Otimme koiran eläinsuojeluyhdistykseltä, nyt hullu työntekijä uhkaa hakea koiran pois :o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, no kun täällä se on kerrottu moneen kertaan, on sen pakko olla totta... Toimin yhdistyksessä, jonne on haettu takaisin eläimiä niiden luovutussopimukseen vedoten. Eläimet on saatu mukaan, tosin luultavasti, koska ne adoptoinut henkilö ei jaksanut eikä halunnut pitää niistä huolta. Tähän yhdistyksen toimijoilla oli sopimuksen mukaan oikeus. Tilanne luonnollisesti mutkistuu, jos eläimiä ei haluta luovuttaa yhdistykselle. Tällöin tarvitaan viranomaisia, mutta siihen ei tietenkään ryhdytä, jos ei ole kyse eläinsuojelurikkomuksesta.

Itsekin sanoit, että eläimiä on haettu takaisin, koska ne adoptoinut henkilö ei ole jaksanut eikä halunnut pitää niistä huolta. Eli omistajat luovuttavat ne takaisin. Tässä on koko keskustelu puhuttu siitä, että yksikään yhdistys ei väkisin sopimukseen vedoten voi eläintä ottaa. Siihen pystyy vain viranomainen.

Totta. En halua nyt jäädä jankkaamaan asiasta, mutta missään vaiheessa en sanonut, että itse olisin hakenut väkisin yhdistykselle yhtäkään eläintä. Olet oikeassa, tähän en pysty, enkä oman turvallisuuteni vuoksi sitä edes yrittäisi. Ensimmäisessä viestissäni en ottanut kantaa siihen, luovutetaanko eläimet vai hakeeko ne joku väkisin, vaan siihen, että aloittajan ei tarvitse olla huolissaan, koska yhdistykselle haetaan takaisin vain huonosti pidetyt eläimet (enkä sanonut tässäkään, kuka hakee). Yhdistykset tekevät myös yhteistyötä viranomaisten kanssa, eli esim. poliisi voi hakea eläimen ja tuoda sen yhdistykselle.

Poliisia ei kiinnosta pätkääkään sopimusasiat, eivätkä ne auta niissä kettään tai ole kennekään puolella, saatte käräjöidä ne ihan keskenänne.

Poliisia kiinnostaa vain jos lakia rikotaan. Eläimen huono pito on syy elämen hakemiseen pois, mutta joku sopimkukseen kirjattu ilmoitusvelvollisuuden laiminlynti ei todellkaan liikauta poliisia mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin kunnon sanktiot, jos ei toimi, kuten HESY haluaa:

http://www.hesy.fi/lemmikki-hesysta/sopimusehdot/

"Yhdistyksen edustajalla on oikeus käydä katsomassa minulle luovutettua eläintä."

"Jos eläin luovutetaan eteenpäin ilman yhdistyksen suostumusta tai se lopetetaan ilman lääketieteellistä syytä, on yhdistyksellä oikeus periä eläimen ottajalta 500 euron sopimusrikesakko ja vahingosta syntyneet kulut."

Mitkähän ovat löytöeläimen kohdalla "vahingosta syntyneet kulut"?

0€

Tyhjänpäiväistä lässytystä. Ei ole tuollaisten ehtojen kirjoittajat tehtäviensä tasalla.

Provo upposi koirahulluihin täysin.

Vierailija kirjoitti:

Me otimme aikuisen koiran, jonka piti olla ihan ok. Kun se oli muutaman päivän ollut meillä, selvisi, että koira onkin varsinainen ongelmakoira. Se on purrut meitä useampaan otteeseen, mutta yhdistys on sitä mieltä, että eihän se mitään haittaa, pitää vain käyttää lääkärissä, ettei ole mitään fyysistä sairautta. Lopettaa sitä ei saa ilman hulluja sakkoja.

Pikkuisen kaupungissa pelottaa, että koira pääsee vapaaksi ja puree jotain lasta. Vastuussa olemme tietysti me eikä yhdistys. Vaikka yhdistys käytännössä "pakottaa" meidät tällä hetkellä pitämään koiran.

IKINÄ en enää ota mistään yhdistyksestä yhtään koiraa ja kerron kaikille, miten hullua touhua se on. Tämä kaikki, vaikka olen itsekin aikamoinen kukkahattutäti koirien kanssa, mutta kyllä jossain sentään menee raja.

