No nyt mä tajuan, miksi useamman lapsen perheet eroavat nykyään niin mielellään ja helposti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan vitsaus koko käsite oma aika, miksei lasten kanssa vietetty aika muka ole omaa aikaa. Aivan sairasta tuo että lapset laitetaan jonnekin että saadaan omaa aikaa. Lasten kanssa vietetty aikahan on juuri sitä elämän parasta aikaa.

Miten joku voi olla näin sairasta mieltä? Lasten seurasta ei oikein voi seurana puhua. Kyllä se on aika raakaa työtä ja monelle melko vastenmielistä sellaista, eikä asiassa ole mitään sairasta.

Siis miksi teette lapsia? Jos teidän lapset on tuollaisia ja teillä on tuollainen suhtautuminen omiin lapsiin, ei perhe-elämä ole mitään työtä vaan elämää parhaimmillaan, jos ei siitä osaa nauttia, vaan kärsii noin niin, kannattaa keskustella sossujen kanssa jo viimeistään tuossa vaiheessa. Ennenkuin ihan poksahtaa ja tulee rumia lööppejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kokenut erovanhemman elämää, mutta kyllä mä koen tän ydinperhe-elämän helpommaksi. Kumpikin saa aina lähteä ex tempore menoihinsa, jos tuntuu siltä. Oma harrastus ja urheileminen on mahdollista joka viikko, ei vain joka toinen. Molemmille lapsille voi antaa kahdenkeskistä aikaa joka päivä. Se olisikin minusta kurjinta erovanhemmuudessa, että ei ikinä saisi leikkiä rauhassa nuoremman kanssa tai käydä leffassa isomman kanssa (meillä suht iso ikäero) ilman jotain hoitojärjestelyjä.

Teillä tuo toimii. Voisit sinäkin olla eri mieltä, jos vain miehesi voisi järjestää itselleen ex tempore -menoja. Jos sinä tekisit lähtöä, niin miehesi vääntäytyi eteisessä ohitsesi ja lähtisi ovet paukkuen vaikka sinulla olisi jo takki päällä. Tuollaista oli yhdellä ystävälläni, edes kauppaan hän ei päässyt ilman lapsia. Todellakin ero teki hänen elämästään parempaa.

Totta kai. Itse eroaisin ehdottomasti tuollaisesta miehestä. Mutta ei kai se nyt niin mene, että joillekin vain siunaantuu tuollainen epätasa-arvoinen mies ja joillekin ei, ja asian havaitsee vasta jälkikäteen eikä sille enää voi mitään. Ei kai sitä voi pitää mitenkään ok:na tai normaalina, että joutuu eroamaan saadakseen omaa aikaa.

Erot eivät ole ihme eikä sekään että lapsia tehdään niin vähän. Syyt on helppo lukea tästäkin ketjusta. Ihmiset haluavat omaa aikaa ja lapsien kasvatuksesta on tullut joku ihmeen ylimaallisen raskas työ, josta vaan täytyy tämän tästä lomailla. Sitten kun ei kumppanin kanssa pääse sopuun näistä omista lomista, niin tulee ero. Vähenee lasten hankinta varmasti näillä asenteilla ja opeilla ja parempi niin. Vähemmän huostaanottoja ja käytöshäiriöitä, jos ei nämä egoistit enää lisäänny.

Erosta on nyt vuosi. Ennen ei ollut omaa aikaa ja nyt on melkein joka toinen vkl. Erään melkein parhaan ystäväni kanssa tuntuu nyt menevän sukset ristiin. Hän ydinperheessä myös kolmen lapsen äiti. Sieltä tulee ihan selvä kateus mun tilanteelle kun oma miehensä menee minne haluaa ja vaimo kotona. Mun ex mies muutti toiseen maahan asti että enpä olis yhtään kateellinen tästä tilanteesta. Mutta näitäkin selvästi on.

