Lue keskustelun säännöt.
No nyt mä tajuan, miksi useamman lapsen perheet eroavat nykyään niin mielellään ja helposti
16.04.2017 |
Siksi, että saisivat enemmän omaa aikaa.
Ydinperheessä kummallakaan vanhemmalla ei ole paljoakaan omaa aikaa ja siitä pienestäkin omasta ajasta tulee kauheat riidat ja keskustelut.
Mutta kun asutaan erossa, silloin saa helpommin sitä ihan omaakin aikaa kun lapset ovat vuoroviikoin jomman kumman vanhemman luona. Silloin tuo koko viikko on toiselle vanhemmalle täysin lapsivapaa viikko.
Tällainen asia mulle yhtäkkiä valkeni täällä av-palstaa lukiessani.
Kommentit (79)
Viikonlopun ns pitkien aamujen tai milloin-tahansa-päiväunien todellisen arvon ymmärtää vasta sitten kun on menettänyt ne pysyvästi perheellistymisen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap: n omassa parisuhteessa ei ole kummallakaan omaa aikaa niin ei se sitä tarkoita, että kaikilla tai edes useimmilla muillakin olisi niin. Sitä paitsi vuoroviikkosysteemi ei todellakaan ole mikään oletus. Useimmiten siihen ei ryhdytä, joten ap:n tiedot tästäkin ovat hieman vajavaiset. Itse tunnen vain sellaisia, joilla niin on tehtävä toisen työaikojen takia. Eikä silloin voi mistään omasta ajasta puhua "lapsettomilla" viikoilla. Jännä asenne ap:lla muutenkin, että oma aika on jotain mitä lasten kanssa ei ole ja että kaikki vain haluavat lapsistaan eroon. Mitenkäs sitten selität lukuisat huoltajuusriidat?
Ero ei ole nykyään häpeä ja ei ole pakko olla huonossa suhteessa vain lasten takia.
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että saisivat enemmän omaa aikaa.
Ydinperheessä kummallakaan vanhemmalla ei ole paljoakaan omaa aikaa ja siitä pienestäkin omasta ajasta tulee kauheat riidat ja keskustelut.
Mutta kun asutaan erossa, silloin saa helpommin sitä ihan omaakin aikaa kun lapset ovat vuoroviikoin jomman kumman vanhemman luona. Silloin tuo koko viikko on toiselle vanhemmalle täysin lapsivapaa viikko.
Tällainen asia mulle yhtäkkiä valkeni täällä av-palstaa lukiessani.
Joko tähän lisättiin yksinhuoltajakorotukset, elarit (kun isät tekeytyvät varattomiksi jne.) plus kaikki muu kusetus? Ja uikutus ja ulina, kun ei vaan jaksa, ja koko yhteiskunnan pitää nyt auttaa, kun olen puskenut persiistäni 7 uutta veronmaksajaa. Ja lopuksi pitää vielä syyllistää ne tautiset mummot, jotka ei halua hoitaa yms. yms.
En minä erottuani tehnyt mitään sen kummempaa vapaa-aikanani kuin avioliitossakaan. Lapset olivat joka toinen viikonloppu isällään ja lomilla pidempiä aikoja jolloin tietysti olin töissä jotta olisin voinut viettää lomani lasten kanssa.
Nyt ovat jo teinejä ja pari kertaa ovat olleet yhden yön yksin kotona kun minulla on ollut joku työreissu tai harrastusporukan retki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni mies on niin itsekäs, ettei halua viettää vapaa-aikaansa lasten kanssa vaan omissa harrastuksissaan eikä myöskään halua käyttää rahojaan omien lastensa hyväksi vaan omiin huvituksiinsa. Perheissä vastuu lapsista kaatuu liian usein yksistään äidin harteille samalla kun mies kehittää itseään, huvittelee ja kartuttaa omaisuuttaan.
Tällöin ainoa vaihtoehto on ero, jolloiun miehen on pakko huoletia niistä lapsista määrättyinä aikoina ja pakko osallistua lasten elatukseen ja hankintoihin.
