Tytön prinsessavaihe ja ihmisten kommentit

Mä vaan halusin tulla sanomaan, että olet ihana äiti, kun annat lapsen nauttia "prinsessavaiheestaan" ja puolustat sitä ihmettelijöille! <3 

Minulla oli lapsena juuri toisinpäin, äiti yritti pukea minut mekkoihin ja hameisiin, en millään olisi halunnut pitää niitä. Nyt parikymppisenä olen alkanut pitämään naisellisista vaatteista ja ostelemaan mekkoja. Äitikin saa huokaista helpotuksesta kun se minun poikatyttörokkarilook jäi teinivaiheen jälkeen pois. Niin se vaan ihminen muuttuu. 😄

Vierailija kirjoitti:

Glitter-tennarit :D

Voi kuule. Meillä on useammat sellaiset tytöllä. Yhdet Vansit, yhdet Converset ja yhdet Skethersit. Ovat kuulemma hienoimpia kenkiä ikinä. Itse en ehkä ole ihan samaa mieltä, mutta pääasia, että tyttö tykkää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trolli

Ei kukaan äiti noita vaatteita pakota. Kaikki tietävät että suomessa kuuluu hävetä noita ja leuhkia, että on poikatyttö.

Esim saara aallon haukkuminen noista...

Jep, 90 prosenttia päiväkodin tytöistä pukeutuu pinkkiin ja prinsessavaatteisiin. Heidän vanhemmat häpeää silmät päästään.

No just ja just sallitaan iän takia. Hienompaa on olla poikatyttö

Mutta kuuluu hävetä jo aikuisena.

Kaikki tyttöyteen liittyvä on lähtökohtaisesti noloa

Jos poika joutuu valokuvassa tyttöjen keskelle, sille nauretaan ehkä.

Kukaan ei tirsku, jos tyttö joutuu poikien keskelle.

On oltava tosi vahva ihminen pukeutuakseen kuten saara aalto

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli lapsena juuri toisinpäin, äiti yritti pukea minut mekkoihin ja hameisiin, en millään olisi halunnut pitää niitä. Nyt parikymppisenä olen alkanut pitämään naisellisista vaatteista ja ostelemaan mekkoja. Äitikin saa huokaista helpotuksesta kun se minun poikatyttörokkarilook jäi teinivaiheen jälkeen pois. Niin se vaan ihminen muuttuu. 😄

Ihana äiti, iloitsee kun lapsi taipuu viimein yhteiskunnan aivopesuun.

Liika kouhotus sukupuolineutraaliudesta taitaa olla ihan hölmön hommaa. Pian lapset eivät tiedä kumpia ovat ja oman minuuden kehittyminen vaikeutuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli lapsena juuri toisinpäin, äiti yritti pukea minut mekkoihin ja hameisiin, en millään olisi halunnut pitää niitä. Nyt parikymppisenä olen alkanut pitämään naisellisista vaatteista ja ostelemaan mekkoja. Äitikin saa huokaista helpotuksesta kun se minun poikatyttörokkarilook jäi teinivaiheen jälkeen pois. Niin se vaan ihminen muuttuu. 😄

Ihana äiti, iloitsee kun lapsi taipuu viimein yhteiskunnan aivopesuun.

Koska ihminen ei ikinä voi omasta tahdostaan haluta olla aikuinen nainen? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää ja surullista. Kehu sinä lapsesi glittervaatteita ja kannusta tyttöä pukeutumaan niihin, kun selvästi niistä tykkää. Ja tuki ilkeiden ihmisten suu tölväsemällä jotain niiden ankean harmaista miesmäisistä rytkyistä. 

Oletan, että tytölläsi on "prinsessavaihe" siksi, että hän on oivaltanut olevansa tyttö (eikä poika) ja on ylpeä sukupuolestaan ja kauneudestaan. Hänellä on tyytyväinen olo itsestään ja terve itsetunto. Se on mielestäni hieno juttu! Tyttö haluaa muilta ihmisiltä vahvistusta siihen, että tyttönä on mahtavaa olla ja tytöillä on tyttöjen jutut (glitterit ja hameet) ja se on mahtavaa myös. Sitä vahvistusta pitää hänelle mielestäni antaa ja kehua hänen glitterjuttuja.

