Lue keskustelun säännöt.
Onko ero oikea ratkaisu vai olenko vain itsekäs mulkku
Murtunut isä
13.04.2017 |
Ollaan oltu vaimoni kanssa naimisissa viisi vuotta. Meillä on kaksi lasta 2 ja 4 vuotiaat. Minulla ei ole tunteita vaimoani kohtaan. Olen jo pitkään kipuillut asian kanssa. Olen naimisiin menon jälkeen melkein alusta asti välillä miettinyt tätä asiaa. Kokoajan tietysti enemmän. Ennen ensimmäistä lastamme jo tunsin välillä etten kykene rakastamaan vaimoa niinkuin hän minua. Toinen lapsi olikin sitten vahinko. En olisi halunnut toista lasta tunteitteni takia. Jälkeenpäin ajateltuna on kyllä hieno asia että lapsilla on toisensa. He viihtyvät yhdessä ja tukevat toinen toistaan niinkuin ystävykset konsanaan. Vaikka välillä on tietysti riitojakin. Aiemmin ajattelin että tunteiden heittely ja rakkauden puute johtuu mielialastani. Minulla on ollut masennusta. Sittemmin olen tajunnut että tunteeni vaimoa kohtaan ja niiden miettiminen on yksi syy masennukseen. Rakastan lapsiani valtavasti. Haluaisin olla heidän tukena ja turvana läpi elämän. Heidän takiaan en hirveästi uskalla avata tunteitani vaimolle. Kyllä hän tietää ettei rakkaus ole vakaalla pohjalla muttei kai sentään usko että mietin eroa.
Tiedän että vastaavia tapauksia on lukemattomia. Onko ikinä mahdollista, että joskus rakastuisin vaimooni. Tuohon kamalaan ja silmissäni epäviehättävään naiseen. Onko mahdollista että eron takia lapset selviäisivät suht vähillä vahingoilla. Toinen lapsista on hyvin herkkä ja reagoi tunteisiin voimakkasti jne. Säälittää heidän puolestaan kun edes mietin tällaista. En halua että lapseni saavat vaikutteita meidän huonosta suhteesta. Emme halaile, pussaile, emme osoita rakkautta millään lailla. Tiuskimme ja jankkaamme jatkuvasti. Kannattaako pariterapia? Kannattaako ero? Onko mahdollinen uusi suhde samanlainen? Olenko mulkvkvisti? Miksi olen helvetti soikoon ajautunut tähän tilanteeseen?
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle jota naiviiuteni ärsyttää, jännä juttu että mieheni käytti juuri tuota samaa kysymystä. Miten se enää hänen ongelmansa on, jos en pysty diilaamaan eron kanssa. Se on totta. Jälkikasvun kannalta ajatellen toki olisi parempi jos molemmat vanhemmat pysyisivät järjissään eron ajan. Ettei lapsen tai lasten tarvitse todistaa minkäänlaista romahtamista. Varsinkin kun kuviossa mukana pieniä lapsia.
Jos sen voi välttää tai edes jotenkin lieventää sitä, niin kannattaisi puhua kumppanille eikä valmistella elämäänsä uusiksi toisen selän takana ja sitten käydä ovella huutamassa että meen nyt moi ja hei muuten, kerää ittes.
En minä ole mitenkään erityisen hyvä ihminen, en ole mielestäni niin väittänytkään. Minä elin siinä uskossa että yhdessä ollaan, minulle ei ollut muita vaihtoehtoja. Yllätyksenä tuli että toisella oli.
En anna periksi kovin helpolla ja luulin olevani yhdessä toisen samanlaisen kanssa, mutta olin väärässä. Tai ehkä oikeassa, hän vain suuntaa sen periksiantamattomuutensa johonkin muuhun kuin minä. Syytätkö sinä nyt minua siitä että uskon elämänmittaisiin liittoihin?
Koville ottaa minulle tuo sun pahansuopaisuutesi. Onneksi en ole tehnyt sulle mitään pahaa, niin ei tarvitse ajatella että sillä on mitään tekemistä mun kanssa.
Niin no totta, mutta yhtä hyvin voisi sanoa, että jos miehen vastuulla olisi ollut valmistella sinua eroon lasten takia, niin lasten takia olisit voinut tulla pohtineeksi senkin vaihtoehdon liittonne tiimoilta. Eihän se sitä tarkoita, että aikoo erota. Mikä hyvä malli sekään lapsille on, että avioliitossa kaikki on vain siedettävä? Mikset annan heille mallia, jossa elämässä vapautuu energiaa vähän älykkäämpään toimintaan?
Olet oikeassa. Tein virheen kun luulin että toiselle loppuelämä yhdessä tarkoittaa samaa kuin minullekin. Jos minä aion olla loppuelämän yhdessä, en tee varasuunnitelmia. Olisi pitänyt varmistaa puhummeko samaa kieltä.
En puhunut varasuunnitelmien teosta, vaan sen yksinkertaisen asian tajuamisesta, että tuollaistakin sattuu, ja toisekseen ei avioliitto tarkoita vapaata korttia kellekään perseillä miten haluaa ja sinä vain siedät, koska kerran menit naimisiin. Sitähän opetit lapsillesi asenteellasi, ettei ole tullut edes mieleen eron mahdollisuus, vaikka olisikin epätodennäköinen sinun puoleltasi.
Täällä on nyt joku einstein kommentoimassa näitä juttuja. WT kirjoitustyylistään päätellen.
No, ei kukaan tuollaista kuivakkaa ämmää halua edes panna. Sinuun verrattuna olen mielelläni wt :D
Tasokasta kommentointia! Tässä juurikin oli panemisesta kysymys!
No jos mies haluaisi panna sinua kiihkeästi niin varmaan olisi muukin suhteenne kunnossa. Ja nythän sun täytyy etsiä uusi kumppani ja houkutteletko miehen tosiaan suhteeseen kirjahyllysi laajuudella tai ruualla?
Vai houkutteletko miehen olemalla kätevä ja ehtivä emäntä ja sitten ihmettelet, kun suhteessa kaikki työt jää sulle?
Näitä kaikkia: kirjahylly oli laaja, ruuanlaittotaidot kunnossa, olin ehtivä emäntä mutta myös panimme kiihkeästi ja paljon.
Toi ehtivä emäntä -kohta on petollinen, ellei tarkista miehen vastuullisuutta, mies tietenkin valitsee sinut, ettei tartte sitten itse tehdä niin paljon.
