No nyt mä tajuan, miksi useamman lapsen perheet eroavat nykyään niin mielellään ja helposti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan vitsaus koko käsite oma aika, miksei lasten kanssa vietetty aika muka ole omaa aikaa. Aivan sairasta tuo että lapset laitetaan jonnekin että saadaan omaa aikaa. Lasten kanssa vietetty aikahan on juuri sitä elämän parasta aikaa.

Voiko lasten läsnäollessa harrastaa seksiä?!

On muuten aivan pakko harrastaa seksiä myös lasten ollessa kotona, etenkin jos on monta lasta, niin on aika helvetin todennäköistä ettei niitä missään hotellissa ole tehty. Tokihan lapset kaikista irstainta menoa hieman rajoittaa.

Minä ainakin kadehdin kaikkia ystäviäni joilla on kokonainen perhe, kaksi aikuista jakamassa arkea. Sellaisen elämän minäkin tahtoisin mutta se ei lapseni isälle kelvannut, joten eletään nyt sitten tätä ns. Kaksoiselämää, jossa puolet ajasta olen lapseni kanssa, ja toinen puolikas on sitä kuuluisaa omaa aikaa, jolloin koitan keksiä mielekästä tekemistä jotta en hajoaisi siihen todellisuuteen jossa juon yksin aamukahvia ja menen yksin nukkumaan. Tuleeko teille jotka olette onnistuneet säilyttämään täydellisen perheonnen jotenkin parempi mieli kun käytte täällä palstalla arvostelemassa meitä jotka emme siinä onnistuneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan vitsaus koko käsite oma aika, miksei lasten kanssa vietetty aika muka ole omaa aikaa. Aivan sairasta tuo että lapset laitetaan jonnekin että saadaan omaa aikaa. Lasten kanssa vietetty aikahan on juuri sitä elämän parasta aikaa.

Suoraan sanottuna paskapuhetta. Rakastan lapsiani, olen mielellään heidän kanssaan tekemisissä ja teen asioita. Minulla on kuitenkin omakin elämä ja omia kiinnostuksen kohteita, joista en halua luopua lasten vuoksi. Omat vanhempani olivat aikanaan juuri tuollaisia "kaikki oma aika uhrataa lapsille" sekoilijoita, mikä johti siihen että kun eivät tehneet mitään muuta kuin töitä ja olivat lasten seurassa, niin meillä lapsilla ei ollut mitään inspiraatioita alkaa harrastamaan mitään tai kiinnostua mistään, koska malli siihen omaan harrastamiseen ja asioista kiinnostumiseen puuttui. Itse en ajatellut toistaa samaa virhettä elämässäni.

Ei ole kysymys luopumisesta, tietty jos tahdot tehdä jotain exreme-vuorikiipeilyä. Itse pystyn toteuttamaan aivan hyvin omia asioita lasten ollessa läsnä. En ymmärrä tätä, miksi se oma elämä, ei voi olla nimenomaan elämää lasten kanssa. Mielestäni nykyään ollaan vaan yksinkertaisesti liian itsekkäitä. Minäminäminä elämään ja ajatteluun lapset sopivat varsin huonosti. Ehkä olen sitten vaan elämänarvoiltani lähempänä vanhempiasi, mutta onnellinen näin.

Ja tietysti se on sitten parempi ottaa sitä omaa aikaa perheestä ajoissa, ennen kuin päässä on niin suuri kupla että se uhkaa poksahtaa. Minulla ei vaan ole tuollaista tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Ja tietysti se on sitten parempi ottaa sitä omaa aikaa perheestä ajoissa, ennen kuin päässä on niin suuri kupla että se uhkaa poksahtaa. Minulla ei vaan ole tuollaista tarvetta.

Ei kysymys ole siitä että sinulla pitäisi olla samanlainen tarve omaan aikaan kuin jollakulla toisella. Se riittää että ymmärrät että ihmiset on erilaisia, toisen tarvitsema aika on useinkin erilainen kuin se mitä minä haluan.

