Tuleeko teille koskaan paha mieli facebookissa näkemistänne kavereiden päivityksistä tms?

Minulla on ollut ihan samoja ajatuksia kuin ap:lla. Myönnän olevani kateellinen toisten menestyksestä ja suosiosta. Häpeän, kun en ole itse yltänyt samaan. Olen lopettanut joidenkin kavereiden (sekä ex-kummpaneiden) seuraamisen, mutta en ole poistanut heitä kavereista, koska en halua antaa negatiivista signaalia. Myös fb:n jättäminen on ollut mielessä, mutta on kavereita joiden päivityksiä haluan oikeasti seurata sekä harraste- ja tapahtumaryhmiä, joissa haluan pysyä ajan tasalla. 

Ettei just ole tuollainen nipo että kaikki on minuutin tarkkaa? Ei mun ystäväpiirissä ole mikään ongelma jos joku on 20 min myöhässä, eikä ainakaan lähdetä paikalta niskojaan nakellen kysymättä että missäs oot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rivien välistä luettavissa että olet hiukan hankala ihminen, en sano tätä pahalla. Jos useampi ihmissuhde loppuu seinään, on itsetutkiskelun paikka. Et kysynyt miksi ystävä ei saapunut tapaamiseen, eikö mitään keskustelua ollut sen jälkeen?

Kiitos kommentistasi, oikeasti. Voisitko tarkentaa millä tavalla tai mistä huokuu minun hankaluus ihmisenä? Olen valmis ottamaan kritiikin vastaan ja todella, nyt on sen itsetutkiskelun paikka. Siksi mielelläni kuulisin mistä sellainen mielikuva sulle tarkalleen ottaen tuli? 

Ystävä oli ennen ohareita vähän kummallinen pidemmän aikaa. Myöhästeli kun nähtiin, ei ikinä soittanut/viestittänyt ja lopulta tuli sitten tämä että odottelin sovitussa paikassa eikä hän koskaan tullut. Lähdin ja myöhemmin soitin, että niin odottelin muuten sua siellä että toivottavasti oot kunnossa. Vastaus oli tämä: "Joo, näin yhden kaverin ja jäin hänen kanssa juttelemaan ja kuljettiin keskustaan samaa matkaa" eli selitys myöhästymiselle oli se, että hänestä oli vaan mukava rupatella jonkun kaverinsa kanssa eikä sitten välittänyt ilmoittaa mulle, että hei mä myöhästyn nyt. Odottelin tuolloin 20-30 minuuttia ennen kuin luovutin ja lähdin. Olin niin loukkaantunut hänen käytöksestä ja tuosta selityksestä, että päätin antaa hänen sitten ottaa yhteyttä kun siltä tuntuu. Sitä yhteydenottoa ei koskaan tullut.

Eli sä vaan lähdit etkä ilmoittanut mitään? Kaveri tuli paikalle ja sä et ollutkaan (enää) siellä? Et sinäkään kovin kivasti tehnyt, vaikka toki tuollainen myöhästyminenkin on epäkohteliasta (riippuen toki vähän paikastakin missä odotellaan).

Yritin soittaa pari kertaa odotellessani, mutta kun toinen ei vastannut eikä häntä näkynyt (odotin pyöräni kanssa risteyksessä) niin lähdin. Ajattelin, että jos ei vastaa puhelimeen niin tuskin silloin kuulee / huomaa myöskään viestiä. Eli kyllä, minä tosiaan vain lähdin odoteltuani ja seisoskeltuani turhaan puoli tuntia. 

Kyllä se ahdistaa kun kaikilla näyttää olevan asiat paremmin. Kaverit ostelevat uusia autoja ja pitävät hauskaa, itse olen sairas ja väsynyt.

Lähinnä ärsyttää välillä, varsinkin pariskunnat jotka hihkuu rakkauttaan ja onneaan ja ihqu raksu maailman paras.. yäh.. ja kun tuntee ihmiset ja heidän suhteen tilan, niin useinpa ihan paska puhetta. Tekis mieli kommentoida, että todellako. Ei ne facen hehkutukset ole kuin pintaliitoa ihmisten elämässä.