Sitten taas nuo kummalliset kommentit tulee sellaisilta naisilta, joilla on jokin ongelma itsellään OMAN naiseutensa kanssa. He haluavat siksi musertaa muiden tulevien naisten (tyttöjen) itsetunnon naiseuden suhteen. Älä anna niiden tehdä sitä tytöllesi, vaan suojele tyttöäsi näiltä ihmisiltä, jotka pohjimmiltaan (ehkä tiedostamattaan) yrittävät nujertaa muiden tervettä itsetuntoa ja muiden tervettä tyytyväisyyttä omasta sukupuolesta, koska HEILLÄ ITSELLÄÄN on epäterve suhde omaan naiseuteensa. Tiedäthän ilmiön: ylennä itsesi alentamalla muita. 

t. lapseton N37

Tai ehkä kysymys on siitä, voiko olla nainen vain yhdellä tavalla, vai onko muitakin, yhtä hyviä tapoja.

Tiedän kyllä, että on paljon naisia, joille on olemassa vain yhdenlainen oikea naiseus, johon kuuluu esim. olla pikkutytöstä saakka "ylpeä kauneudestaan" ja kaikki muu on epätervettä.

Sinä taidat kuulua niihin ihmisiin, joita ap kuvaa aloitusviestissään. Jotka on kärkkäänä kommentoimassa tytön prinsessapukeutumista. 

Sinä teit juuri argumentointivirheen nimeltä ad hominem. Saat anteeksi. Puhutaan vain minusta, jos haluat.

En pidä tapanani kommentoida ihmisten vaatteita. Mutta noin lähtökohtaisesti ajattelen, että ei ole katastrofi, vaikka jokainen pikkutyttö ei olisi "ylpeä kauneudestaan". Lainaus yläpuolelta. Tai vaikka ei olisi kaunis ensinkään. On ihan yhtä hienoa olla fiksu tai rohkea. Tai vahva. On yhtä hienoa olla kuulantyöntäjä kuin ballerina.

Jos ne päiväkodin kaikki prinsessoiksi pukeutuvat tytöt ymmärtävät tämän, olen iloinen heidän puolestaan.

Jostain syystä pikkutyttöjen prinsessavaihe herättää suuria tunteita aikuisissa. Hmm.

Kaikkein oudointa on kuitenkin se, miten joillakuilla on kiihkeä tarve nähdä nelivuotiaiden prinsessavaihe jonakin geneettisenä välttämätömyytenä, jolla ei ole mitään yhteyttä yhteiskuntaan, kulttuuriin tai naisen rooliin.

Ehkei se naisen rooli sitten ole kaikille pakkopullaa vaan jotkut osaa jopa nauttia siitä pienestä pitäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää ja surullista. Kehu sinä lapsesi glittervaatteita ja kannusta tyttöä pukeutumaan niihin, kun selvästi niistä tykkää. Ja tuki ilkeiden ihmisten suu tölväsemällä jotain niiden ankean harmaista miesmäisistä rytkyistä. 

Oletan, että tytölläsi on "prinsessavaihe" siksi, että hän on oivaltanut olevansa tyttö (eikä poika) ja on ylpeä sukupuolestaan ja kauneudestaan. Hänellä on tyytyväinen olo itsestään ja terve itsetunto. Se on mielestäni hieno juttu! Tyttö haluaa muilta ihmisiltä vahvistusta siihen, että tyttönä on mahtavaa olla ja tytöillä on tyttöjen jutut (glitterit ja hameet) ja se on mahtavaa myös. Sitä vahvistusta pitää hänelle mielestäni antaa ja kehua hänen glitterjuttuja.

