Ylipaino pilaa elämäni, mutta miksi on niin h*** vaikea laihduttaa?!!???!!

En näe mitään järkeä siinä, että tätä ongelmaa ratkottaisiin syömällä niinkin vähän kuin alle 1000 kcal päivässä. Se on todella vähän aikuiselle ihmiselle, ja se ajaa kehon ennen pitkää vain jumiin. Toisekseen epäilen, että lisärajoittaminen (totaalikielto herkuille, kaloreiden vähentäminen, ruoka-aineiden pannaan julistaminen...) vain lietsovat ongelmaa. Vaikka kausittain onnistuisitkin syömään todella vähäisesti, petaisit siten itsellesi vain seuraavaan hetkeen sopivaa tilaisuutta ahmia ylenmääräisesti - mikä on reaktiona muuten täysin luonnollinen, eikä osoitus itsekurin puutteesta. Kehosi ei myöskään tule kiittämään tästä, ihan riippumatta siitä, laihdutko vai et. 

Miten olisi, jos hetkeksi päästäisit irti kaloreista, ja keskittyisit säännölliseen syömiseen, kunnollisiin aterioihin, mielekkääseen liikuntaan ja myös herkuttelisit silloin tällöin? Jos kaloreiden rajoittaminen ja pihistely ei ole toiminut tähän mennessä, se tuskin toimii myöhemminkään. Sillä pääsee jo pitkälle, että syö riittävän monipuolisen aamiaisen, lounaan ja päivällisen, ja tarpeen vaatiessa pienen välipalan ja iltapalan. Kasvisten osuutta lisäämällä tekee jo paljon hyvää, eikä oikeasti satunnainen herkuttelukaan pahaa tee (määriä ja laatua toki joutuu hivenen fiilaamaan). Liikuntaa kannattaa harrastaa, mutta kaiken a ja o on se, että se on sinulle mielekästä, etkä liioittele: liian rajulla liikunnalla heti alkuun vain rikot kehosi, ja ehkä myös teet hallaa liikunnan ilolle. Näillä keinoilla et välttämättä saavuta mitään kuukaudessa kesäkuntoon -tuloksia, mutta tämä homma vaatiikin hieman kylmäpäisyyttä ja kärsivällisyyttä, sekä uskoa omaan tekemiseen. 

Jos vähänkään tuntuu siltä, että tarvitset apua, älä arastele käyttää sitä. Ravintoterapeutista ei varmasti ole haittaa, eikä myöskään lääkäristä: mielialalääkitys voi vallan hyvin vaikuttaa ruokahaluihin, joten voit vallan hyvin keskustella vaikkapa lääkityksen vaihtamisesta johonkin sopivampaan. Kannattaa myös tarkastella, olisiko omassa kunnassa painonhallintaryhmiä, joihin osallistua. :) 

Yksinkertasta matikkaa, tunge suuhusi vähemmän kaloreita kun kulutat ja pidä yllä hyvää lihaskuntoa. Herkkuja syötiin aikoinaan niin, että se pätkis jaettiin kymmenen kakaran kesken jne.

Laihtumisessa onnistuu kun lopettaa itsekusetuksen. Pelkästään AV:lla on satoja 'aineenvaihduntahäiriöitä' ja 'säästöliekkejä' vaikka todellisuudessa joka ikinen ihminen laihtuu vajaita kaloreita syömällä. Fysiikan lait eivät mammarakkaat muutu teidän kohdallanne. Ärsyttää lukea näitä ketjuja väärän tiedon takia. LAIHTUMINEN ON VAIKEAA, ihan kaikille. Ne jotka siinä onnistuu, oppivat syömään vähemmän.

On ihan paskapuhetta, että viidellä runsaalla aterialla päivässä kukaan laihtuu. Itse laihduin heti, kun lisäsin kasvisten määrää ja lopetin syömisen ennen kuin olin täynnä. Kuitujen riittävä saaminen oli ainoa ongelma sen lisäksi, että itsekuria vaadittiin.