Mistä ihmeen vastuullisuuden tarkistamisesta täällä oikein puhutaan? Miten sen muka voisi tarkistaa? mitä ihmettä nyt taas. Usean vuoden seurustelun aikana jos ei mitään ilmene, miten ihmeessä voi nähdä kristallipallosta tulevaisuuteen, että sitten mies kyllästyykin ja hankkii uuden naisen?
No siis jo suhteen aikana kannattaa kovistella mieheltä, että "jos menemme naimisiin, niin kun suhteeseen tulee vaikeuksia, niin sä Pertti lähdet mun kanssa sitten terapiaan ja hoidat kans ittees vaikka terapiassa tarvittaessa, kasvat ja kehityt, ja mitään misukoita ei sitten ruveta panemaan ja suhde tulee olemaan vankila, jossa kasvetaan". Jos mies ei hätkähdä, hän on vastuullinen mies. (Ja huumorintajuinen).
Näin olen perttini kanssa toiminutkin ja olemme olleet pertin kanssa samaa mieltä suhteen sitoutumisen laadusta, kunnes...
...et sietänyt pertin kapinointia ja vaadit ainakin imuroimaan, joo joo, naiset. Onneksi naisena mun kumppani on mies.
Naurattaa tämä jankkaaminen jo hieman. Kerroit, että oma miehesi tekee kaikki kotityöt. Miksi en oleta kuitenkaan, että olet häntä vaatinut tekemään ne? Voisiko olla, että mieheni sentään imuroi ilman vaatimuksia? Sitä tarina ei kerro, en jaksa näitä lillukanvarsia.
En ole vaatinut. Jos mies ei tekisi mitään, voisi olettaa, että hänelläkin on kriisi. Tuskin kykenisin tukemaan, kun minullakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IT-työläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IT-työläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IT-työläinen kirjoitti:
Hei Haloo huutelijat!
Ensinnäkin, jos avioliitossa menee paskasti niin tottakai naapurin Pirjokin jopa näyttää kiinnostavammalta. Eri asia toki jos on jo romanssintynkää jonkun kanssa vireillä mutta lähinnä ihmettelisin jos noin paskassa tilanteessa ei olisi edes kiinnostusta ulkopuolisiin. En pidä toki millään lailla moraalisena sitä että ensimmäisen vastoinkäymisen aikana lähdetään lipettiin etsimään uutta seuraa mutta itse en mitenkään tulkinnut AP:n viestejä näin.
Toiseksi, kuka päivystää AV:lla kokonaista vapaapäivää odottaen että saa salamannopeasti vastata jokaiseen kysymykseen? En minä ainakaan. Jos postaan jotain, käyn ehkä pari kertaa päivän aikana katsomassa ketjua, ja silloinkin ainoastaan ellei ole muuta ohjelmaa kuten sukuloimista tai remonttipuuhia tiedossa.
Tämähän ei toki ole huutelua millään lailla! Ja nyt en sitten tähän odota vastausta kuin vasta sädekehämäisen ajan kuluttua, eli oikeaoppisen muutaman tunnin kuluttua.
AP:llä menee paskasti, koska ei ole tehnyt rakkauden tekoja kyllästyttyään mulkkumaisesti (hänen käyttämä terminsä) perhe-elämään. Sitten on jo uusi nainen katsottuna. Ja nyt keksii syitä vaimosta. Tää on niin nähty. Voi hyvää päivää miehiä.
Onko sinun helpompi samaistua ko. vaimoon kuin mieheen? Varmasti kuvailemasi tilanne on nähty useasti muttei se tarkoita että tässä olisi kyse samasta. Suhteita ja kuvioita on niin monenlaisia. Sanoisin ettei perus pettäjä/luovuttajamies tulisi tänne pohtimaan tilannettaan avoimesti vaan tässä on kyse jostain muusta. Toki voin olla väärässä mutta täysin turhaa on tuomita ihminen ennen kuin hän on edes ehtinyt vastaamaan kysymyksiin!
En pidä siitä lynkkaustyylistä jota tällä foorumilla paljon näkee: päätetään itse sokkona joku selitys tilanteeseen ja pysyttäydytään siinä. Tutkitaan ensin, hutkitaan vasta sitten, jooko?
Ei ole lynkattu ketään, vaan esitetty uusia näkökulmia - osa kriittisestikin. Ehkä myös päivitelty, mutta se pitää kestää, jos on perheen hajottamista internetpalstalla pohtimassa. Tuossa yllä on yksi rakentava vastaus, jonka allekirjoitan: rakastumisentunteen voisi laittaa hyllylle ja elää perhe-elämää toinen toista tukien muutaman hetken.
Minä olen kanssasi eri mieltä: pettäjämies voisi hyvinkin tulla tänne hakemaan oikeutusta negatiivisiin tunteisiinsa perhe-elämästä. Moni on jo "neuvonutkin", että ei kannata jäädä huonoon suhteeseen. AP jätti vain kertomatta, että on jo uusi katsottuna. Jos ei ole, hän kiistänee asian, kunhan ehtii.
Ole ihmeessä eri mieltä, se on täysin oikeutettua. Sinä et henkilökohtaisesti olekaan ehkä lynkannut tai haukkunut ketään. Se ei poista sitä faktaa että tässä keskustelussa on monia jotka sen ovat tehnyt. Kriittinen keskustelu on ihan jees mutta en pidä siitä että leimataan henkilö oman mututuntuman pohjalta. Keskustelu on muutenkin parasta silloin kun ihmisillä on eri mielipiteitä ja erilaisia näkökantoja - kunhan ne esitetään sivistyneesti.
Itse olen tulehtuneesta kodista jossa riideltiin paljon. Tästä syystä en kannata suhteeseen jäämistä mikäli se tarkoittaa jatkuvaa riitelyä ja erimielisyyksiä. Toki, pariterapia voisi toimia tässäkin tapauksessa, jolloin tulevaisuutta ei lyödä lukkoon välittömästi toisen osapuolen fiilisten pohjalta vaan käydään läpi molempien tuntemuksia.
Pitkissä suhteissa valitettavasti tulee aikoja, jolloin saattaa olla tulehtunutta ja riidellään. Sitten tulee aikoja, kun niistä on päästy yli. Pikatäsmäratkaisut ovat tätä päivää: vaikea vaihe ja heti ero.
