Ahdistaa olla hoitajana vakipaikassa. Niin hirveä kiire että paljon tärkeitä asioita jää puolitiehen. Mitä ihmettä teen?
Haluaisin olla hyvä ja aina hoitaa hommat kuten pitää mutta tuntuu, että kiire on niin jäätävä, että jokaisella alkaa olemaan pinna kireällä.
Hommia jää tekemättä, toimistohommat jää sitten jollekin ajalle kun jossain kohtaa ehtii mutta myöhästyvät nekin. Koko ajan tulee uutta tiedotetta ja esimies pyytää jatkuvasti lisää panostamista esim ulkoiluihin ym. Hyvä että saa perushommat tehdyksi.
Kiireellä tehdään tosissaan ja kerran jo itkin salaa kun pääsin hetkeksi varastoon hakemaan tavaroita.
Paniikkikohtauksen partaalla olen välillä kun olen menossa töihin. Olen vasta alle vuoden kyseisessä paikassa ollut eikä se oikein muutu paikkaa vaihtamalla. Tuntuu, että vakipaikan ottaminen oli virhe.
Lähihoitaja olen.
Kommentit (29)
Vaihda työpaikkaa. Menetät vain mielenterveytesi lopullisesti jos jatkat tuolla.
Vaihda kotihoitoon, meillä on hengähdystaukoja enemmän. Voidaan myös vaikuttaa meidän kiireeseen paljon sillä että meillä on käyntiajat oikein, niin ettei tarvii juosta käyntiä. Ainakin Helsingin kaupungin kotihoidossa on tällä hetkellä hyvä tilanne. Oon ollu vakkarina 6 vuotta ja tykkään kun työhön voi vaikuttaa niin paljon ite. Myös palkka on parempi kun esim palvelutaloissa
Suomalaiset hoitajat tekevät töitä muiden puolesta. Siitä pitäisi saada lisäkorvaus.
Ihan normaaleja asioita. Asiat ei muutu, joten joko sinun on sopeuduttava tai lähdettävä. Ihan oma valinta. Ei kannata uhriutua, koska systeemi ja työkulttuuri on mennyt vinoon jo aikoja sitten eikä se siitä muutu. Joten joudut olemaan oman onnesi seppä. Sinuna lähtisin. Jos se pelottaa, niin sitten jäät.
Aina kannattaa muistaa että jos vakipaikkaa ollaan heti tarjoamassa hoitoalalla se kertoo siitä että siellä on jäätävä pula työntekijöistä ja se kertoo usein siitä että se nimenomainen paikka on hyvin raskas ja vaihtuvuus suurta. Hoitoalalla on sellaisiakin paikkoja, joissa vakituisia tulee harvemmin ja sijaiset tekee yleensä sellaisen pari vuotta ennen kuin vakinaistetaan. Ne ovat haluttuja paikkoja, joissa asiat on hoidettu hyvin.
Työpäivä menee nopeasti, kun on paljon tekemistä. Hoitotyö on siitä hyvä, että kun työpaikan oven laittaa kiinni, hommat jäävät sinne eivätkä tule kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Työpäivä menee nopeasti, kun on paljon tekemistä. Hoitotyö on siitä hyvä, että kun työpaikan oven laittaa kiinni, hommat jäävät sinne eivätkä tule kotiin.
Minulla ne pyöri kotonakin päässä. Jos ei muuta niin siten, että ahdistaa seuraava päivä.. ne kaikki kauheat ja raskaat toimet jotka on edessä. Se masentava todellisuus. En pystynyt siihen.. en vain pystynyt. Joten vaihdoin alaa. Nyt ilmastoitu toimisto, etätyömahdollisuus ja verkkainen työtahti ja parempi palkka. Ei ahdista enää.
Ainoa keino on etsiä hyvin toimeentuleva mies ja tehdä vain keikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaihda kotihoitoon, meillä on hengähdystaukoja enemmän. Voidaan myös vaikuttaa meidän kiireeseen paljon sillä että meillä on käyntiajat oikein, niin ettei tarvii juosta käyntiä. Ainakin Helsingin kaupungin kotihoidossa on tällä hetkellä hyvä tilanne. Oon ollu vakkarina 6 vuotta ja tykkään kun työhön voi vaikuttaa niin paljon ite. Myös palkka on parempi kun esim palvelutaloissa
Hyvä että jollakin on kotihoidossa asiat hyvin. Monessa paikassa kuitenkin juostaan kielivyönalla asiakkaan luota toisen luo. Eli kotihoito voi olla se pahin vaihtoehto työpaikkana.
En tiedä mitä sinä teet, sori siitä, mutta kun itse vielä pari vuotta sitten olin hoitajana, nyt jo eläkkeellä, minä selvisin yksinkertaisesti tekemällä työni ja joskus muidenkin työt.
Ihmettelin omallakin työpaikallani sitä jatkuvaa valitusta kiireestä. Siihen valitukseen voitiin käyttää päivän mittaan pitkiäkin aikoja. Ja se kiire olisi poistu ut yksinkertaisella tempulla: valituksen lopettamisella ja sen ajan käyttämisellä itse työhön. "Kiireen" takia töihin haalittiin mahdollisimman paljon harjoittelijoita, jpille sitten selitettiin, kuinka kiire on. Mitään hyötyä heistä ei ollut, aika meni opettamiseen ja kiireen voivotteluun.
