Nuori nainen, miksi olet masentunut?

up

No perimmäisiä syitä en ala ruotia mutta viimeisen vuoden aikana on masentanut työttömyys.

Sää

En ole. :)

pyy pyy

Minua on koulukiusattu ja vanhempani ovat kohdelleet minua huonosti. Miksi kohdistat kysymyksesi juuri "nuoreen naiseen"?

Kai masennuksen taustalla olevia syitä Suomessa olisi jossain tutkimuksissa selvitettykin? Voisin ainakin kuvitella aiheen kiinnostaneen tutkijoita.

Oman masennuksen taustalla lienee ainakin osittain vanhempien alkoholismi, huono itsetunto, oma täydellisyyden tavoittelu ja riittämättömyyden tunteet.

Kasvaminen alkoholistiperheessä

Siinähän vastasit omaan kysymykseesi juuri. Suomi on näennäisesti hyvä maa mutta todellisuudessa se on yksi iso helvetti. Toki joku voi sanoa että - Afrikassa on pahempaa mutta mitä sitten? Me emme asu Afrikan mantereella vaan suomessa ja ne kaikki jotka ovat kohdanneet suomen helvetin tietävät mitä se helvetti on. Se todellisuus on läsnä ja se on kokijan todellisuus. Ei siinä auta että ajattelee että voi kun Akinyillä ja Afolabilla on paha olla Afrikassa. Se ei muuta sitä pahaa kokemusta miksikään.

eteenpäinpääsemättömyys uran suhteen, tahaton lapsettomuus ja sen päätä sekoittavat hoidot, turvattomuuden ja riittämättömyyden lisääntyminen, kyvyttömyys päästä tavoitteita kohti

Päällimmäisenä rakkaan menetys ja perässä yksinäisyys, pitkäaikainen masennus, ihmiset, sää, työttömyys. 

N23

Koulukiusaaminen, huono itsetunto, vanhemman kuolema, ahdistushäiriö.

Koulukiusaaminen jätti jälkensä. Minulla diagnosoitiin masennus kun olin kasiluokalla, jolloin itsetuntoani oli poljettu varsin tehokkaasti pohjamutiin jo vuosia.

Nyt olen 21-vuotias, vaikeasti masentunut ja hyvin epäluuloinen ja arka vieraampien ihmisten seurassa.

Tuollainen "sulla ei ole mitään syytä voida huonosti"-tyyppinen vähättely on muuten pahimpia asioita mitä voit masentuneelle sanoa, lisää vain syyllisyyden ja kelvottomuuden tunnetta entisestään.

Minulla sellainen pallo joka lähtee perheestä jossa päällisesti kaikki hyvin (ei esim. alkoholismia) mutta joka on kieroutunut siihen että vanhemmat lähinnä inhoaa toisiaan, joutuu kuunteleen kun äiti uhkaa tekevänsä itsemurhan kun veli käyttäytyy koko ajan huonosti ja itse pelkää tunteiden näyttöä ettei ole vaivaksi kaikkien muiden ongelmien keskellä. Siihen sitten todella kauhea ero ensimmäisestä seurustelukumppanista (lyhyesti henkilö jonka oli tuntenut noin puolet elämästä eroaa "en voi just nyt seurustella koska masennus" joka oli vielä ihan ok ja käsiteltävissä oleva ero, mutta tyyppi on sit noin viikon päästä sitten kihloissa jonkun toisen kanssa) -> valmiiksi luottamuspulainen ja tunteita piilottava henkilö muuttuu entistä enemmän sellaiseksi koska ei halua olla vaivaksi ja ei muutenkaan enää uskalla luottaa kehenkään, ei edes vanhempiinsa joihin luoma kiintymyssuhde on muutenkin rakoillut viimeiset kymmenen vuotta jatkuvan riitelun takia. Tähän päälle sitten yo-kokeet ja stessi päättää siitä mitä tekee elämällään -> luisuminen masennukseen.

