo aina perustella itselleen vähäisinkin kritiikki. Kyse on ihan puhtaasti siitä, että ne vaatteet ovat mun silmissä hirveitä, ja että taaperon näköiseksi pukeutuva aikuinen ihminen on mun silmissä jotenkin säälittävä. En tiedä, mitä epävarmuutta tai traumaa siinä yritetään parantaa tai fetissiä toteuttaa, mutta musta se on vaan outoa. Siis outoa. Ei kadehdittavaa.Molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, vaikka onkin tiukasti valittu sieltä aikuisten ja lasten valmiiksi pureskellusta kuvastosta. Vai ihanko oikeasti olet lapsille esitellyt muitakin tyylejä, kuin ne mitä näissä suurimmissa ketjuissa on tarjolla? Esim hipsteri, jakkupuku, rokkari tai pappatyyli.
Ei tarvitse esitellä. Onhan sillä lapsella silmät päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP täällä!
Huomaa että tosiaan puolustelua on ilmassa - mikä ei välttämättä ole huono asia.
Jotkut ovat ymmärtäneet alkuperäisen viestini - miksi ennen niin tyylikkäät tai normaalin aikuismaisesti pukeutuvat naiset alkavat lasten saannin JÄLKEEN käyttää samanlaisia lastenvaatteita kuin mukulansa? Niitä lettileggareita jne.
Siis ihan kamalaa katsoa sitä rusettipipokansaa, kun ollaan niin match 1-5 -vuotiaiden kanssa.
Ja kysymys, johon harva tarttui: Miksi miehillä/isillä ei ole tätä samaa ongelmaa? ;D
Suoraan sanottuna en keksi yhtään syytä miksi olisi ällöttävää tai kiellettyä laittaa tyttöni kanssa samanhenkistä rusettipipoa päähän. Vedä vähän henkeä ja mieti vaikka sitä terapiaa. Minusta se on vaan piristävää ja muodilla hassuttelua kun minulla ja 1v tytöllä on samanhenkiset tunikat. En silti odota että se olisi kaikkien muiden mielestä piristävää, eikä se minua edes kiinnosta.
Ja miten niin miehillä ei ole samaa "ongelmaa"? Iät ja ajat on isät ja pikkupojat puettu hassuttelevasti samanhenkisesti, oli kyseessä sitten hevari, hippi tai pukuiskä. Omakin mies halusi meidän pojalle ostaa samanlaiset pilottilasit kun hänellä itsellään on ja poika oli onnesta soikeana.
Suoraan sanottuna minusta alkaa tuntua että se iloisuus ja lämpö ja yhteenkuuluvuus mikä toisista äideistä huokuu, vaikka sen pukeutumisella hassuttelun kautta, nyt ärsyttää teitä syvästi. Happamia...
Eikö sitä yhteenkuuluvuutta voi tosiaan vahvistaa ja ilmaista muuten kuin vaatteilla? Kyllä meidän perheessä jokainen on oma yksilönsä, ja se näkyy vaatteissa, musiikkimaussa jne. Se 1-vuotiaskin on oma persoonansa, eikä äidin tai isän kopio ja jatke. Yhteenkuukuvuudentunne ei ole kiinni jostain piposta.
No voi luoja.. sanoinko ettei voi? Mutta te sanotte että näin sitä ainakaan ei saa ilmaista tai näyttää. Ja ihmettelen vaan miksi? Mitä pahaa tai ällöttävää siinä on, jos tämä on yksi niistä asioista mistä huokuu se joku yhteenkuuluvuuden tunne? Oli se sitten lapsen ja äidin tai kokonaisen äitiryhmän välillä. Heidän yhteinen juttunsa. Kuulostaa vaan siltä että itse olette jääneet jotenkin sen ulkopuolelle sitten kuitenkin, joten siksi ällöttää nähdä muiden iloa ja koette jotain oikeutta haukkua täällä muita. Ja oikein etsimällä etsitään jostain helvetin pipoista negatiivisuutta. Nyt se on jo lapsen yksilöllisyyden sorsimista, jos 1 veella on samanlainen pipo kuin äidillä tai sisarella? Ei h*lvetti... isot halit vaan teille kaikille. Kyllä teissä jotain yksinäisyyttä/katkeruutta on.