Työnantajani ihmetteli, miksi saan niin paljon tehtyä, vaikka minulla pahoja terveydellisiä rajoitteita. Niinpä, mistähän johtui. Ehkä siitä, että työaikana tein TYÖTÄ, en mitään muuta
Anteeksi kirjoitusvirheet, olen heikosti näkevä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda kotihoitoon, meillä on hengähdystaukoja enemmän. Voidaan myös vaikuttaa meidän kiireeseen paljon sillä että meillä on käyntiajat oikein, niin ettei tarvii juosta käyntiä. Ainakin Helsingin kaupungin kotihoidossa on tällä hetkellä hyvä tilanne. Oon ollu vakkarina 6 vuotta ja tykkään kun työhön voi vaikuttaa niin paljon ite. Myös palkka on parempi kun esim palvelutaloissa
Hyvä että jollakin on kotihoidossa asiat hyvin. Monessa paikassa kuitenkin juostaan kielivyönalla asiakkaan luota toisen luo. Eli kotihoito voi olla se pahin vaihtoehto työpaikkana.
Toi kiire ja juoksu johtuu useimmissa paikoissa siitä, että asiakkailla on liian lyhyet käyntiajat. Siihen voi kaikki lähihoitajatkin vaikuttaa lisäämällä käyntiaikaa toistuvalle suunnitelmalle. Asiakkailla olo aikaa kutsutaan välittömäksi työajaksi ja sitä on Helsingin kaupungilla tällä hetkellä 60% työajasta lähihoitajilla jotka tekee myös toimistotöitä ja keikkalaisilla 65%. Lisäks jos pitää tehdä esim rai arviota niin siihen varataan asiakkaalle välitöntä työaikaa tunti lisää ja 1,5h toimistoaikaa. Sit jos alkaa näyttää siltä, että kaikkia alueen asiakkaita ei ehditä hoitamaan on kiinteet kaupungin hoitajat, jotka on millon missäkin tiimissä ja lisäks seuren keikkalaiset ja muut. Jos silti asiakaskäyntejä on liikaa niin siirretään asiakkaita maksusetelillä yksityisille kotihoidolle. Ja itseasiassa yksityinen kotihoito tulee joskus paljon halvemmaksi asiakkaalle kun kaupungin kotihoito.
Hoitoalalla resurssitkaan ei jakaudu tasaisesti. On paljon paikkoja, joissa suorastaan laiskotellaan ja on liian vähän töitä. Sitten on toisessa päässä kiireiset työt. Noin yleisesti sanoisin, että valittamista on enemmän kuin totuus. Tuntemani hoitajat, jotka ovat fiksuja ja ahkeria, sanovat suoraan, ettei sitä kiirettä ole oikeasti niin paljoa. Yksi paukautti suoraan, että lihavia ja laiskoja naisia. Valitetaan, kun pitäisi tehdä töitä työaikana. Hän teki aiemmin asiakaspalvelutyötä useamman vuoden ravintolassa ja sanoi, että siinä työssä oikeasti oli kovilla ja hoitajan työ on lokoisaa siihen verrattuna.
Kotihoito on kanssa klassikko. Kamala kiire kuulemma. No, ei ainakaan kaikilla. Juuri yksi valitti, että nykyään ollaan kellokortilla ja vähennetään palkasta, jos ei odota työajan loppumiseen saakka. Niinpä esim. iltavuorossa viimeiset 2-3 tuntia istuvat toimistolla katsomassa tableteilta leffoja, kun kerran pitää siellä olla. Ts. käynnit on ohi seiskaan mennessä. Yövuorot kotihoidossa voi olla 3-5 asiakaskäyntiä parin kanssa ja ehkä yksi on hereillä, jossa sitten menee se 15-20 minuuttia. Muut nukkuu ja kurkataan vaan, että kaikki ok ja jatketaan matkaa. Luppoaikaa on yli 90% työajasta.
Varvira on keksitty, jatkuva alimitoitettu henkilökunta on peruste tehdä ilmoitus valviralle.
Kerran kuussa kun tapahtuva hoitaja pulakin on syy tehdä ilmoitus valviralle.
Mitään muutoksia ette tule saamaan aikaiseksi, jos ette ilmoita näitä räikeitä työntekijöiden hyväksi köyttöjä ilman minkäänlaista korvausta.
Itse olen lähihoitajana huomannut että sairaanhoitajien tehtäviä ollaan valuttamassa lähihoitajille: esim. lähihoitaja voi hoitaa rokotuksia kun saa asiaan koulutuksen. Sairaanhoitajille taas valutetaan tehtäviä lääkäreiltä esim. tahdistimen poisto kuolleelta. Uutta asiaa tulee muutenkin koko ajan ja erityisesti soten jälkeen. Saa nähdä mihin tämä johtaa.
Voisitko alkaa tehdä vaikka 60% työaikaa esim. 3-4kk ajan?
Ehkä alat tekemään töitä ja lopetat sen ahdistelemisen.
Vaihda muualle ja jos et saa heti mieleistäsi työtä keikkaile hoitotyössä ja niissä yksiköissä joihin haluat mennä.
Sitten sekin on aika veemäistä, että sanotaan, että aina saa pyytää apua toiselta osastolta mutta sitten kun pyytää niin on sekin aika tuimaa vastaanottoa. Esimies myös kritisoi sitten ettei niin voi toimia jos minimiporukka on kuitenkin töissä. Ei silti aina meinaa pärjätä koska yllättäviä asioita tulee ja täytyy yrittää hoitaa ja kiriä asioita mitä on kiireen vuoksi jäänyt tekemättä toisilla vuorolaisilla ymmärrettävästi. Hommat kasaantuu ja tosiaan alkaa olemaan moni uupunut.
Huoh. Kunhan avaudun. Ap