Miksi juuri nuoret naiset eivät olisi masentuneita? Emme me kaikki ole kauniita, menestyneitä, hyvillä ystävillä ja jännittävällä elämällä siunattuja. Itseäni masentaa lähes koko elämän jatkunut yksinäisyys, ulkopuolelle jääminen, normaalin lapsuuden ja nuoruuden puuttuminen, huono itsetunto, neuroottinen luonne, terveysongelmat, työttömyys, se että häpeän itseäni. Noin niinkuin aluksi. Plus traumaattiset tapahtumat menneisyydessä ja monta vuotta elämästä vienyt huono suhde.

Lisäksi ahdistaa erittäin paljon se, että koska olen nuori nainen, minun oletetaan olevan kaunis. En ole enkä ole koskaan ollut. Tuntee itsensä epäonnistuneeksi kun ei täytä tätä normia vaikka kuinka yrittäisi, ennen ahdisti vielä enemmän kun keneltäkään mieheltä ei koskaan saanut minkäänlaista huomiota (nykyään sentään joskus). Se masentaa myös, että koska olen saanut lottovoiton syntyä suomeen ja vielä hyvään perheeseen, minun automaattisesti kuuluisi menestyä ja nauttia elämästä. No kun en. Tiedän kuuluvani varmaan onnekkaimpaan promilleen maailman väestöstä, mutta joskus sitä toivoisi syntyneensä mieluummin vähän huonompiin oloihin. Ei tarvitsisi sentään syyttää itseään kaikesta epäonnistumisesta, ja ehkä ei olisi mahdollisuutta somesta seurata muiden onnea.

Minulla on syynä narsistiset vanhemmat ja heidän antamansa tunteeton, kylmä, itsetuntoa tuhoava malli ihmisestä. Meillä oli pinnallisesti ja materialistisesti kaikki ns. hyvin, mutta se aivopesu, tunnekylmyys ja henkinen väkivalta tuhosi minut ja siskoni.

Ai niin, ja tietysti myös vanheneminen! Tieto siitä, että kohta ei ole enää edes nuori, mikä onkin ollut ainoa meriitti elämässä tähän asti. Yhteiskuntamme palvoo nuoruutta ja halveksii kaikkea muuta, joten nuoriakin ahdistaa jo sen ohimenevyys ;)

Miesten syytä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Minua on koulukiusattu ja vanhempani ovat kohdelleet minua huonosti. Miksi kohdistat kysymyksesi juuri "nuoreen naiseen"?

Varmaan koska juuri nuorten naisten masennus on yleistynyt ja yleistymässä.

En ole suoranaisesti nuori. Enkä mielestäni masentunutkaan. Mutta olen todella surullinen. Tuntuu jotenkin hallitsemattoman surulliselta, luultavaksi osaksi lääkkeen sivuvaikutuksen vuoksi. Minulle on tärkeää saada hyvä ura ja perhe. Teen työtä kummankin eteen, olen tehnyt jo kauan, kauan, mutta eteneminen vaikuttaa olevan todella hidasta ja epävarmaa. Samalla tuntuu, että lapsia saavat ne, jotka eivät edes niistä välitä. Ne jotka tupakoivat raskausaikana. Ensimmäisellä kerralla toki. Samalla tuntuu, että ohi menevät ne, jotka osaavat vähemmän ja tekevät vähemmän. Sain pitkän ja kalliin lääkekuurin aivan turhaan täysin naurettavan syyn takia. Tuntuu kuin mattoa vedettäisiin jatkuvasti alta. Kuinka älyttömän huono tuuri voikaan olla, että asiat ovat näin. Ja minusta tuntuu, että minulle ei anneta lupaa surra, koska minä olen aina se joka jaksaa ja kestää ihan mitä tahansa.

Koulukiusaaminen, ulkopuolelle jättäminen, perättömät syytöset, yhteisön ulkopuolelle jättö, ensimmäisen poikaystävän tekemä väkivalta. No onneks nyt jo yli masennuksesta.