Nuori nainen, miksi olet masentunut?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on syynä narsistiset vanhemmat ja heidän antamansa tunteeton, kylmä, itsetuntoa tuhoava malli ihmisestä. Meillä oli pinnallisesti ja materialistisesti kaikki ns. hyvin, mutta se aivopesu, tunnekylmyys ja henkinen väkivalta tuhosi minut ja siskoni.

Olen kovin pahoillani, narsistivanhemmat antaa tosi huonon pohjan lapselle. Toivottavasti olet päässyt selvittämään asioita terapiassa.

T: 13

Elämä on muutakin kuin koulutus ja rikostilastot.

Vierailija kirjoitti:

Vittu miten tyhmiä syitä. Vellotaan menneisyydessä ja ei osata käsitellä asioita rationaalisesti. Naiset on kyllä niin tunteidensa viemiä orjia.

Mitä epärationaalista on tunteissa? Heijastat niitä itsekin.

Seksuaalinen hyväksikäyttö.

Vierailija kirjoitti:

Vittu miten tyhmiä syitä. Vellotaan menneisyydessä ja ei osata käsitellä asioita rationaalisesti. Naiset on kyllä niin tunteidensa viemiä orjia.

Niin, miehethän ovat toiminnan miehiä ja tekevät lopullisen ratkaisun eivätkä edes hakeudu hoitoon. Sekö sinusta on hyvä juttu?

Aivokemia.

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, ja tietysti myös vanheneminen! Tieto siitä, että kohta ei ole enää edes nuori, mikä onkin ollut ainoa meriitti elämässä tähän asti. Yhteiskuntamme palvoo nuoruutta ja halveksii kaikkea muuta, joten nuoriakin ahdistaa jo sen ohimenevyys ;)

Tätä voi hiukan rationalisoida.

Mitä korkeammalle yhteiskunnallisessa ravintoketjussa mennään, sitä vanhemmaksi väki käy. Lopulta me kaikki elämme vain koska eläkeikäiset Putinit ja Trumpit eivät ole vielä päättäneet toisin. Sen rinnalla jonkun 19-vuotiaan perseposet instassa on sangen kevyttä.

Tuntuu kuin lapsuuden vuosia ja vuosia kestänyt koulukiusaaminen ja yksinäisyys, jatkuva stressin alla eläminen, olisivat estäneet aivoyhteyksieni kehittymisen normaaleiksi ja sellaisiksi, että asioista saisi iloakin.

En tiedä miksi olen masentunut. Diagnoosi kuitenkin on keskivaikea masennus. Terapiassa olen käynyt ja lääkkeitä syönyt kohta 2 v. Tosin masentunut olen ollut jo 10+ vuotta. Muutama syy mistä masennukseni saattaa johtua: yksinäisyys, rumuus, tissittömyys ja se etten ole koskaan seurustellut :( n28

up

Miksi te ette "tee" mitään tilanteen muuttamiseksi? Ei se riitä, että napsitaan lääkkeitä ja istutaan vollottamassa terapiassa. Pitää olla aktiivinen, lukea, liikkua, tehdä kotityöt, kirjoittaa, seurata uutisia, hakeutua opiskelemaan, töihin....pikkuhiljaa.

Täältä kuultaa semmoinen "no kun äiti ja isä ja poikaystävä" -selittely. Mennyt on mennyttä, miksi ihmeessä roikutta siinä? Voitte ihan itse päättää, että nyt loppui. Mutta ei. On helpompaa olla yksiön nurkassa ja odottaa ihmeitä.

Sitten kun olette kuolinvuoteella, voi hippasen kaduttaa, kun tuli se 40 vuotta elämästä istuttua nurkassa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te ette "tee" mitään tilanteen muuttamiseksi? Ei se riitä, että napsitaan lääkkeitä ja istutaan vollottamassa terapiassa. Pitää olla aktiivinen, lukea, liikkua, tehdä kotityöt, kirjoittaa, seurata uutisia, hakeutua opiskelemaan, töihin....pikkuhiljaa.

Täältä kuultaa semmoinen "no kun äiti ja isä ja poikaystävä" -selittely. Mennyt on mennyttä, miksi ihmeessä roikutta siinä? Voitte ihan itse päättää, että nyt loppui. Mutta ei. On helpompaa olla yksiön nurkassa ja odottaa ihmeitä.

Sitten kun olette kuolinvuoteella, voi hippasen kaduttaa, kun tuli se 40 vuotta elämästä istuttua nurkassa.

Miksi ihmeessä kuvittelet, että ihmiset eivät tee mitään? Miksi luulet heidän istuvan nurkassa? Olet täysin väärässä monen kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Minua on koulukiusattu ja vanhempani ovat kohdelleet minua huonosti. Miksi kohdistat kysymyksesi juuri "nuoreen naiseen"?

Ei ne ulkoiset tekijät itsessään masennusta selitä. Minäkin olen ollut koulukiusattu,vanhempani ovat kohdelleet huonosti,olen ollut väkivaltaisessa parisuhteessa,tullut petetyksi,kokenut traumaattisia asioita,(lähi)suvussani on paljon mielisairauksia ja silti olen terve. Olen kokenut kerran masennuksen ja selvinnyt siitä,eikä se ole toistunut. Syynä tähän on ajattelumallien muutos. Uskon että vääristyneistä ajatusmalleista se masennus lähtee,ulkoiset puitteet eivät välttämättä siihen vaikuta. Kunpa kaikki saisivat loistavaa terapiaa ja kykenisivät rakentamaan terveemmän itsetunnon,kuvan itsestään ja käsityksen maailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te ette "tee" mitään tilanteen muuttamiseksi? Ei se riitä, että napsitaan lääkkeitä ja istutaan vollottamassa terapiassa. Pitää olla aktiivinen, lukea, liikkua, tehdä kotityöt, kirjoittaa, seurata uutisia, hakeutua opiskelemaan, töihin....pikkuhiljaa.