Kaupunkinne yhdistys ei ole omalta osaltaan noudattanut sopimusta, jos koira on osoittautunut ongelmakoiraksi. Koirilla voi olla myös historia, josta pitäisi yhdistyksessä kyetä päättelemään edes jotakin: koiralla voi historiansa vuoksi olla ongelmia miespuolisten tai naispuolisten henkilöiden tai lasten kanssa tai sillä voi olla pelkoja oleskella tai liikkua tietyissä ympäristöissä. Sopimuksen ehdot eivät voi koskea vain toista osapuolta.

Toinen juttu on sitten tuo aiemmin monessa viestissä esiin tullut seikka, että Suomen laki on sitovampi kuin koiria myyvien yhdistysten laatimat sopimukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai, no kun täällä se on kerrottu moneen kertaan, on sen pakko olla totta... Toimin yhdistyksessä, jonne on haettu takaisin eläimiä niiden luovutussopimukseen vedoten. Eläimet on saatu mukaan, tosin luultavasti, koska ne adoptoinut henkilö ei jaksanut eikä halunnut pitää niistä huolta. Tähän yhdistyksen toimijoilla oli sopimuksen mukaan oikeus. Tilanne luonnollisesti mutkistuu, jos eläimiä ei haluta luovuttaa yhdistykselle. Tällöin tarvitaan viranomaisia, mutta siihen ei tietenkään ryhdytä, jos ei ole kyse eläinsuojelurikkomuksesta.

Itsekin sanoit, että eläimiä on haettu takaisin, koska ne adoptoinut henkilö ei ole jaksanut eikä halunnut pitää niistä huolta. Eli omistajat luovuttavat ne takaisin. Tässä on koko keskustelu puhuttu siitä, että yksikään yhdistys ei väkisin sopimukseen vedoten voi eläintä ottaa. Siihen pystyy vain viranomainen.

Totta. En halua nyt jäädä jankkaamaan asiasta, mutta missään vaiheessa en sanonut, että itse olisin hakenut väkisin yhdistykselle yhtäkään eläintä. Olet oikeassa, tähän en pysty, enkä oman turvallisuuteni vuoksi sitä edes yrittäisi. Ensimmäisessä viestissäni en ottanut kantaa siihen, luovutetaanko eläimet vai hakeeko ne joku väkisin, vaan siihen, että aloittajan ei tarvitse olla huolissaan, koska yhdistykselle haetaan takaisin vain huonosti pidetyt eläimet (enkä sanonut tässäkään, kuka hakee). Yhdistykset tekevät myös yhteistyötä viranomaisten kanssa, eli esim. poliisi voi hakea eläimen ja tuoda sen yhdistykselle.

Ei.

Poliisi ei voi hakea eläintä ja tuoda sitä yhdistykselle jos omistaja vastustaa sitä.

Perustelu: laki ei sitä mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Haluan huomauttaa yhden asian.

Lähtökohta on kuitenkin se, että sopimus on sitova jos sellaisen on tehnyt.

Ainoa millä on merkitystä, on se että onko oikeus tehnyt päätöksiä tämänkaltaisissa tapauksissa kohtuuttomista ehdoista ja mitä ne ovat. 

En vain tässäkään ketjussa näe etsittynä yhtään oikeuden ratkaisua, ainoastaan 10 sivua mutuilua.

Eli miksi laitatte nimenne sopimuksiin, joiden ehtoja ette aio noudattaa?

Sopimusrikkomuksesta aiheutuu joissain tapauksissa vahingonkorvausvelvollisuus.

Kyllä tästä on ennakkotapaus, jo 2000-luvun alusta. En tiedä löytyykö netistä jotain tietoa siitä, mutta tosiaan siinä todettiin nuo eläinsuojeluyhdistysten pykälät kohtuuttomiksi. Eläin kun on lain edessä esine ja kun se on myyty, ei myyjällä sanomista enää asioihin ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan huomauttaa yhden asian.

Lähtökohta on kuitenkin se, että sopimus on sitova jos sellaisen on tehnyt.

Ainoa millä on merkitystä, on se että onko oikeus tehnyt päätöksiä tämänkaltaisissa tapauksissa kohtuuttomista ehdoista ja mitä ne ovat. 