Mun yks kaveri kyllästy mieheensä, tai hänen sanojensa mukaan "hänen tarvii olla yksin ja miettiä mitä haluaa elämältä". Heti kun oli saanut asiansa sanottua niin oli jo äijiä kierroksessa joka sormelle vaikka asuivat vielä yhdessä. Hehkuttaa nyt eron jälkeen sitä kun lapsi menee isälle että "VIHDOIN!" ja pääsee viettään sitä omaa aikaa ja deittaileen jne.. :D 

Vierailija kirjoitti:

Täällä ollaan niin pihalla viikko-viikkovanhemman elämästä. Totuus on, että näinä "vapaina viikkoina" teen pitkää työpäivää ja olen kotona illalla kasin jälkeen, jotta voin tehdä lyhyttä päivää lasten ollessa luonani, jotta voin viettää mahdollisimman paljon aikaa heidän kanssaan. Välittömästi töistä tultuani soitan lapsille videopuhelun, jossa vaihdetaan päivän kuulumiset, sitten teen kotitöitä, kokkaan ja syön (tässä vaiheessa kello on jo yhdeksän ja lapsetkin ovat siellä isillä unilla). Sen jälkeen kuntoilen, käyn suihkussa ja surffaan hetken netissä. Viikonloppuisin tapaan kavereitani, kuntoilen ja lepään.

Hajotkaa nyt sitten kateuteenne helposta elämästäni. Siitä vaan eroamaan.

Ei monet mitään pitkiä päiviä vuoroviikoin tee. Koska se ei vaan työn puolesta ole mahdollista. Kyllä eronneilla on enemmän vapaata, jos molemmat hoitavat tasan oman osuutensa. Jos lapsesi on kesällä 3 viikkoa kanssasi, ex vaimo on 3 viikkoa lapsivapaa ja toisin päin. Ydin perheet ovat 6 viikkoa lastensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan vitsaus koko käsite oma aika, miksei lasten kanssa vietetty aika muka ole omaa aikaa. Aivan sairasta tuo että lapset laitetaan jonnekin että saadaan omaa aikaa. Lasten kanssa vietetty aikahan on juuri sitä elämän parasta aikaa.

Nykyään pidetään välttämättömänä että sen lapsen/lasten kanssa ollaan ihan koko ajan ja lapsen ehdoilla. Lapsi on perheensä tärkein, kun lapsi vaatii, niin muut hyppäävät vaikka tasajalkaa. Pese hampaat, pese tukka, pue, kampaa (prinsessahiukset pitää olla ehdottomasti tytöllä), siivoa jälkiä, tee läksyjä lapsen kanssa, lue iltasatu, vie ja tuo ja osallistu sun sataan pakkotoimintaan päiväkodin tai koulun osalta jne. 

Omaa aikaa on se, että teet jotain itsesi hyväksi, kampaat ne omat hiuksesi, käyt rauhassa kylvyssä tai saunassa, luet kirjaa tai katsot telkkaria, niin että voit keskittyä siihen ja muistat vielä aamullakin, minkä sarjat katsoit eilen, tai miten lukemasi romaani päättyi. 

Vielä 20 vuotta sitten lapset leikkivät toistensa kanssa ulkona, isoja sisaruksia sai käyttää apuna kotitöissä ja kun telkkaria katsottiin, tai aikuinen luki, piti lasten olla hiljaa. Oli myös helppo saada tuttu teini taskurahalla lastenvahdiksi koko illaksi ja lähteä tuulettumaan. Nykyään pitäisi maksaa tolkuttomasti siitä, että se teini on puhelimellaan sun sohvalla suurimman osan illasta. 

Ei tuo meillä ainakaan päde. Jokaisella 5 lapsella on omat kotityönsä. Pienimmät tyhjentävät astianpesukoneen, isoimmat kuorivat perunoita tai laittavat pyykit pesuun ja kuivat pyykit omaan kaappiinsa. Lapsia kuljetetaan kyllä harrastuksiin tai kavereiden luo, mutta se on meidän vanhempien oma valinta, kun ei asuta keskustassa, eikä nykyaikana uskalla laittaa esim. 10-vuotiasta pyöräilemään pimeällä kotiin. Minä käyn ihan yksinkin välillä saunassa, ja mieheni kanssa katsotaan leffoja, kun lapset nukkuvat.

Pääset välillä ihan yksin saunaa ja välillä saatte ihan vain 2 ihmistä katsoa filmiä? Oletko ihan tosissasi kun sanot, ettei teidän kohdalla päde väite, että lasten kanssa ollaan jotenkin kokoajaan? Toiset viettävät ihan viikkoja tai viikonloppuja ilman lapsiaan.