Tästä on aikaa nyt 4 vuotta. Edelleenkään en tunge suuhuni mitään lihottavaa. Ei ole mitään oikoteitä eikä tekosyitä. Sitä laihtuu heti kun ottaa oman laihtumisen riittävän tosissaan. Tutkimusmatkoilla tai vankileireillä kaikki laihtuivat tasaisesti, se on hyvin yksinkertaista. Ei siellä ollut ketään kortisonitapausta tai säästöliekkitapausta, joka olisi lihonut muiden laihtuessa. Energian ja massan suhde ei tee teissäkään poikkeusta. Lopettakaa paskanjauhaminen asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Voin samaistua! Itse laihduttanut muutama vuosi sitten -20kg reilussa 4 kuukaudessa. Ensimmäiset 2 viikkoa ovat ratkaisevat, sen jälkeen se vähän kuin iskostuu alitajuntaan ja alkaa sujumaan. Toki ihmisestä kiinni. Itsellä oli tarkka ruokaohjelma ja se on tuntunut ainoalta oikealta vaihtoehdolta jos haluaa kunnon tuloksia. Söin 1500 kaloria päivässä, se oli valmennuksen suositus -20kg tiputtavalle! Aamupalaksi puuroa ja raejuustoa, lounaaksi 100g proteiinia (ei punaista lihaa mutta sinun tapauksessa et sitä muutenkaan söisi) ja 100g vihanneksia, välipalaksi maitorahkaa mehukeitolla ja päivälliseksi 100g proteiinia, 100g vihanneksia ja hiilaria se noin 40g ja mieluiten valkoiset pastat pois, eli perunaa ja riisiä. Iltapalaksi joko rahkaa tai raejuustoa mehukeitolla. Fazerin Reali leipä ainut leipä jota saa syödä ja max 2 palaa päivässä. Tiedän että kuulostaa tylsältä seurata niin tarkkaan syömisiään mutta sen kahden ekan viikon aikana siihen jo tottuu! Voin luvata että toimii. Sukulainen tiputti saman määrän samassa ajassa :) Myös vettä tulisi juoda 3-4l päivässä ja tärkeää on ruuan puhtaus! Kotitekoista ei mitään valmisruokia! Ruususuolaa ja Cayennepippuria :) Itse kävin suurinpiirtein päivittäin juoksemassa pari kilometriä ja kävelin työmatkat (3,5km) kyllä se siitä! Usko itseesi :)

Oikeasti noin isoja proteiinimääriä? 200g + aamu- ja iltapalan raejuustot ja rahkat päälle. Totta on että proteiini sen nälän poissa pitää, mutta silti... Suositus on n. gramma painokiloa kohti, eikös tuollaiset määrät jatkuvasti käy jo munuaisten päälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epätoivoista kirjoitti:

Lukaisepa tämä sivu:

https://www.pur-kauppa.fi/stressihormoni-kortisoli/

Itselleni sopii kuin nenä päähän tämä kuvaus, vuosikausia kahta työtä, opiskelua ja vakavasti sairasta vanhempaa, hautajaisia ja muuta ei niin mieltä kohentavaa tapahtumaa, yöunet meni, uupumusta ja väärin syömistä vuosikausia. Nyt pari vuotta olen yrittänyt toipua, syönyt terveellisesti, nukkunut ja nukkunut ja nukkunut, liikuntaa aloittelen hiljalleen. Paino ei putoa ei millään konstilla. Valehtelijaksi asiantuntijat epäilevät vaikka kaiken syömäni kirjaan paperille tai punnitsen ja lasken kalorit nettiohjelmalla. Paino ei putoa ja piste. Tuota kortisoliarvoa ei tutkita, pitänee taas lähteä uudelle lääkärille puhumaan. Kilpirauhasarvot oli normaalit.  Sitä itkun ja epätoivon määrää!! Joka puolelta sanotaan että syöt väärin, vaikka asiantuntija totesi että syön todella terveellisesti ja liikun kuitenkin. "Kun syö vähemmän kuin kuluttaa, taatusti laihtuu!" tätä hoetaan. Ei toimi minulla.

Tämä on kuin näppikseltäni. Mikseivät lääkörit ota tätä tosissaan? Sanotaan juuri tuota että syöt tiedostamattasi ja siksi et laihdu. Ei, en syö. Tiedän millilleen ja kalorilleen paljonko syön. Ja kortisolia ei suostuta mittaamaan, toistaalta mitä hyötyä siitä olisi. Sen sijaan olen epätoivoisesti yrittänyt löytää keinoja miten normalisoida tämä tila elimistössäni. Äärimmäisen huonounisena ihmisenä olen ilmeisesti tuomittu olemaan ylipainoinen. Ja joo, kaikki kokeiltu unen parantamiseen. Mikään ei toimi. Luovutus lähellä.

Mielenkiintoinen näkökulma. Olisko jotain ei-kaupallista lähdettä tähän asiaan?

"Current data suggest the relationship between sleep restriction, weight gain and diabetes risk may involve at least three pathways: 1. alterations in glucose metabolism; 2. upregulation of appetite; 3. decreased energy expenditure."