Edes parisuhteessa oman ajan tarve ei tarvitse olla yhtä suuri jos pystyt sen hyväksymään että niin ei ole. Ellet taas pystyhyväksymään sitä että toinen tarvitsee omaa aikaa ei kannata väkisin olla parisuhteessa saati perustaa perhettä henkilön kanssa jolla oman ajan tarve on suuri.

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että saisivat enemmän omaa aikaa.

Ydinperheessä kummallakaan vanhemmalla ei ole paljoakaan omaa aikaa ja siitä pienestäkin omasta ajasta tulee kauheat riidat ja keskustelut.

Mutta kun asutaan erossa, silloin saa helpommin sitä ihan omaakin aikaa kun lapset ovat vuoroviikoin jomman kumman vanhemman luona. Silloin tuo koko viikko on toiselle vanhemmalle täysin lapsivapaa viikko.

Tällainen asia mulle yhtäkkiä valkeni täällä av-palstaa lukiessani.

Miten tämä liittyy isoihin perheisiin?

Lapseni luokalla on puolet perheistä eronnut, kaikkia yhdistää se että parilla on lapsi.

On tosi yleistä erota, oli lapsia tai ei.

Itse väitän että eroavat lapsettomatkin kinastelee oman ajan käytöstä. Kaikilla on sama arki. Kun lapsia on ydinperheessä monta, luultavasti yhdessä vietettyjä vuosiakin on useita? Ehkä pidempiä mitä sinun omat suhteesi?

Tosirakkautta on antaa puolisolle omaa aikaa ja tilaa. Viedä lapset esim. päiväretkelle puistoon tai yön yli vaikkapa ruotsinlaivalle. Tällä aikaa puoliso voi keskittyä täysin itseensä ja näin hän jaksaa taas paremmin kaoottista lapsiperhearkea.

En ole kokenut erovanhemman elämää, mutta kyllä mä koen tän ydinperhe-elämän helpommaksi. Kumpikin saa aina lähteä ex tempore menoihinsa, jos tuntuu siltä. Oma harrastus ja urheileminen on mahdollista joka viikko, ei vain joka toinen. Molemmille lapsille voi antaa kahdenkeskistä aikaa joka päivä. Se olisikin minusta kurjinta erovanhemmuudessa, että ei ikinä saisi leikkiä rauhassa nuoremman kanssa tai käydä leffassa isomman kanssa (meillä suht iso ikäero) ilman jotain hoitojärjestelyjä.

Jos ei ole omaa aikaa, mitä järkeä on olla edes elossa? Vilpitön kysymys.

Meillä oli taannoin ongelmia miehen kanssa, ei isoja, mutta tuntui ettei yhtäkkiä löydetä yhteistä säveltä. Mies jo työnsä puolesta meni enemmän ja samalla vietti ns. vapaa-aikaakin. Hänen oli helppo lupautua sinne ja tänne kun tiesi että mun työajat on säännölliset= olen sitten lasten kanssa. Tästä väännettiin paljon, kun minä en voinut vastaavaa koskaan tehdä hänen epäsäännöllisten työaikojensa takia, varsinkin kun ne toisinaan muuttuivat vielä nse. lennossa. (Ongelmat eivät pelkästään liittyneet omaa aikaan, vaikka tästä nyt se kuva ehkä tuleekin)

Harrastuksetkin hänelle liittyivät työhön, joten olin itsekäs kun peräänkuulutin sitä että hänen kuuluu olla se kenen kanssa sovitaan pelisäännöt ja niin että molemmilla on hyvä olla. Ei minun kuulu sopia aina omia menojani ystävien, sisarusten, vanhempien tai appivanhempien kanssa vaan ensisijaisesti hänen. Pahimmassa vaiheessa hain itselleni ulkopuolista apua, kävin purkamassa ajatuksiani psykologilla että sain solmuja auki ja esitettyä miehelle juuri sen mihin parannusta halusin.