Sanon tämän nyt kaikella vilpittömyydellä ja täysin rehellisesti: minusta ne rusettipipot ja taaperomekot ovat aikuisen päällä ihan helvetin rumia ja saavat aikuisen ihmisen vaikuttamaan vajaaälyiseltä. Hieno juttu, että ne vaatteet tuovat iloa kantajalleen, mutta minulla on oikeus mielipiteeseeni, joka on ja pysyy.
Lisäksi, ja sanon tämänkin nyt vilpittömästi, olen mielelläni ulkopuolinen jonkun sellaisen äitiryhmän yhteenkuuluvuudesta, jonka jäseneksi pääseminen edellyttää niihin omasta mielestäni helvetin rumiin rätteihin verhoutumista. Meillä ei myöskään äiti yritä pukeutua lapsensa näköiseksi eikä lapsi äitinsä, vaan molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, jota vaatevalinnoissa kunnioitetaan. Jos jonkun aikuisen naisen tyyli on "taapero 5v." ja hän haluaa taantua pukeutumisessaan lapsen tasolle saaden siitä iloa, niin hieno juttu hänelle. Perversionsa kullakin. Silti ne vaatteet ovat minusta rumia, ja se minulle kaiketi sallitaan.
Kyse ei siis ole kateudesta, vaikka sillä on varmaan helppo aina perustella itselleen vähäisinkin kritiikki. Kyse on ihan puhtaasti siitä, että ne vaatteet ovat mun silmissä hirveitä, ja että taaperon näköiseksi pukeutuva aikuinen ihminen on mun silmissä jotenkin säälittävä. En tiedä, mitä epävarmuutta tai traumaa siinä yritetään parantaa tai fetissiä toteuttaa, mutta musta se on vaan outoa. Siis outoa. Ei kadehdittavaa.
Sinä olet säälittävä ihan ilman taaperovaatteitakin, joten pysy niistä kaukana.
Aikuinen (?) ihminen viitsi vaahdota noin tosissaan.
Sinuako meidän pitäisi kuunnella vaatteita ostaessamne.
Höperöhän sinä olet, häpeä!Sinulla on täysi oikeus valita itse vaatteesi ja minulla oikeus pitää niitä rumina.
Ja minulla on velvollisuus kertoa sinulle suoraan että olet uskomattoman typerä moukka!
Ole hyvä, ei kestä kiitellä.
Hyvää yötä!
Pus ovh kram! 😘😘
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP täällä!
Huomaa että tosiaan puolustelua on ilmassa - mikä ei välttämättä ole huono asia.
Jotkut ovat ymmärtäneet alkuperäisen viestini - miksi ennen niin tyylikkäät tai normaalin aikuismaisesti pukeutuvat naiset alkavat lasten saannin JÄLKEEN käyttää samanlaisia lastenvaatteita kuin mukulansa? Niitä lettileggareita jne.
Siis ihan kamalaa katsoa sitä rusettipipokansaa, kun ollaan niin match 1-5 -vuotiaiden kanssa.
Ja kysymys, johon harva tarttui: Miksi miehillä/isillä ei ole tätä samaa ongelmaa? ;D
Suoraan sanottuna en keksi yhtään syytä miksi olisi ällöttävää tai kiellettyä laittaa tyttöni kanssa samanhenkistä rusettipipoa päähän. Vedä vähän henkeä ja mieti vaikka sitä terapiaa. Minusta se on vaan piristävää ja muodilla hassuttelua kun minulla ja 1v tytöllä on samanhenkiset tunikat. En silti odota että se olisi kaikkien muiden mielestä piristävää, eikä se minua edes kiinnosta.
Ja miten niin miehillä ei ole samaa "ongelmaa"? Iät ja ajat on isät ja pikkupojat puettu hassuttelevasti samanhenkisesti, oli kyseessä sitten hevari, hippi tai pukuiskä. Omakin mies halusi meidän pojalle ostaa samanlaiset pilottilasit kun hänellä itsellään on ja poika oli onnesta soikeana.
Suoraan sanottuna minusta alkaa tuntua että se iloisuus ja lämpö ja yhteenkuuluvuus mikä toisista äideistä huokuu, vaikka sen pukeutumisella hassuttelun kautta, nyt ärsyttää teitä syvästi. Happamia...