En nyt ihan noinsuoraviivaisia johtopäätöksiä vetäisi. Tunnen yhden tapauksen, jossa on kieltämättä käynyt mielessä tämä. Äidillä on nyt eron jälkeen kaksi kokonaista viikonloppua täysin vapaata aikaa vain itselleen. Minun näkökulmasta se on paljon. Hyvä, kun nyt on muutama tunti viikossa. Kokonainen viikonloppu! Ja säännöllisesti vielä. Kaiken huippuna tämä äiti valittaa, miten raskasta on, kun ei koskaan pääse mihinkään. Eron syyksi mainitdi, ettei ollut mitään omaa aikaa ja puhuu siitä usein, kuinka rankkaa se oli. Se onkin varmasti totta, ei hänellä ollutkaan. Mutta nyt valittaa vieläkin samaa, vaikka omaa aikaa vain itselle on siis neljä kokonaista päivää joka kuukausi. Kuinka paljon sitä pitäisi sitten olla. Kaiken huippuja on nämä vuoroviikkosysteemiläiset, jotka lapsensa henkisen hyvinvoinnin kustannuksella järjestävät tätä omaa aikaa ihan maksimimäärät. Joka toinen viikko. Sitten lapsella ei ole pysyvää kotia ja traumatisoituvat siitä irrallisuudesta ja ulkopuolisuuden tunteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia kun on niin sitä omaa aikaa ei vaan oo. Kyllä se helpottaa 20 v päästä.
Miten tästäkin ketjusta tuntuu kuultavan kateus? Mammat kadehtivat eronneita omasta ajasta. Käsittämätöntä. Pistäkää parisuhteemme kuntoon - järjestäkää sitä omaa aikaa. Ei tarvitse sitten kadehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tästäkin ketjusta tuntuu kuultavan kateus? Mammat kadehtivat eronneita omasta ajasta. Käsittämätöntä. Pistäkää parisuhteemme kuntoon - järjestäkää sitä omaa aikaa. Ei tarvitse sitten kadehtia.
ParisuhteeNNe
Vierailija kirjoitti:
20% suomen lapsista ja nuorista on masentuneita, luku on maailman paras, eli tässä on seuraus, onneksi viisaus tulee yhden sukupolven viiveellä, masentuneet ei tee lapsi
Väitätkö hieman epäselvässä viestissäsi (maailman parhaat nuorten masennusluvut? Alhaisimmat vai korkeimmat?), että nuorten masennus johtuu avioeroista?
Entä lapset, jotka kasvavat ydinperheissä, omakotitalossa, kera koiran ja kahden auton, ja vanhemmat vihaavat toisiaan? He kuvittelevat peittävänsä sen lapsilta, mutta lapset tietysti näkevät sen, eivätkä varsinkaan pieninä ymmärrä. Perheen keskinäinen kommunikaatio on vaikenemista, käskyttämistä ja muminaa. Lapset joutuvat olemaan koko ajan varuillaan ja miettimään mitä isä/ äiti nyt tarkoittaa, mitä tapahtuu seuraavaksi. Aikuisina he osaavat tulkita ihmisiä hyvin, mutta eivät juurikaan luota. Tottakai lapset ajattelevat, että vanhempien kireys on heidän syytä ja oppivat nopeasti peittämään omat tunteensa, olemaan kivoja ja iloisia ja "helppoja" lapsia. Se merkitsee suurta yksinäisyyttä.
Entä lapset, joiden vanhemmat ovat ulkoistaneet kasvatuksen päiväkodin tädeille ja opettajille; lapset, joiden lapsuus on mennyt tuuliajolla? Lapset, joiden "ainoa omainen on viranomainen". Aiheuttaisiko tuollainen lapsuus ja nuoruus mahdollisesti masennusta, riippumatta siitä ovatko vanhemmat eronneet vai ei?
Usein ero on parasta mitä lapsille voi tapahtua: koti rauhoittuu ja vapautuu. Fiksut vanhemmat hoitavat eronsa niin, että lapsilla on tiiviit ja lämpimät suhteet molempiin vanhempiin. Jos toinen vanhempi on ihan mätämuna (juoppo tai vast.), lasta ei pakoteta hänen terapeutikseen tai pelastusrenkaakseen.