En vain tässäkään ketjussa näe etsittynä yhtään oikeuden ratkaisua, ainoastaan 10 sivua mutuilua.

Eli miksi laitatte nimenne sopimuksiin, joiden ehtoja ette aio noudattaa?

Sopimusrikkomuksesta aiheutuu joissain tapauksissa vahingonkorvausvelvollisuus.

Kyllä tästä on ennakkotapaus, jo 2000-luvun alusta. En tiedä löytyykö netistä jotain tietoa siitä, mutta tosiaan siinä todettiin nuo eläinsuojeluyhdistysten pykälät kohtuuttomiksi. Eläin kun on lain edessä esine ja kun se on myyty, ei myyjällä sanomista enää asioihin ole.

Niin kuluttajansuojalaki taisi päteä tuossa, mutta onko eläinsuojeluyhdistys elinkeinonharjoittaja? Jos ei, niin kuluttajansuojalaki ei päde. Sovelletaanko koirien adoptiosopimuksessa kuluttajansuojalakia? En itse tiedä enkä jaksa selvittääkään, siksi toivoinkin niitä oikeuden ratkaisuja eikä mutuilua sivukaupalla.

Vierailija kirjoitti:

Ai, no kun täällä se on kerrottu moneen kertaan, on sen pakko olla totta... Toimin yhdistyksessä, jonne on haettu takaisin eläimiä niiden luovutussopimukseen vedoten. Eläimet on saatu mukaan, tosin luultavasti, koska ne adoptoinut henkilö ei jaksanut eikä halunnut pitää niistä huolta. Tähän yhdistyksen toimijoilla oli sopimuksen mukaan oikeus. Tilanne luonnollisesti mutkistuu, jos eläimiä ei haluta luovuttaa yhdistykselle. Tällöin tarvitaan viranomaisia, mutta siihen ei tietenkään ryhdytä, jos ei ole kyse eläinsuojelurikkomuksesta.

Edelleen, tästä on olemassa ihan oikeuden päätös. Toki asia on eri, jos omistaja luovuttaa eläimen vapaaehtoisesti, mutta jos ei luovuta, ei yhdistyksellä ole valtaa tehdä mitään. Tietysti jos eläin on kaltoinkohdeltu, tulee tehdä eläinsuojeluilmoitus ja sitä kautta mahdollsesti viranomaiset huostaanottavat eläimen. Toivottavasti muutenkin ilmoitus tehdään, kun näitä kaltoinkohdeltuja pois haetaan? Kuuluuhan näiden ihmisten saada tuomio eläinsuojelurikoksesta. Outoa, että yhdistyksen tyypit suorittaa viranomaisten tehtäviä.

Vierailija kirjoitti:

Provo upposi koirahulluihin täysin.

En tiedä onko provo vai ei, mutta valitettavasti tiedän samanlaisia tapauksia useita (siis jossa eläinsuojeluyhdistyksen/rescueyhdistyksen aktiiivi uhkaa eläimen pois hakemisella älyttömän syyn takia). Joten siinä mielessä ihan hyvä keskustelunaihe, oli totta tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan huomauttaa yhden asian.

Lähtökohta on kuitenkin se, että sopimus on sitova jos sellaisen on tehnyt.

Ainoa millä on merkitystä, on se että onko oikeus tehnyt päätöksiä tämänkaltaisissa tapauksissa kohtuuttomista ehdoista ja mitä ne ovat. 

En vain tässäkään ketjussa näe etsittynä yhtään oikeuden ratkaisua, ainoastaan 10 sivua mutuilua.

Eli miksi laitatte nimenne sopimuksiin, joiden ehtoja ette aio noudattaa?

Sopimusrikkomuksesta aiheutuu joissain tapauksissa vahingonkorvausvelvollisuus.

Kyllä tästä on ennakkotapaus, jo 2000-luvun alusta. En tiedä löytyykö netistä jotain tietoa siitä, mutta tosiaan siinä todettiin nuo eläinsuojeluyhdistysten pykälät kohtuuttomiksi. Eläin kun on lain edessä esine ja kun se on myyty, ei myyjällä sanomista enää asioihin ole.