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1991337/

Eli vaikuttaa aineenvaihduntaan insuliininresistanssin myötä. Sitä vastaan on paha taistella jos uni ei silmään tule. Terv. lapsen syntymän jälkeen noin 4h unta per yö, katkonaisesti. Lapsi nyt 8v. Läskiksi tuomittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epätoivoista kirjoitti:

Lukaisepa tämä sivu:

https://www.pur-kauppa.fi/stressihormoni-kortisoli/

Itselleni sopii kuin nenä päähän tämä kuvaus, vuosikausia kahta työtä, opiskelua ja vakavasti sairasta vanhempaa, hautajaisia ja muuta ei niin mieltä kohentavaa tapahtumaa, yöunet meni, uupumusta ja väärin syömistä vuosikausia. Nyt pari vuotta olen yrittänyt toipua, syönyt terveellisesti, nukkunut ja nukkunut ja nukkunut, liikuntaa aloittelen hiljalleen. Paino ei putoa ei millään konstilla. Valehtelijaksi asiantuntijat epäilevät vaikka kaiken syömäni kirjaan paperille tai punnitsen ja lasken kalorit nettiohjelmalla. Paino ei putoa ja piste. Tuota kortisoliarvoa ei tutkita, pitänee taas lähteä uudelle lääkärille puhumaan. Kilpirauhasarvot oli normaalit.  Sitä itkun ja epätoivon määrää!! Joka puolelta sanotaan että syöt väärin, vaikka asiantuntija totesi että syön todella terveellisesti ja liikun kuitenkin. "Kun syö vähemmän kuin kuluttaa, taatusti laihtuu!" tätä hoetaan. Ei toimi minulla.

Tämä on kuin näppikseltäni. Mikseivät lääkörit ota tätä tosissaan? Sanotaan juuri tuota että syöt tiedostamattasi ja siksi et laihdu. Ei, en syö. Tiedän millilleen ja kalorilleen paljonko syön. Ja kortisolia ei suostuta mittaamaan, toistaalta mitä hyötyä siitä olisi. Sen sijaan olen epätoivoisesti yrittänyt löytää keinoja miten normalisoida tämä tila elimistössäni. Äärimmäisen huonounisena ihmisenä olen ilmeisesti tuomittu olemaan ylipainoinen. Ja joo, kaikki kokeiltu unen parantamiseen. Mikään ei toimi. Luovutus lähellä.

Mielenkiintoinen näkökulma. Olisko jotain ei-kaupallista lähdettä tähän asiaan?

Googleta stressihormoni kortisoli tai lisämunuaisten uupumus,  löytyy monta artikkelia.

Ap, kuulostat tunnesyöpöltä. Sinuna lähtisin liikkeelle alkuun ihan muualta kuin ruuasta tai tahdonvoimasta. Sellainen kirja kuin Tunne lukkosi olisi hyvä alku.

Laihtuminen edellyttää itsestään välittämistä ja se taas johtuu yleensä tunnepuolen ongelmista. Kun saat niitä avattua alat kiinnostua automaattisesti itsestäsi huolehtimisesta myös, etkä yritä upottaa tunteitasi ruuan alle.

Itselläni taasen huomasin, että järjetön makeanhimo johtui ravintopuutoksesta. Tunneasiat jo kondiksessa. Proteiini ja muutama lisäravinne auttoi. Kun korjasin puutteen, niin voin kulkea karkkihyllyn ohi ongelmitta ja myös ruokahalu pieneni. Siinä ei mennyt kuin pari päivää. Suosittelen myös Kaisa Jaakkolan kirjoja sekä sellaista opusta kuin Biohakkerin käsikirja.

Kun yleensä nämä keskustelut keräävät näitä "fysiikan lait" tyyppisiä kommentteja, ja vieläkin tyypillisempää "syö vähemmän, kuluta enemmän" fraaseja...

Olen itse laihduttanut ~ 20 kg. Toki tänä aikana on tullut koettua kaikenlaista, syötyä niukasti ja harvoin, rajoittamalla enemmän ja vähemmän... ja sen vuoksi onkin ollut ilo huomata, että laihtuminen jatkuu siitäkin huolimatta, että muuttunut työtilanteeni lisäsi väistämättä syömäni ruoan määrää.

Tyypillisin esimerkkipäiväni voisi olla (raivorehellisesti) tällainen: 

1. päivän ensimmäinen aamupala, lautasellinen puuroa voisilmällä ja annosjogurtti, jos on. Ja jos huvittaa.

2. Päivän toinen aamupala töissä, usein aivan pieni annos aamupuuroa tai yksi leipä teellä.

3. Ihan ehta lounas: lautasellinen keittoa leivällä, tai lautasmallin mukainen, kasvisvoittoinen ateria, ehkä leipä kyytipojaksi.

4. Välipala, joka esim. rahkaa/kiisseliä/jogurttia, marjoja/dippikasviksia, pannukakkua/lettuja/sämpylöitä... tilanteen mukaan ja mitä sattuu olemaan tarjolla, toki määrä pieni.

5. Kotona välipalaksi hedelmä.

6. Päivälliseksi yleensä keittoa tai puuroa tai salaattia ottaen huomioon, että lounas yleensä töissä on ollut aika täyttävä. 