Eikö sitä yhteenkuuluvuutta voi tosiaan vahvistaa ja ilmaista muuten kuin vaatteilla? Kyllä meidän perheessä jokainen on oma yksilönsä, ja se näkyy vaatteissa, musiikkimaussa jne. Se 1-vuotiaskin on oma persoonansa, eikä äidin tai isän kopio ja jatke. Yhteenkuukuvuudentunne ei ole kiinni jostain piposta.
No voi luoja.. sanoinko ettei voi? Mutta te sanotte että näin sitä ainakaan ei saa ilmaista tai näyttää. Ja ihmettelen vaan miksi? Mitä pahaa tai ällöttävää siinä on, jos tämä on yksi niistä asioista mistä huokuu se joku yhteenkuuluvuuden tunne? Oli se sitten lapsen ja äidin tai kokonaisen äitiryhmän välillä. Heidän yhteinen juttunsa. Kuulostaa vaan siltä että itse olette jääneet jotenkin sen ulkopuolelle sitten kuitenkin, joten siksi ällöttää nähdä muiden iloa ja koette jotain oikeutta haukkua täällä muita. Ja oikein etsimällä etsitään jostain helvetin pipoista negatiivisuutta. Nyt se on jo lapsen yksilöllisyyden sorsimista, jos 1 veella on samanlainen pipo kuin äidillä tai sisarella? Ei h*lvetti... isot halit vaan teille kaikille. Kyllä teissä jotain yksinäisyyttä/katkeruutta on.
Sanon tämän nyt kaikella vilpittömyydellä ja täysin rehellisesti: minusta ne rusettipipot ja taaperomekot ovat aikuisen päällä ihan helvetin rumia ja saavat aikuisen ihmisen vaikuttamaan vajaaälyiseltä. Hieno juttu, että ne vaatteet tuovat iloa kantajalleen, mutta minulla on oikeus mielipiteeseeni, joka on ja pysyy.
Lisäksi, ja sanon tämänkin nyt vilpittömästi, olen mielelläni ulkopuolinen jonkun sellaisen äitiryhmän yhteenkuuluvuudesta, jonka jäseneksi pääseminen edellyttää niihin omasta mielestäni helvetin rumiin rätteihin verhoutumista. Meillä ei myöskään äiti yritä pukeutua lapsensa näköiseksi eikä lapsi äitinsä, vaan molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, jota vaatevalinnoissa kunnioitetaan. Jos jonkun aikuisen naisen tyyli on "taapero 5v." ja hän haluaa taantua pukeutumisessaan lapsen tasolle saaden siitä iloa, niin hieno juttu hänelle. Perversionsa kullakin. Silti ne vaatteet ovat minusta rumia, ja se minulle kaiketi sallitaan.
Kyse ei siis ole kateudesta, vaikka sillä on varmaan helppo aina perustella itselleen vähäisinkin kritiikki. Kyse on ihan puhtaasti siitä, että ne vaatteet ovat mun silmissä hirveitä, ja että taaperon näköiseksi pukeutuva aikuinen ihminen on mun silmissä jotenkin säälittävä. En tiedä, mitä epävarmuutta tai traumaa siinä yritetään parantaa tai fetissiä toteuttaa, mutta musta se on vaan outoa. Siis outoa. Ei kadehdittavaa.Molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, vaikka onkin tiukasti valittu sieltä aikuisten ja lasten valmiiksi pureskellusta kuvastosta. Vai ihanko oikeasti olet lapsille esitellyt muitakin tyylejä, kuin ne mitä näissä suurimmissa ketjuissa on tarjolla? Esim hipsteri, jakkupuku, rokkari tai pappatyyli.
Ei tarvitse esitellä. Onhan sillä lapsella silmät päässä.
Voitko vähän tarkentaa? Siis missä hänellä on silmät päässä ja missä hän siis tekee ne vaatetyylivalintansa? Siellä henkkamaukan lastenosastolla vai päiväkodissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP täällä!
Huomaa että tosiaan puolustelua on ilmassa - mikä ei välttämättä ole huono asia.
Jotkut ovat ymmärtäneet alkuperäisen viestini - miksi ennen niin tyylikkäät tai normaalin aikuismaisesti pukeutuvat naiset alkavat lasten saannin JÄLKEEN käyttää samanlaisia lastenvaatteita kuin mukulansa? Niitä lettileggareita jne.