Kyllä vaikka olisit yksin kotona, mutta et voi lähteä muualle, koska lapsi on pihaleikeissä on lapsikeskeistä ajankäyttöä. Monesti nykyisin kaikki ajoittaminen lomista lähtien riippuu lapsista ja heidän koulustaan, lomistaan, harrastuksistaan, juhlistaan, terveydenhuollostaan, ulkoleikeistä jne. Ei ihme, että toiset haluaa hetkiä, jolloin ihan oikeasti, ihan itse päättää milloin ja minkä filmin katsoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan vitsaus koko käsite oma aika, miksei lasten kanssa vietetty aika muka ole omaa aikaa. Aivan sairasta tuo että lapset laitetaan jonnekin että saadaan omaa aikaa. Lasten kanssa vietetty aikahan on juuri sitä elämän parasta aikaa.

Nykyään pidetään välttämättömänä että sen lapsen/lasten kanssa ollaan ihan koko ajan ja lapsen ehdoilla. Lapsi on perheensä tärkein, kun lapsi vaatii, niin muut hyppäävät vaikka tasajalkaa. Pese hampaat, pese tukka, pue, kampaa (prinsessahiukset pitää olla ehdottomasti tytöllä), siivoa jälkiä, tee läksyjä lapsen kanssa, lue iltasatu, vie ja tuo ja osallistu sun sataan pakkotoimintaan päiväkodin tai koulun osalta jne. 

Omaa aikaa on se, että teet jotain itsesi hyväksi, kampaat ne omat hiuksesi, käyt rauhassa kylvyssä tai saunassa, luet kirjaa tai katsot telkkaria, niin että voit keskittyä siihen ja muistat vielä aamullakin, minkä sarjat katsoit eilen, tai miten lukemasi romaani päättyi. 

Vielä 20 vuotta sitten lapset leikkivät toistensa kanssa ulkona, isoja sisaruksia sai käyttää apuna kotitöissä ja kun telkkaria katsottiin, tai aikuinen luki, piti lasten olla hiljaa. Oli myös helppo saada tuttu teini taskurahalla lastenvahdiksi koko illaksi ja lähteä tuulettumaan. Nykyään pitäisi maksaa tolkuttomasti siitä, että se teini on puhelimellaan sun sohvalla suurimman osan illasta. 

Ei tuo meillä ainakaan päde. Jokaisella 5 lapsella on omat kotityönsä. Pienimmät tyhjentävät astianpesukoneen, isoimmat kuorivat perunoita tai laittavat pyykit pesuun ja kuivat pyykit omaan kaappiinsa. Lapsia kuljetetaan kyllä harrastuksiin tai kavereiden luo, mutta se on meidän vanhempien oma valinta, kun ei asuta keskustassa, eikä nykyaikana uskalla laittaa esim. 10-vuotiasta pyöräilemään pimeällä kotiin. Minä käyn ihan yksinkin välillä saunassa, ja mieheni kanssa katsotaan leffoja, kun lapset nukkuvat.

Pääset välillä ihan yksin saunaa ja välillä saatte ihan vain 2 ihmistä katsoa filmiä? Oletko ihan tosissasi kun sanot, ettei teidän kohdalla päde väite, että lasten kanssa ollaan jotenkin kokoajaan? Toiset viettävät ihan viikkoja tai viikonloppuja ilman lapsiaan.

Kyllä vaikka olisit yksin kotona, mutta et voi lähteä muualle, koska lapsi on pihaleikeissä on lapsikeskeistä ajankäyttöä. Monesti nykyisin kaikki ajoittaminen lomista lähtien riippuu lapsista ja heidän koulustaan, lomistaan, harrastuksistaan, juhlistaan, terveydenhuollostaan, ulkoleikeistä jne. Ei ihme, että toiset haluaa hetkiä, jolloin ihan oikeasti, ihan itse päättää milloin ja minkä filmin katsoo.

Häh? Milloin lapset muka ovat keskenään olleet? Ilman aikuisia? Jos hankkii lapsia, oletuskin on, että ne lapset ovat osa elämää!!! Minulla on sitä paitsi tabletti, jolta katselen ohjelmia ja luen kirjoja, kun menen bussilla töihin tai töistä kotiin. Miksi haluaisin viettää sen lisäksi vielä filmien ääressä paljonkin aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ollaan niin pihalla viikko-viikkovanhemman elämästä. Totuus on, että näinä "vapaina viikkoina" teen pitkää työpäivää ja olen kotona illalla kasin jälkeen, jotta voin tehdä lyhyttä päivää lasten ollessa luonani, jotta voin viettää mahdollisimman paljon aikaa heidän kanssaan. Välittömästi töistä tultuani soitan lapsille videopuhelun, jossa vaihdetaan päivän kuulumiset, sitten teen kotitöitä, kokkaan ja syön (tässä vaiheessa kello on jo yhdeksän ja lapsetkin ovat siellä isillä unilla). Sen jälkeen kuntoilen, käyn suihkussa ja surffaan hetken netissä. Viikonloppuisin tapaan kavereitani, kuntoilen ja lepään.