7. Iltapalaksi hedelmä, joskus dippikasviksia, jos oikein hurjaksi heittäydyn ja viitsin viipaloida. 

8. Aivan rehellisesti myönnettäköön, että jossakin päivän mittaan menee usein muutama pala suklaata, ehkä useampi hedelmä tai pari keksiä. 

Ajattelin, että kerään kaikki laihduttamani kilot heti takaisin, mutta itse asiassa laihtuminen jatkuu edelleen, tasaisen varmasti, jos kohta alkutaipaletta hitaammin. Virtaa on kuin pienessä pitäjässä, kroppa voi hyvin, eikä suurempia mielitekoja ole. Tietenkin tässä arjen edetessä olen tehnyt joitakin hiomisia, mm. jakanut noita päivän kahta aamupalaa pienemmiksi tai jättänyt kotiaamupalan syömättä, laatinut lounaasta kasvisvoittoisempaa ja jättänyt leivän ottamatta, ja jos ei ole sen kummemmin nälättänyt niin en välttämättä edes ole keitellyt päivällistä, vaan korvannut sen vähän ruokaisammalla iltapalalla. Viikonloppuisin syön luonnollisesti harvemmin ja vähemmän, ja liikun pari, kolme kertaa viikossa. Mitään isompia "mättöherkutteluja" en harrasta lainkaan. 

Pointtini varmaan tässä tarinoinnissa on se, että välttämättä laihtumisen salaisuus ei ole se, että syö mahdollisimman vähän. Tietenkin laihtuminen edellyttää jonkinlaista muutosta ja tottumustensa järkevöittämistä... mutta mitään raivo-optimaalista ja yltiöterveellistä elämää ei tarvitse itseltään edes edellyttää. 

Ai niin: minusta itsekuria suurempi arvo on pikemminkin pitkämielisyydellä ja kärsivällisyydellä: pitää olla kärsivällisyyttä kestää pienet painojumit, kärsivällisyyttä tehdä muutoksia pitkänsitkeästi ja hyväksyä se, että välttämättä tuloksia ei tule aivan heti, ja kärsivällisyyttä jatkaa matkaa epäonnistumistenkin edessä. :) 

 

Hei!

Olen miettinyt itselleni säännöt laihduttamisen ja painonhallinnan kontrollointiin ja tulosten varmistamiseen ihan riippumatta siitä mitä syön. Lähtökohtani on sellainen, että aterioiden koon sijaan pyrin kontrolloimaan syötyjen aterioiden määrää. Kuitenkin, aina kun syön aterian, pyrin siihen, että se on sopivan täyttävä, tarpeeksi runsas, mutta ei liian suuri sulatettavaksi kerralla ja tietysti koostettu mahdollisimman terveellisistä ja ravitsevista, mutta myös herkullisella tavalla ruokahalua tyydyttävistä aineksista.

Sopiva laihdutustahti asiantuntijoiden mukaan on 0,5 kg viikossa. Niinpä laihduttaessa asetan itselleni painorajan aina viikoksi kerrallaan, jota sitten pienennän aina 0,5 kg joka viikko. Punnitsen itseni joka aamu ennen syömistä. Jos painoraja alittuu, voin syödä sinä päivänä normaalisti 2 tavallisen kokoista ateriaa ilman välipaloja, kuten normaalistikin olen tottunut tekemään. Jos taas painoraja ylittyy vähemmän kuin 1kg, niin syön sinä päivänä vain yhden tavallisen kokoisen aterian. Jos kuitenkin olen ollut holtiton ja syönyt niin paljon liikaa, että painoraja ylittyy enemmän 1 kg, niin silloin pidän paastopäivän. Sellaisessa tapauksessa paastopäivä on aika helppo pitää, koska energiavarastoa glykogeenin eli lihassokerin muodossa on riittävästi, eikä kaikkea tarvitse ottaa rasvavarastoista.

Minulle on ollut paljon helpompaa tällä tavalla vähentää aterioiden lukumäärää, kuin syödä monta pienen pientä miniateriaa päivässä. Lisäksi olen havainnut sen paremmaksi ruoansulatuksen ja yleisen terveyden tilan kannalta, kun ei tarvitse käynnistää koneistoa niin monta kertaa päivässä. Ruoka sulaa täydellisemmin, vähempi määrä riittää, tulee halvemmaksi, vatsakoneiston kuormitus vähenee, elimistö puhdistuu myrkyistä, mieliala kohenee ja jää enemmän aikaa kaikkeen muuhunkin mielenkiintoiseen kuin ruokahuoltoon.

Kävely ei ole tarpeeksi rankkaa liikuntaa painon pudotukseen.. itse käyn kävelyllä lähinnä vain että palaudun treeneistä. Töissäkin tulee n. 10km kävelypä päivittäin. Suosittelen etsimään muitakin liikuntamuotoja, kotijumppaa, kuntosalia, tanssia, pyöräilyä, uimista tmv? 

