Päiväkodin tädit arvostelevat matkarattaiden käyttöä

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää olla rattaat? Miksei vaikka vetolaukku tai reppu tavaroille ja sitten kävellään? Onhan se 5-vuotiaallekin aika karua tulla nähdyksi lastenrattaissa.

Mä keksin! Laitetaan se muksu sinne ja vetskari auki ylhäältä, että ilma vaihtuu! Koska tärkeintähän on, ettei vaan käytetä rattaita, koska lapsen tulevaisuus tuhoutuu niistä. Auto, potkulauta, pulkka, kelkka, pyörä ja vetolaukku ovat kuitenkin aivan aivan eri asia.

Mikä ihmeen hinku suomalaisilla on saada lapsensa mahdollisimman pian itsenäisiksi ja vähän hemmotelluiksi???

Mitä vikaa rattaissa on jos perhe kokee ne hyödyllisiksi? Miksi elämästä pitää tehdä tympeää suorittamista? Miksi pitää joka asiassa välittää mitä muut ajattelee? Miksi opettaa lapsensa kiusaamaan muita jos he käyttävät rattaita tai ovat hitaita ym?

Tiesittekö, että lapsi voi olla samaan aikaan hemmoteltu ja reipas? Että voi kuskata aamulla rattaissa "pesässä" tarhaan ja sitten illalla mennä vaikka metsäretkelle?

Tai kuskata se lapsi rattaissa isompaan puistoon kiipeilemään ja leikkimään sen tylsän lähipuiston sijaan, jossa ei ole edes kiipeilytelinettä...

Mutta onhan se kiva joistakin olla ilkeä ja päteä näinkin naurettavassa asiassa.

Meille valitettiin jo 3-vuotiaan kohdalla, että tuotiin rattailla silloin, kun ei voinut pyöräillä (lapsi pyöräili itse)  tai vetää pulkassa. Noin joka toinen päivä tuotiin rattailla niinä kausina talvella, välillä siis käveltiinkin. Kumma kyllä pulkka ei ollut ongelma, vain rattaat. Osasi kävellä juu, mutta just aamujen takia kipitettiin äkkiä rattaiden kanssa se matka, kun lapsen kävelytahdilla meni  kolminkertainen aika keppejä ja kiviä keräillessä. Yksi tietty hoitaja oli aina pätemässä ja vittuilemassa. Nyt lapsi on 5½ ja rattaita ei enää kahteen vuoteen käytetty. Yksi ikätoverinsa on pari kertaa tuotu rattailla kyllä.

Kiire aamulla on todellakin hyvä syy rattaissa istumiseen. Ihan sama jos istuisi pyörän tarakalla tai auton penkillä. Ei se lasta idiootiksi tee jos rattaissa istuu syystäkin. Kuka jaksaa aamulla reippailla ja vielä kun pitäisi keretä ajoissa johonkin. Jatka samaan malliin.

Samaa mieltä. Ja tässähän oli kyse rattaiden käytöstä satunnaisesti joitakin kertoja ja siitä, että muuten he kulkevat muulla tavalla - ehkä potkulaudalla, polkupyörällä, autolla tai peräti kävellen, jolloin rattaat saavat pölyttyä varastossa? Ollaan inhimillisiä kaikkia kohtaan, eikös juu!

Vierailija kirjoitti:

Uusavuttomuutta tuo että ei muka pystytä heräämään aikaisemmin tai että ei muka saada lapsia nukkumaan aikaisemmin, jotta unta tulisi riittävästi. Kaikenlaiset kädettömät sitä lapsia hommaavatkin.

Sinä varmaankin kuulut siihen enemmistöön ihmisistä, joka on aamuvirkku. Teitähän varten tämä yhteiskunnan rytmitys on tehty. Sinä heräät aamulla viimeistään viideltä ilman herätyskelloa ja nukahdat viimeistään heti puoli yhdeksän uutisten perään?

Mitäpä jos yleinen työaika olisikin vaikkapa klo 14-22 ja sinun olisi välttämättä pinnisteltävä jaksamisesi rajoilla ja luontaisen rytmisi vastaisesti? Ihan turha urputtaa niille ihmisille, jotka sattuvat olemaan iltarytmisiä ihmisiä. Sitä ei pysty muuttamaan, sen kanssa on vain opittava elämään. Ja silloin nukutaan todellakin aamulla viimeiseen minuuttiin asti, koska pää selkenee joka tapauksessa vasta aamukymmenen aikaan, vaikka silmät olisikin ollut pakko avata jo puoli kuudelta. Ja nukkui päiväunet tai ei, uni tulee illalla vasta yhdentoista aikaan, ihan sama vaikka olisi puuhattu mitä väsyttävää iltapäivällä ja olisi tarkat iltarituaalit ja rauhoittumiset, niin sielläpä sängyssä pyöritään ja parutaan ja huudetaan sinne yhteentoista, jos on jo yhdeksältä sänkyyn laitettu.

