Onko ero oikea ratkaisu vai olenko vain itsekäs mulkku

Vierailija kirjoitti:

Ero ei ole maailmanloppu. Älä jää suhteeseen lastesi takia, hekään eivät nauti siitä, että kotona äyskitään ja tiuskitaan. Rakkaudeton suhde vanhempien välillä vaikuttaa siihen, millaisina he näkevät aikuisten väliset parisuhteet ja mitä pitävät normaalina - miten vaativat itseään aikuisina kohdeltavan.

Et ole mulkku. Olet vain väärässä paikassa.

Kyllä ap on mulkku, joka huijasi yli viisi vuotta vaimonsa elämästä. Olisi ollut itselleen rehellinen ja ei ollut ikinä lapsia hankkinut tai ollut edes parisuhteessa. Vaimo olisi voinut saada itseään arvostavan miehen ja lapset hänen kanssaan. Nyt päästät vaimon vapaaksi. Etkä voi syyttä mistään kuin itseäsi, ap.

Murtunu isä kirjoitti:

Kuulostat feministiltä. Yritin kertoa tunteistani vaimoa kohtaan. Toki koitan parhaani mukaan arvostaa häntä mutta rakkauden mentyä myös kunnioitus on hyvin vaikeaa.

Olisit jättänyt tämän kommentin kirjoittamatta, niin tarinan olisi voinut jopa uskoa. 

Kyllä "murtunut isä" on nyt haihtunut kuin pieru Saharaan. 

En vain pysty ymmärtämään tuota tapaa että seurustellaan nyt vaan jonkun kanssa parempaa odotellessa ja hups vaan ollaankin pallo jalassa.

Aikuisena joutuu ottamaan vastuun omista valinnoistaan. Tuohon tilanteeseen ei vain ajauduta vaan se on monen valinnan takana.

Näytä vaikka viestisi vaimolle jos et uskalla muuten tuntemuksistasi kertoa. Vaimo varmaan vetää johtopäätöksensä.

Vierailija kirjoitti:

En vain pysty ymmärtämään tuota tapaa että seurustellaan nyt vaan jonkun kanssa parempaa odotellessa ja hups vaan ollaankin pallo jalassa.

Aikuisena joutuu ottamaan vastuun omista valinnoistaan. Tuohon tilanteeseen ei vain ajauduta vaan se on monen valinnan takana.

Näytä vaikka viestisi vaimolle jos et uskalla muuten tuntemuksistasi kertoa. Vaimo varmaan vetää johtopäätöksensä.

Ehkä tuo onkin vaikea ymmärtää jos on normaaleita mahiksia kivaan ja itselle oikeasti mieluisaan kumppaniin, mutta jos saa siitä huonomman, koska ei kelpaa hyville, niin se tekee tuon, että ei pysty valitsemaan vaan. Ja yksinoleminen ei ole asia, joka sen ratkaisisi.

Vierailija kirjoitti:

Lasten takia suhteessa roikkuminen on silkkaa tyhmyyttä.

Tämä on kyllä tyhmintä mitä olen kuullut pitkään aikaa. Vaikka rakkaus olisikin mennyttä niin lasten etu täytyy olla numero YKSI maailmassa. Ei ketään toista voi alkaa inhoamaan niin paljon. Miksi vaimosi on niin kamala? Eihän hän edes tiedä aikomuksistasi. Lapsille kuuluu MOLEMMAT vanhemmat. Toisen menettäminen on todella kova isku. Vaikka saisitkin tapaamisoikeuden et ole enää kunnon isä.

Tasa-arvo kirjoitti:

"ero mahdollisimman nopeasti. älä tuhlaa vaimosi aikaa suhteeseen, missä hän ei saa rakkautta. mitä nopeammin eroat, sitä nopeammin vaimosi löytää uuden onnen. törkeintä on odottaa ja antaa ajan kulua, vaimon vanhentua, ettei hän edes enää kelpaa kenellekkään. osta vaimollesi uudet vaatteet, kuntosalikortti ja kannusta pitämään itsestänsä huolta. kannusta uuden elämän alkuun. ja älä ala itse säätämään mitään, ennen kuin vaimosi on löytänyt uuden."