Sitten taas nuo kummalliset kommentit tulee sellaisilta naisilta, joilla on jokin ongelma itsellään OMAN naiseutensa kanssa. He haluavat siksi musertaa muiden tulevien naisten (tyttöjen) itsetunnon naiseuden suhteen. Älä anna niiden tehdä sitä tytöllesi, vaan suojele tyttöäsi näiltä ihmisiltä, jotka pohjimmiltaan (ehkä tiedostamattaan) yrittävät nujertaa muiden tervettä itsetuntoa ja muiden tervettä tyytyväisyyttä omasta sukupuolesta, koska HEILLÄ ITSELLÄÄN on epäterve suhde omaan naiseuteensa. Tiedäthän ilmiön: ylennä itsesi alentamalla muita. 

t. lapseton N37

Tai ehkä kysymys on siitä, voiko olla nainen vain yhdellä tavalla, vai onko muitakin, yhtä hyviä tapoja.

Tiedän kyllä, että on paljon naisia, joille on olemassa vain yhdenlainen oikea naiseus, johon kuuluu esim. olla pikkutytöstä saakka "ylpeä kauneudestaan" ja kaikki muu on epätervettä.

Sinä taidat kuulua niihin ihmisiin, joita ap kuvaa aloitusviestissään. Jotka on kärkkäänä kommentoimassa tytön prinsessapukeutumista. 

Sinä teit juuri argumentointivirheen nimeltä ad hominem. Saat anteeksi. Puhutaan vain minusta, jos haluat.

En pidä tapanani kommentoida ihmisten vaatteita. Mutta noin lähtökohtaisesti ajattelen, että ei ole katastrofi, vaikka jokainen pikkutyttö ei olisi "ylpeä kauneudestaan". Lainaus yläpuolelta. Tai vaikka ei olisi kaunis ensinkään. On ihan yhtä hienoa olla fiksu tai rohkea. Tai vahva. On yhtä hienoa olla kuulantyöntäjä kuin ballerina.

Jos ne päiväkodin kaikki prinsessoiksi pukeutuvat tytöt ymmärtävät tämän, olen iloinen heidän puolestaan.

Jostain syystä pikkutyttöjen prinsessavaihe herättää suuria tunteita aikuisissa. Hmm.

Kaikkein oudointa on kuitenkin se, miten joillakuilla on kiihkeä tarve nähdä nelivuotiaiden prinsessavaihe jonakin geneettisenä välttämätömyytenä, jolla ei ole mitään yhteyttä yhteiskuntaan, kulttuuriin tai naisen rooliin.

Ehkei se naisen rooli sitten ole kaikille pakkopullaa vaan jotkut osaa jopa nauttia siitä pienestä pitäen.

Tällaiset ulostulot kertovat sukupuolineutraalimman ajattelun olevan oikeasti tärkeää. Naisen rooli pienestä pitäen..... wau, olen sanaton.

Tuntuu, että jotkut ovat ymmärtäneet tasa-arvon niin, että siinä missä ennen tyttöjen piti olla tyttömäisiä, he eivät nyt enää saa olla tyttömäisiä. Valinnanvapaus loistaa yhtä lailla poissaolollaan. Toisaalta jos itselläni olisi tyttö ja hän pukeutuisi noin, voisin hyvin kuvitella saavani kuulla ihan samanlaisia kommentteja äidiltäni. Eikä siinä ehkä ole kysymys nykyaikaisesta tasa-arvosta vaan  jonkinlaisesta perusankeasta asenteesta, jossa kaikki muu kuin harmaa matta on epäilyttävää. Joku pinkki ja kiiltävä on jotain ihan hirveää mitä lie itsensä esittelemistä, suorastaan keimailua ja tyrkyttämistä. Hassua kyllä, anoppini ei varmaan muuta kuin kehuisi tytön vaatteita, mutta hän onkin itse kiinnostunut vaatteista ja itsensä laittamisesta kohtuullisissa määrin. Tuntuu kuin äidilleni kaikkinainen ulkonäköön panostaminen olisi suorastaan häpeällistä, vaikka toisaalta pitää aina olla siistit vaatteet, ettei erotu massasta negatiivisesti. Mutta mitään ILOA kauneudenhoidosta, vaatteista ym. hän ei selvästi tunne. Niinpä sitten kai on vaikea ymmärtää, että joku toinen voi tuntea, eikä laittautumisen tarkoituksena olekaan toisten miesten vokotteleminen tms.