Olen ollut aina pyöreä tai hieman ylipainoinen ja painonhallinta on ollut haastavaa ja olen kärsinyt painosta. Nuorempana en edes ymmärtänyt syöväni paljon ja usein ähkyyn, en osannut lopettaa syömistä ap:n tavoin. Sitten päätin jossain vaiheessa alkaa laskea kaloreita ja liikkua. Tulin hyvin kalori- ja ravintotietoiseksi ja siitä, että liikuin tarpeeksi. Toki tämä hieman laski painoa. Edelleen jatkoin ähkyyn asti syömistä, yleensä salaa muilta. Tuli kokeiltua kaikenlaisia laihdutuskuureja ja liikuntasuunnitelmia. Kaikilla oli vaikutusta painoon tiettyyn pisteeseen asti. Paino sahasi vuosien ajan edestakaisin, sillä mitään kuuria -tai suunnitelmaa ei pysty jaksamaan loputtomiin ja lopulta paino nousee aina takaisin ja ahmiminen saa valtansa stressitilanteissa. Näistä vuosien yrityksistä oppineena: Se, että syö vähemmän kuin kulutat ei vain toimi kaikille. Se, että laskee tiukasti kaloreita, ei toimi kaikille. Se, että näännyttää itsensä liikunnalla ei sovi kaikille. Unohda siis perinteiset ohjeet ja löydä sinulle paras tapa. Ap:na työstäisin ensin tuota ahmimista, mikä sen aiheuttaa ja miksi sitä ei voi lopettaa.

Ne keinot, millä olen saanut pysyvää painonhallintaa (nyt olen normaalipainoinen/hieman pyöreä) ovat olleet:

-olen tietoisesti opetellut inhoamaan oloa kun syö liikaa (ähky ja voimaton olo)

- herkkuja ei tule välttää kokonaan vaan opetella joka herkuttelukerta kohtuutta, sallia kuitenkin joskus päiviä jolloin voi herkutella paljon hyvällä omalla tunnolla

- löytää ne ruoka-aineet, jotka sopivat omalle keholle ja ennen kaikkea ne, jotka eivät sovi toisin sanoen kiinnittää huomiota niihin ruokiin joista paino nousee helposti ja/tai aiheuttaa vatsanväänteitä

- kaloreita kannattaa laskea sen verran, että ymmärtää suurinpiirtein syömänsä ruuan kalorimäärät, mutta sen jälkeen unohtaa niiden tiukka laskeminen

- löytää kokeilemalla se yksi liikuntaharrastus mihin löytyy intohimo, se laji jota ei halua ikinä lopettaa, ei edes vaikeimpina hetkinä

- älä tavoittele tiukasti tiettyä kilomäärää

Kaikista laihdutuskuureista oppineena niin niiden aikana syön yleensä enemmän kaloreina, paremmin ja yleensä ravintotietoisemmin ja terveellisemmin. Laihiksista voi ottaa vauhtia ja oppia, mutta samalla kannattaa työstää muita painonhallintaan liittyviä tekijöitä, sillä niillä on suuri vaikutus siihen, että painonhallinta on pysyvää.

Vierailija kirjoitti:

Laihtumisessa onnistuu kun lopettaa itsekusetuksen. Pelkästään AV:lla on satoja 'aineenvaihduntahäiriöitä' ja 'säästöliekkejä' vaikka todellisuudessa joka ikinen ihminen laihtuu vajaita kaloreita syömällä. Fysiikan lait eivät mammarakkaat muutu teidän kohdallanne. Ärsyttää lukea näitä ketjuja väärän tiedon takia. LAIHTUMINEN ON VAIKEAA, ihan kaikille. Ne jotka siinä onnistuu, oppivat syömään vähemmän.

On ihan paskapuhetta, että viidellä runsaalla aterialla päivässä kukaan laihtuu. Itse laihduin heti, kun lisäsin kasvisten määrää ja lopetin syömisen ennen kuin olin täynnä. Kuitujen riittävä saaminen oli ainoa ongelma sen lisäksi, että itsekuria vaadittiin.

Tästä on aikaa nyt 4 vuotta. Edelleenkään en tunge suuhuni mitään lihottavaa. Ei ole mitään oikoteitä eikä tekosyitä. Sitä laihtuu heti kun ottaa oman laihtumisen riittävän tosissaan. Tutkimusmatkoilla tai vankileireillä kaikki laihtuivat tasaisesti, se on hyvin yksinkertaista. Ei siellä ollut ketään kortisonitapausta tai säästöliekkitapausta, joka olisi lihonut muiden laihtuessa. Energian ja massan suhde ei tee teissäkään poikkeusta. Lopettakaa paskanjauhaminen asiasta.