Eli mä en todellakaan usko että lasten ja nuorten masennus johtuu vain avioerojen yleisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vitsaus koko käsite oma aika, miksei lasten kanssa vietetty aika muka ole omaa aikaa. Aivan sairasta tuo että lapset laitetaan jonnekin että saadaan omaa aikaa. Lasten kanssa vietetty aikahan on juuri sitä elämän parasta aikaa.
Varmaan se lasten kanssa oleminen on elämän parasta aikaa monelle muullekin. Se ei kuitenkaan poista sitä tarvetta harrastaa esim liikuntaa. Vai onko sinun uimahallireissut ihan samanlaisia oli lapset mukana tai ei? Nykypäivän arki on töissä aika passiivista ja fyysisesti yksipuolista, että jokaiselle tekisi joku liikunta harrastus hyvää ja toisille se on välttämätön. Toinen on sitten vielä sosiaaliset suhteet. Itse ainakin arvostan ystävien tapaamista ihan ilman lapsia, kun voi keskittyä ilman keskeytyksiä. Toki nähdään lapsienkin kanssa, mutta silloin se huomio on lapsissa
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan noinsuoraviivaisia johtopäätöksiä vetäisi. Tunnen yhden tapauksen, jossa on kieltämättä käynyt mielessä tämä. Äidillä on nyt eron jälkeen kaksi kokonaista viikonloppua täysin vapaata aikaa vain itselleen. Minun näkökulmasta se on paljon. Hyvä, kun nyt on muutama tunti viikossa. Kokonainen viikonloppu! Ja säännöllisesti vielä. Kaiken huippuna tämä äiti valittaa, miten raskasta on, kun ei koskaan pääse mihinkään. Eron syyksi mainitdi, ettei ollut mitään omaa aikaa ja puhuu siitä usein, kuinka rankkaa se oli. Se onkin varmasti totta, ei hänellä ollutkaan. Mutta nyt valittaa vieläkin samaa, vaikka omaa aikaa vain itselle on siis neljä kokonaista päivää joka kuukausi. Kuinka paljon sitä pitäisi sitten olla. Kaiken huippuja on nämä vuoroviikkosysteemiläiset, jotka lapsensa henkisen hyvinvoinnin kustannuksella järjestävät tätä omaa aikaa ihan maksimimäärät. Joka toinen viikko. Sitten lapsella ei ole pysyvää kotia ja traumatisoituvat siitä irrallisuudesta ja ulkopuolisuuden tunteesta.
Minä kun luulin, että erovanhemmilla eli entisillä pariskunnilla on yhteensä ihan yhtä monta "vapaapäivää", olivat asumisjärjestelelyt viikko-viikko tai joka toinen viikonloppu. Kyllähän äitikin voisi lähteä ja jättää lapset 100 % isälle, se olisi vapaa-ajan maksimointia ei viikko-viikko, jossa molemmilla vanhemmilla on tasapuoliset mahdollisuudet vanhemmuuteen.
Tutkimusten mukaan viikko-viikko on kuitenkin lasta vähiten traumatisoiva asumismalli eron jälkeen. Tämä viha viikko-viikkoa kohtaan taitaakin kummuta nimenomaan sen oman ajan kadehtimisesta.
Ihan huviksenihan minä 20-vuotisesta liitosta erosin, oli todella herkkua. Pahoittelen ap, jos noin huonosti viihdyt lastesi kanssa, että ero tuntuu houkuttelevalta ajatukselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lisääntynyt oma aika kun mies jätti perhe-elämän taakseen eikä halua tavata lapsiaan, on sanonut että hänellä ei ole enää lapsia. Omaa aikaa saan vain kun lapset lyhyitä aikoita kavereilla ja kesäleirillä tms. Isovanhemmat on jo haudassa niin ei apua saa siltäkään taholta.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vitsaus koko käsite oma aika, miksei lasten kanssa vietetty aika muka ole omaa aikaa. Aivan sairasta tuo että lapset laitetaan jonnekin että saadaan omaa aikaa. Lasten kanssa vietetty aikahan on juuri sitä elämän parasta aikaa.
Voiko lasten läsnäollessa harrastaa seksiä?!