Willy Loman kirjoitti:

Minulla on ollut ihan samoja ajatuksia kuin ap:lla. Myönnän olevani kateellinen toisten menestyksestä ja suosiosta. Häpeän, kun en ole itse yltänyt samaan. Olen lopettanut joidenkin kavereiden (sekä ex-kummpaneiden) seuraamisen, mutta en ole poistanut heitä kavereista, koska en halua antaa negatiivista signaalia. Myös fb:n jättäminen on ollut mielessä, mutta on kavereita joiden päivityksiä haluan oikeasti seurata sekä harraste- ja tapahtumaryhmiä, joissa haluan pysyä ajan tasalla. 

Niinpä, mulla myös on ryhmiä joissa haluaisin pysyä mukana ja samaa olen myös ajatellut tuon kavereiden poistamisen kanssa - en halua vaikuttaa draamakuningattarelta ja antaa negatiivista signaalia. 

Kerrot oman näkemyksesi tilanteestasi ja ehkä kavereilla on toinen. Jotainhan tossa on taustalla, jos yhtäkkiä ihmiset vain kaikkoavat. Tietysti luonnollista, että jossakin kohtaa ystävyyssuhteet päättyvät mutta vaikutti, että sinulle se tapahtui kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Mutta jos koet, että ystävä on loukannut sinua tulematta tapaamiseen ja edes pahoittelematta. Niin miksi vielä edes kommentoit ja tykkäilet näiden facebook- päivityksistä? :-S

Ei kannata seurata heitä enää Somessa. Yritä keskittyä omaan elämään ja hankkimaan uusia ystäviä.

En tarkoita pahalla mutta jos olet oikeasti valmis ottamaan krittiikkiä vastaan niin pystytkö miettimään, että voisiko olla jotakin minkä takia nämä ystävät ovat kaikonneet? Vai onko kyse vain siitä, että ystäväsi olivat törkeitä ja heittivät sinut syrjään, kun tulikin parempaa seuraa.

Ei kavereita tartte poistaa. Siellä voi vaan piilottaa julkaisut,eli et enää näe etusivullasi tän kyseisen henkilön uutisia.

Itse sain tosi yllättävän viesti muutama kuukausi takaperin eräältä entiseltä koulukaverilta. Sanoi ihan suoraan,että kadehtii minua ja täydelliseltä vaikuttavaa elämääni. Ihan perusjuttuja postailen;lasten kanssa ulkoilua,retkiä lähiympäristöön jne.

Tämä kaveri ei tosin voinut tietää,että meneillään oli todella vaikea ero ja huoltajuusriita,syynä miehen uskottomuus ja väkivaltaisuus. Eli samana päivänä,kun olen laittanut kuvan,jossa lasten kanssa olen rannalla niin illalla olen jo saanut mieheltä turpiin.

Eli summa summarum;kaikki ei todellakaan ole niin auvoista kuin miltä näyttää. Ei syytä kadehtia!

Ei kai tuossa auta muu kuin lakkauttaa Face-tili. Minä lähdin Fabosta, tosin aivan muista syistä. Minua ei enää vaan kiinnostanut kyseinen palvelu ja ihmisten itseään toistavat päivitykset. Hanki itsellesi oikeita ystäviä ja pyöri vain niiden kanssa. Minulla on noin 5 hyvää ystävää, joiden kanssa vietän aikaa. Muita en juuri edes tapaa elleivät satu tulemaan sattumalta vastaan tai joku muu ole kutsunut heitä mukaan. Turha siitä on olla kateellinen jos muilla on hauskaa. Itselläsi voi olla hyvinkin hauskaa, jos vaan niin haluat. Ja jos sinulla on rahaa voit lähteä reissuun ihan itse tai ostaa vaikka kilpapyörän ja alkaa pyöräillä. Lue kirja tai ohjelmoi peli. Ala soittaa jotain soitinta. Ihminen kaipaa virikkeitä ja sinulla niitä virikkeitä nyt ei näytä olevan tarpeeksi, koska sinulla on aikaa seurata muiden matkakuvia jossain instafacessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala rustailla kiinnostavia huumorintajuisia päivityksiä pienistä arkisista sattumuksia, omilta matkoiltasi (jos reissaat), tapaamisista jne. Muiden päivitysten peukuttamisen sijaan kommentoi niitä hauskasti ja omaperäisesti. Ja katso, mitä tapahtuu.

