Voiko suhteen OIKEASTI antaa anteeksi?

joku toinen taas ymmärtää, että ihminen on erehtyväinen ja pystyy antamaan anteeksi.

Eli jos ymmärrät sen, että pettäminen ei johdu sinusta vaan on miehen oma kriisi, pystyt antamaan anteeksi.

Mää meinasin jättää miehen toisen miehen vuoksi ja mies ei antanu mun lähteä ja jäätiin paranteleen suhdetta.

Mää löydän itseni monesti ajattelemasta asiaa ja mies sanoo että asia on unohdettu..



Tässä on nyt kolme vuotta oltu kimpassa vielä tapahtuneen jälkeen ja kun ollaan puhuttu ja puhuttu niin luotto on miehen mukaan takasin ja rakkaus astetta syvempää.



Mää oon todella pahoillani siitä sekoilusta mutta olen ilonen että mun mies on näin upee ihminen että voi antaa anteeksi.

Musta olis ihan kamalaa jos mies syyttelis ja voisi pahoin asiasta.

miten hirveältä tuo tuntuu.



Itse olen sen verran kyyninen etten pystyisi antamaan anteeksi. Kyllähän se niin on ,että Kunnioitus= Rakkaus ja nyt tässä teidän suhteessa ei sitä tunnu olevan.

Onko miehesi aidosti pahoillaan?Oletteko valmiita esim pariterapiaan?Mielestäni nämä olisivat avainehtoja,jotta olisi edes jotain toivoa saada suhteenne kuntoon.

en voi tajuta, että KUKAAN voi pitää suhdetta, kun kotona on vaimo, joka imettää nuorimmaista ja 4 muuta lasta pyörii jaloissa. Meidän keskinäinen suhde on ollut aina avoin ja hyvä seksuaalisestikin aktiivinen. Se että nai jotain toista naista ja järjestää kokonaisen illan tämän kanssa jossain sivuasunnossa. Eikö koko illan aikana ole hetkeksikään tullut mieleen, että tämä on HELVETIN väärin, en voi tehdä tätä. Olen tosi surullinen ja pettynyt.

AP

ekana tietty tulisi mieleen, että suhdetta ei voi koskaan antaa anteeksi.. mutta kuitenkin ajateltavana on lapset sekä oma kotikin ja yhteiset vuodet... en todellakaan tiedä mitä itse tekisin... =(

Olisin varmaan jo miehen kurkussa kiinni. On tehnyt tosi väärin sua kohtaan. Ehdottomasti kannatttaa käyttäää jotain ulkopuolista apua.

Välillä on ollut ihan ok olo ja uskonut, että tästä selvitään, mutta nyt muutamana päivänä olo on ollu tosi huono. Tosin mielialaan vaikuttaa varmasti sekin, että en ole oikein nukkunut kohta pariin kuukauteen. Nuorimmainen vielä tisuttelee yöllä ja ei oikein voimat riitä unikoulun pitämiseen, kun täytyy olla seitsemältä laittamassa vanhimpia kouluun. Mies siis ei asu kotona. Huomaan, että eniten kaipaan enää apua arjen pyörittämiseen. Vielä muutama viikko sitten kaipasin sitä läheisyyttä ja hellyyttä ja hyväksyntää jne. itselleni. Sitä en tällä hetkellä halua. Tosi vaikeaa ja alan olla aika loppu ihan fyysisestikin. Jos jotain positiivista hakee, niin ei ainakaan tarvitse murehtia enää raskauden aikaisista kiloista ;o) vähän on vaan liian kova hinta laihtumisesta :o(

ap

Asian miettiminen vie liikaa energiaa. Homma helpottaa kun lapset kasvaa ja saatte tapaamissopimukset toimimaan. Saat vapaata joka toisen viikonlopun ja miehen lomat.



Voimia sinulle. Olemme puhuneet miehen kanssa jo suhteen alkuvaiheessa, mitä tekisimme jos toinen pettäisi. Päätös on tehty, että koskaan ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu ja pettäminen ei ole ensisijainen syy eroamiseen. Ketään ei voi väkisin pidätellä. Jos toinen haluaa mennä niin menkööt, mutta jos hän huomaa tehneensä väärin, anteeksikin pitää pystyä antamaan. Ja tämä asia koskee siis kumpaakin.