Siis ihan kamalaa katsoa sitä rusettipipokansaa, kun ollaan niin match 1-5 -vuotiaiden kanssa.
Ja kysymys, johon harva tarttui: Miksi miehillä/isillä ei ole tätä samaa ongelmaa? ;D
Suoraan sanottuna en keksi yhtään syytä miksi olisi ällöttävää tai kiellettyä laittaa tyttöni kanssa samanhenkistä rusettipipoa päähän. Vedä vähän henkeä ja mieti vaikka sitä terapiaa. Minusta se on vaan piristävää ja muodilla hassuttelua kun minulla ja 1v tytöllä on samanhenkiset tunikat. En silti odota että se olisi kaikkien muiden mielestä piristävää, eikä se minua edes kiinnosta.
Ja miten niin miehillä ei ole samaa "ongelmaa"? Iät ja ajat on isät ja pikkupojat puettu hassuttelevasti samanhenkisesti, oli kyseessä sitten hevari, hippi tai pukuiskä. Omakin mies halusi meidän pojalle ostaa samanlaiset pilottilasit kun hänellä itsellään on ja poika oli onnesta soikeana.
Suoraan sanottuna minusta alkaa tuntua että se iloisuus ja lämpö ja yhteenkuuluvuus mikä toisista äideistä huokuu, vaikka sen pukeutumisella hassuttelun kautta, nyt ärsyttää teitä syvästi. Happamia...
Eikö sitä yhteenkuuluvuutta voi tosiaan vahvistaa ja ilmaista muuten kuin vaatteilla? Kyllä meidän perheessä jokainen on oma yksilönsä, ja se näkyy vaatteissa, musiikkimaussa jne. Se 1-vuotiaskin on oma persoonansa, eikä äidin tai isän kopio ja jatke. Yhteenkuukuvuudentunne ei ole kiinni jostain piposta.
No voi luoja.. sanoinko ettei voi? Mutta te sanotte että näin sitä ainakaan ei saa ilmaista tai näyttää. Ja ihmettelen vaan miksi? Mitä pahaa tai ällöttävää siinä on, jos tämä on yksi niistä asioista mistä huokuu se joku yhteenkuuluvuuden tunne? Oli se sitten lapsen ja äidin tai kokonaisen äitiryhmän välillä. Heidän yhteinen juttunsa. Kuulostaa vaan siltä että itse olette jääneet jotenkin sen ulkopuolelle sitten kuitenkin, joten siksi ällöttää nähdä muiden iloa ja koette jotain oikeutta haukkua täällä muita. Ja oikein etsimällä etsitään jostain helvetin pipoista negatiivisuutta. Nyt se on jo lapsen yksilöllisyyden sorsimista, jos 1 veella on samanlainen pipo kuin äidillä tai sisarella? Ei h*lvetti... isot halit vaan teille kaikille. Kyllä teissä jotain yksinäisyyttä/katkeruutta on.
Sanon tämän nyt kaikella vilpittömyydellä ja täysin rehellisesti: minusta ne rusettipipot ja taaperomekot ovat aikuisen päällä ihan helvetin rumia ja saavat aikuisen ihmisen vaikuttamaan vajaaälyiseltä. Hieno juttu, että ne vaatteet tuovat iloa kantajalleen, mutta minulla on oikeus mielipiteeseeni, joka on ja pysyy.
Lisäksi, ja sanon tämänkin nyt vilpittömästi, olen mielelläni ulkopuolinen jonkun sellaisen äitiryhmän yhteenkuuluvuudesta, jonka jäseneksi pääseminen edellyttää niihin omasta mielestäni helvetin rumiin rätteihin verhoutumista. Meillä ei myöskään äiti yritä pukeutua lapsensa näköiseksi eikä lapsi äitinsä, vaan molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, jota vaatevalinnoissa kunnioitetaan. Jos jonkun aikuisen naisen tyyli on "taapero 5v." ja hän haluaa taantua pukeutumisessaan lapsen tasolle saaden siitä iloa, niin hieno juttu hänelle. Perversionsa kullakin. Silti ne vaatteet ovat minusta rumia, ja se minulle kaiketi sallitaan.