Tätä teen jo nyt :) Kommentoin aina toisten mielenkiintoisia matkakuvia, päivityksiä ym. positiivisessa hengessä. Ja omat päivitykset haluan pitää hyvänmielen päivityksinä, en avaudu enkä valita tai hauku mitään/ketään. Mutta en myöskään päde tai brassaile päivityksissäni saati ole ällöttävän siirappinen. Luin taannoin jostain jonkun listan 10 ärsyttävimmästä tavasta päivittää fb-profiili, enkä löytänyt omia päivityksiäni tuolta listalta :) 

okei... tuota noin, aika tylyltä kuulostaa sanoa tämä, mutta AP vaikutat vähän liian "täydelliseltä". Se, jos mikä ottaa ihmisiä pannuun. Ehkä ongelmasi on se, että sinusta ei oikeastaan saa otetta, liian kiiltävää pintaa. Toki kyllä tuossa kuvasit vaan toimintaasi fb:ssä, mutta siitä voi kyllä saada peiliä ihan oikeaankin elämään.

Jos olet aina vaan iloinen, kuuntelet muita, olet hauska ja huomaavainen, ehkä nokkela, vaatimaton yms -> olet hauskaa ja kivaa seuraa jonkin aikaa tietyissä tilanteissa. MUTTA helposti tuollaiset ihmiset koetaan jotenkin epäaidoiksi, liikaa "kiiltävää" pintaa. Ja toisaalta suhde jää usein pinnalliseksi, jos itse ei jaa huoliaan, ahdistuksiaan yms.

Hieman minulle tuli myös olo, että yrität olla kovin täydellinen. Ja ehkä itseäsi pidätkin sellaisena? 

Lopeta yrittäminen, noiden älyttömien listojen ja sääntöjen lukeminen. Tee asiat niinkuin itse koet parhaaksi. Ajattele itse. 

En tiedä miksi ystäväsi sinut hylkäävät. Yrittävät vältellä sinua mutta eivät kehtaa sanoa suoraan että seurasi ei kiinnosta. Tosi ikävä juttu.

Itse olen alkanut välttelemään kavereita joista olen ensin pitänyt mutta kun olen tutustunut paremmin niin olen huomannut sellaisia piirteitä joiden takia ystävyys ei enää ole mahdollista.Ne voi olla eri ihmisillä eri asioita. Minulle esimerkiksi uskonnollisuus on luotansa työntävää. Erilainen huumorintaju tai musiikkimaku voi myöskin vaikuttaa siihen että ei vaan tule juttuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin rivien välistä luettavissa että olet hiukan hankala ihminen, en sano tätä pahalla. Jos useampi ihmissuhde loppuu seinään, on itsetutkiskelun paikka. Et kysynyt miksi ystävä ei saapunut tapaamiseen, eikö mitään keskustelua ollut sen jälkeen?

Kiitos kommentistasi, oikeasti. Voisitko tarkentaa millä tavalla tai mistä huokuu minun hankaluus ihmisenä? Olen valmis ottamaan kritiikin vastaan ja todella, nyt on sen itsetutkiskelun paikka. Siksi mielelläni kuulisin mistä sellainen mielikuva sulle tarkalleen ottaen tuli? 