Tämä on ihan totta. Eka fiksu kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ylipainoa noin 25 kg. Olin aikoinani hyvin hoikka, mutta lopetettuani tupakoinnin aloin paisua kuin pullataikina (varmasti iällä ja hidastuneella aineenvaihdunnalla on osuutensa asiaan myös).

Liikun säännöllisesti ja käyn reippaita hikikävelylenkkejä useita kertoja viikossa. Olen kasvissyöjä, ja syömäni perusruoka on terveellistä (muu perhe on normaalipainoisia). Mutta mutta, ne herkut. Tai oikeastaan ei edes herkut, vaan mikä tahansa naposteltava. Leipä, hedelmät, salaatti...you name it. Mulla ei ole minkäänlaista itsehillintää syömisen suhteen. Ei siis minkäänlaista!! Jos leivon, vedän koko leipomuksen kerralla naamaani. Suklaalevyt, karkkipussit, sipsit ja muut menee yhdellä istumalla ääntä kohti. Olen aivan selvästi hirveässä herkkukoukussa. Jos herkkua ei ole saatavilla, vedän naamaani "ei herkkuja".

Onnistuin laihduttamaan taannoin 10kg, mutta kilot tulivat korkojen kera takaisin. En siis vaan käsitä, että millä ihmeen ilveellä saada paino putoamaan ja pysymään poissa!!

Vihaan omaa ulkonäköäni. Häpeän itseäni ja ärsyttää, kun en mahdu alle 44 koon vaatteisiin (jos niihinkään). Eikö siinä pitäisi olla motivaatiota kerrakseen laihduttaa?!

Auttakaa kiltit ja antakaa vinkkejä, miten saada tää homma nyt onnistumaan? Nyt on aivan pakko laihduttaa, sillä kohta olen jo sairaalloisen ylipainon puolella :(

Laihtuminen onnistuu seuraavasti: Syö vähemmän ja liiku enemmän. Käytännössä pitää alkaa syödä terveellisemmin eli vihanneksia tai muuta vähäkalorista ravintoa. Toiseksi on alettava vaikka kävellä tai jollain muulla tavalla liikuteltava itseään. Ihmekeinoja ei ole vaan on pystyttävä uskottaviin elämäntapamuutoksiin. Aikaa on varattava liikunnalle jostain kohtaa päivästä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ylipainoa noin 25 kg. Olin aikoinani hyvin hoikka, mutta lopetettuani tupakoinnin aloin paisua kuin pullataikina (varmasti iällä ja hidastuneella aineenvaihdunnalla on osuutensa asiaan myös).

Liikun säännöllisesti ja käyn reippaita hikikävelylenkkejä useita kertoja viikossa. Olen kasvissyöjä, ja syömäni perusruoka on terveellistä (muu perhe on normaalipainoisia). Mutta mutta, ne herkut. Tai oikeastaan ei edes herkut, vaan mikä tahansa naposteltava. Leipä, hedelmät, salaatti...you name it. Mulla ei ole minkäänlaista itsehillintää syömisen suhteen. Ei siis minkäänlaista!! Jos leivon, vedän koko leipomuksen kerralla naamaani. Suklaalevyt, karkkipussit, sipsit ja muut menee yhdellä istumalla ääntä kohti. Olen aivan selvästi hirveässä herkkukoukussa. Jos herkkua ei ole saatavilla, vedän naamaani "ei herkkuja".

Onnistuin laihduttamaan taannoin 10kg, mutta kilot tulivat korkojen kera takaisin. En siis vaan käsitä, että millä ihmeen ilveellä saada paino putoamaan ja pysymään poissa!!

Vihaan omaa ulkonäköäni. Häpeän itseäni ja ärsyttää, kun en mahdu alle 44 koon vaatteisiin (jos niihinkään). Eikö siinä pitäisi olla motivaatiota kerrakseen laihduttaa?!

Auttakaa kiltit ja antakaa vinkkejä, miten saada tää homma nyt onnistumaan? Nyt on aivan pakko laihduttaa, sillä kohta olen jo sairaalloisen ylipainon puolella :(

Aloita sauvakävely ja kävele 1-2h päivittäin. Kokeile myös muita lajeja ja löydä omasi. Jätä sokeri, vehnä ja rasva. Juo paljon vettä.

Tässä loistava esikuva ylipainoisille, eli nainen joka pudotti puolet painostaan ilman mitään leikkauksia.

http://people.com/bodies/half-their-size-christina-jordan/

Hän oli juuri mukana Lääkärit-sarjassa. Aloitti myös ravitsemusalalla jotta voisi auttaa muita painonsa kanssa kamppailevia.