Niin kuluttajansuojalaki taisi päteä tuossa, mutta onko eläinsuojeluyhdistys elinkeinonharjoittaja? Jos ei, niin kuluttajansuojalaki ei päde. Sovelletaanko koirien adoptiosopimuksessa kuluttajansuojalakia? En itse tiedä enkä jaksa selvittääkään, siksi toivoinkin niitä oikeuden ratkaisuja eikä mutuilua sivukaupalla.

Ei sillä ole merkitystä, onko koiran myynyt yksityinen henkilö vai yhdistys, samat lait sitoo niin eläinsuojeluyhdistyksiä kuin vaikka yksityisiä henkilöitä tai kasvattajia. Ei kai yksityinen koiransa vaikka eteenpäin myynytkään ole elinkeinonharjoittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan huomauttaa yhden asian.

Lähtökohta on kuitenkin se, että sopimus on sitova jos sellaisen on tehnyt.

Ainoa millä on merkitystä, on se että onko oikeus tehnyt päätöksiä tämänkaltaisissa tapauksissa kohtuuttomista ehdoista ja mitä ne ovat. 

En vain tässäkään ketjussa näe etsittynä yhtään oikeuden ratkaisua, ainoastaan 10 sivua mutuilua.

Eli miksi laitatte nimenne sopimuksiin, joiden ehtoja ette aio noudattaa?

Sopimusrikkomuksesta aiheutuu joissain tapauksissa vahingonkorvausvelvollisuus.

Kyllä tästä on ennakkotapaus, jo 2000-luvun alusta. En tiedä löytyykö netistä jotain tietoa siitä, mutta tosiaan siinä todettiin nuo eläinsuojeluyhdistysten pykälät kohtuuttomiksi. Eläin kun on lain edessä esine ja kun se on myyty, ei myyjällä sanomista enää asioihin ole.

Niin kuluttajansuojalaki taisi päteä tuossa, mutta onko eläinsuojeluyhdistys elinkeinonharjoittaja? Jos ei, niin kuluttajansuojalaki ei päde. Sovelletaanko koirien adoptiosopimuksessa kuluttajansuojalakia? En itse tiedä enkä jaksa selvittääkään, siksi toivoinkin niitä oikeuden ratkaisuja eikä mutuilua sivukaupalla.

Adoptiosopimus on siis ihan sama kuin mikä tahansa (esim. kasvattajan kanssa tehty) myyntisopimus. Aivan samat lait pätee.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse välittää tuosta sopimuksesta, lain mukaan koira rinnastetaan tavaraan ja sinä omistat sen. Korkeintaan eläinsuojeluviranomainen voi tulla katsomaan koiraa (jos joku tekee ilmoituksen) ja toteaa että se voi hyvin, end of story. Poista se yhdistyksen työntekijä facebookista ja laita esto niin saat olla rauhassa.

Juuri näin. Suomessa laki määrää sen, miten eläimiä pidetään, ei mitkään foliohattuiset järjestöhihhulit. Rikosilmoitusta vaan sinne päin, jos ei häiriköinti lopu. Ja poista FB:stä ne hullut.

Vierailija kirjoitti:

Adoptiosopimus on siis ihan sama kuin mikä tahansa (esim. kasvattajan kanssa tehty) myyntisopimus. Aivan samat lait pätee.

Höpö höpö. Ihmisiä adoptoidaan, ja silloin pätee lastensuojelu- ja adoptiolaki.

Koiria myydään ja ostetaan, ja silloin pätee eläinsuojelulaki.

Voisin kertoa oman tarinani parin vuoden takaa tällaisen eläinsuojelyhdistyksen kanssa pelleilystä. Kyseessä oli ihan suomalainen yhdistys, jonka kautta olimme puolisoni kanssa ottamassa koiraa. Täytimme lomakkeet ja yhdistyksen työntekijä otti sitten yhteyttä.

Koiraa oli yhdistyksen sivuilla kuvailtu ystävälliseksi, energiseksi jne... Mutta se ei pitänyt lapsista, ja oli aikaisemmin purrut perheen lapsia, joten koiralle haluttiin etsiä uusi koti, jossa ei olisi muita eläimiä eikä lapsia. Koiraa en saanut nähdä ennakkoon, mutta koko summa piti maksaa välittömästi tämän yhdistyksen tilille, jonka ottivat ns. välityspalkkiona. Tulin toiselta paikkakunnalta hakemaan koiraa, ja heti ensimmäiseksi yhdistyksen työntekijä teki minulle oharit ja ilmoitti viimetinkaan puhelimessa asiasta. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän kellot hälyttämään.