Toivottavasti saat lapsille hoitoapua. Paras vinkki viilentää uusi suhde on antaa lapset nuorenparin hoidettavaksi. Uusi nainen todennäköisesti lähtee äkkiä karkuun kun 5 lasta pyörähtää viikonlopuiksi isänsä ja uuden äitipuolen luo.

Tästä siis olen varma. Naisellakin oli perhe, joka ei suhteesta tiedä...

ap

Omakohtaista kokemusta on ja sanoisin, että ihan ensiarvoisen tärkeää on, että HALUAA antaa anteeksi ja unohtaa, kokonaan se ei tietysti koskaan mielestä häivy, mutta ajan myötä juolahtaa aina vain harvemmin mieleen, eikä loukkaa enää.

Pettäjä ei todellakaan aina ajattele omaa perhettään ja sitä, minkälaista tuskaa tuottaa, vaan hakee itselleen sitä jotain, mikä se tarve nyt itsekullakin on, joten ohjeena sanoisin, että anna arjen jatkua mahdollisimman normaalina, jätä kaikki ylimääräinen työ, mitä ei ole pakko tehdä ja etsi itsellesi muuta ajateltavaa, lue tai mitä nyt ikinä pystytkin tekemään mieleistä hommaa, älä jää märehtimään pettämistä ja pyörittelemään mielessä, se ei auta mitään, koska et voi tunkeutua miehesi pään sisään, jos hän sanoo rakastavansa sinua ja haluavansa jatkaa, niin usko se!

Ja jos uskot Jumalaan, rukoile itsellesi Voimia Taivaan Isältä niin ajan myötä varmasti tilanne paranee! (rukoilla voit, vaikket uskoisikaan, uskot kun koet vastauksen...)

Meillä vastaava tapaus oli 2,5v sitten, lapsia kolme ja nuorin silloin puolitoistavuotias.



Mies oli todellakin pahoillaan, ja se oli se asia mikä minut auttoi päättämään että yritämme. Ja se, että enhän voi rikkoa lasteni perhettä, ellen ole 100% varma että se on oikea ratkaisu. Tai siis tehdä lähtöpäätöstä - miehenhän syy olisi ollut. Mutta syyllisiä on turha etsiä.



Minua auttoi ajatus, että minä olen kuviossa se kunnon ihminen. Että minä olen ollut hyvä äiti, ystävä, vaimo jne. Että minä en ole tehnyt virhettä vaan mies. Minulla oli aina ennen ollut suhteestamme oikeat prinsessakuvitelmat ja pilvilinnat, joten romahdus tuli kovaa ja korkealta. Eikä luottamus koskaan palaa sille tasolle mitä se oli; koskaan enää en (et) kuvittele, että minun mieheni (sinun miehesi) ei ainakaan ikinä pettäisi vaimoaan.



Mutta me olemme päässeet asian yli, vaikka ensimmäisen vuoden ajan suunnilleen se tuli aina mieleen, jos piti (jopa halutti) harrastaa seksiä. Ja joistain lauluista, aina kun oli mistä tahansa pientä erimielisyyttä jne. JA tulee vieläkin ajoittain. Mutta olen päättänyt etten anna sen tuhota meidän perhettä, ja niin on mieskin.



Mutta luottamus kun meni, niin olen myös ajatuksissani käynyt läpi moneen kertaan senkin tuskallisen vaihtoehdon, ettei koira pääse karvoistaan, ja ettyä se tapahtuu uudelleen. Miehellekin on tullut 100% selväksi, että jos IKINÄ niin käy uudelleen, niin selityksille ja anteeksiannolle ei enää ole sijaa. Että hän tietää nyt, että mikäli tietoisesti päättää tehdä jotain sellaista, niin se on sitten oma päätös ja seurauksista on jo keskusteltu. Toivon ettei niin käy, mutta kokemus on opettanu että koskaan ei kannata uskoa. Sillä jokainen on varmasti sitä mieltä, että omasta miehestään ei koskaan voi kuvitella että hän pettäisi. Ja kuitenkin 55% parisuhteessa elävistä miehistä pettää jossain vaiheessa elämäänsä vakituista puolisoaan... (finsex-tutkimus)

Omakohtaista kokemusta löytyy... Miehellä oli lähes vuoden suhde, joka alkoi esikoisen ollessa alle 1 v...



Päätimme löpulta jatkaa yhdessä, tapahtumasta on nyt jo 8 vuotta. Kuopuskin on syntynyt. Meillä on sopimus, että yli 5 vuotta vanhoja asioita ei muistella. Toimii vaihtelevasti.