Kyse ei siis ole kateudesta, vaikka sillä on varmaan helppo aina perustella itselleen vähäisinkin kritiikki. Kyse on ihan puhtaasti siitä, että ne vaatteet ovat mun silmissä hirveitä, ja että taaperon näköiseksi pukeutuva aikuinen ihminen on mun silmissä jotenkin säälittävä. En tiedä, mitä epävarmuutta tai traumaa siinä yritetään parantaa tai fetissiä toteuttaa, mutta musta se on vaan outoa. Siis outoa. Ei kadehdittavaa.
Sinä olet säälittävä ihan ilman taaperovaatteitakin, joten pysy niistä kaukana.
Aikuinen (?) ihminen viitsi vaahdota noin tosissaan.
Sinuako meidän pitäisi kuunnella vaatteita ostaessamne.
Höperöhän sinä olet, häpeä!Sinulla on täysi oikeus valita itse vaatteesi ja minulla oikeus pitää niitä rumina.
Ja minulla on velvollisuus kertoa sinulle suoraan että olet uskomattoman typerä moukka!
Ole hyvä, ei kestä kiitellä.
Hyvää yötä!
Pus ovh kram! 😘😘
Ikäväksesi en välitä, mitä joku anonyymi palstamamma minusta ajattelee. Suosittelen sinullekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP täällä!Huomaa että tosiaan puolustelua on ilmassa - mikä ei välttämättä ole huono asia.Jotkut ovat ymmärtäneet alkuperäisen viestini - miksi ennen niin tyylikkäät tai normaalin aikuismaisesti pukeutuvat naiset alkavat lasten saannin JÄLKEEN käyttää samanlaisia lastenvaatteita kuin mukulansa? Niitä lettileggareita jne.Siis ihan kamalaa katsoa sitä rusettipipokansaa, kun ollaan niin match 1-5 -vuotiaiden kanssa. Ja kysymys, johon harva tarttui: Miksi miehillä/isillä ei ole tätä samaa ongelmaa? ;D
Suoraan sanottuna en keksi yhtään syytä miksi olisi ällöttävää tai kiellettyä laittaa tyttöni kanssa samanhenkistä rusettipipoa päähän. Vedä vähän henkeä ja mieti vaikka sitä terapiaa. Minusta se on vaan piristävää ja muodilla hassuttelua kun minulla ja 1v tytöllä on samanhenkiset tunikat. En silti odota että se olisi kaikkien muiden mielestä piristävää, eikä se minua edes kiinnosta.Ja miten niin miehillä ei ole samaa "ongelmaa"? Iät ja ajat on isät ja pikkupojat puettu hassuttelevasti samanhenkisesti, oli kyseessä sitten hevari, hippi tai pukuiskä. Omakin mies halusi meidän pojalle ostaa samanlaiset pilottilasit kun hänellä itsellään on ja poika oli onnesta soikeana.Suoraan sanottuna minusta alkaa tuntua että se iloisuus ja lämpö ja yhteenkuuluvuus mikä toisista äideistä huokuu, vaikka sen pukeutumisella hassuttelun kautta, nyt ärsyttää teitä syvästi. Happamia...
Eikö sitä yhteenkuuluvuutta voi tosiaan vahvistaa ja ilmaista muuten kuin vaatteilla? Kyllä meidän perheessä jokainen on oma yksilönsä, ja se näkyy vaatteissa, musiikkimaussa jne. Se 1-vuotiaskin on oma persoonansa, eikä äidin tai isän kopio ja jatke. Yhteenkuukuvuudentunne ei ole kiinni jostain piposta.
No voi luoja.. sanoinko ettei voi? Mutta te sanotte että näin sitä ainakaan ei saa ilmaista tai näyttää. Ja ihmettelen vaan miksi? Mitä pahaa tai ällöttävää siinä on, jos tämä on yksi niistä asioista mistä huokuu se joku yhteenkuuluvuuden tunne? Oli se sitten lapsen ja äidin tai kokonaisen äitiryhmän välillä. Heidän yhteinen juttunsa. Kuulostaa vaan siltä että itse olette jääneet jotenkin sen ulkopuolelle sitten kuitenkin, joten siksi ällöttää nähdä muiden iloa ja koette jotain oikeutta haukkua täällä muita. Ja oikein etsimällä etsitään jostain helvetin pipoista negatiivisuutta. Nyt se on jo lapsen yksilöllisyyden sorsimista, jos 1 veella on samanlainen pipo kuin äidillä tai sisarella? Ei h*lvetti... isot halit vaan teille kaikille. Kyllä teissä jotain yksinäisyyttä/katkeruutta on.