Sinänsä joo: on totta että elämä on vuoroviikkovanhempana hiukan helpompaa kuin suhteessa joka ei toiminut, mutta silti: ottaisin toimivan suhteen riemusta kiljuen jos vaan saisin.
Oma aika ei ollut erotessa tähtäimessä, vaan toimimattoman suhteen lopettaminen kun kummallakaan ei ole enää motivaatiota korjata asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vitsaus koko käsite oma aika, miksei lasten kanssa vietetty aika muka ole omaa aikaa. Aivan sairasta tuo että lapset laitetaan jonnekin että saadaan omaa aikaa. Lasten kanssa vietetty aikahan on juuri sitä elämän parasta aikaa.
Varmaan se lasten kanssa oleminen on elämän parasta aikaa monelle muullekin. Se ei kuitenkaan poista sitä tarvetta harrastaa esim liikuntaa. Vai onko sinun uimahallireissut ihan samanlaisia oli lapset mukana tai ei? Nykypäivän arki on töissä aika passiivista ja fyysisesti yksipuolista, että jokaiselle tekisi joku liikunta harrastus hyvää ja toisille se on välttämätön. Toinen on sitten vielä sosiaaliset suhteet. Itse ainakin arvostan ystävien tapaamista ihan ilman lapsia, kun voi keskittyä ilman keskeytyksiä. Toki nähdään lapsienkin kanssa, mutta silloin se huomio on lapsissa
En kävisi uimahallissa ikinä, vihaan niitä paikkoja. Mutta lapsia on helpompi opettaa uimaan uimahallissa, kuin luonnonvesissä, etenkin talvisaikaan. Lasten kanssa voi myös harrastaa liikuntaa. En kyllä ole koskaan ollut mikään harrastajatyyppi itsekään, lapset silti harrastavat ja niitä kannustetaan haluamiinsa harrastuksiin, mutta ei pakoteta.
Tuo nykypäivän oma aika ei vaan tunnu monille tarkoittavan parin tunnin liikuntaharrastusta, jonka pystyy useimmat vielä järjestämään. Vaikuttaa, että omaa aikaa haluttaisiin enemmänkin esim. viikonlopun känniharrastukseen tai muuhun ns. lapsi vapaaseen hillumiseen.
Miksi sitten parisuhteessa sen oman ajan järjestäminen on tai olisi niin vaikeaa?
Ei toimivasta suhteeta jossa molemmat tulee kuulluksi ja hyväksytyksi omine tarpeineen ole tarvetta erota oman ajan takia. Minusta kyse pikemmin on toimimattomasta suhteesta. Siitä että et tule kuulluksi suhteessa, kumppani ei jostakin syystä ymmärrä tai halua kuunnella sitä että toisella on tarve myös olla itsekseen.
Kyllähän tuossa on pointtia tiettyyn pisteeseen saakka, mutta siis vain niissä tapauksissa joissa jompikumpi on saamaton nahjus joka ei kanna vastuutaan ja siispä toinen on jo parisuhteen aikana kuin totaaliyksinhuoltaja. Silloin voi olla syytäkin eroon.
Meillä on vuoropäivinä nukutukset, sopimuksesta enemmänkin, ja viikonloppuisin aina saa toisen aamun nukkua tai esim. palstailla kuten nyt ;) voisin lähteä lenkille jos ei olisi flunssaa..
Pitkiä viikonloppulomia kaveriporukalla on molemmilla, ja tietysti kavereita voi mennä moikkailemaan tai harrastuksiin töiden jälkeen/illalla ja toinen vanhempi hoitaa lapset. Tietysti usein myös lapset mukana menossa, mutta kyllä kerran pari viikkoon molemmat saa vapaita lähes aina. Juoksulenkit tms. päälle.
Yksi kaverini on eronnut ja vuoroviikkosysteemi pyörii, ja pakko sanoa että nykyisin sitä taas näkee. Mutta siis minäkin näen, pari pikkulasta molemmilla, niillä vain ei oikein tainnut mennä parisuhteen aikana nallekarkit tasan. Jos on niin, kissaa pöydälle!
Jotkut miehet haluavat samalla eroon koko paketista, eivätkä halua olla tekemisissä edes lapsiensa kanssa. Jatkavat elämäänsä kuin koko perhe olisi paha muisto vain.