Näitä käyntejä ei tullut kovin montaa, kun tajusin mihin suuntaan psykologi haluaa minun kääntyvän. Hän maalaili minulle paljon hyvää elämää eronneena, olisi viikko ilman lapsia ja saisin tehdä mitä haluan. En itse edes haluaisi olla lapsista niin paljon erossa ja oli outoa minusta että näki vain tämän ratkaisun. Joko oli hänen taktiikkansa, en tiedä, mutta hämmästelin itsekseni miten helposti ohjasi asiaa eron suuntaan (ero ei koskaan ollut mulle päällimmäinen vaihtoehto ja tämän toinkin ilmi, tosissani en sitä pystynyt miettimään, ensisijaisesti mietin lapsia)

Tajusin itse kuitenkin että meillä pohjimmiltaan on hyvä liitto. Mies on lopulta ymmärtänyt että samat mahdollisuudet tarvitsen minäkin. Toimii nykyisin hyvin, osin toki jo sen takia että lapset kasvaneet, eivätkä vaadi enää niin paljon kuin pienempänä. Meillä on läheiset suhteet lasten kanssa, viihtyvät vielä meidän vanhempien kanssa jne.

Haluan vain sanoa, että keskustelkaa, sopikaa perheen sisäiset pelisäännöt niin että molemmille ne on selvät ja molemmat niitä noudattaa. Toisinaan mennään miehen asiat edellä, mutta toisinaan minun. Tilanteet, hetket, vaihtelee joten soveltakaa ja keskustelkaa. Lapset on pieniä vain hetken. Nyt tuntuu hullulta edes se pienen pieni mahdollisuus että olisinkin ottanut eron aikanaan. En usko että asiat olisivat paremmin nyt.

Vapaa-aikaa saa ja pitää olla parisuhteessa kummallakin, miehetkin sen tajuaa toiset helpommin ja toiset taas vähän mutkan kautta ja työtä vaatien, mutta kyllä ne tajuaa. Eronneet ystäväni taistelevat yhä samoista asioista exiensä kanssa, koska edelleenkään asioita ei ole käyty läpi, ei suhteen aikana, ei erotessa eikä eron jälkeen. Lapset edelleen saman sotkun keskellä. Puhukaa!

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan vitsaus koko käsite oma aika, miksei lasten kanssa vietetty aika muka ole omaa aikaa. Aivan sairasta tuo että lapset laitetaan jonnekin että saadaan omaa aikaa. Lasten kanssa vietetty aikahan on juuri sitä elämän parasta aikaa.

Nykyään pidetään välttämättömänä että sen lapsen/lasten kanssa ollaan ihan koko ajan ja lapsen ehdoilla. Lapsi on perheensä tärkein, kun lapsi vaatii, niin muut hyppäävät vaikka tasajalkaa. Pese hampaat, pese tukka, pue, kampaa (prinsessahiukset pitää olla ehdottomasti tytöllä), siivoa jälkiä, tee läksyjä lapsen kanssa, lue iltasatu, vie ja tuo ja osallistu sun sataan pakkotoimintaan päiväkodin tai koulun osalta jne. 

Omaa aikaa on se, että teet jotain itsesi hyväksi, kampaat ne omat hiuksesi, käyt rauhassa kylvyssä tai saunassa, luet kirjaa tai katsot telkkaria, niin että voit keskittyä siihen ja muistat vielä aamullakin, minkä sarjat katsoit eilen, tai miten lukemasi romaani päättyi. 

Vielä 20 vuotta sitten lapset leikkivät toistensa kanssa ulkona, isoja sisaruksia sai käyttää apuna kotitöissä ja kun telkkaria katsottiin, tai aikuinen luki, piti lasten olla hiljaa. Oli myös helppo saada tuttu teini taskurahalla lastenvahdiksi koko illaksi ja lähteä tuulettumaan. Nykyään pitäisi maksaa tolkuttomasti siitä, että se teini on puhelimellaan sun sohvalla suurimman osan illasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan vitsaus koko käsite oma aika, miksei lasten kanssa vietetty aika muka ole omaa aikaa. Aivan sairasta tuo että lapset laitetaan jonnekin että saadaan omaa aikaa. Lasten kanssa vietetty aikahan on juuri sitä elämän parasta aikaa.