Tä? Olenko vastuussa siis loppuelämäni vaimosta? Mitä hemmettiä tarkoitat? Vähättelet naisia. Tuo on törkeää. Ei voida olettaa että nainen (jota mies ei tue kaikin keinoin) syrjäytyy, lihoo, masentuu, jää yksin. Sun ajattelumallilla miehet ovat muureja jotka eivät voi tai saa romahtaa tai pyytää apua koska he ovat naisia varten suojelemassa ja tukemassa. Vitun femakot en kestä teitä. Tukekaa tasa-arvoa. Ihmistä. Ei naista.

Minustakin lainaamasi kommentti on pöyristyttävä. Ei sillä kyllä ole mitään tekemistä feminismin kanssa, päinvastoin: sehän esittää naisen elämän pääasioina ulkonäön ja parisuhteen.

Tilanteesi on ahdistava, ap, ja surullinen. Kirjoitit avauksessa, että vaimosi ja sinä vain jankkaatte ja kiistelette keskenänne kun olette puheissa. Tunnelma kotona on varmasti kireä ja siitä lapset kärsivät paljon enemmän kuin erosta. Se aiheuttaa heille aikuisina paljon enemmän haasteita kuin vanhempien avioero ikinä. Usko mua, olen erolapsi ja koska vanhempiemme aviolliitto oli hyvin onneton, ero oli parasta mitä saattoi perheellemme tapahtua. Eron jälkeen ilmapiiri kotona muuttuu, tunteet normalisoituvat ja leppyvät, eikä lasten tarvitse olla koko ajan varuillaan ja vahtia vanhempiensa tunteita ja yrittää tulkita niitä. 

On omituista miten monet kommentoijat pitävät uutta parisuhdetta liki itsestäänselvyytenä eron jälkeen. Eiköhän ensin eronneiden kannata mennä itseensä ja selvittää eron syitä, niin ettei raahaa niitä samoja piirteitä ja tapoja uuteen suhteeseen, joka sitten epäonnistuu sekin. Ja kannattaa myös miettiä millaisen parisuhteen haluaa ja haluaako ylipäätään. Ja mitä muuta elämältä haluaa. Sinun vaimosihan on nyt ollut monta vuotta kotona ja sehän on aika ahdasta elämää. Kun olin kotona lasten kanssa tunsin välillä ihan fyysisesti, että aivoni surkastuvat! 

Sinun pitää kyllä puhua vaimosi kanssa, se on ainoa mahdollinen alku tilanteen muuttamiselle. Koska tunteesi ovat sellaiset kuin ovat ja välinne kireät ehdotan, että menette pariterapiaan. Omin päin kotona koko selvittely voi mennä pelkäksi riitelyksi (ja lapset kärsivät). 

Kysyit avauksen lopussa suunnilleen, että onko mahdollista rakastua kumppaniin uudestaan tai jopa ensimmäistä kertaa (kirjoitit, että et ehkä ole koskaan "oikeasti" rakastanut vaimoasi, vaan vain luisuit suhteeseen). On mahdollista, enkä usko että se edes on kovin harvinaistakaan. Keskellä tylsää ja ankeaa arkea tapahtuu jotakin ja kumppanin näkee uudessa valossa ja uudesta kulmasta ja tajuaa, miten kiva hän on. 

No kyllä ap oman luonteensa paljasti tuolla "kuulostat feministiltä"-marinalla. Nähtävästi hänellä on lokero ihmisille, jotka eivät jostain syystä nyt miellytä, ovat eri mieltä, tms. ja vaimo on nyt lokerossa kamalat.

Ja sehän oikeuttaa olemaan arvostamatta omien lasten äitiä.

Aviero on pitäisi aina olla viimeinen asia. Menkää parisuhdeterapiaan. Ei lapsille ole hyvästä että ydinperhe hajoaa. Rakkauden voi saada koska noin pitkässä suhteessa se on tahdon asia ja vaati sinulta töitä. Sinun täytyy alkaa näkemään vaimosi eritavalla. Pienin askelin. Eti mukava piirre mistä tykkäät ja keskity siihen. Kerro se vaimollesi jne. Terapeuteilta saat loistavia neuvoja joilla saat kunnioituksesi takaisin sekä rakkautesi jos itse vilpityömästi sitä haluat. Lapset tulee murtaan. Anna heille mahdollisuus onnelliseen perheeseen.