Sanon tämän nyt kaikella vilpittömyydellä ja täysin rehellisesti: minusta ne rusettipipot ja taaperomekot ovat aikuisen päällä ihan helvetin rumia ja saavat aikuisen ihmisen vaikuttamaan vajaaälyiseltä. Hieno juttu, että ne vaatteet tuovat iloa kantajalleen, mutta minulla on oikeus mielipiteeseeni, joka on ja pysyy.Lisäksi, ja sanon tämänkin nyt vilpittömästi, olen mielelläni ulkopuolinen jonkun sellaisen äitiryhmän yhteenkuuluvuudesta, jonka jäseneksi pääseminen edellyttää niihin omasta mielestäni helvetin rumiin rätteihin verhoutumista. Meillä ei myöskään äiti yritä pukeutua lapsensa näköiseksi eikä lapsi äitinsä, vaan molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, jota vaatevalinnoissa kunnioitetaan. Jos jonkun aikuisen naisen tyyli on "taapero 5v." ja hän haluaa taantua pukeutumisessaan lapsen tasolle saaden siitä iloa, niin hieno juttu hänelle. Perversionsa kullakin. Silti ne vaatteet ovat minusta rumia, ja se minulle kaiketi sallitaan.Kyse ei siis ole kateudesta, vaikka sillä on varmaan helppo aina perustella itselleen vähäisinkin kritiikki. Kyse on ihan puhtaasti siitä, että ne vaatteet ovat mun silmissä hirveitä, ja että taaperon näköiseksi pukeutuva aikuinen ihminen on mun silmissä jotenkin säälittävä. En tiedä, mitä epävarmuutta tai traumaa siinä yritetään parantaa tai fetissiä toteuttaa, mutta musta se on vaan outoa. Siis outoa. Ei kadehdittavaa.
Molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, vaikka onkin tiukasti valittu sieltä aikuisten ja lasten valmiiksi pureskellusta kuvastosta. Vai ihanko oikeasti olet lapsille esitellyt muitakin tyylejä, kuin ne mitä näissä suurimmissa ketjuissa on tarjolla? Esim hipsteri, jakkupuku, rokkari tai pappatyyli.
Ei tarvitse esitellä. Onhan sillä lapsella silmät päässä.
Voitko vähän tarkentaa? Siis missä hänellä on silmät päässä ja missä hän siis tekee ne vaatetyylivalintansa? Siellä henkkamaukan lastenosastolla vai päiväkodissa?
Missä tahansa. Osaa siis ilmaista, jos näkee jossain/jonkun yllä vaatteen, josta pitää. (Emme tietenkään heti syöksy täyttämään jokaista lapsen toivetta, mutta pidämme mielessä.)
Ja vaikkei osaisikaan, ei minulla ole tarvetta pukeutua taaperon näköiseksi. Ei ole mitään syytä, miksi olisi.
Tärähtäneillä tätsillä nää hemulivaatteet on aina päällä, samoilla jolla on virkattu mansikka-antennipipo päässä. Ehkä joillain mammoilla on tarve näyttää mahdollisimman epähaluttavalta, jotta ei tarvitse valehdella päänsärystä joka ilta? Ehkäisyvaatteita tosiaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP täällä!
Huomaa että tosiaan puolustelua on ilmassa - mikä ei välttämättä ole huono asia.
Jotkut ovat ymmärtäneet alkuperäisen viestini - miksi ennen niin tyylikkäät tai normaalin aikuismaisesti pukeutuvat naiset alkavat lasten saannin JÄLKEEN käyttää samanlaisia lastenvaatteita kuin mukulansa? Niitä lettileggareita jne.
Siis ihan kamalaa katsoa sitä rusettipipokansaa, kun ollaan niin match 1-5 -vuotiaiden kanssa.
Ja kysymys, johon harva tarttui: Miksi miehillä/isillä ei ole tätä samaa ongelmaa? ;D
Suoraan sanottuna en keksi yhtään syytä miksi olisi ällöttävää tai kiellettyä laittaa tyttöni kanssa samanhenkistä rusettipipoa päähän. Vedä vähän henkeä ja mieti vaikka sitä terapiaa. Minusta se on vaan piristävää ja muodilla hassuttelua kun minulla ja 1v tytöllä on samanhenkiset tunikat. En silti odota että se olisi kaikkien muiden mielestä piristävää, eikä se minua edes kiinnosta.