Varmaan se lasten kanssa oleminen on elämän parasta aikaa monelle muullekin. Se ei kuitenkaan poista sitä tarvetta harrastaa esim liikuntaa. Vai onko sinun uimahallireissut ihan samanlaisia oli lapset mukana tai ei? Nykypäivän arki on töissä aika passiivista ja fyysisesti yksipuolista, että jokaiselle tekisi joku liikunta harrastus hyvää ja toisille se on välttämätön. Toinen on sitten vielä sosiaaliset suhteet. Itse ainakin arvostan ystävien tapaamista ihan ilman lapsia, kun voi keskittyä ilman keskeytyksiä. Toki nähdään lapsienkin kanssa, mutta silloin se huomio on lapsissa

En kävisi uimahallissa ikinä, vihaan niitä paikkoja. Mutta lapsia on helpompi opettaa uimaan uimahallissa, kuin luonnonvesissä, etenkin talvisaikaan. Lasten kanssa voi myös harrastaa liikuntaa. En kyllä ole koskaan ollut mikään harrastajatyyppi itsekään, lapset silti harrastavat ja niitä kannustetaan haluamiinsa harrastuksiin, mutta ei pakoteta.

Tuo nykypäivän oma aika ei vaan tunnu monille tarkoittavan parin tunnin liikuntaharrastusta, jonka pystyy useimmat vielä järjestämään. Vaikuttaa, että omaa aikaa haluttaisiin enemmänkin esim. viikonlopun känniharrastukseen tai muuhun ns. lapsi vapaaseen hillumiseen.

Taidat nyt puhua itsestäsi? Vai onko niin huono mielikuvitus ja tylsä elämä, ettet tiedä mitään muuta toimintaa ilman lapsia kuin kännääminen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan vitsaus koko käsite oma aika, miksei lasten kanssa vietetty aika muka ole omaa aikaa. Aivan sairasta tuo että lapset laitetaan jonnekin että saadaan omaa aikaa. Lasten kanssa vietetty aikahan on juuri sitä elämän parasta aikaa.

Varmaan se lasten kanssa oleminen on elämän parasta aikaa monelle muullekin. Se ei kuitenkaan poista sitä tarvetta harrastaa esim liikuntaa. Vai onko sinun uimahallireissut ihan samanlaisia oli lapset mukana tai ei? Nykypäivän arki on töissä aika passiivista ja fyysisesti yksipuolista, että jokaiselle tekisi joku liikunta harrastus hyvää ja toisille se on välttämätön. Toinen on sitten vielä sosiaaliset suhteet. Itse ainakin arvostan ystävien tapaamista ihan ilman lapsia, kun voi keskittyä ilman keskeytyksiä. Toki nähdään lapsienkin kanssa, mutta silloin se huomio on lapsissa

En kävisi uimahallissa ikinä, vihaan niitä paikkoja. Mutta lapsia on helpompi opettaa uimaan uimahallissa, kuin luonnonvesissä, etenkin talvisaikaan. Lasten kanssa voi myös harrastaa liikuntaa. En kyllä ole koskaan ollut mikään harrastajatyyppi itsekään, lapset silti harrastavat ja niitä kannustetaan haluamiinsa harrastuksiin, mutta ei pakoteta.

Tuo nykypäivän oma aika ei vaan tunnu monille tarkoittavan parin tunnin liikuntaharrastusta, jonka pystyy useimmat vielä järjestämään. Vaikuttaa, että omaa aikaa haluttaisiin enemmänkin esim. viikonlopun känniharrastukseen tai muuhun ns. lapsi vapaaseen hillumiseen.