Anteeksi olen antanut mutta koskaan en voi unohtaa. Mutta kyllä senkin kokemuksen kanssa voi oppia elämään. Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.



Mutta kaikki on kiinni nyt sinusta itsestäsi, sinun on päätettävä, mitä haluat ja " taisteltava" sen puolesta!



Voimia!

ehkä miehesi antoi anteeksi, koska petti itsekin? Et kai tosissaan usko, että olisi muuten noin " kultainen"

T: 12

mies ole ihan varma rakastaako minua! Tosin, minä, sekä koko lähipiirimme, uskon että mies ei vain tajua rakastavansa, koska on oman elämänsä kanssa niin sekaisin. Sen vielä tajuan, jos ei rakasta, mutta sitä en tajua, ettei löytyisi halua ja tahtoa taistella tällaisen perheen puolesta. Kiitos kovasti vastauksista kaikille!

AP

Painostamalla se ei ala sinua uudestaan rakastamaan. Keskityt nyt siihen, että pärjäät lasten kanssa. Mies elää omaa elämää ja sinä omaa. Tulevaisuus näyttää, miten teidän käy. Ehkä siinä käy niin, että kun mies huomaa rakastavansa sinua, et enää tarvitsekaan häntä.

Tsemppiä sinulle.

Vaikka mies sanoo ettei ajattele tapausta niin musta tuntuu pahalta. Pahalta tuntuu että muistelen vielä asiaa, tuntuu että satutan miestä lisää kun menen vatvomaan sitä.



Oon aina aatellu että voi antaa anteeksi muttei voisi unohtaa. Mutta nyt oon alkanu ajatteleen että meijän suhde saisi lisää pontta jos koittaisin antaa itselleni anteeksi ja unohtaa.

Se mies ei ole niin hyvä kuin oma kumppani, jos olisin lähtenyt niin olisin hävinnyt.

Välillä tuntuu uskomattomalta miten ihana kumppani mulla onkaan. Silloin oikein oksettaa oma itsekkyys sillon joskus.



Jos haluat jatkaa suhdetta niin jatkakaa suhdetta. Parantakaa haavoja ja puhukaa kunnes ei tartte enää sanoa mitään.

Mua tulee varmaan aina harmittamaan, mutta koitan unohtaa.

Itse en ainakaan tule enää koskaan pettämään miestä.



Syitä voi olla vaikka mitä, mutta aina ei oo mitään erikoisempia syitä vaan saattaa ajautua tilanteeseen että törmää mukavaan ihmiseen, elämässä on kiire ja vaan heittäytyy mukaan.



Petetyn pitää muistaa että koskaan ei oo syy ittessään, pettäjä tekee valintansa. Voisi tehdä valinnan että jää hoitaan suhdetta.

Ei kannata liikaa korostaa omaa täydellisyyttään ja toisen epätäydellisyyttä. Jos halutaan olla yhdessä niin pitää tehdä työtä yhteisesti, toisen morkkaamisella ei pääse mihinkään jos toinen aidosti katuu.



3

Mutta en halua taistelematta luopua ehjästä perheestä, kun tämä asia koskettaa niin montaa ihmistä. Ja todellakin, jos mies on oikeasti sitä mieltä, ettei rakasta minua, eikä hänellä ole halua yrittää, niin silloinhan hän ei todellakaan edes ansaitse tällaista perhettä! Mutta ennemmin tai myöhemmin hän tajuaa mitä on menettänyt ja että hän on suurin häviäjä. Pelkään vaan, että se tulee silloin kun on liian myöhästä. Mutta siinäkin hän on valintansa itse tehnyt. Mutta kuinka kukaan voi vapaa ehtoisesti luopua maailman ihanimmista ja halutuimmista lapsista, sitä vaan ihmettelen surullisena. Mutta kuten olen oppinut, en koskaan sano ei koskaan...

Siis sun pointti on että mies ei rakasta vaan pettää -koska mää petin??



Mää tässä oon juossu miehissä ja mies ollu sitoutunu. Jos en olis pettäny sitä niin oltais ihan tavallinen heteropari.



Me on ainakin kyetty puhumaan tää asia läpi pohjaa myöten. Jos mies olis tehny saman niin mitä järkeä sen olis olla hiljaa asiasta?



3

Hän vain ei enää rakasta sinua eli lapsiensa äitiä ja se on aivan eri asia.