Me kumppanini kanssa löysimme kadotetun rakkauden mikä oli muuttunut kritisoinniksi ja toisen vikoihiin katsomiseksi uudestaan. Riideltiin joka päivä. Monia tunteja välillä. Lopulta ei ollut muutavaihtoehtoa kun korjata. Koska meille avioliitto on ikuinen ja siitä ei lähdetä niin kuin alttarilla luvattiin aikoinaan. Muutos oli pitkä ja kivuliaskin prosessi. Olidi halunnut vaan että toinen muuttuu mutta kyllä molempie pitää yhtälailla. Molemmat käänsimme katseemme itsestänme pois ja aloimme korjailla omia asenteitamme ja päätettiin olla näkemättä toisen vikoja koska niitä jokaisessa on. Jätettiin sellainen turha negatiivinen ja katkeruuden värittämä kuva toisesta pois. Keskityttiin vaalimaan toisen parhaita puolia. Rakkaus löyty, intohimo ja ystävyys takaisin. Nyt olemma taas vahvempia kuin koskaan ja entistä rikkaampia uusille opituilla työkaluilla avioliitossamme. Yhteen kuuluvuuden tunne kasvaa kun voittaa yhdessä vaikeudet.

Niin ja minulle kävi niin kun tiesin, että mieheni näkee minut kamalana akkana ni ei minulla ollut muuta syytä käyttäytyä kun niin. Se tieto imu itsestä kaikko halut mielytyää miestä tai olla hänelle mukava tai yhtään mitään. Vaan mahdolöisimman vastenmielinen. Mieheni ei siis kertonut vasn päättelin itse etyei hän rakasta ja pidä minua enään ihanana naisena.

Onneksi nuo ajat ovat takana. Nykyää en mieheltäni muuta kuulekkaan kun kehuja ja siitä kuinka ihana olena ja kuinka paljon hän rakastaa. Kyllä sitä käyttäytyykin ja laittaa aina parastaan oman miehen kanssa ihan kaikessa. Ulkonäöstä aloin huolehtia taas, pedissä muutuin vapaaksi ja himokkaaksi, olen aina flirttaileva ja hyväntuulinen ja kunnioitan miestäni miehenä ja osoitan sen sekä rakkauteni päivittäin.

Mikään ei ole parempaa kun työstää oma avioliitto ja saada se kukoistamaan uudestaan.

Ne ongelmat mitä itselläsi on tulee seuraamaan sinua seuraavaan suhteeseen ja taas luultavasti pidemmän päälle koet naisen kamalana ja kierre jatkuu niin kauan kun työstät omat juttusi ja mietit mistä ne on tullut. Ajattelet varmasti että syy ja kaikki vika on vain vaimossasi mutta ikinä asiat ei ole niin mustavalkosia.

Täällä joku väitti ettei kolmas osa puoli voi tulla väliin jos suhteessa kaikki hyvin. Hahaha ;D Kyllä voi. Onhan niitä jotka haluaa suhteen ja rakastaa kumppaniaan mutteivat voi olla pettämättä. Itse pettäjätki on niitä tarinoita kertonut. Ei oo kuule niin yksin kertasta. Voiku oliski. Joillakin varmasti huono suhde ajaa siihen. Mutta osa ihmisistä on kykenemättömiä olemaan pettämättä. Valitettavasti.

Ja pettäminen on aina yksin pettäjän vastuulla. Itse on päättänyt niin tehdä. Oli suhde hyvä tai huono. Sillä ei saa olla mitään tekemistä pettämisen kanssa. Fiksu ihminen jättää ja sitten pettää. Siat pettää ja joutuu jätetyiksi.

Kylläpä tämä ketju muuttui ihmeelliseksi vänkäämiseksi asioista, jotka eivät juuri liity alkuperäiseen postaukseen. Ap:lta olisi kaivannut tähän ketjuun edes jonkinlaisen loppukaneetin, mutta taisi mielenkiinto hiipua hänelläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Miehille ei tunnetusti seksi tarkoita edes sitä että pitäisi naisesta, ja ups sitten se tuleekin raskaaksi kun senhän piti hoitaa ehkäisy. Joo paha juttu..

Missä vaiheessa se vaimo nyt rumaksi ja kaikin puolin epätyypiksi muuttui? Lapsien saanti ehkäpä?

Kuulostaa siltä, että AP:n ja vaimonsa suurin yhdistävä tekijä oli seksi, ja tärkein syy miksi suhteessa oltiin. Suhteessa tuskin missään vaiheessa on ollut mitään lujaa emotionaalista sidettä ja luontaista kemiaa luonteiden kohtaamisen muodossa.