Mutta jos tarve eroon on vain sitä, että ihmiselle tulee ongelmia itsensä kanssa, niin jos näkee, ettei pysty niihin saamaan apua, vaan ne ovat juuri se liiton este, niin miksi jäädä liittoon kärsimään?
Koska liittoon liittyy myös se vaimo ja lapset. Epäitsekkyys on tänäpäivänä harvinaista.
Haloo, huhuu, luitko ollenkaan, mitä kirjoitin? "Jos --- ihmiselle tulee ongelmia itsensä kanssa, niin jos näkee, ettei pysty niihin saamaan apua". Eli pahoinvoivana pitäisi siihen jäädä sun ja lastn vuoksi? Mitä rakkautta tuollainen on, pelkkää itsekkyyttä.
No itse asiassa virkerakenteesi oli niin sekava ja viittaussuhteet niin pielessä, että jouduinkin lukemaan tekstisi muutaman kerran ja tihrustaa sieltä asiaasi. Mutta kyllä, olen sitä mieltä, että pahoinvointia tulee hyvinkin vuosien aikana jollekin perheen jäsenistä väistämättä, eikä siltikään pidä lähteä ja rikkoa kaikkien elämää, ennen kuin on etsinyt ratkaisuja, hankkinut ulkopuolista apua, katsonut peiliin ja todella yrittänyt. Sitä on sitoutuminen ja vastuu. Kun on perhe, ei vastuu ole enää vain itsestä.
Ja aika säälittävää, mikäli ET kertonut sille toiselle, että sun on btw. oltava tällainen, että sä kuvittelit saaneesi sen kaiken, hauskan, valloittavan, sua rakastavan JA vastuullisen puolison. Ei sun tasosi nyt ehkä ookaan that good, mutta, ei tullut mieleen?
Totaa...yritän nyt taas tästä kirjoituksestasi saada selkoa. Minun tasoni on all good ja ottajia olisi kyllä. En vain ole sellainen, joka tarttuisi heti uusiin suhteisiin kun tulee hankalaa.
No tasosi ei selkeästi ollut all good, koska sait noin huonon miehen. Turha olettaa kokeilemalla niiden muiden olleen sen vastuullisempia kanssasi. Ja miten tasotonta sitten valita väärin, jos joku olisikin ollu. Eli kun ei laske etukäteen tasovaatimuksiinsa miehen vastuullisuutta, vaan vain olettaa saavansa miehen, joka on vastuullinen, voi toki valita paljon suuremmasta joukosta miehiä, ja samalla vielä kuvitella tasonsa noinkin hyväksi (hah) ja että oli monta ottajaa. Osa naisista ei olisi laskenut miestäsi ottajaksi, koska olisi tarkistanut vastuullisuuden ja todennut, ettei sitä ole.
Jos sinulla olisi kokemusta pitkästä suhteesta, ymmärtäisit, miten ihminen muuttuu vuosien aikana. Rakkaus muuttaa muotoaan ja parikymppisenä solmittu suhde on kovin erilainen kuin mitä se kolmekymppisenä on. Mies oli vastuullinen suhteen ensimmäisinä vuosina ja perhe-elämästä vetäytymiseen syynä oli toinen nainen. En kuvittele, että minulla olisi ottajia, vaan joudun torjumaan yhteydenottoja aina välillä ihan oikeassa elämässäkin. Mutta en pidä sitä minään ihmeellisenä, niinkin parisuhteessa eläville välillä käy, että joku kiinnostuu. Eri asia sitten on, miten tilanteessa toimii. Mieheni ei torjunut sivusuhteen mahdollisuutta. Tätä en olisi mitenkään voinut vuosia sitten hänestä ennustaa.
No, tänä vuonna tulee 11. vuosi täyteen mutta sinä kiellät oman osuutesi väittämällä, että eron syy oli muka joku kolmas. Ei teidän väliin ketään tule, jos TEILLÄ on suhde kunnossa. Lisäksi saatat ehkä puhua omasta puolestasi rakkaudesta, osa ehkä huomaa vuosien varrella, että se, mitä luuli rakkaudeksi olikin jotain aivan muuta. Sinä vain kuvittelet, ettei niin voisi käydä ja sitten vaadit toista olemaan rakkaudetta?
Uskomattoman onnekas olet sitten, jos suhteenne todella on säilynyt 11 vuotta muuttumattomana tai järkkymättömänä! Onko teillä lapsia?
On lapsia, ja en ole onnekas, vaan valitsin mieheni viisaammin, kuin sinun miehesi sinut. Mun mies on yksin tehnyt valittamatta kaikki kotityöt mun kriiseillessä, ja tukenut vain mua.
Sitten kelpaakin kommentoida toisten kriiseihin! Hyvä juttu!
Käsittääkseni se kriisi oli kylläkin miehillänne?
Perheessä yhden kriisi koskettaa jokaista jäsentä.
Niin no ja tässä on ilmeisesti vaadittu siltä kriisissä olevalta käytöstä niin kuin mitään ongelmia ei olisikaan.
Ei ole. Lue viestit ja ymmärrä ne. Kriisissä olevan tulisi hakea apua, katsoa peiliin, yrittää parantaa suhdetta tai mitä ikinä ongelma vaatiikaan. Perheen jättäminen ja uuteen elämään vaihtaminen ei ratkaise mitään, vaan ne samat ongelmat seuraavat ennen pitkään mukana, niin kauan kuin mies itse käsittelee oman pahan olonsa. Jokaiseen suhteeseen laskeutuu arki. On vaarallista aina silloin hakeutua uuteen ja uuteen suhteeseen.
Mulla kriisiin kuuluu se, että kapinoin niin etten tee kotitöitä. Sietäisit sitten sen, kunhan moes menee terapiaan ja se edistyy?
Ilmeisesti pitäisi sitten sietää myös sitä toista naistakin?
Mä en loukkaavuidessa vertais kotitöiden tekemättömyyttä vieraan naisen panemiseen tai suhteeseen vieraan naisen kanssa kuitenkaan.
Sä et lue näitä viestejä kunnolla. Täällä on ainakin kolme tarinaa, joissa naiset kertoo, että miehen vetäytyminen kotitöistä vuosien suhteen ja perheen perustamisen jälkeen paljastui toiseksi naiseksi, joka oli katsottu valmiiksi, eikä oma perhe täten enää kiinnostellut.