Hajotkaa nyt sitten kateuteenne helposta elämästäni. Siitä vaan eroamaan.

Ei monet mitään pitkiä päiviä vuoroviikoin tee. Koska se ei vaan työn puolesta ole mahdollista. Kyllä eronneilla on enemmän vapaata, jos molemmat hoitavat tasan oman osuutensa. Jos lapsesi on kesällä 3 viikkoa kanssasi, ex vaimo on 3 viikkoa lapsivapaa ja toisin päin. Ydin perheet ovat 6 viikkoa lastensa kanssa.

Jos meillä on 2 vanhempaa talossa, ei me nyt koko ajan koko perhe nysvätä yhdessä! Päin vastoin jos olisin yksin lasten kanssa, olisi vaikeampaa järjestää menoja. Mies voi käydä jonakin iltana lasten kanssa uimassa, ja minä yleensä sillä aikaa menen salille tai kahvittelen jonkun ystävän kanssa. Meillä on myös mökki maalla, ja maailman ihaninta on olla siellä kesälomalla lasten kanssa. Yksin tuskin olisinkaan siellä, siis ilman lapsia tai miestä. Miehellä ja minulla on ollut viimeksi enemmän kuin viikko yhtä aikaa kesälomaa vuonna 2012. Se ei johdu lapsista, vaan minun työnantajani kertoo, milloin voin pitää lomaa, ja miehellä taas kiertävät lomat. Mies on monena vuonna lomaillut vähintään viikon, joskus kaksikin, lasten kanssa kotiseudullaan, jos minä olen ollut töissä hänen kesälomansa aikana.

Omaa aikaa juu. Mä teen jokaisen oman viikonlopun (eli joka toisen) ristiin jääneitä töitä, jotta viikolla lapsilla olisi kohtuulliset päiväkotipäivät ja ekaluokkalaisella aamulla kouluun saattaja. Kun on kuitenkin ihan kokopäivätyö, niin miinustunnit on tehtävä sitten vapaalla.

Mutta enpä valita. Tykkään olla lasteni kanssa ja nyt alkavat olla sen verran isoja, että voin käydä esim lenkillä yksin ja mulla on muita tukiverkkojen kyllä, esim, kummatkin isovanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan vitsaus koko käsite oma aika, miksei lasten kanssa vietetty aika muka ole omaa aikaa. Aivan sairasta tuo että lapset laitetaan jonnekin että saadaan omaa aikaa. Lasten kanssa vietetty aikahan on juuri sitä elämän parasta aikaa.

Nykyään pidetään välttämättömänä että sen lapsen/lasten kanssa ollaan ihan koko ajan ja lapsen ehdoilla. Lapsi on perheensä tärkein, kun lapsi vaatii, niin muut hyppäävät vaikka tasajalkaa. Pese hampaat, pese tukka, pue, kampaa (prinsessahiukset pitää olla ehdottomasti tytöllä), siivoa jälkiä, tee läksyjä lapsen kanssa, lue iltasatu, vie ja tuo ja osallistu sun sataan pakkotoimintaan päiväkodin tai koulun osalta jne. 

Omaa aikaa on se, että teet jotain itsesi hyväksi, kampaat ne omat hiuksesi, käyt rauhassa kylvyssä tai saunassa, luet kirjaa tai katsot telkkaria, niin että voit keskittyä siihen ja muistat vielä aamullakin, minkä sarjat katsoit eilen, tai miten lukemasi romaani päättyi. 

Vielä 20 vuotta sitten lapset leikkivät toistensa kanssa ulkona, isoja sisaruksia sai käyttää apuna kotitöissä ja kun telkkaria katsottiin, tai aikuinen luki, piti lasten olla hiljaa. Oli myös helppo saada tuttu teini taskurahalla lastenvahdiksi koko illaksi ja lähteä tuulettumaan. Nykyään pitäisi maksaa tolkuttomasti siitä, että se teini on puhelimellaan sun sohvalla suurimman osan illasta. 