Pari ensimmäistä päivää koiran kanssa meni todella hyvin, mutta sitten jostain kumman syystä koira alkoi osoittamaan aggressiivisuutta kaikkea ja kaikkia kohti. Koira raivostui kaikista ylimääräisistä äänistä, vähänkään nopeammasta kävelytahdista, vastaan tulevista lapsista (ulkona lenkkeillessä siis) ja hyökkäili/puri surutta minua, puolisoani ja vieraita ihmisiä, sekä meni kaikkien muiden koirien päälle. :( Koira repi mm. toisen käteni täysin verille jonka takia jouduin sairauslomalle koska sain puremista niin pahan tulehduksen käteen.

Käytin koiran eläinlääkärissä joka ei siitä mitään fyysistä vikaa löytänyt ja epäili koiran käytöksen johtuvan joko neurologisista ongelmista, tai sitten se on vain jätetty täysin kouluttamatta aikaisemmin.  Käytin koiraa myös koirakouluttajalla, joka totesi että tilanne on aivan mahdoton ja vaatisi todella paljon että koirasta vielä normaalin saisi, suositteli ihan kylmästi lopettamista. Otin silloin yhteyttä yhdistykseen ja totesin että en todellakaan tällaiseen ollut suostunut ja että koiran aggressiivinen käytös on ollut tiedossa varmasti pitkään ja se on salattu selkeästi kun koira oli eteenpäin laitettu. Yhdistyksestä myönsivät että eivät olleet edes itse koiraa nähneet, mutta kuitenkin vaativat minua pitämään tämän vaarallisen ongelmakoiran. Koira oli siis valmiiksi jo hullu, josta yhdistys otti rahaa välistä ja sitten uhkasivat minua juurikin tällaisella samanlaisella sopimusrikkomussakolla jos koiran lopettaisin tai antaisin sen jollekin joka sen kanssa mahd. vielä pärjäisi.

Tilanne meni siihen pisteeseen että otin yhteyttä viranomaisiin jotka totesivat että eläinten kauppa on verrattavissa tavaran kauppaan, ja että yhdistysten omat säännöt eivät ole kauppalain yläpuolella. Aikani yhdistyksen kanssa tapellessa sain koirasta maksamani välitysmaksun takaisin, ja yhdistys otti sitten lopulta koiran haltuunsa.

Nyt olen netistä jälkikäteen seurannut mitä koiralle on tapahtunut, niin sitä on kierrätetty yhdistyksen kautta jo surutta monessa eri kodissa, ja siitä on otettu moneen kertaan tämä sama parin sadan euron välitysmaksu, kun kukaan ei ole koiran kanssa pärjännyt. Ei ole enää eläimenkään paras olla tuollainen heittopussi. :(

Otettiin sitten suosiolla pentu kasvattajalta, ja ihana koira saatiinkin siitä. En voi suositella mitään näitä eläinsuojeluyhdistyksiä, koska ovat täynnä tuollaisia hulluja "eläinsuojelijoita", jotka vetävät röyhkeästi välistä rahaa välittämättä todellisuudessa eläinten hyvinvoinnista.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptiosopimus on siis ihan sama kuin mikä tahansa (esim. kasvattajan kanssa tehty) myyntisopimus. Aivan samat lait pätee.

Höpö höpö. Ihmisiä adoptoidaan, ja silloin pätee lastensuojelu- ja adoptiolaki.

Koiria myydään ja ostetaan, ja silloin pätee eläinsuojelulaki.

Öö niin, eläinsuojeluyhdistykset kutsuu tuota adoptiosopimukseksi ja tarkoitin, että se on sama kuin myyntisopimus. Siinä kohtaa tuskin on eläinsuojelulailla niinkään tekemistä, vaan kuluttajansuojalailla.

Ne keillä ei ole facebookia ei saa eläimiä ollenkaan? Nyt ekaa kertaa epäile jotain provoksi tuon säännön takia.

Miksi nuo eläinsuojelutahot ei tahdo, että koira lopetetaan?

Kyllähän se olisi koiralle parempi että se lopetetaan kuin että se joutuisi uudestaan ja uudestaan vaihtamaan kotia.