Hanki aktiivisuusranneke joka mittaa sykettä, lataa puhelimeen myös MyFitnessPal. Rannekkeen avulla tiedät paljonko oikeasti kulutat ja esim. Garminin sovellus toimii yhdessä MyFitnessPalin kanssa, eli päivittää automaattisesti liikunnoissa kulutetut kalorit 'syötäviksi kaloreiksi'. Tällöin jos esim. illallisella tulee syötyä enemmän kuin oli tarkoitus, on helppo korvata tämä lähtemällä sopivalle lenkille. Tämä oikeasti auttaa ihan mielettömän paljon löytämään sitä sopivaa ruokailurytmiä ja oikeanlaisia aterioita. Totutteluvaihe kesti omalla kohdallani kolmisen viikkoa, kalorikulutukseni oli yllättävän matala. Mutta nyt toimii, eikä asian kanssa tarvitse enää stressata. Nyt myös herkuttelut onnistuu hyvällä omalla tunnolla!

Tsemmpiä!

Vierailija kirjoitti:

Itsehillintä: helpommin sanottu kuin tehty.

Kuten sanoin, pystyn vetämään ns. överit aivan normaalilla ja terveelliselläkin ruualla. Niinpä herkkujen jättäminen kauppaan ei ole tuottanut tulosta, vedän sitten överit puurolla, leivällä, normiruualla, mandariineilla, omenilla tai mulla saatavilla olevalla. Minulla taitaa olla jonkin sortin ahmimishäiriö :/ 

Myös se masentaa, että hiljattain olen kokeillut terästäytyä muutamina viikkoina, jolloin olen merkannut syödyt kalorit sovellukseen (kyllä, olen syönyt herkkuja, mutta kalorit ovat pysyneet alle 1800). Ja mitä tapahtui? LIHOIN entisestäni! Miten se voi olla edes mahdollista? :(

ap

Tunnistan tästä tekstistä vanhan minäni. Toivottavasti tästä tarinasta olisi jotain apua. Sairastuin ahmimishäiriöön n. 22-vuotiaana, jolloin en tupakoinut enkä ollut kasvissyöjä ja kun aineenvaihduntani oli varmasti nopeampi kuin tänä päivänä. Tänä päivänä olen siis kasvissyöjä, normaalipainoinen ja ennen kaikkea päässyt eroon vuosia vaivanneesta ahmimishäiriöstä, jolloin saatoin ahmia vaikka paketillisen pastaa yhdellä kertaa, jos muita herkkuja ei ollut tarjolla.

Vääristynyt suhtautuminen ruokaan alkoi siitä, kun aloin harrastamaan painoluokkaurheilua, mikä johti siihen, että urheilin joka päivä hullun lailla, mutta samalla piti koko ajan tarkkailla painoani. Yritin syödä täydellisesti, mutta jatkuva nälkä vei joskus ylilyönteihin, kun oli pakko välillä hellittää. Pikku hiljaa ylilyönneistä (lue: ahmimisesta) ja sitä vastaan taistelusta tuli arkipäivää ja aloin lihomaan, vaikka minun piti olla huippu-urheilija. Itselleni käännekohta parantumiseen oli, kun päätin luopua laihduttamisesta ja ruuan määräämisestä elämääni. Päätin, ettei minun tarvitse kieltää itseltäni mitään, mutta samalla minun piti lopettaa raskas urheileminen, joka sai minut näkemään nälkää ja syömään aivan liikoja ja hallitsemattomasti. Vaihdoin raskaat treenit lajiin, joka ei kuluta paljon, mutta jota todella rakastan. Nälkäni laantui ja myös ahmiminen ei tuntunut enää niin ihanalta. En itse ollut ikinä välittänyt lihasta ja päätin samalla, etten syö enää mitään, mistä en todella välitä. Lopetin kaloreiden laskemisen ja ruokien mittaamisen. Vähensin alkoholinkäyttöä ja vaihdoin krapulapäivät viikonlopuista nauttimiseen pitkillä aamiaisilla ja ulkoilemalla luonnossa. En alkanut juomaan vettä litrakaupalla enkä laskenut aterioideni lukumäärää kullekin päivälle, enkä ahmi proteiinivälipaloja. Aloin tarkkailemaan tuntemuksiani ja söin vain, kun minulla oli oikeasti todella nälkä. Vaihdoin kymmenet palat pullaa ja paahtoleipää kahteen palaan ruisleipään per päivä kokonaisen avokadon kera. Lihat vaihdoin kasviksiin, joita syön niin paljon kuin huvittaa per kerta. Saatan silti herkutella päivittäin, ja vieläkin ihmettelen melkein ääneen, miten minusta tuli vihdoin sellainen ihminen, joka pystyy suklaalevystä syömään vain viisi palaa kerralla (ennen meni kaikki, koko levy pahan olon kera). Ruokien suhteen uskon itse, että mitä vähemmän sokeria ja nopeita hiilareita syö, sitä enemmän niitä tekee mieli. Jos pystyt olemaan edes viikon ilman herkkupommejasi, saatat huomata että vieroitusoireet alkavat heiketä. Tärkeintä on tehdä kokeiluja ja huomata, että voit muutoksilla todella vaikuttaa mielitekoihisi. Tämä motivoi jaksamaan ja yrittämään sitkeämmin kohta suurempaa muutosta. Älä luovuta ensimmäisistä epäonnistumisista! Itse olen epäonnistut varmaan sata kertaa .