Musta on ihanaa, että vanhemmat antavat lapsensa olla sellainen tyttö/poika kuin tämä haluaa ja vielä puolustavat typeriä kommentoijia vastaan. Omassa lapsuudenperheessäni kaikki naisellinen oli naurettavaa. Ei saanut tykätä prinsessoista tai oli tyhmä. Ei poneista. Barbeista. Kaikesta tyttömäisestä tykkääminen oli pinnallista bimbon toimintaa ja merkki tyhjäpäisyydestä. Äitini kertoi aina ylpeänä, kuinka hänen tyttönsä tykkäävät vain prätkähiiristä ja turtleseista. Todellisuudessa vihasin niitä, mutta en uskaltanut kertoa kenellekään, sillä pelkäsin haukkumista tyhmäksi. Kaikista pahinta mitä tyttö saattoi lapsuudenperheessäni tehdä, oli ihastua johonkin poikaan. Jos sellainen selvisi äidille, naljailtiin ja vittuiltiin siitä niin kauan kunnes ei enää edes kehdannut ajatella ko. poikaa. Ihmettelen, että minusta on kasvanut kohtuullisen tavallinen keskivertonaisellinen nainen, joka päätyi naimisiin ja hyvään parisuhteeseen melko nuorena. Äitini olisi varmaan toivonut minusta miehekästä lesboa.

Oman 3-vuotiaan tyttäreni aion kasvattaa niin, että hän saa olla juuri sellainen kuin haluaa, häntä ja hänen mielenkiinnonkohteitaan arvostetaan ja se myös osoitetaan hänelle.

Tuon ikäiset lapset tykkää kokeilla erilaisia rooleja ja asut ovat siinä tärkeässä roolissa. Voi tosiaan haluta olla prinsessa nyt, rallikuski ensi viikolla ja sairaanhoitaja ensi kuussa.

Mullakin oli prinsessavaihe pienenä tyttönä. En saanut koskaan toteuttaa sitä. Äiti ei hyväksynyt moisia tyttöjen hömpötyksiä. En saanut nukkekotia koska sekin oli liian tyttömäinen. Äiti luuli tietävänsä paremmin kuin minä mikä sopi minulle. Pihan pojat eivät antaneet pelata lätkää koska olin tyttö. Niin sitä muut päättivät mitä sain leikkiä. Nyt keski-ikäisenä harmittaa. Ihanaa kun nyt ei ole tiukkoja rajoja lasten leluille ja sukupuolirooleille.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä nuo tyttöjen prinsessaleikit glittereineen on aika söpöjä :) . En ymmärrä yhtään, miksi ne joitakuita häirisevät.

Minusta ne on myös lähinnä söpöjä. Itsekin kuulun niihin, joilla ei tällaista vaihetta ole ollut, ja itseasiassa pelkäsin etukäteen, että pääni hajoaa totaalisesti, jos tyttäreni alkaa prinsessaksi. Toisin kävi. Minusta tämä on lähinnä kivaa ja söpöä. Ja on ihan hauska katsoa prinsessaleffoja lapsen kanssa, vaikka lapsena ne eivät voineet vähempää kiinnostaa. Tyttö oli ihmeissään, että miten olen voinut elää näin vanhaksi enkä ole katsonut prinsessa ruususta ennen kuin hänen kanssaan.

Onko ihan oikeesti tuollasia ihmisiä, ettei tyttö saisi pitää hameita. Meillä lapsenlapsi , nyt 5-vuotias on ollut jo pari vuotta joka päivä prinsessa. Onneksi on mukava päiväkoti, jossa muillakin tytöillä on pitkät hiukset ja tyllihameet. Hoitajat niitä siellä usein letittäävät. Minä mummi olen aina ollut laitettu ja naiselliesesti puettu, pitkä paksu tukka on nytkin. En ikinä kuuntelisi tuollaisia tuttuja. Etelän maissa pikkutytöt ovat aina arkenakin juhlavaatteissa, siellä sitä pidetään normaalina. Meillä ollaan aina vaan hyvän näköisille  tytöille kateellisia. ei muuta osata kuin hokea älykkäät on rumia. Tuo on vain sellaista ankeuttamista. Ota rennosti, tyylit vaihtelee. Pohjolassa kauniit ovat " syntiä".