Ystävä oli ennen ohareita vähän kummallinen pidemmän aikaa. Myöhästeli kun nähtiin, ei ikinä soittanut/viestittänyt ja lopulta tuli sitten tämä että odottelin sovitussa paikassa eikä hän koskaan tullut. Lähdin ja myöhemmin soitin, että niin odottelin muuten sua siellä että toivottavasti oot kunnossa. Vastaus oli tämä: "Joo, näin yhden kaverin ja jäin hänen kanssa juttelemaan ja kuljettiin keskustaan samaa matkaa" eli selitys myöhästymiselle oli se, että hänestä oli vaan mukava rupatella jonkun kaverinsa kanssa eikä sitten välittänyt ilmoittaa mulle, että hei mä myöhästyn nyt. Odottelin tuolloin 20-30 minuuttia ennen kuin luovutin ja lähdin. Olin niin loukkaantunut hänen käytöksestä ja tuosta selityksestä, että päätin antaa hänen sitten ottaa yhteyttä kun siltä tuntuu. Sitä yhteydenottoa ei koskaan tullut.

Siis voin olla ihan väärässäkin, minulle välittyy vain tunne, että hänen mielestään et ole välittänyt. Mistä, hänestä, yhteisistä tekemisistänne, ??? en osaa sanoa. Mutta hän teki väärin siinä, ettei ottanut asiaa puheeksi, jos meinasi, että hän itse on sinua enempää ystävä. Siinäpähän siis painui matkoihinsa.

Toinen asia, mikä mulle tulee mieleen sinua kuunnellessani, on, että vaikutat todella herttaiselta ihmiseltä, joka ei haluaisi kärpäsellekään pahaa. Mutta joka ei osaa puolustaa itseään ja on valmis heti näkemään syyn itsessään, vaikka se olisi muissa ainakin vähintään puoliksi.

Se ei ratkea sillä, että mietit mitä vikoja sinussa on, vaan kasvattamalla uskoa omiin hyviin puoliisi. Miten se tehdään onkin asia, jossa en osaa neuvoa, koska kärsin itse samasta.

Ei tule. Mutta ei mun tarvitsekaan päästä jokaisiin kaveripiirini juttuihin mukaan. Kuinka usein olet itse järjestänyt yhteisiä ulkomaanmatkoja ja kutsunut kaverisi mukaan? Tai yleensäkään järjestänyt kaveriporukallesi jotain juhlia tai yhteisiä tapahtumia? Mulla on vuosien varrella jäänyt muutama kaveri juuri siksi, että mun olisi aina pitänyt olla se, joka järjestää. Ikinä ei ollut mitään vastavuoroisuutta vaan aina oletettiin, että minä järjestän ja minä kutsun. Viihdyn paremmin sellaisten ihmisten seurassa, jotka ovat aktiivisia ja järjestävät myös itse.

Jos munsta tuntuisi tuolta, alkaisin todellakin miettimään omia tunteitani. Olenko omistushaluinen, mustasukkainen vai mistä ihmeestä on kysymys? Kaverilla kun on oma elämänsä.

Sen sijaan faceryhmien ilkeilyistä ja loanheitosta mulle tulee paha mieli vaikka ei se itseeni kohdistuisikaan, miksi ihmiset on somessa niin hiton ilkeitä?

"Olet oikeassa, he tuskin minun kommentteja ja tykkäämisiä kaipaavat. Saati haluaisivat nähdä minua missään. Kun näen tuota entisten ystävieni porukkaa sattumalta vaikkapa juuri kahvilassa, he näyttävät todella vaivaantuneilta. Silti on tällainen jännä ilmiö, että eräässä vuotuisessa tilaisuudessa, jossa tiemme väistämättä kohtaavat he hieman alkoholia nautittuaan ja vapauduttuaan aina hakeutuvat seuraani juttelemaan, mikä on aina tosi hauskaa ja nauramme kuten ennen vanhaan. Mutta turha on toivoa, että he näidenkään tilaisuuksien jälkeen minua mihinkään kutsuisivat."