Minä olen yrittänyt muuttaa rytmiäni 45 vuotta onnistumatta siinä. Luojalle kiitos on viikonloput ja lomat, jolloin saa nukkua kymmeneen ja valvoa puoleenyöhön, koska se on luontainen rytmini.

Vierailija kirjoitti:

Meille valitettiin jo 3-vuotiaan kohdalla, että tuotiin rattailla silloin, kun ei voinut pyöräillä (lapsi pyöräili itse)  tai vetää pulkassa. Noin joka toinen päivä tuotiin rattailla niinä kausina talvella, välillä siis käveltiinkin. Kumma kyllä pulkka ei ollut ongelma, vain rattaat. Osasi kävellä juu, mutta just aamujen takia kipitettiin äkkiä rattaiden kanssa se matka, kun lapsen kävelytahdilla meni  kolminkertainen aika keppejä ja kiviä keräillessä. Yksi tietty hoitaja oli aina pätemässä ja vittuilemassa. Nyt lapsi on 5½ ja rattaita ei enää kahteen vuoteen käytetty. Yksi ikätoverinsa on pari kertaa tuotu rattailla kyllä.

Ihme päiväkoteja! Minulle ei ole koskaan sanottu mitään rattaiden käytöstä kolmen lapsen kohdalla ja olen juuri kiireen takia ottanut rattaat mukaan 4-5 vuotiaallekin. Kuka tuosta nyt mitään sanoo??

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeesti..

1. 5v. Kyllä ymmärtää mitä on kiire, ainakin meillä. Kun on kiire kävellään reippaasti eikä jäädä poimimaan pikku kiviä tai ihailemaan lintuja. Ihmettelyretket erikseen.

2. Tuon ikäinen on täysin kykeneväinen oppimaan pyöräilemään, jos vaan opetetaan ja kannustetaan. Kehon koordinaatio riittää jo varsin hyvin, arkaa lasta vaan täytyy kannustaa enemmän.

3. Kilometri on aika mitätön matka.

4. En kehtaisi edes laittaa noin isoa rattaisiin kun 3-vuotiaskin kävelee reippaasti ja tuntuu aika "isolta" rattaisiin.

1. Sinäpä olet reipas mutsi!

2. Sinulla onkin kykenevät lapset, pyöräilevät vaikka Mannerheimintien liikenteessä aamuruuhkassa! Tulevia        Stubbeja ovat :)

3. Minulle kilometri on pitkä matka kuljettavaksi kahden lapsenja kantamusten  kanssa, kun yritän ehtiä              töihin.

4. Minä kehtaan laittaa vaikka 5-vuotiaan rattaisiin, jos tarve vaatii. En välitä muiden kitinöistä.

Tuli mieleen kiire-sanasta, kun työkaveri, joka oli psykologina meillä työpaikassa, sai eka lapsen. Hän sanoi, ei voi joka aamu myöhästyä sen takia varttituntia, että on lapsi. Mutta jos joku aamu juuri kun lähdetään ulos, täytyykin vaihtaa kakkavaippa, silloin voi olla myöhässä.

Voiko siis joka aamu olla ns kiire? Eikö se tarkoita juuri, että äiti nousee varttituntia ennen - ja lapsi myös? Nukkumaan myös ajoissa.

Monta syytä, miksi lapsen käveleminen on ilo.

Kilometri kävelyä on hyväksi, mutta koska seitsemäntoista on liikaa, siksi se auto. Älkää ikinä ajatelko, että autolliset olisivat onnellisempia siinä, että saavat istua autossa. Se on toisinpäin. Siis onhan se lapselle unettavaa tömähtää aamulla autonpenkille, juuri kun on virkistynyt, takaisin tuuditettavaksi.

Myöhemmin kun lapsi on parikymppinen, muistat matkaratasvaiheen yhtenä onnellisimmista elämänvaiheista.