Sitten kun seksuaalinen vetovoima ja seksi suhteesta katosi, ei ollut enää mitään jäljellä koska se oli alun perinkin ainut asia mikä suhdetta piti kasassa ja mikä suhteessa oli tärkeää.

AP:lle sanon, että älä pelkää erota. Kylmä ja rakkaudeton pakotettu suhde luultavasti vaikuttaa lapsiin ja heidän emotionaaliseen kehitykseensä pitkällä tähtäimellä pahemmin kuin mitä se ero vaikuttaisi. Olet kuitenkin hyvä isä ja haluat olla heidän elämässään täysillä mukana.

Erikoinen ketju. Ensin ap saa hyvinkin päteviä neuvoja monelta eri kantilta, mutta kun todellisia tarkoitusperiä aletaan tivaamaan niin suunsa pysyykin kiinni kuin sammakon pimppi.

Seuraavaksi paikalle lehahtaa joku aspergerinen palstajankkaaja, joka alkaa kiistellä tasan yhden kommentoijan kanssa... niin mistä? Siitä, että ko. kommentoija oli sitoutunut kumppaniinsa ja odotti tältä samaa? Vai mistä? Ei vieläkään auennut, että miksi kommentoija oli väärässä ja minkä suhteen.

Loppupäästä kommentit ovatkin onelinereitä ja vanhan toistoa, eikä ap:tä näy enää missään. Jännästi loppui mielenkiinto, kun olisi omia vaikuttimia pitänyt enemmän avata.

Palstakiusaajat ja trollit vain keksi keskustelun. Niitä on useita palstalla.

Aapeeee kirjoitti:

Pidän itseäni syyllisenä tilanteeseen. Vaikkei se mitään hyödyntäkään. Tilanne on mikä on. Syyllisen hakeminen on sivuseikka. Haluaisin että tilanteemme etenisi lasten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. En halua tietenkään että eroaisimme riidoissa. Hienoa että täältä saa tukea ja näkökulmia asioihin. Parin kaverin kanssa olen keskustellut tästä mutta kiinnostaa myös naisten näkökulmat. Ei ole ketään niin läheistä naisystävää että voisin keskustella näistä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Mä erosin vaan ja ainoastaan siitä syystä kun totesin etten enää rakasta ja halua miestäni. Meillä oli kolme pientä lasta. Miehessä ei ollut sinänsä mitään vikaa, päinvastoin, hän on mahtava tyyppi. Kaverina. Tällä hetkellä olemme molemmat uusissa parisuhteissa ja tulemme loistavasti toimeen keskenämme kaikki neljä. Olemme jopa monesti istuneet iltaa yhdessä, ilman pienintäkään mustasukkaisuutta kenenkään osalta. Lapset voivat hyvin, kun me vanhemmat osaamme hoitaa asiat sovussa. Tottakai ero oli aluksi eksälleni shokki. Hän olisi halunnut jatkaa liittoa, mutta ymmärsi asian laidan kun keskusteltiin kunnolla. Joskus ero on paras vaihtoehto.

Ei voi ymmärtää. Onko nää parit olleet yhdessä vaan lastenteon takia, vai onko nää perheensä jättäneiden puolustuspuheita (miesten jotka kirjoittaa muka naisena). Vain harvoin tuollainen tunne tai tunteettomuus on molemmilla yhtä aikaa. 

Ei erota saa

Ei itkeä saa

Tonttu voi tulla ikkunan taa ..

Jouluiukki matkaan jo kääy

Vierailija kirjoitti:

Aapeeee kirjoitti:

Pidän itseäni syyllisenä tilanteeseen. Vaikkei se mitään hyödyntäkään. Tilanne on mikä on. Syyllisen hakeminen on sivuseikka. Haluaisin että tilanteemme etenisi lasten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. En halua tietenkään että eroaisimme riidoissa. Hienoa että täältä saa tukea ja näkökulmia asioihin. Parin kaverin kanssa olen keskustellut tästä mutta kiinnostaa myös naisten näkökulmat. Ei ole ketään niin läheistä naisystävää että voisin keskustella näistä.

Up

Millainen sun tarina on sä joka uppasit?

Suurin osa suomalaisista miehistä on jäänyt naiseensa kiinni kun panetti ja nainen paksuksi. Siitä sitten vihille jne. jne.

Ap, et todellakaan ole yksin ongelmasi kanssa.