Taidat nyt puhua itsestäsi? Vai onko niin huono mielikuvitus ja tylsä elämä, ettet tiedä mitään muuta toimintaa ilman lapsia kuin kännääminen? 

Nyt taisin taas osua, kun joku loukkaantui. Mulle vanhemmuus ei ole suorittamista, eikä tarvi mennä pois kotoa ryyppäämään. Kalsarikännit otan jos huvittaa, eikä tule lapsille traumoja, vaikka täydelliset suorittajavanhemmat eivät sitä tietenkään hyväksy. Muutenkin on kotona mukavaa ja lapsetkin leikkivät keskenään, ei niitä nyt tarvitse koko ajan palvella.

Tosiasia on vain että oma aika höpötys on parisuhdeterapeuttien ja psykologien kehittämää skeidaa. Kaikki lasten kanssa vietetty aika on mun omaa aikaa.

Nykyvanhemmat ovat vaan itsekkäitä, koska haluavat irtiottoja perheen arjesta ja näitä ihme mun omia juttuja. Tekisitte mieluummin koko elämästämme ihan omaa aikaa, ja siihen lapset mukaan.

Ei tuo pidä paikkaansa. Ero on yleensä suuri tragedia koko perheelle, eikä siihen ryhdytä oman ajan tarpeen vuoksi. Siskoni erosi miehestään, joka ei antanut siskoni puhua puhelimessa kenenkään kanssa, käydä lenkillä, lämmittää saunaa tai syödä mitä huvittaa. Täysin kontrollifriikki mies. Silloin kun lapset ovat isänsä luona joka toinen viikonloppu, siskoni on aina töissä, yleensä 12-14 tunnin työvuoroissa, että saisi vapaaksi mahdollisimman usein ne viikonloput, jolloin lapset ovat kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan vitsaus koko käsite oma aika, miksei lasten kanssa vietetty aika muka ole omaa aikaa. Aivan sairasta tuo että lapset laitetaan jonnekin että saadaan omaa aikaa. Lasten kanssa vietetty aikahan on juuri sitä elämän parasta aikaa.

Nykyään pidetään välttämättömänä että sen lapsen/lasten kanssa ollaan ihan koko ajan ja lapsen ehdoilla. Lapsi on perheensä tärkein, kun lapsi vaatii, niin muut hyppäävät vaikka tasajalkaa. Pese hampaat, pese tukka, pue, kampaa (prinsessahiukset pitää olla ehdottomasti tytöllä), siivoa jälkiä, tee läksyjä lapsen kanssa, lue iltasatu, vie ja tuo ja osallistu sun sataan pakkotoimintaan päiväkodin tai koulun osalta jne. 

Omaa aikaa on se, että teet jotain itsesi hyväksi, kampaat ne omat hiuksesi, käyt rauhassa kylvyssä tai saunassa, luet kirjaa tai katsot telkkaria, niin että voit keskittyä siihen ja muistat vielä aamullakin, minkä sarjat katsoit eilen, tai miten lukemasi romaani päättyi. 

Vielä 20 vuotta sitten lapset leikkivät toistensa kanssa ulkona, isoja sisaruksia sai käyttää apuna kotitöissä ja kun telkkaria katsottiin, tai aikuinen luki, piti lasten olla hiljaa. Oli myös helppo saada tuttu teini taskurahalla lastenvahdiksi koko illaksi ja lähteä tuulettumaan. Nykyään pitäisi maksaa tolkuttomasti siitä, että se teini on puhelimellaan sun sohvalla suurimman osan illasta. 