No en olisi enää kiinnostunut sellaisesta miehestä. Miksi ihmeessä olisin? Se, että joku on lasteni isä ei mitenkään takaa, että olen tehnyt huippuvalinnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle jota naiviiuteni ärsyttää, jännä juttu että mieheni käytti juuri tuota samaa kysymystä. Miten se enää hänen ongelmansa on, jos en pysty diilaamaan eron kanssa. Se on totta. Jälkikasvun kannalta ajatellen toki olisi parempi jos molemmat vanhemmat pysyisivät järjissään eron ajan. Ettei lapsen tai lasten tarvitse todistaa minkäänlaista romahtamista. Varsinkin kun kuviossa mukana pieniä lapsia.
Jos sen voi välttää tai edes jotenkin lieventää sitä, niin kannattaisi puhua kumppanille eikä valmistella elämäänsä uusiksi toisen selän takana ja sitten käydä ovella huutamassa että meen nyt moi ja hei muuten, kerää ittes.
En minä ole mitenkään erityisen hyvä ihminen, en ole mielestäni niin väittänytkään. Minä elin siinä uskossa että yhdessä ollaan, minulle ei ollut muita vaihtoehtoja. Yllätyksenä tuli että toisella oli.
En anna periksi kovin helpolla ja luulin olevani yhdessä toisen samanlaisen kanssa, mutta olin väärässä. Tai ehkä oikeassa, hän vain suuntaa sen periksiantamattomuutensa johonkin muuhun kuin minä. Syytätkö sinä nyt minua siitä että uskon elämänmittaisiin liittoihin?
Koville ottaa minulle tuo sun pahansuopaisuutesi. Onneksi en ole tehnyt sulle mitään pahaa, niin ei tarvitse ajatella että sillä on mitään tekemistä mun kanssa.
Niin no totta, mutta yhtä hyvin voisi sanoa, että jos miehen vastuulla olisi ollut valmistella sinua eroon lasten takia, niin lasten takia olisit voinut tulla pohtineeksi senkin vaihtoehdon liittonne tiimoilta. Eihän se sitä tarkoita, että aikoo erota. Mikä hyvä malli sekään lapsille on, että avioliitossa kaikki on vain siedettävä? Mikset annan heille mallia, jossa elämässä vapautuu energiaa vähän älykkäämpään toimintaan?
Olet oikeassa. Tein virheen kun luulin että toiselle loppuelämä yhdessä tarkoittaa samaa kuin minullekin. Jos minä aion olla loppuelämän yhdessä, en tee varasuunnitelmia. Olisi pitänyt varmistaa puhummeko samaa kieltä.
En puhunut varasuunnitelmien teosta, vaan sen yksinkertaisen asian tajuamisesta, että tuollaistakin sattuu, ja toisekseen ei avioliitto tarkoita vapaata korttia kellekään perseillä miten haluaa ja sinä vain siedät, koska kerran menit naimisiin. Sitähän opetit lapsillesi asenteellasi, ettei ole tullut edes mieleen eron mahdollisuus, vaikka olisikin epätodennäköinen sinun puoleltasi.
Täällä on nyt joku einstein kommentoimassa näitä juttuja. WT kirjoitustyylistään päätellen.
No, ei kukaan tuollaista kuivakkaa ämmää halua edes panna. Sinuun verrattuna olen mielelläni wt :D
Tasokasta kommentointia! Tässä juurikin oli panemisesta kysymys!
No jos mies haluaisi panna sinua kiihkeästi niin varmaan olisi muukin suhteenne kunnossa. Ja nythän sun täytyy etsiä uusi kumppani ja houkutteletko miehen tosiaan suhteeseen kirjahyllysi laajuudella tai ruualla?
Vai houkutteletko miehen olemalla kätevä ja ehtivä emäntä ja sitten ihmettelet, kun suhteessa kaikki työt jää sulle?
Näitä kaikkia: kirjahylly oli laaja, ruuanlaittotaidot kunnossa, olin ehtivä emäntä mutta myös panimme kiihkeästi ja paljon.
Toi ehtivä emäntä -kohta on petollinen, ellei tarkista miehen vastuullisuutta, mies tietenkin valitsee sinut, ettei tartte sitten itse tehdä niin paljon.
Mistä ihmeen vastuullisuuden tarkistamisesta täällä oikein puhutaan? Miten sen muka voisi tarkistaa? mitä ihmettä nyt taas. Usean vuoden seurustelun aikana jos ei mitään ilmene, miten ihmeessä voi nähdä kristallipallosta tulevaisuuteen, että sitten mies kyllästyykin ja hankkii uuden naisen?
No siis jo suhteen aikana kannattaa kovistella mieheltä, että "jos menemme naimisiin, niin kun suhteeseen tulee vaikeuksia, niin sä Pertti lähdet mun kanssa sitten terapiaan ja hoidat kans ittees vaikka terapiassa tarvittaessa, kasvat ja kehityt, ja mitään misukoita ei sitten ruveta panemaan ja suhde tulee olemaan vankila, jossa kasvetaan". Jos mies ei hätkähdä, hän on vastuullinen mies. (Ja huumorintajuinen).
Näin olen perttini kanssa toiminutkin ja olemme olleet pertin kanssa samaa mieltä suhteen sitoutumisen laadusta, kunnes...
...et sietänyt pertin kapinointia ja vaadit ainakin imuroimaan, joo joo, naiset. Onneksi naisena mun kumppani on mies.
Naurattaa tämä jankkaaminen jo hieman. Kerroit, että oma miehesi tekee kaikki kotityöt. Miksi en oleta kuitenkaan, että olet häntä vaatinut tekemään ne? Voisiko olla, että mieheni sentään imuroi ilman vaatimuksia? Sitä tarina ei kerro, en jaksa näitä lillukanvarsia.
En ole vaatinut. Jos mies ei tekisi mitään, voisi olettaa, että hänelläkin on kriisi. Tuskin kykenisin tukemaan, kun minullakin on.
Juu, sinulla eittämättä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IT-työläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IT-työläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IT-työläinen kirjoitti:
Hei Haloo huutelijat!