Muistan ne tuntemukset vieläkin kuin eilisen, kun en vaan voinut lopettaa syömistä, ja sen pahan olon ja morkkiksen. Muutos ei tapahdu ilmaiseksi ja jotain todella pitää muuttaa omassa mielessä ja viikkorutiineissa, muuten asiat jatkuvat samanlaisina. Minulla kesti 8 vuotta että pääsin omasta häiriöstäni eroon, mutta onnistuin lopulta, kun päätin, etten tuhlaa elämääni siihen, että ruoka määrää minua.

Kehon päästäminen paastoarvoille on yllättävän helppoa ja kun siihen tottuu, niin se ei ole kovin vaikeaa. Itse en pääsääntöisesti syö klo 18 jälkeen. Vasta seuraavana aamuna. Ota käytäntö, että sanotaan että vaikka kahden viikon ajan et syö kello 22:n jälkeen. Sitten seuraavat kaksi viikkoa, klo 21:n jälkeen. jne...

Jatka tätä, niin huomaat jossain vaiheessa että kehosi tottuu siihen että illalla ei enää syödä mässäillä.

Vähennä sokerit pois. Ei kahviin, teehen, puuroon. yms. Tätäkin voit vähentää helposti asteittain.

Joka päivä pitäisi ihmisen myös liikkua. Ei väliä miten liikut, mutta kaksi kertaa viikossa punttisalilla ei ole oikeaa liikuntaa. Se ei kuluta mitään, vaan korkeintaan lisää näläntunnetta ja kasvattaa hieman lihasmassaa. Hikikävelyt voit korvata pidempikestoisilla hitailla kävelyillä.

Jos tästä nyt mitään apua oli...

Taas on tullut hyviä vinkkejä ja vertaistukitarinoita, kiitos niistä!

Olen samaa mieltä useiden teidän kanssa, että en tarvitse mitään huimaa dieettiä vaan elämäntapamuutoksen. Sitä yritinkin, kun laihdutin 10kg. Mutta sitten se homma taas lipesi käsistä ja  kilot tulivat takaisin korkojen kera (mistä sekin johtuu??).. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ylipainoa noin 25 kg. Olin aikoinani hyvin hoikka, mutta lopetettuani tupakoinnin aloin paisua kuin pullataikina (varmasti iällä ja hidastuneella aineenvaihdunnalla on osuutensa asiaan myös).

Liikun säännöllisesti ja käyn reippaita hikikävelylenkkejä useita kertoja viikossa. Olen kasvissyöjä, ja syömäni perusruoka on terveellistä (muu perhe on normaalipainoisia). Mutta mutta, ne herkut. Tai oikeastaan ei edes herkut, vaan mikä tahansa naposteltava. Leipä, hedelmät, salaatti...you name it. Mulla ei ole minkäänlaista itsehillintää syömisen suhteen. Ei siis minkäänlaista!! Jos leivon, vedän koko leipomuksen kerralla naamaani. Suklaalevyt, karkkipussit, sipsit ja muut menee yhdellä istumalla ääntä kohti. Olen aivan selvästi hirveässä herkkukoukussa. Jos herkkua ei ole saatavilla, vedän naamaani "ei herkkuja".

Onnistuin laihduttamaan taannoin 10kg, mutta kilot tulivat korkojen kera takaisin. En siis vaan käsitä, että millä ihmeen ilveellä saada paino putoamaan ja pysymään poissa!!

Vihaan omaa ulkonäköäni. Häpeän itseäni ja ärsyttää, kun en mahdu alle 44 koon vaatteisiin (jos niihinkään). Eikö siinä pitäisi olla motivaatiota kerrakseen laihduttaa?!

Auttakaa kiltit ja antakaa vinkkejä, miten saada tää homma nyt onnistumaan? Nyt on aivan pakko laihduttaa, sillä kohta olen jo sairaalloisen ylipainon puolella :(

Aloita sauvakävely ja kävele 1-2h päivittäin. Kokeile myös muita lajeja ja löydä omasi. Jätä sokeri, vehnä ja rasva. Juo paljon vettä.

Herranjestas näitä "jätä pois rasva" -tyyppejä. Älä missään nimessä jätä rasvaa pois