Tuo nyt on vain sinun muisteloasi. Meillä EI ollut ikinä lapsenvahtia 80-luvulla, eikä 90-luvun alussa. Vanhemmat eivät käyneet koskaan missään ilman lapsia. Minä käyn mieheni kanssa viikonloppulomilla vähintään 2-3 kertaa vuodessa. Isovanhemmat auttavat mielellään. Minun lapsuudessani isovanhemmat olivat itse työelämässä, koska lapsetkin oli hankittu melko nuorina. En muista, että meitä olisi koskaan hoitaneet muut kuin omat vanhemmat. Isovanhempien luona käytiin jouluna ja viikonloppuisin yhdessä vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan vitsaus koko käsite oma aika, miksei lasten kanssa vietetty aika muka ole omaa aikaa. Aivan sairasta tuo että lapset laitetaan jonnekin että saadaan omaa aikaa. Lasten kanssa vietetty aikahan on juuri sitä elämän parasta aikaa.

Varmaan se lasten kanssa oleminen on elämän parasta aikaa monelle muullekin. Se ei kuitenkaan poista sitä tarvetta harrastaa esim liikuntaa. Vai onko sinun uimahallireissut ihan samanlaisia oli lapset mukana tai ei? Nykypäivän arki on töissä aika passiivista ja fyysisesti yksipuolista, että jokaiselle tekisi joku liikunta harrastus hyvää ja toisille se on välttämätön. Toinen on sitten vielä sosiaaliset suhteet. Itse ainakin arvostan ystävien tapaamista ihan ilman lapsia, kun voi keskittyä ilman keskeytyksiä. Toki nähdään lapsienkin kanssa, mutta silloin se huomio on lapsissa

En kävisi uimahallissa ikinä, vihaan niitä paikkoja. Mutta lapsia on helpompi opettaa uimaan uimahallissa, kuin luonnonvesissä, etenkin talvisaikaan. Lasten kanssa voi myös harrastaa liikuntaa. En kyllä ole koskaan ollut mikään harrastajatyyppi itsekään, lapset silti harrastavat ja niitä kannustetaan haluamiinsa harrastuksiin, mutta ei pakoteta.

Tuo nykypäivän oma aika ei vaan tunnu monille tarkoittavan parin tunnin liikuntaharrastusta, jonka pystyy useimmat vielä järjestämään. Vaikuttaa, että omaa aikaa haluttaisiin enemmänkin esim. viikonlopun känniharrastukseen tai muuhun ns. lapsi vapaaseen hillumiseen.

Taidat nyt puhua itsestäsi? Vai onko niin huono mielikuvitus ja tylsä elämä, ettet tiedä mitään muuta toimintaa ilman lapsia kuin kännääminen? 

Nyt taisin taas osua, kun joku loukkaantui. Mulle vanhemmuus ei ole suorittamista, eikä tarvi mennä pois kotoa ryyppäämään. Kalsarikännit otan jos huvittaa, eikä tule lapsille traumoja, vaikka täydelliset suorittajavanhemmat eivät sitä tietenkään hyväksy. Muutenkin on kotona mukavaa ja lapsetkin leikkivät keskenään, ei niitä nyt tarvitse koko ajan palvella.

Tosiasia on vain että oma aika höpötys on parisuhdeterapeuttien ja psykologien kehittämää skeidaa. Kaikki lasten kanssa vietetty aika on mun omaa aikaa.

Nykyvanhemmat ovat vaan itsekkäitä, koska haluavat irtiottoja perheen arjesta ja näitä ihme mun omia juttuja. Tekisitte mieluummin koko elämästämme ihan omaa aikaa, ja siihen lapset mukaan.

No sinullapa on rento meininki himassa. Onhan niitä, jotka eivät välitä, sama ryypätä kotona, mitä sitä mihinkään lähtemään. Jotkut vetää kännit kotona joka päivä. Lapsethan voivat leikkiä keskenään. Vaikka siellä sijoituksessakin sitten.

Vierailija kirjoitti:

En ole kokenut erovanhemman elämää, mutta kyllä mä koen tän ydinperhe-elämän helpommaksi. Kumpikin saa aina lähteä ex tempore menoihinsa, jos tuntuu siltä. Oma harrastus ja urheileminen on mahdollista joka viikko, ei vain joka toinen. Molemmille lapsille voi antaa kahdenkeskistä aikaa joka päivä. Se olisikin minusta kurjinta erovanhemmuudessa, että ei ikinä saisi leikkiä rauhassa nuoremman kanssa tai käydä leffassa isomman kanssa (meillä suht iso ikäero) ilman jotain hoitojärjestelyjä.