Ensinnäkin, jos avioliitossa menee paskasti niin tottakai naapurin Pirjokin jopa näyttää kiinnostavammalta. Eri asia toki jos on jo romanssintynkää jonkun kanssa vireillä mutta lähinnä ihmettelisin jos noin paskassa tilanteessa ei olisi edes kiinnostusta ulkopuolisiin. En pidä toki millään lailla moraalisena sitä että ensimmäisen vastoinkäymisen aikana lähdetään lipettiin etsimään uutta seuraa mutta itse en mitenkään tulkinnut AP:n viestejä näin.
Toiseksi, kuka päivystää AV:lla kokonaista vapaapäivää odottaen että saa salamannopeasti vastata jokaiseen kysymykseen? En minä ainakaan. Jos postaan jotain, käyn ehkä pari kertaa päivän aikana katsomassa ketjua, ja silloinkin ainoastaan ellei ole muuta ohjelmaa kuten sukuloimista tai remonttipuuhia tiedossa.
Tämähän ei toki ole huutelua millään lailla! Ja nyt en sitten tähän odota vastausta kuin vasta sädekehämäisen ajan kuluttua, eli oikeaoppisen muutaman tunnin kuluttua.
AP:llä menee paskasti, koska ei ole tehnyt rakkauden tekoja kyllästyttyään mulkkumaisesti (hänen käyttämä terminsä) perhe-elämään. Sitten on jo uusi nainen katsottuna. Ja nyt keksii syitä vaimosta. Tää on niin nähty. Voi hyvää päivää miehiä.
Onko sinun helpompi samaistua ko. vaimoon kuin mieheen? Varmasti kuvailemasi tilanne on nähty useasti muttei se tarkoita että tässä olisi kyse samasta. Suhteita ja kuvioita on niin monenlaisia. Sanoisin ettei perus pettäjä/luovuttajamies tulisi tänne pohtimaan tilannettaan avoimesti vaan tässä on kyse jostain muusta. Toki voin olla väärässä mutta täysin turhaa on tuomita ihminen ennen kuin hän on edes ehtinyt vastaamaan kysymyksiin!
En pidä siitä lynkkaustyylistä jota tällä foorumilla paljon näkee: päätetään itse sokkona joku selitys tilanteeseen ja pysyttäydytään siinä. Tutkitaan ensin, hutkitaan vasta sitten, jooko?
Ei ole lynkattu ketään, vaan esitetty uusia näkökulmia - osa kriittisestikin. Ehkä myös päivitelty, mutta se pitää kestää, jos on perheen hajottamista internetpalstalla pohtimassa. Tuossa yllä on yksi rakentava vastaus, jonka allekirjoitan: rakastumisentunteen voisi laittaa hyllylle ja elää perhe-elämää toinen toista tukien muutaman hetken.
Minä olen kanssasi eri mieltä: pettäjämies voisi hyvinkin tulla tänne hakemaan oikeutusta negatiivisiin tunteisiinsa perhe-elämästä. Moni on jo "neuvonutkin", että ei kannata jäädä huonoon suhteeseen. AP jätti vain kertomatta, että on jo uusi katsottuna. Jos ei ole, hän kiistänee asian, kunhan ehtii.
Ole ihmeessä eri mieltä, se on täysin oikeutettua. Sinä et henkilökohtaisesti olekaan ehkä lynkannut tai haukkunut ketään. Se ei poista sitä faktaa että tässä keskustelussa on monia jotka sen ovat tehnyt. Kriittinen keskustelu on ihan jees mutta en pidä siitä että leimataan henkilö oman mututuntuman pohjalta. Keskustelu on muutenkin parasta silloin kun ihmisillä on eri mielipiteitä ja erilaisia näkökantoja - kunhan ne esitetään sivistyneesti.
Itse olen tulehtuneesta kodista jossa riideltiin paljon. Tästä syystä en kannata suhteeseen jäämistä mikäli se tarkoittaa jatkuvaa riitelyä ja erimielisyyksiä. Toki, pariterapia voisi toimia tässäkin tapauksessa, jolloin tulevaisuutta ei lyödä lukkoon välittömästi toisen osapuolen fiilisten pohjalta vaan käydään läpi molempien tuntemuksia.
Pitkissä suhteissa valitettavasti tulee aikoja, jolloin saattaa olla tulehtunutta ja riidellään. Sitten tulee aikoja, kun niistä on päästy yli. Pikatäsmäratkaisut ovat tätä päivää: vaikea vaihe ja heti ero.
Mutta jos tarve eroon on vain sitä, että ihmiselle tulee ongelmia itsensä kanssa, niin jos näkee, ettei pysty niihin saamaan apua, vaan ne ovat juuri se liiton este, niin miksi jäädä liittoon kärsimään?
Koska liittoon liittyy myös se vaimo ja lapset. Epäitsekkyys on tänäpäivänä harvinaista.
Haloo, huhuu, luitko ollenkaan, mitä kirjoitin? "Jos --- ihmiselle tulee ongelmia itsensä kanssa, niin jos näkee, ettei pysty niihin saamaan apua". Eli pahoinvoivana pitäisi siihen jäädä sun ja lastn vuoksi? Mitä rakkautta tuollainen on, pelkkää itsekkyyttä.
No itse asiassa virkerakenteesi oli niin sekava ja viittaussuhteet niin pielessä, että jouduinkin lukemaan tekstisi muutaman kerran ja tihrustaa sieltä asiaasi. Mutta kyllä, olen sitä mieltä, että pahoinvointia tulee hyvinkin vuosien aikana jollekin perheen jäsenistä väistämättä, eikä siltikään pidä lähteä ja rikkoa kaikkien elämää, ennen kuin on etsinyt ratkaisuja, hankkinut ulkopuolista apua, katsonut peiliin ja todella yrittänyt. Sitä on sitoutuminen ja vastuu. Kun on perhe, ei vastuu ole enää vain itsestä.
Ja aika säälittävää, mikäli ET kertonut sille toiselle, että sun on btw. oltava tällainen, että sä kuvittelit saaneesi sen kaiken, hauskan, valloittavan, sua rakastavan JA vastuullisen puolison. Ei sun tasosi nyt ehkä ookaan that good, mutta, ei tullut mieleen?
Totaa...yritän nyt taas tästä kirjoituksestasi saada selkoa. Minun tasoni on all good ja ottajia olisi kyllä. En vain ole sellainen, joka tarttuisi heti uusiin suhteisiin kun tulee hankalaa.