Ja miten niin miehillä ei ole samaa "ongelmaa"? Iät ja ajat on isät ja pikkupojat puettu hassuttelevasti samanhenkisesti, oli kyseessä sitten hevari, hippi tai pukuiskä. Omakin mies halusi meidän pojalle ostaa samanlaiset pilottilasit kun hänellä itsellään on ja poika oli onnesta soikeana.
Suoraan sanottuna minusta alkaa tuntua että se iloisuus ja lämpö ja yhteenkuuluvuus mikä toisista äideistä huokuu, vaikka sen pukeutumisella hassuttelun kautta, nyt ärsyttää teitä syvästi. Happamia...
Eikö sitä yhteenkuuluvuutta voi tosiaan vahvistaa ja ilmaista muuten kuin vaatteilla? Kyllä meidän perheessä jokainen on oma yksilönsä, ja se näkyy vaatteissa, musiikkimaussa jne. Se 1-vuotiaskin on oma persoonansa, eikä äidin tai isän kopio ja jatke. Yhteenkuukuvuudentunne ei ole kiinni jostain piposta.
No voi luoja.. sanoinko ettei voi? Mutta te sanotte että näin sitä ainakaan ei saa ilmaista tai näyttää. Ja ihmettelen vaan miksi? Mitä pahaa tai ällöttävää siinä on, jos tämä on yksi niistä asioista mistä huokuu se joku yhteenkuuluvuuden tunne? Oli se sitten lapsen ja äidin tai kokonaisen äitiryhmän välillä. Heidän yhteinen juttunsa. Kuulostaa vaan siltä että itse olette jääneet jotenkin sen ulkopuolelle sitten kuitenkin, joten siksi ällöttää nähdä muiden iloa ja koette jotain oikeutta haukkua täällä muita. Ja oikein etsimällä etsitään jostain helvetin pipoista negatiivisuutta. Nyt se on jo lapsen yksilöllisyyden sorsimista, jos 1 veella on samanlainen pipo kuin äidillä tai sisarella? Ei h*lvetti... isot halit vaan teille kaikille. Kyllä teissä jotain yksinäisyyttä/katkeruutta on.
Sanon tämän nyt kaikella vilpittömyydellä ja täysin rehellisesti: minusta ne rusettipipot ja taaperomekot ovat aikuisen päällä ihan helvetin rumia ja saavat aikuisen ihmisen vaikuttamaan vajaaälyiseltä. Hieno juttu, että ne vaatteet tuovat iloa kantajalleen, mutta minulla on oikeus mielipiteeseeni, joka on ja pysyy.
Lisäksi, ja sanon tämänkin nyt vilpittömästi, olen mielelläni ulkopuolinen jonkun sellaisen äitiryhmän yhteenkuuluvuudesta, jonka jäseneksi pääseminen edellyttää niihin omasta mielestäni helvetin rumiin rätteihin verhoutumista. Meillä ei myöskään äiti yritä pukeutua lapsensa näköiseksi eikä lapsi äitinsä, vaan molemmilla on oma yksilöllinen tyylinsä, jota vaatevalinnoissa kunnioitetaan. Jos jonkun aikuisen naisen tyyli on "taapero 5v." ja hän haluaa taantua pukeutumisessaan lapsen tasolle saaden siitä iloa, niin hieno juttu hänelle. Perversionsa kullakin. Silti ne vaatteet ovat minusta rumia, ja se minulle kaiketi sallitaan.
Kyse ei siis ole kateudesta, vaikka sillä on varmaan helppo aina perustella itselleen vähäisinkin kritiikki. Kyse on ihan puhtaasti siitä, että ne vaatteet ovat mun silmissä hirveitä, ja että taaperon näköiseksi pukeutuva aikuinen ihminen on mun silmissä jotenkin säälittävä. En tiedä, mitä epävarmuutta tai traumaa siinä yritetään parantaa tai fetissiä toteuttaa, mutta musta se on vaan outoa. Siis outoa. Ei kadehdittavaa.
Ne lääkkeet ne lääkkeet....
Ei ankeuttaja ole verbi. Ankeuttaa on.
T. Ankeuttaja