Teillä tuo toimii. Voisit sinäkin olla eri mieltä, jos vain miehesi voisi järjestää itselleen ex tempore -menoja. Jos sinä tekisit lähtöä, niin miehesi vääntäytyi eteisessä ohitsesi ja lähtisi ovet paukkuen vaikka sinulla olisi jo takki päällä. Tuollaista oli yhdellä ystävälläni, edes kauppaan hän ei päässyt ilman lapsia. Todellakin ero teki hänen elämästään parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jaahas hyvin mahdollista xD tosin mulla sen eron jälkeen nimenomaan EI OLE ollut sitä omaa aikaa.Ennen eroa kun pääsi esim.extemporee lähtee näkee kaveria ym. nykyään se ei ole mahdollista ollenkaan ellei ota lapsia mukaan

Onko lapset sitten kokoajan sulla? Eikö lapsilla ole isää?

lapset ovat kokoaika minulla. lapsilla tietenkin on isä mutta isä ei ota heitä luokseen ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan vitsaus koko käsite oma aika, miksei lasten kanssa vietetty aika muka ole omaa aikaa. Aivan sairasta tuo että lapset laitetaan jonnekin että saadaan omaa aikaa. Lasten kanssa vietetty aikahan on juuri sitä elämän parasta aikaa.

Nykyään pidetään välttämättömänä että sen lapsen/lasten kanssa ollaan ihan koko ajan ja lapsen ehdoilla. Lapsi on perheensä tärkein, kun lapsi vaatii, niin muut hyppäävät vaikka tasajalkaa. Pese hampaat, pese tukka, pue, kampaa (prinsessahiukset pitää olla ehdottomasti tytöllä), siivoa jälkiä, tee läksyjä lapsen kanssa, lue iltasatu, vie ja tuo ja osallistu sun sataan pakkotoimintaan päiväkodin tai koulun osalta jne. 

Omaa aikaa on se, että teet jotain itsesi hyväksi, kampaat ne omat hiuksesi, käyt rauhassa kylvyssä tai saunassa, luet kirjaa tai katsot telkkaria, niin että voit keskittyä siihen ja muistat vielä aamullakin, minkä sarjat katsoit eilen, tai miten lukemasi romaani päättyi. 

Vielä 20 vuotta sitten lapset leikkivät toistensa kanssa ulkona, isoja sisaruksia sai käyttää apuna kotitöissä ja kun telkkaria katsottiin, tai aikuinen luki, piti lasten olla hiljaa. Oli myös helppo saada tuttu teini taskurahalla lastenvahdiksi koko illaksi ja lähteä tuulettumaan. Nykyään pitäisi maksaa tolkuttomasti siitä, että se teini on puhelimellaan sun sohvalla suurimman osan illasta. 

Ei tuo meillä ainakaan päde. Jokaisella 5 lapsella on omat kotityönsä. Pienimmät tyhjentävät astianpesukoneen, isoimmat kuorivat perunoita tai laittavat pyykit pesuun ja kuivat pyykit omaan kaappiinsa. Lapsia kuljetetaan kyllä harrastuksiin tai kavereiden luo, mutta se on meidän vanhempien oma valinta, kun ei asuta keskustassa, eikä nykyaikana uskalla laittaa esim. 10-vuotiasta pyöräilemään pimeällä kotiin. Minä käyn ihan yksinkin välillä saunassa, ja mieheni kanssa katsotaan leffoja, kun lapset nukkuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan vitsaus koko käsite oma aika, miksei lasten kanssa vietetty aika muka ole omaa aikaa. Aivan sairasta tuo että lapset laitetaan jonnekin että saadaan omaa aikaa. Lasten kanssa vietetty aikahan on juuri sitä elämän parasta aikaa.