No tasosi ei selkeästi ollut all good, koska sait noin huonon miehen. Turha olettaa kokeilemalla niiden muiden olleen sen vastuullisempia kanssasi. Ja miten tasotonta sitten valita väärin, jos joku olisikin ollu. Eli kun ei laske etukäteen tasovaatimuksiinsa miehen vastuullisuutta, vaan vain olettaa saavansa miehen, joka on vastuullinen, voi toki valita paljon suuremmasta joukosta miehiä, ja samalla vielä kuvitella tasonsa noinkin hyväksi (hah) ja että oli monta ottajaa. Osa naisista ei olisi laskenut miestäsi ottajaksi, koska olisi tarkistanut vastuullisuuden ja todennut, ettei sitä ole.
Jos sinulla olisi kokemusta pitkästä suhteesta, ymmärtäisit, miten ihminen muuttuu vuosien aikana. Rakkaus muuttaa muotoaan ja parikymppisenä solmittu suhde on kovin erilainen kuin mitä se kolmekymppisenä on. Mies oli vastuullinen suhteen ensimmäisinä vuosina ja perhe-elämästä vetäytymiseen syynä oli toinen nainen. En kuvittele, että minulla olisi ottajia, vaan joudun torjumaan yhteydenottoja aina välillä ihan oikeassa elämässäkin. Mutta en pidä sitä minään ihmeellisenä, niinkin parisuhteessa eläville välillä käy, että joku kiinnostuu. Eri asia sitten on, miten tilanteessa toimii. Mieheni ei torjunut sivusuhteen mahdollisuutta. Tätä en olisi mitenkään voinut vuosia sitten hänestä ennustaa.
No, tänä vuonna tulee 11. vuosi täyteen mutta sinä kiellät oman osuutesi väittämällä, että eron syy oli muka joku kolmas. Ei teidän väliin ketään tule, jos TEILLÄ on suhde kunnossa. Lisäksi saatat ehkä puhua omasta puolestasi rakkaudesta, osa ehkä huomaa vuosien varrella, että se, mitä luuli rakkaudeksi olikin jotain aivan muuta. Sinä vain kuvittelet, ettei niin voisi käydä ja sitten vaadit toista olemaan rakkaudetta?
Uskomattoman onnekas olet sitten, jos suhteenne todella on säilynyt 11 vuotta muuttumattomana tai järkkymättömänä! Onko teillä lapsia?
On lapsia, ja en ole onnekas, vaan valitsin mieheni viisaammin, kuin sinun miehesi sinut. Mun mies on yksin tehnyt valittamatta kaikki kotityöt mun kriiseillessä, ja tukenut vain mua.
Sitten kelpaakin kommentoida toisten kriiseihin! Hyvä juttu!
Käsittääkseni se kriisi oli kylläkin miehillänne?
Perheessä yhden kriisi koskettaa jokaista jäsentä.
Niin no ja tässä on ilmeisesti vaadittu siltä kriisissä olevalta käytöstä niin kuin mitään ongelmia ei olisikaan.
Ei ole. Lue viestit ja ymmärrä ne. Kriisissä olevan tulisi hakea apua, katsoa peiliin, yrittää parantaa suhdetta tai mitä ikinä ongelma vaatiikaan. Perheen jättäminen ja uuteen elämään vaihtaminen ei ratkaise mitään, vaan ne samat ongelmat seuraavat ennen pitkään mukana, niin kauan kuin mies itse käsittelee oman pahan olonsa. Jokaiseen suhteeseen laskeutuu arki. On vaarallista aina silloin hakeutua uuteen ja uuteen suhteeseen.
Mulla kriisiin kuuluu se, että kapinoin niin etten tee kotitöitä. Sietäisit sitten sen, kunhan moes menee terapiaan ja se edistyy?
Ilmeisesti pitäisi sitten sietää myös sitä toista naistakin?
Mä en loukkaavuidessa vertais kotitöiden tekemättömyyttä vieraan naisen panemiseen tai suhteeseen vieraan naisen kanssa kuitenkaan.
Sä et lue näitä viestejä kunnolla. Täällä on ainakin kolme tarinaa, joissa naiset kertoo, että miehen vetäytyminen kotitöistä vuosien suhteen ja perheen perustamisen jälkeen paljastui toiseksi naiseksi, joka oli katsottu valmiiksi, eikä oma perhe täten enää kiinnostellut.
No en olisi enää kiinnostunut sellaisesta miehestä. Miksi ihmeessä olisin? Se, että joku on lasteni isä ei mitenkään takaa, että olen tehnyt huippuvalinnan.
Onpa yksioikoista. Kun suhde paljastuu, siitä seuraa usein putoaminen korkealta, elämän pirstaloituminen, epäusko, masennus ja ahdistus you name it. Ei sitä niin vaan "olla kiinnostumatta" enää omasta vuosien elämänkumppanista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle jota naiviiuteni ärsyttää, jännä juttu että mieheni käytti juuri tuota samaa kysymystä. Miten se enää hänen ongelmansa on, jos en pysty diilaamaan eron kanssa. Se on totta. Jälkikasvun kannalta ajatellen toki olisi parempi jos molemmat vanhemmat pysyisivät järjissään eron ajan. Ettei lapsen tai lasten tarvitse todistaa minkäänlaista romahtamista. Varsinkin kun kuviossa mukana pieniä lapsia.
Jos sen voi välttää tai edes jotenkin lieventää sitä, niin kannattaisi puhua kumppanille eikä valmistella elämäänsä uusiksi toisen selän takana ja sitten käydä ovella huutamassa että meen nyt moi ja hei muuten, kerää ittes.
En minä ole mitenkään erityisen hyvä ihminen, en ole mielestäni niin väittänytkään. Minä elin siinä uskossa että yhdessä ollaan, minulle ei ollut muita vaihtoehtoja. Yllätyksenä tuli että toisella oli.
En anna periksi kovin helpolla ja luulin olevani yhdessä toisen samanlaisen kanssa, mutta olin väärässä. Tai ehkä oikeassa, hän vain suuntaa sen periksiantamattomuutensa johonkin muuhun kuin minä. Syytätkö sinä nyt minua siitä että uskon elämänmittaisiin liittoihin?
Koville ottaa minulle tuo sun pahansuopaisuutesi. Onneksi en ole tehnyt sulle mitään pahaa, niin ei tarvitse ajatella että sillä on mitään tekemistä mun kanssa.