Meidän tyttöä varmaan katsotaan samoin, kukaan ei ole kommentoinut. En ole prinsessaleikkejä tai glitteriä vastaan (en nyt innostunutkaan henkilökohtaisesti), mutta pinkki väri ei miellytä. Ainakaan liiallisissa määrin. Tyttöpä rakastaa pinkkiä. Siis kaiken pitäisi olla pinkkiä ja prinsessaa. Mitäpä muuta sitä siis kun ostaa sitä pinkkiä vaatetta. Vähemmillä taisteluilla pääsee. Oli se lapsi millainen tahansa (pl. Laittomuudet yms), minusta vanhemman tehtävä on tukea sitä. Toki voi kannustaa laajentamaankin, mutta ensiaijaisesti tuetaan lasta itse löytämään se oma tiensä. Ei pakoteta tyttöä autoleikkeihin, jos ne eivät kiinnosta. Ja muutenkin todella naurettavaa pakottaa johonkin leikkiin, mikä hiton tarve vanhemmalla on syöttää sitä lapselleen? Kyllä ne lapset kiinnostuu omista jutuistaan ihan luonnostaan. Sukupuolineutraalius ei ole sitä että kannustetaam tyttöjä tekemään poikien juttuja ja toisin päin, VAAN ettei ole poikien ja tyttöjen juttuja ylipäänsä, vaan itse saa kiinnostua mistä kiinnostuu.

Jooh, menny tolta anopilta sukupuolineutraaliuden idea vähän ohi. Antaa sen tytön vaan pukeuta miten haluaa ja leikkiä sellasilla leluilla mistä tykkää. Itse tosin tuon ikäisenä (2000-luvun alussa) vihasin tyttöjen vaatteita,en halunnut pitkiä hiuksia ja mekkoihin en koskenut pitkällä tikullakaan ,ellei ollut jotkut juhlat ja silloinkin hirveän kiukuttelun kanssa. Ja haaveilin palomiehen ammatista (joka onkin edelleen unelma-ammatti). Ja ihan tyttö olen ja tervejärkinen.

Että ihmiset osaa olla typeriä. Rupesi ihan suututtamaan tyttösi puolesta. Ovatko kaikki aikuiset vielä kommentoineet ikävään sävyyn lapsen kuullen? Ärsyttää, ettei aikuiset ajattele miten paljon yksi lapsuuden kommentti voi vaikuttaa elämään vielä pitkänkin ajan perästä. En itse ikinä unohda sitä, miten äitini kommentoi uusia isovanhempien minulle ostamia housuja, jotka olivat minusta aivan ihanat: "Nuo kyllä leventävät sinun pehvaasi", sanoi äiti. Olin tuolloin maksimissaan kuusi. En edelleenkään ymmärrä mitä tuollaista pikkulapselle sanovan aikuisen päässä liikkuu. 

Ongelma ei ole siinä, että muut kommentoivat, ongelma on siinä, että välität siitä niin paljon.Anna tytön pukeutua halunsa mukaan, mutta sinä katsot, että järki on kuitenkin mukana. Hineo tyttö sinulla tuntuu olevan.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole siinä, että muut kommentoivat, ongelma on siinä, että välität siitä niin paljon.Anna tytön pukeutua halunsa mukaan, mutta sinä katsot, että järki on kuitenkin mukana. Hineo tyttö sinulla tuntuu olevan.

Ai, että lapsen pukeutumista saa arvostella ja kommentoida ja äiti ei saa välittää siitä, miten se vaikuttaa lapseen? Meilläkin tyttö on saanut välillä vähätteleviä naurahduksia ja katseita, kun on tiara päässä ja mekko/hame päällä joka paikassa. Me aikuiset emme voi kuin arvailla miten se vaikuttaa lapsen itsetuntoon ja kasvuun, kun hänen rakastamansa asiat alennetaan naurettaviksi.