Varmaan se lasten kanssa oleminen on elämän parasta aikaa monelle muullekin. Se ei kuitenkaan poista sitä tarvetta harrastaa esim liikuntaa. Vai onko sinun uimahallireissut ihan samanlaisia oli lapset mukana tai ei? Nykypäivän arki on töissä aika passiivista ja fyysisesti yksipuolista, että jokaiselle tekisi joku liikunta harrastus hyvää ja toisille se on välttämätön. Toinen on sitten vielä sosiaaliset suhteet. Itse ainakin arvostan ystävien tapaamista ihan ilman lapsia, kun voi keskittyä ilman keskeytyksiä. Toki nähdään lapsienkin kanssa, mutta silloin se huomio on lapsissa

En kävisi uimahallissa ikinä, vihaan niitä paikkoja. Mutta lapsia on helpompi opettaa uimaan uimahallissa, kuin luonnonvesissä, etenkin talvisaikaan. Lasten kanssa voi myös harrastaa liikuntaa. En kyllä ole koskaan ollut mikään harrastajatyyppi itsekään, lapset silti harrastavat ja niitä kannustetaan haluamiinsa harrastuksiin, mutta ei pakoteta.

Tuo nykypäivän oma aika ei vaan tunnu monille tarkoittavan parin tunnin liikuntaharrastusta, jonka pystyy useimmat vielä järjestämään. Vaikuttaa, että omaa aikaa haluttaisiin enemmänkin esim. viikonlopun känniharrastukseen tai muuhun ns. lapsi vapaaseen hillumiseen.

Taidat nyt puhua itsestäsi? Vai onko niin huono mielikuvitus ja tylsä elämä, ettet tiedä mitään muuta toimintaa ilman lapsia kuin kännääminen? 

Nyt taisin taas osua, kun joku loukkaantui. Mulle vanhemmuus ei ole suorittamista, eikä tarvi mennä pois kotoa ryyppäämään. Kalsarikännit otan jos huvittaa, eikä tule lapsille traumoja, vaikka täydelliset suorittajavanhemmat eivät sitä tietenkään hyväksy. Muutenkin on kotona mukavaa ja lapsetkin leikkivät keskenään, ei niitä nyt tarvitse koko ajan palvella.

Tosiasia on vain että oma aika höpötys on parisuhdeterapeuttien ja psykologien kehittämää skeidaa. Kaikki lasten kanssa vietetty aika on mun omaa aikaa.

Nykyvanhemmat ovat vaan itsekkäitä, koska haluavat irtiottoja perheen arjesta ja näitä ihme mun omia juttuja. Tekisitte mieluummin koko elämästämme ihan omaa aikaa, ja siihen lapset mukaan.

No sinullapa on rento meininki himassa. Onhan niitä, jotka eivät välitä, sama ryypätä kotona, mitä sitä mihinkään lähtemään. Jotkut vetää kännit kotona joka päivä. Lapsethan voivat leikkiä keskenään. Vaikka siellä sijoituksessakin sitten.

Eipä sitä normaali ihminen joka päivä kännissä ole. Eikä kovin useinkaan. Mutta en minä tuollaista mustavalkoista asennetta ymmärrä, että jos vanhempi on joskus pienessä, niin se on huostaanoton paikka. Ihan kuin ei olisi normaalimeininkiä olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan vitsaus koko käsite oma aika, miksei lasten kanssa vietetty aika muka ole omaa aikaa. Aivan sairasta tuo että lapset laitetaan jonnekin että saadaan omaa aikaa. Lasten kanssa vietetty aikahan on juuri sitä elämän parasta aikaa.

Miten joku voi olla näin sairasta mieltä? Lasten seurasta ei oikein voi seurana puhua. Kyllä se on aika raakaa työtä ja monelle melko vastenmielistä sellaista, eikä asiassa ole mitään sairasta.