Vierailija kirjoitti:

Joskus vaan täytyy laittaa kiire ja ajoissa ehtiminen reippailun edelle. Itse ärähtäisin hoitotädeille, enkä tykkäisi yhtään tuosta juoruamisesta neuvolantädeille. Saavatko he edes vaihtaa tietoja keskenään?? Hoitotädit saisivat keskittyä olennaiseen, ei siihen miten joku hoitaa päiväkotimatkansa.

Samaa mieltä.

Arkijärjen käyttö on sallittua ja joskus se voi merkitä sitä, että isokin lapsi kuskataan rattailla hoitoon. Ap puhui avauksessa muistaakseni muutamasta kerrasta talven aikana, joten tädit on kyllä ylireagoineet.

Meillä vietiin kiireen takia joskus lapset taksilla hoitoon, mutta siihen ei puututtu varmaan siksi, että kyseessä oli auokyyti. Jsokus taas vietiin naapurin ja omat lapset, tai naapuri vei meidän lapset kun oli kiire. Olisikohan meistä pitänyt tehdä lasu kun ei "reippaasti" kävellen (ja samalla laulaen?) hoidettu lapsiamme aamupimeällä ajoissa tarhaan?  :)

Tämähän nyt on taas niitä asioita missä pelkkä ap:n kertomus ei kerro juuri mitään.. Jos rattaiden käyttö on oikeasti satunnaista, kiireisimpien aamujen pelastus ja hauska erikoisuus viisivuotiaan muutoin aktiivisessa elämässä niin eihän sen pitäisi olla ongelma. 

Toisaalta on vaikea kuvitella että päiväkodilta oltaisiin neuvolaan yhteydessä satunnaisesta rattaiden käytöstä aamulla hoitoon tullessa, omassa työpaikassa ei olisi semmoiseen aikaa eikä resursseja. Siihen että otetaan yhteys neuvolaan vaaditaan ihan oikea huoli lapsen kehityksen haasteista. 

Yleisesti puhuen niin kyllä terveen viisivuotiaan paikka on jossain muualla kun rattaissa. Poikkeustilanteet on yksi asia mutta kyllä sitä reippaasti kulkemista oikeasti vaan pitää harjoitellakin. 

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus vaan täytyy laittaa kiire ja ajoissa ehtiminen reippailun edelle. Itse ärähtäisin hoitotädeille, enkä tykkäisi yhtään tuosta juoruamisesta neuvolantädeille. Saavatko he edes vaihtaa tietoja keskenään?? Hoitotädit saisivat keskittyä olennaiseen, ei siihen miten joku hoitaa päiväkotimatkansa.

Samaa mieltä.

Arkijärjen käyttö on sallittua ja joskus se voi merkitä sitä, että isokin lapsi kuskataan rattailla hoitoon. Ap puhui avauksessa muistaakseni muutamasta kerrasta talven aikana, joten tädit on kyllä ylireagoineet.

Meillä vietiin kiireen takia joskus lapset taksilla hoitoon, mutta siihen ei puututtu varmaan siksi, että kyseessä oli auokyyti. Jsokus taas vietiin naapurin ja omat lapset, tai naapuri vei meidän lapset kun oli kiire. Olisikohan meistä pitänyt tehdä lasu kun ei "reippaasti" kävellen (ja samalla laulaen?) hoidettu lapsiamme aamupimeällä ajoissa tarhaan?  :)

No ei tarvitse olla nero ymmärtääkseen että ap pikkuisen sievistelee rattaiden käyttöä.. Jos kyse oikeasti olisi muutamista kerroista syys- ja kevätkauden aikana (eli yhteensä maksimissaan kolme tai neljä kertaa, lähes vuoden aikana) niin tuskin siihen olisi edes kiinnitetty huomiota. Eipä sitä läheskään joka aamu edes ehdi (varsinkaan juuri tuona ruuhkaisimpana aikana eli aamupalan alkaessa) seuraamaan millä kukin päiväkotiin saapuu saati miettimään asiaa sen enempää. 

Eli joko se rattaiden käyttö on oikeasti säännöllisempää tai sitten se heijastelee lapsen liikunnallisuutta muutenkin ja siitä ollaan huolissaan, ap vain ignooraa sen oikean huolen ja tarttuu lillukanvarsiin joista ottaa nokkiinsa. 

Onhan luonnollista, että äiti loukkaantuu verisesti, jos hänen kasvatustapojaan arvostellaan kenen tahansa toimesta. Mutta kannattaa varmaan sitten ensishokin jälkeen miettiä, että olisiko siinä sitten kuitenkin jotain syytä, miksi niin sanottiin. Luultavasti ne autolla lapsensa tarhaan jättävät jatkavat sitten samalla autolla töihin, niin on outoa siihen verrata ja vaatia, että heidän pitäisi ensin viedä lapsi kävellen töihin kenties kauempaakin ja sitten kävellä kotiin hakemaan se auto, että pääsee töihin.

