Lue keskustelun säännöt.
Onko tässä syy eroon?
16.04.2017 |
Olemme seurustelleet kolme vuotta.
Mulla on yksi todella vaikea ja kipeä asia johon kaipaisin tukea mieheltäni, mutta hän lähestulkoon hermostuu kaikista yrityksistäni avautua. Jotain sen tyylistä kuin masentuneelle sanoisi että sen kun rupeat hymyilemään enemmän ja sitten olisi loukkaantunut kun se ei vaan samantien parane masennuksestaan.
Mies on muuten tosi ihana, mutta juuri tätä mulle raskainta asiaa ei suostu mitenkään ottamaan vastaan.
En kaipaisi mitään ihmeellistä, syli ja ymmärrys riittäisi. Mutta ei.. selän kääntämistä, tuhahtelua, asia ei kuulu hänelle. Mitä teen? :(
Kommentit (4)
Kyseessä on eräät traumaattiset tapahtumat yhdeksän vuoden takaa, joiden vuoksi olen edelleen aika rikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on eräät traumaattiset tapahtumat yhdeksän vuoden takaa, joiden vuoksi olen edelleen aika rikki.
Monet pelkäävät kuulla rankoista asioista.
Se on sitten sellainen, että sinun on pakko saada se tosiaan jakaa?
Entä jos kerrot vain, mutta et odota, että toinen "elää" sitä kanssasi. Että toinen tietää vain. Ehkä kun on vanhempi ja kypsempi, pystyy paremmin kohtaamaan? Monille ei ole tapahtunut mitään rankkoja juttuja koskaa, ja ... eivät nyt tahallaan ole ymmärtämättömiä, mutta ... ei voi olla kykyä elää sitä kanssasi, koska hänelle ei ole koskaan tapahtumut mitään rankkaa.
Esim. ihmisen kanssa, jolta ei ole koskaan kuollut todella läheistä ihmistä (monilla ei ketään, siis kaukaistakaan) on ihan turha puhua tästä, kun eivät mitenkään ymmärrä (voi ymmärtää; kun eivät tunne vastaavaa kokemusta omissa elämissään). Tämä ei ole itsekkyyttä. Väitän, että itse en voi ymmärää esim. miltä tuntuu tulla pakolaisena Suomeen - se on niin kaukana kokemuspiiristäni, että en voi tavoittaa sitä kokemusta.
Hei, kiitos vastauksesta.
Voi tosiaan olla että sellaista on vaikea kuulla.
Tuntuu vaan siltä kuin joutuisin "salaamaan" osan itsestäni enkä voisi olla täysin oma itseni miehen seurassa, koska tapahtumat vaikuttavat edelleen kaikkeen aika paljon.
Ja silti, pelkkä halaus ja läsnä oleminen riittäisi. En saa edes sitä.
Vaikea sanoa jos et kerro mikä se asia on.
Asenne masennukseen ei ole ok.
Mutta jos se sun ongelma on luokkaa "harmittaa kun lempisuklaan valmistus loppui", niin vika on sun päässä, ei miehessä.