Meidän koira tuli meille tutun tutulta, kun se ei toiminut metsällä. Diili oli nimenomaan se, että jos emme koiraa pidä, viemme sen piikille emmekä luovuta enää eteenpäin. Kaikki muu olisi tietysti kohtuuttoman julmaa.

Noista rescue-elukoista varmaan 90 % olisi ilman muuta paras piikittää anyway eikä luovuttaa kenellekään. Joko eläimen itsensä tai ihmisten hyvinvoinnin takia.

Lopetuspiikissä ei ole mitään pahaa. Se on armoa.

Mielenkiintoista lukea näistä ihmeellisistä säännöistä. Omalla kohdalla silloin kun sitä esseen kirjoittamista olisi toivottu ei vaadittu mitään. Kerron teille tarinan mitä tapahtuu silloin kuin rescue-yhdistystä ei kiinnosta ollenkaan kelle koira menee :D

Olen tuntenut erään henkilön kauan, lähes koko elämäni. Lemmikkejä perheessä on ollut aina ja niiden hoito on ollut puutteellista. Kissat olivat käytännössä villejä ja koiria ei hoidettu tai lenkitetty.

Eräänä viikonloppuiltana keskustelin tän tyypin kanssa ja se ilmaisi, että nyt olisi aika ottaa lemmikki. Mutta ehdottomasti kissa, EI KOIRAA. Puhuttiin seuraavana iltana uudestaan ja hän olikin muuttanut mieltään, ehdottomasti koira hänelle nyt ja heti. Koiran oli katsonut rescuen sivuilta valmiiksi. Rescuehen otettiin yhteyttä ja tehtiin tilisiirto. Seuraavalla viikolla hän meni hakemaan koiran tapaamispaikalta ja mä olin uteliaana mukana. Siellä mulle selvisi, että kuinka idiootti mun tuttava oikein onkaan. Hän nimittäin ei ollut käsittänyt ilmoitettuja mittoja ja oli luullut koiran olevan polvenkorkuinen. Yllätys oli melkoinen kun autosta hyppäsi erittäin energinen ja ISO 1-vuotias saksanpaimenkoiramix uros.

Koira oli btw alle 10 kg kevyempi kuin mun tuttava ja kuten mainittu erittäin energinen (ei aggressiivinen). Ja kuten myös mainittu mun tuttava ei ollut ikinä lenkittänyt edellisiä koiria, joten hän oli ihan hätää kärsimässä. Koira myös olisi tarvinnut vahvan, rauhallisen ja johdonmukaisen ihmisen, ei tuttavani tapaista hermoheikkoa huutajaa, joka rangaistukseksi eristää koiran yksin toiseen huoneeseen.

Mä en tiedä minne koira lopulta päätyi. Ei ainakaan rescuelle, koska silloin tuttavan olisi pitänyt myöntää olleensa väärässä ja olevansa huono koiranomistaja. Hyvin pian tämän koiraepisodin jälkeen mä poistin tämän ihmisen elämästäni, eikä meillä ole yhteisiä tuttuja, joilta kysyä. Mua harmittaa todella paljon, sillä siitä olisi saanut ihan loistavan koiran jos vain olisi jotain koirankoulutuksesta osannut. 

Jos joku tunnistaa kyseisen henkilön ja tietää mitä koiralle kävi, niin olen pelkkänä korvana.

^ lisään tohon vielä sen verran mikäli jäi epäselväksi: ajallisesti "haluun kissan, en koiraa"  ja "jee nyt mul on koira" välillä oli n. 5 päivää. 

Vähän aiheen vierestä, mutta... Suomessan törmää paljon siihen, että kissojen ei haluta liikkuvan vapaana (ihan aiheestakin, toki asuinpaikasta riippuen). Täällä Englannissa taas kaikki cat rescuet vaati, että pitää olla oma puutarha, jotta kissa pääsee vapaana ulos. Itse en missään nimessä aio laskea kissaa ulos kuljeksimaan vapaasti koska vieressä on vilkas tie ja täältäkin löytyy hulluja kissanvihaajia. Naapurin kissa myrkytettiin. Päädyin ottamaan rotukissan kasvattajalta joka itsekin piti kissojaan sisäkissoina ja oli ihan tyytyväinen kun kuuli, että pennusta tulee sisäkissa.