Luultavasti ammattilaiset ovat havainneet, että lapselle oikeasti tekisi hyvää se aamukävely, varsinkin kun sen organisoiminen ei vaatisi, kuin ehkä 10 minuuttia aikaisemmin herätystä äidille. Aluksihan voisi antaa lapsen kävellä vaikka puoli matkaa ja työntää rattaissa loput, kunnes ne rattaat voi jättää kokonaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurempi ongelma on sitten kun kyse on lapsesta josta huomaa että fyysisyys ja liikkuminen on muutenkin vähän heikkoa. Tällainen tapaus päiväkodistamme löytyy, poika on viisivuotias, menee syksyllä eskariin. On ollut koko ikänsä vähän kömpelö ja kankea. Äiti tuo pojan rattaissa ja rattaisiin kiipee myös päiväkodista lähtiessä viimeistään nurkan takana. Kunnan fysioterapeutti käy jumppaamassa poikaa kaksi kertaa kuukaudessa ja edistystä tapahtuu mutta hitaasti, suurimman edun poika saisi siitä kun saisi kotonakin liikkua normaalin viisivuotiaan tapaan eli juosta, hyppiä, kiipeillä, harjoitella pyörällä ajelua jne.

Hiukan vaikeaa uskoa että fysioterapiaa olisi vain sen takia että lapsi on kömpelö koska vanhemmat ei viitsi antaa lapsen harjoitella. Fysioterapiasta on yleensä apua siinä vaiheessa kun lapsella on joku vamma tai omńgelma joka kömpelyyttä aiheuttaa. Epäilen että kömpelyys parantuisi kävelylenkeillä.

Luulenpa myös, että vamman tai muun esim. motorisen vaikeuden vuoksi on käytössä rattaat, eikä toisinpäin, että kömpelyys johtuisi rattaiden käytöstä. Tosin rattaiden sijaan voisi tällöin ajatella pyörätuolin hankkimista, niin lapsi saisi itsekin kelata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurempi ongelma on sitten kun kyse on lapsesta josta huomaa että fyysisyys ja liikkuminen on muutenkin vähän heikkoa. Tällainen tapaus päiväkodistamme löytyy, poika on viisivuotias, menee syksyllä eskariin. On ollut koko ikänsä vähän kömpelö ja kankea. Äiti tuo pojan rattaissa ja rattaisiin kiipee myös päiväkodista lähtiessä viimeistään nurkan takana. Kunnan fysioterapeutti käy jumppaamassa poikaa kaksi kertaa kuukaudessa ja edistystä tapahtuu mutta hitaasti, suurimman edun poika saisi siitä kun saisi kotonakin liikkua normaalin viisivuotiaan tapaan eli juosta, hyppiä, kiipeillä, harjoitella pyörällä ajelua jne.

Hiukan vaikeaa uskoa että fysioterapiaa olisi vain sen takia että lapsi on kömpelö koska vanhemmat ei viitsi antaa lapsen harjoitella. Fysioterapiasta on yleensä apua siinä vaiheessa kun lapsella on joku vamma tai omńgelma joka kömpelyyttä aiheuttaa. Epäilen että kömpelyys parantuisi kävelylenkeillä.

Luulenpa myös, että vamman tai muun esim. motorisen vaikeuden vuoksi on käytössä rattaat, eikä toisinpäin, että kömpelyys johtuisi rattaiden käytöstä. Tosin rattaiden sijaan voisi tällöin ajatella pyörätuolin hankkimista, niin lapsi saisi itsekin kelata.

No luulo ei ole tiedon väärti. Puhuin lapsesta jonka varhaiskasvatukseen osallistun, kyllä minä tietäisin jos hänellä olisi jokin vamma tai sairaus. Täysin terve lapsi mutta liikunnallisesti harjaantumaton ja sinä tarjoaisit pyörätuolia? Just.. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan luonnollista, että äiti loukkaantuu verisesti, jos hänen kasvatustapojaan arvostellaan kenen tahansa toimesta. Mutta kannattaa varmaan sitten ensishokin jälkeen miettiä, että olisiko siinä sitten kuitenkin jotain syytä, miksi niin sanottiin. Luultavasti ne autolla lapsensa tarhaan jättävät jatkavat sitten samalla autolla töihin, niin on outoa siihen verrata ja vaatia, että heidän pitäisi ensin viedä lapsi kävellen töihin kenties kauempaakin ja sitten kävellä kotiin hakemaan se auto, että pääsee töihin.