Täältä kuultaa semmoinen "no kun äiti ja isä ja poikaystävä" -selittely. Mennyt on mennyttä, miksi ihmeessä roikutta siinä? Voitte ihan itse päättää, että nyt loppui. Mutta ei. On helpompaa olla yksiön nurkassa ja odottaa ihmeitä.

Sitten kun olette kuolinvuoteella, voi hippasen kaduttaa, kun tuli se 40 vuotta elämästä istuttua nurkassa.

Taas näitä. Voihan se kuvitelma olla tuollainen niin kauan kun omalle kohdalle osuu. Kyllähän sitä voi yrittää päättää että "loppui nyt", mutta jos se olisi niin helppoa niin tuskin masennus olisi flunssaa pahempi sairaus.

Uupuminen liiallisen tunnollisuuden vuoksi, joka on niin perusosa minua, etten ole päässyt siitä irti. Yksinäisyys, huono itsetunto. Se, etten ole tarpeeksi uskaltanut tavoitella omia unelmia, kun ne eivät ole niitä, mitä muut minulta ovat odottaneet.

En tällä hetkellä ole masentunut, vain uupunut ja yksinäinen, mutta tiedostan, että sairastumisen riski on korkea. Olen ollut masentunut muutama vuosi sitten.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te ette "tee" mitään tilanteen muuttamiseksi? Ei se riitä, että napsitaan lääkkeitä ja istutaan vollottamassa terapiassa. Pitää olla aktiivinen, lukea, liikkua, tehdä kotityöt, kirjoittaa, seurata uutisia, hakeutua opiskelemaan, töihin....pikkuhiljaa.

Täältä kuultaa semmoinen "no kun äiti ja isä ja poikaystävä" -selittely. Mennyt on mennyttä, miksi ihmeessä roikutta siinä? Voitte ihan itse päättää, että nyt loppui. Mutta ei. On helpompaa olla yksiön nurkassa ja odottaa ihmeitä.

Sitten kun olette kuolinvuoteella, voi hippasen kaduttaa, kun tuli se 40 vuotta elämästä istuttua nurkassa.

Ymmärrätkö, että esim. töihin ei noin vain hakeuduta. Yhtä paikkaa kohti saattaa olla sata hakijaa. Mutta tietysti se on täysin käsittämätön ajatus, jos itse olet onnekasta kultalusikkasukupolvea, jolle työnsaanti on ollut helppoa.

Mulla on sairaus joka on masennus. Ei sille mitään syytä sinällään ole.

Kovin moni tässä tuntuu luulevan että masennukselle pitäisi olla joku syy, ilmeisesti näillä ei ole omaa kokemusta asiasta.

Vielä useampi tuntuu kuvittelevan että masennuksesta parannutaan jollain asenteen muutoksella tms. On mullekkin moni sanonut että oletkos kokeillut joogaa. Näitä riittää. Oikeesti.

Vakava masennus johon on kokeiltu mm. ect ja kaiken maailman lääkkeet mutta joku jooga on ihmeparannus.

Olen nuori nainen, joka on käynyt masennuksen kanssa aivan pohjalla, mutta päässyt sieltä omin avuin takaisin ylös. Uskon että taipumus masennukseen seuraa perässä koko elämän, sen takia sen kanssa pitää osata pärjätä ja torjua masennus kun oireet alkavat taas ilmetä. En koskaan loukkaantunut, jos joku kannusti minua "muuttamaan elämääni, hankkimaan uuden harrastuksen" yms. Koska he olivat tavallaan oikeassa. Pienet ja suuret muutokset paransivat minut vähitellen parin vuoden aikana. Jos en olisi tehnyt mitään, olisin hukannut jo monta vuotta elämästäni lisää.

Mutta se mikä minua loukkaa on se, kun ihmiset sanovat että he "eivät usko masennukseen, masennus ei ole todellinen sairaus", että masennus on vain negatiivinen näkökulma elämään ja ihmisen omaa syytä. Silloin kyllä kiehahtaa.

Koska minua on ahdisteltu seksuaalisesti ja sitten vaan hyssytellään ja teeskennellään ettei ongelmaa ole olemassa vaikka on. Ei uskalla päätään ulos laittaa kun heti on joku pervomies ehdottelemassa. Masennun siis kotona :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on koulukiusattu ja vanhempani ovat kohdelleet minua huonosti. Miksi kohdistat kysymyksesi juuri "nuoreen naiseen"?

Ei ne ulkoiset tekijät itsessään masennusta selitä. Minäkin olen ollut koulukiusattu,vanhempani ovat kohdelleet huonosti,olen ollut väkivaltaisessa parisuhteessa,tullut petetyksi,kokenut traumaattisia asioita,(lähi)suvussani on paljon mielisairauksia ja silti olen terve. Olen kokenut kerran masennuksen ja selvinnyt siitä,eikä se ole toistunut. Syynä tähän on ajattelumallien muutos. Uskon että vääristyneistä ajatusmalleista se masennus lähtee,ulkoiset puitteet eivät välttämättä siihen vaikuta. Kunpa kaikki saisivat loistavaa terapiaa ja kykenisivät rakentamaan terveemmän itsetunnon,kuvan itsestään ja käsityksen maailmasta.

Voisitko jakaa saamiasi ohjeita täällä?