- Minusta tämä haiskahtaa jotenkin siltä, että joku porukassa on jostain syystä alkanut mustamaalata ja dissata sinua toisille, jolloin toisetkin ovat sitten lähteneet mukaan tuohon länkytykseen. Ehkä olet herättänyt jossakussa kateuden siemenen tai jollain tavalla "astunut toisen varpaille", mutta mitään kovin kummoista syytä tuollaisen panettelun aloittamiseen ei edes tarvitse. Ja joukossa tyhmyys/juoruaminen tiivistyy. Tiedäthän naiset...

Lopetin profiilini facessa. Oli yhteisiä kavereita entisen poikkiksen kanssa. Keljutti lukea sen kommentteja ystävilleni. Samoin tuli katseltua ex.än kuvia uudesta perheestä, (tietenkään ei oltu kavereita) joten päätin säästää itseäni ja lopetin naamakirjassa lorvimisen. Muutenkaan ei kiinnosta puolituttujen ihmisten tekemiset. Oikeastaan Rollikirja olisi osuvampi nimi tälle yhteisölle. :(

Mulla on vähän samanlainen tilanne päällä erään ystävän kanssa. Hän on jotenkin todella epävarma itsestään ja omista elämänvalinnoistaan, vaikka ulospäin näyttää ja hehkuttaa kaikissa somekanavissa miten täydellistä kaikki on. Hän jotenkin kaipaa muilta ihailua ja ehkä kadehdintaakin. Itse käyn Facessa ja Instassa ehkä kerran kahdessa viikossa, joten minulta hän ei tätä ihailua valitettavasti saa (siis tykkäysten muodossa).

Paristakin syystä viime aikoina on käynyt entistä selvemmäksi, että haluamme tämän ystävän kanssa elämältä ihan eri asioita. Tai ehkä hän haluaisi samoja kuin minä, mutta tietyt syyt estävät häntä tavoittelemasta niitä. Mitään riitaa meillä ei ole ollut, mutta kaveri on selvästi ottanut etäisyyttä minuun. Hän esim. järjesti kaveriporukallemme pääsiäisenä pienen kokoontumisen, mutta minua ei kutsuttu, vaikka aina ennen olen ollut tervetullut. Ikäväähän se on, mutta minkä minä sille voin, jos ei seura kelpaa.

Up

Kyllä, lähinnä vituttaa. En enää tykkäile muiden matkakuvapäivityksistä enkä esim, kun yksikin rakensi uuden talon ja voi että kun on rankkaa valita kaikki uudet materiaalit siihen luksuskämppään.

Mä en enää jaksa iloita varakkaiden onnesta. Miks mun pitäis..

Joo. Samoja mietteitä. En tosin ole lähdössä fb:stä, instasta tai muualta, koska mulla on niissä niin paljon muutakin elämää, tuttuja, kontakteja, kiinnostuksen kohteita jne. Perseestä on jostain instasta nähdä, miten muut kaveriporukasta viettää ihanaa ystävien iltaa, mua ei oo ees kutsuttu. Lähinnä mua on syytelty turhasta draamasta, kun oon rohkaistunu kysymään, onko kaikki ok, kun tuntuu ettei mun ajanviettoehdotuksiin tai kuulumiskyselyihin osa porukasta somessa vastaa. Ja myös silloin, kun oon ilmaissut, että harmittaa, kun ei kutsuta mukaan isoihin bileisiin. Ja ehdottelen oikeasti mitään tekemistä aika harvoin kavereillekaan, nyt taitaa loppua se kokonaan, kun ei ketään juurikaan kiinnosta seura. I get the hint.

Somehan näissä jutuissa on vain väline, sieltä sitä oikein tursuaa naamalle nämä pahaa mieltä aiheuttavat jutut. Oon jättäny kattomatta postauksia mun mieltä pahottaneilta ihmisiltä ja jatkossa taidan piilottaa ne kokonaan.