Ei se ole outoa. Jos kyse on tosiaan aamukävelyn tarpeellisuudesta lapselle, on ihan sama millä aikuiset menevät töihin. Jos juuri sen yhden lapsen pitäisi kävellä, vaikka muiden on ihan ok istua autossa, huoli on kyllä perusteltava paremmin. Jos huoleksi sitten nimittää sen, että perhe ei herää tarpeeksi aikaisin, niin taas voi kysyä, että voisiko samaa edellyttää niiltä autoilevilta perheiltä, joiden matka kestää esimerkiksi 5 minuuttia 20 minuutin sijaan, kun se rattaissa istuva lapsi nyt jo väistämättä herää aiemmin kuin ne autolla tulevat. Että miksi juuri tämän lapsen aamun sujuvuutta pitäisi parantaa vielä aikaisemmalla heräämisellä, kun arkeen on löytynyt halpa helpotus rattaiden käytöstä. Jos taas huoli on se, tekeekö äiti lapsesta vauvan, kun kuljettaa sitä rattaissa, voi taas kysyä, että miksi rattaissa istuminen on olennaisesti nolompaa kuin istuminen turvaistuimessa tai edes korokkeella. Jos taas se on tosiaan sille lapselle noloa, aikuiset voisivat mennä ihan itseensä, ja miettiä mitä suustansa päästävät tai millaista kiusaamista muilta lapsilta sallivat. Ja jos ihan tosissaan huoli on se vain ja ainoastaan tämän lapsen liikkuminen, niin silloinkin voi kysyä, että paraneeko tilanne sillä, että se lapsi kävelee aamuväsymyksissään sen kilometrin juuri niinä hankalina aamuina, kun kiire on yllättänyt, vai pitäisikö puhua ihan oikeista asioista. Ja tässäkin voi sitten kysyä, että helpottaako, jos perhe hankkii auton, eikä kukaan enää näe mitään outoa lapsen aamukulkemisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me motkotetaan kun lähellä tarhaa asuvat vanhemmat tuovat 3-vuotiaita kärryillä. Tuon ikäinen lapsi jaksaa ihan hyvin kävellä.

3-vuotiaissakin on kyllä kovin erilaisia lapsia. Oma 3-vuotiaani on ainakin päiväkodin jälkeen kovin väsynyt ja kaivannut syliä. Joutuisin kantamaan lasta, jos en ota rattaita. Saattaa kyllä välillä nousta kävelemäänkin, mutta rattaita pidän varalla. Kaikkeen sitä pitää puuttuakin, suurin osa meidänkin päiväkotiin tuodaan omilla autoilla.

Sama homma. Vien ja tuon 3-vuotiaan kantorepulla. Siitä hoitajat ovat kommentoineet vain "Oi, pääsetkö sä sinne äitin selkään? Kivaa" tai "Tuo onkin tosi kätevän näköinen". Onni on mukavat hoitajat, ja aion tätä jatkaa niin kauan kuin tarve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos lapsi istuu pyörän tarakalla, onko se ok?

Eikö 5vuotias osaa jo pyöräillä omalla pyörällä? Yleensä jo ilman apupyöriä!!!

Mä ajoin mopolla tuossa iässä..:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, tän on pakko olla vitsi. Ethän ap ole tosissasi, ethän?!

Aika monet ainakin Helsingissä käyttää rattaita isoillekin lapsille ihan vain siksi, että pääsevät matkustamaan ilmaiseksi Hkl:n liikennevälineissä :). Eikö kukaan muu ole sitä huomannut?

M

Varsinkin matkoilla. Niin se bussikortti taskussa ei pistä silmään niin kuin ne rattaat. Meillä oli rattaat usein, koska ostokset oli helppo kuljettaa niissä. Bussikortti oli siltikin aina mukana.

Mikä on ettei perhe saa itse päättää mikä heille on helpointa? Itse vein lapsen rattailla aamulla ja kotimatkalla rattaissa oli käsilaukkuni ja lapsi käveli. Se oli meille kaikista kätevintä.

Nyt teininä lapsi on kilpairheilija joten hirveästi se ei kehitystä hidastanut. Meillä ne rattaat oli auton korvike. Niissä kulki jopa jouluisin kuusi torilta kotiin.