Niin no totta, mutta yhtä hyvin voisi sanoa, että jos miehen vastuulla olisi ollut valmistella sinua eroon lasten takia, niin lasten takia olisit voinut tulla pohtineeksi senkin vaihtoehdon liittonne tiimoilta. Eihän se sitä tarkoita, että aikoo erota. Mikä hyvä malli sekään lapsille on, että avioliitossa kaikki on vain siedettävä? Mikset annan heille mallia, jossa elämässä vapautuu energiaa vähän älykkäämpään toimintaan?
Olet oikeassa. Tein virheen kun luulin että toiselle loppuelämä yhdessä tarkoittaa samaa kuin minullekin. Jos minä aion olla loppuelämän yhdessä, en tee varasuunnitelmia. Olisi pitänyt varmistaa puhummeko samaa kieltä.
En puhunut varasuunnitelmien teosta, vaan sen yksinkertaisen asian tajuamisesta, että tuollaistakin sattuu, ja toisekseen ei avioliitto tarkoita vapaata korttia kellekään perseillä miten haluaa ja sinä vain siedät, koska kerran menit naimisiin. Sitähän opetit lapsillesi asenteellasi, ettei ole tullut edes mieleen eron mahdollisuus, vaikka olisikin epätodennäköinen sinun puoleltasi.
Täällä on nyt joku einstein kommentoimassa näitä juttuja. WT kirjoitustyylistään päätellen.
No, ei kukaan tuollaista kuivakkaa ämmää halua edes panna. Sinuun verrattuna olen mielelläni wt :D
Tasokasta kommentointia! Tässä juurikin oli panemisesta kysymys!
No jos mies haluaisi panna sinua kiihkeästi niin varmaan olisi muukin suhteenne kunnossa. Ja nythän sun täytyy etsiä uusi kumppani ja houkutteletko miehen tosiaan suhteeseen kirjahyllysi laajuudella tai ruualla?
Vai houkutteletko miehen olemalla kätevä ja ehtivä emäntä ja sitten ihmettelet, kun suhteessa kaikki työt jää sulle?
Näitä kaikkia: kirjahylly oli laaja, ruuanlaittotaidot kunnossa, olin ehtivä emäntä mutta myös panimme kiihkeästi ja paljon.
Toi ehtivä emäntä -kohta on petollinen, ellei tarkista miehen vastuullisuutta, mies tietenkin valitsee sinut, ettei tartte sitten itse tehdä niin paljon.
Mistä ihmeen vastuullisuuden tarkistamisesta täällä oikein puhutaan? Miten sen muka voisi tarkistaa? mitä ihmettä nyt taas. Usean vuoden seurustelun aikana jos ei mitään ilmene, miten ihmeessä voi nähdä kristallipallosta tulevaisuuteen, että sitten mies kyllästyykin ja hankkii uuden naisen?
No siis jo suhteen aikana kannattaa kovistella mieheltä, että "jos menemme naimisiin, niin kun suhteeseen tulee vaikeuksia, niin sä Pertti lähdet mun kanssa sitten terapiaan ja hoidat kans ittees vaikka terapiassa tarvittaessa, kasvat ja kehityt, ja mitään misukoita ei sitten ruveta panemaan ja suhde tulee olemaan vankila, jossa kasvetaan". Jos mies ei hätkähdä, hän on vastuullinen mies. (Ja huumorintajuinen).
Näin olen perttini kanssa toiminutkin ja olemme olleet pertin kanssa samaa mieltä suhteen sitoutumisen laadusta, kunnes...
...et sietänyt pertin kapinointia ja vaadit ainakin imuroimaan, joo joo, naiset. Onneksi naisena mun kumppani on mies.
Naurattaa tämä jankkaaminen jo hieman. Kerroit, että oma miehesi tekee kaikki kotityöt. Miksi en oleta kuitenkaan, että olet häntä vaatinut tekemään ne? Voisiko olla, että mieheni sentään imuroi ilman vaatimuksia? Sitä tarina ei kerro, en jaksa näitä lillukanvarsia.
En ole vaatinut. Jos mies ei tekisi mitään, voisi olettaa, että hänelläkin on kriisi. Tuskin kykenisin tukemaan, kun minullakin on.
Juu, sinulla eittämättä on.
No on on, mutta onneksi en ole tuollainen miehensä lähtemisen perään ruikuttava nainen. Vaikka lasten takia ruikuttaisittekin, niin jotkut ei vaan osaa valita. Varmaan valitsitte seksin tai ulkonäön tai statuksen pohjalta. Bad.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IT-työläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IT-työläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IT-työläinen kirjoitti:
Hei Haloo huutelijat!
Ensinnäkin, jos avioliitossa menee paskasti niin tottakai naapurin Pirjokin jopa näyttää kiinnostavammalta. Eri asia toki jos on jo romanssintynkää jonkun kanssa vireillä mutta lähinnä ihmettelisin jos noin paskassa tilanteessa ei olisi edes kiinnostusta ulkopuolisiin. En pidä toki millään lailla moraalisena sitä että ensimmäisen vastoinkäymisen aikana lähdetään lipettiin etsimään uutta seuraa mutta itse en mitenkään tulkinnut AP:n viestejä näin.
Toiseksi, kuka päivystää AV:lla kokonaista vapaapäivää odottaen että saa salamannopeasti vastata jokaiseen kysymykseen? En minä ainakaan. Jos postaan jotain, käyn ehkä pari kertaa päivän aikana katsomassa ketjua, ja silloinkin ainoastaan ellei ole muuta ohjelmaa kuten sukuloimista tai remonttipuuhia tiedossa.
Tämähän ei toki ole huutelua millään lailla! Ja nyt en sitten tähän odota vastausta kuin vasta sädekehämäisen ajan kuluttua, eli oikeaoppisen muutaman tunnin kuluttua.
AP:llä menee paskasti, koska ei ole tehnyt rakkauden tekoja kyllästyttyään mulkkumaisesti (hänen käyttämä terminsä) perhe-elämään. Sitten on jo uusi nainen katsottuna. Ja nyt keksii syitä vaimosta. Tää on niin nähty. Voi hyvää päivää miehiä.
