Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voiko suhteen OIKEASTI antaa anteeksi?
24.03.2006 |
Meillä 5 lasta, joista nuorin alle puoli vuotias. Miehellä oli suhde, joka sisälsi muutaman fyysisen tapaamisen ja loppui, kun sain sen selville. Tämä on ollut ainut pettäminen koko 17 vuoden yhteis elon aikana. Yritämme selvittää tilanteen ja selviytyä siitä yhdessä eteenpäin. Mutta itsellä ni on joskus niin loukattu olo, etten tiedä pystynkö koskaan antamaan anteeksi ja" unohtamaan" sitä miten mieheni on ikinä voinut loukata minua näin paljon, etenkin kun kyseessä ei ole yhden illan juttu. Eikö hän ole hetkeäkään ajatellut minua tai koko perhettä hässiessään toisen naisen kanssa!!! Onko jollain omakohtaisia tai läheltä kokemuksia vastaavasta? Asiallisia vastauksia, jos mahdollista!
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja omakohtaisesta kokemuksestani tiedän sen. Minä en jäänyt aikoinani pettäjän kanssa suhteeseen ja olen hyvin onnellinen siitä, samanlainen hän tuntuu olevan edelleenkin. Samoin ystäväpiirissämme KAIKKI pettäjät ovat tavalla tai toisella pettäneet edelleen, vaikkeivat vaimot aina sitä tiedäkään...hyvin ovat osanneet kiinnijäämisen jälkeen olla jäämättä kiinni. Anteeksi että maailman kuvani on näin mustavalkea, mutta omin silmin olen niin paljon kauheaa nähnyt että mikään ei enään hetkauta, sen vaan tiedän että maailmassa on vielä kunnollisiakin miehiä eikä kannata jäädä huonoon suhteeseen, niitä pilvilinnoja ja prinsessakuvitelmia kuuluu olla ja niille kuuluu olla oikeius jokaisessa hyvässä ja toimivassa suhteessa, se on minun mielipiteeni!
kerran avioliiton aikana,ie mikään lyhyt juttu vaik ei mikään kunnon suhdekkaan.
En oo sitä vieläkään unhtanut vaik kun ollaan yhdes jatkettu niin muka anteeks annettu.
Ei sitä näitä juttuja ikinä kokonaan unohda.
Terapeuttimme, mies, on myös sitä mieltä, ettei suhteessamme tunnu olevan suurempia vaikeuksia(suhdetta lukuun ottamatta) vaan kaikki olisi korjattavissa, joa halua kummaltakin löytyy. Mieheni ei ole antanut mitään merkkejä siitä ettei rakastaisi minua, vaan on jopa sanonut sen viikkoa aikaisemmin, kun sitten ilmoitti ettei rakastakaan. On myös huomioinut ja hemmotellut minua, kuten mitä häntä ja käyttäytynyt täysin onnellisen miehen tavoin, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan, eli asia tuli minulle täytenä yllätyksenä 17 vuoden yhdessä olon jälkeen. Siksi siis uskon, että hän oikeasti rakastaa minua, ei vain osaa tunnistaa itsessään juuri nyt mitään tunteita. Hän on läpi käynyt todella suuren elämän muutoksen ja luulen, että hän on siitä itse niin sekaisin, tosin ei tunnusta sitä, koska se olisi heikkoutta hänen mielestään... Tosi sekavaa kirjoitusta, mutta siis mietin, että kannattaako minun taistella kynsin hampain perheemme puolesta, jos en sitten ihan oikeasti voikkaan antaa anteeksi suhdetta. Johon nuskoisin pystyväni. Kunhan mies nyt saisi oman päänsä selväksi :o(
ap
Alue: Aihe vapaa
Siis luopuuko mies koko perheestä vai vaan parisuhteesta suhun.
Teetkö sinä päätöksen että menettää lapset?
Puhutko isästä paskaa koska ei halua enää sua?
3