Tuo nyt on vain sinun muisteloasi. Meillä EI ollut ikinä lapsenvahtia 80-luvulla, eikä 90-luvun alussa. Vanhemmat eivät käyneet koskaan missään ilman lapsia. Minä käyn mieheni kanssa viikonloppulomilla vähintään 2-3 kertaa vuodessa. Isovanhemmat auttavat mielellään. Minun lapsuudessani isovanhemmat olivat itse työelämässä, koska lapsetkin oli hankittu melko nuorina. En muista, että meitä olisi koskaan hoitaneet muut kuin omat vanhemmat. Isovanhempien luona käytiin jouluna ja viikonloppuisin yhdessä vanhempien kanssa.

Ei meidänkään perheessä ollut koskaan palkattuja lapsenvahteja (olen syntynyt 70-luvun lopulla). Äiti ei käynyt muualla kuin töissä leipomossa ja hoiti kotia ja lapsia. Ei mistään "tuulettumisista" meidän pikkukaupungissa taidettu edes puhua. Joidenkin isät kävivät kaljalla baarissa, ei meidän isä kylläkään. Minusta nykyisin juuri enemmän on vanhemmilla omia menoja, harrastuksia ja omia lomia kuin minun lapsuudessani.

Miksei sitä omaa aikaa voi ottaa ennen kuin kilahtaa? Ja miksi taas se oma aika tarkoittaa toisille vain viinan juontia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan vitsaus koko käsite oma aika, miksei lasten kanssa vietetty aika muka ole omaa aikaa. Aivan sairasta tuo että lapset laitetaan jonnekin että saadaan omaa aikaa. Lasten kanssa vietetty aikahan on juuri sitä elämän parasta aikaa.

Miten joku voi olla näin sairasta mieltä? Lasten seurasta ei oikein voi seurana puhua. Kyllä se on aika raakaa työtä ja monelle melko vastenmielistä sellaista, eikä asiassa ole mitään sairasta.

Siis miksi teette lapsia? Jos teidän lapset on tuollaisia ja teillä on tuollainen suhtautuminen omiin lapsiin, ei perhe-elämä ole mitään työtä vaan elämää parhaimmillaan, jos ei siitä osaa nauttia, vaan kärsii noin niin, kannattaa keskustella sossujen kanssa jo viimeistään tuossa vaiheessa. Ennenkuin ihan poksahtaa ja tulee rumia lööppejä.

Jep. "vastenmielistä viettää aikaa omien lasten kanssa" huhhuh...

Vierailija kirjoitti:

No kyllä ne yhden kapsen vanhemmat eroavat yhtä paljon. Siinä olet oikeassa että eroperheiden vanhemmat saavat enemmän omaa aikaa. Mun kaveri oli ennen aika paljon lastensa kanssa. Pääsi kyllä silloin tällöin tuulettumaan. Mutta eron jälkeen joka toinen vkonloppu omaa aikaa. Lomia ystävien tai uuden miehen kanssa ilman lapsia. Jopa 2-viikon matkoja.

Rahaakin on kuulemma nyt enemmän? Mähän en ole paljon mihinkään päässy kun olen naimisissa. Jonkun illan saa omaa aikaa. Siinä se. Heti aamusta taas lapset kimpussa. Et ei hirveesti viitti vapaailtana sitten valvoa.

Jää tonni enemmän käteen kuussa kun erottiin. Täysi hoitomaksu tipahti mulla minimiin ja asumistukea saan 500e (eli puolet vuokrasta) plus yh lisät lapsilisiin. Yhdessä asuminen oli rahallisesti hirveää kituuttamista

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan vitsaus koko käsite oma aika, miksei lasten kanssa vietetty aika muka ole omaa aikaa. Aivan sairasta tuo että lapset laitetaan jonnekin että saadaan omaa aikaa. Lasten kanssa vietetty aikahan on juuri sitä elämän parasta aikaa.

Kumpaakin tarvitaan. On kivaa lähteä kävelylle lasten kanssa, mutta on myös kivaa lähteä lenkille ihan omassa tahdissa ja juosta nii pitkä lenkki kuin jaksaa, eikä sen 3-vuotiaan tahtisesti yli puolet lyhyempää matkaa. On myös kiva askarella ja lukea satuja lapsille, mutta on myös kiva lukea välillä omaa kirjaa ilman, että joku on vaatimassa viihdytystä. Ja ei, en ole eronnut, mulla vaan on mies joka mahdollistaa sen mun oman ajan (ja minä hänen). Meillä on sopimus, että vähintään kerran viikossa kumpikin pääsee esim. salille tai lenkille yksin. Ei kenenkään elämässä voi olla vain työ ja lapset ja samalla unohtaa itsensä täysin.

Vierailija kirjoitti:

Mun yks kaveri kyllästy mieheensä, tai hänen sanojensa mukaan "hänen tarvii olla yksin ja miettiä mitä haluaa elämältä". Heti kun oli saanut asiansa sanottua niin oli jo äijiä kierroksessa joka sormelle vaikka asuivat vielä yhdessä. Hehkuttaa nyt eron jälkeen sitä kun lapsi menee isälle että "VIHDOIN!" ja pääsee viettään sitä omaa aikaa ja deittaileen jne.. :D 

Niin, kyllähän teinit on vielä teinejä vaikka saisivat lapsia. Toivottavasti kaverisi saa opiskelupaikan ja rauhoittuu.

Ja täällä ap:ta ja puoltavia kommentteja peukuttelevat ylöspäin vain toiset samanlaiset idiootit. Juuri he, ketkä eivät ole eronneet eikä heillä ole asiasta oikeasti minkäänlaista hajua.

Ap löysi ydinsyyn eroille? Really?

Ja muut on mukana kuin kanalauma konsanaan. =D

Ja siiittten alapeukuttamaan *kliklkikklik* Kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että saisivat enemmän omaa aikaa.

Ydinperheessä kummallakaan vanhemmalla ei ole paljoakaan omaa aikaa ja siitä pienestäkin omasta ajasta tulee kauheat riidat ja keskustelut.

Mutta kun asutaan erossa, silloin saa helpommin sitä ihan omaakin aikaa kun lapset ovat vuoroviikoin jomman kumman vanhemman luona. Silloin tuo koko viikko on toiselle vanhemmalle täysin lapsivapaa viikko.

Tällainen asia mulle yhtäkkiä valkeni täällä av-palstaa lukiessani.

Joko tähän lisättiin yksinhuoltajakorotukset, elarit (kun isät tekeytyvät varattomiksi jne.) plus kaikki muu kusetus? Ja  uikutus ja ulina, kun ei vaan jaksa, ja koko yhteiskunnan pitää nyt auttaa, kun olen puskenut persiistäni 7 uutta veronmaksajaa. Ja lopuksi pitää vielä syyllistää ne tautiset mummot, jotka ei halua hoitaa yms. yms.

Ohhoh! On sitten jollakin uponnut kliseet ja suoraan tajuntaan! Voi, morjes! =P

Rauhotu nyt ihmeessä hyvä ihminen.

Tolla sun agressiollasi voisi kyllä muutaman miehen saada ojennettua huolehtimaan jälkikasvustaan ja maksamaan lastensa elatuksesta edes pieni osuus, nyt kun on tosiaan liian paljon niitä ketkä eivät huolehdi.

Palstoilla kyllä tullaan vaikertamaan kuinka eksä veisi rahat tai uuden kumppanin eksä yrittää kusettaa kaikin keinoin, jotta se uusi kumppani ostaisi sille jälkiseuraamukselleen edes haalarin alennuksesta ja voih, kun se on GA-MA-LAA. Ja sitten kaikki on ihan samaa mieltä. Lompakot lujasti kiinni eikä sinne ole entisillä lapsilla mitään asiaa nyt kun yhteinen kullanmurukin tuloillaan.

Kyllä vaan. Naiset ON lojaaleja.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ollaan niin pihalla viikko-viikkovanhemman elämästä. Totuus on, että näinä "vapaina viikkoina" teen pitkää työpäivää ja olen kotona illalla kasin jälkeen, jotta voin tehdä lyhyttä päivää lasten ollessa luonani, jotta voin viettää mahdollisimman paljon aikaa heidän kanssaan. Välittömästi töistä tultuani soitan lapsille videopuhelun, jossa vaihdetaan päivän kuulumiset, sitten teen kotitöitä, kokkaan ja syön (tässä vaiheessa kello on jo yhdeksän ja lapsetkin ovat siellä isillä unilla). Sen jälkeen kuntoilen, käyn suihkussa ja surffaan hetken netissä. Viikonloppuisin tapaan kavereitani, kuntoilen ja lepään.

Hajotkaa nyt sitten kateuteenne helposta elämästäni. Siitä vaan eroamaan.

Ja lapsiviikoilla tähän vielä mulla ainakin se, että teen tstolla vain kuusi tuntia töistäni, jottei lapsen hoitopäivä olisi liian pitkä. Loput sitten illalla, koneella, jälkikasvun nukkuessa.

Kyllä se 100% huolenpitovastuu vaikuttaa aika moneen asiaan.