Onko sinun helpompi samaistua ko. vaimoon kuin mieheen? Varmasti kuvailemasi tilanne on nähty useasti muttei se tarkoita että tässä olisi kyse samasta. Suhteita ja kuvioita on niin monenlaisia. Sanoisin ettei perus pettäjä/luovuttajamies tulisi tänne pohtimaan tilannettaan avoimesti vaan tässä on kyse jostain muusta. Toki voin olla väärässä mutta täysin turhaa on tuomita ihminen ennen kuin hän on edes ehtinyt vastaamaan kysymyksiin!
En pidä siitä lynkkaustyylistä jota tällä foorumilla paljon näkee: päätetään itse sokkona joku selitys tilanteeseen ja pysyttäydytään siinä. Tutkitaan ensin, hutkitaan vasta sitten, jooko?
Ei ole lynkattu ketään, vaan esitetty uusia näkökulmia - osa kriittisestikin. Ehkä myös päivitelty, mutta se pitää kestää, jos on perheen hajottamista internetpalstalla pohtimassa. Tuossa yllä on yksi rakentava vastaus, jonka allekirjoitan: rakastumisentunteen voisi laittaa hyllylle ja elää perhe-elämää toinen toista tukien muutaman hetken.
Minä olen kanssasi eri mieltä: pettäjämies voisi hyvinkin tulla tänne hakemaan oikeutusta negatiivisiin tunteisiinsa perhe-elämästä. Moni on jo "neuvonutkin", että ei kannata jäädä huonoon suhteeseen. AP jätti vain kertomatta, että on jo uusi katsottuna. Jos ei ole, hän kiistänee asian, kunhan ehtii.
Ole ihmeessä eri mieltä, se on täysin oikeutettua. Sinä et henkilökohtaisesti olekaan ehkä lynkannut tai haukkunut ketään. Se ei poista sitä faktaa että tässä keskustelussa on monia jotka sen ovat tehnyt. Kriittinen keskustelu on ihan jees mutta en pidä siitä että leimataan henkilö oman mututuntuman pohjalta. Keskustelu on muutenkin parasta silloin kun ihmisillä on eri mielipiteitä ja erilaisia näkökantoja - kunhan ne esitetään sivistyneesti.
Itse olen tulehtuneesta kodista jossa riideltiin paljon. Tästä syystä en kannata suhteeseen jäämistä mikäli se tarkoittaa jatkuvaa riitelyä ja erimielisyyksiä. Toki, pariterapia voisi toimia tässäkin tapauksessa, jolloin tulevaisuutta ei lyödä lukkoon välittömästi toisen osapuolen fiilisten pohjalta vaan käydään läpi molempien tuntemuksia.
Pitkissä suhteissa valitettavasti tulee aikoja, jolloin saattaa olla tulehtunutta ja riidellään. Sitten tulee aikoja, kun niistä on päästy yli. Pikatäsmäratkaisut ovat tätä päivää: vaikea vaihe ja heti ero.
Mutta jos tarve eroon on vain sitä, että ihmiselle tulee ongelmia itsensä kanssa, niin jos näkee, ettei pysty niihin saamaan apua, vaan ne ovat juuri se liiton este, niin miksi jäädä liittoon kärsimään?
Koska liittoon liittyy myös se vaimo ja lapset. Epäitsekkyys on tänäpäivänä harvinaista.
Haloo, huhuu, luitko ollenkaan, mitä kirjoitin? "Jos --- ihmiselle tulee ongelmia itsensä kanssa, niin jos näkee, ettei pysty niihin saamaan apua". Eli pahoinvoivana pitäisi siihen jäädä sun ja lastn vuoksi? Mitä rakkautta tuollainen on, pelkkää itsekkyyttä.
No itse asiassa virkerakenteesi oli niin sekava ja viittaussuhteet niin pielessä, että jouduinkin lukemaan tekstisi muutaman kerran ja tihrustaa sieltä asiaasi. Mutta kyllä, olen sitä mieltä, että pahoinvointia tulee hyvinkin vuosien aikana jollekin perheen jäsenistä väistämättä, eikä siltikään pidä lähteä ja rikkoa kaikkien elämää, ennen kuin on etsinyt ratkaisuja, hankkinut ulkopuolista apua, katsonut peiliin ja todella yrittänyt. Sitä on sitoutuminen ja vastuu. Kun on perhe, ei vastuu ole enää vain itsestä.
Ja aika säälittävää, mikäli ET kertonut sille toiselle, että sun on btw. oltava tällainen, että sä kuvittelit saaneesi sen kaiken, hauskan, valloittavan, sua rakastavan JA vastuullisen puolison. Ei sun tasosi nyt ehkä ookaan that good, mutta, ei tullut mieleen?
Totaa...yritän nyt taas tästä kirjoituksestasi saada selkoa. Minun tasoni on all good ja ottajia olisi kyllä. En vain ole sellainen, joka tarttuisi heti uusiin suhteisiin kun tulee hankalaa.
No tasosi ei selkeästi ollut all good, koska sait noin huonon miehen. Turha olettaa kokeilemalla niiden muiden olleen sen vastuullisempia kanssasi. Ja miten tasotonta sitten valita väärin, jos joku olisikin ollu. Eli kun ei laske etukäteen tasovaatimuksiinsa miehen vastuullisuutta, vaan vain olettaa saavansa miehen, joka on vastuullinen, voi toki valita paljon suuremmasta joukosta miehiä, ja samalla vielä kuvitella tasonsa noinkin hyväksi (hah) ja että oli monta ottajaa. Osa naisista ei olisi laskenut miestäsi ottajaksi, koska olisi tarkistanut vastuullisuuden ja todennut, ettei sitä ole.
Jos sinulla olisi kokemusta pitkästä suhteesta, ymmärtäisit, miten ihminen muuttuu vuosien aikana. Rakkaus muuttaa muotoaan ja parikymppisenä solmittu suhde on kovin erilainen kuin mitä se kolmekymppisenä on. Mies oli vastuullinen suhteen ensimmäisinä vuosina ja perhe-elämästä vetäytymiseen syynä oli toinen nainen. En kuvittele, että minulla olisi ottajia, vaan joudun torjumaan yhteydenottoja aina välillä ihan oikeassa elämässäkin. Mutta en pidä sitä minään ihmeellisenä, niinkin parisuhteessa eläville välillä käy, että joku kiinnostuu. Eri asia sitten on, miten tilanteessa toimii. Mieheni ei torjunut sivusuhteen mahdollisuutta. Tätä en olisi mitenkään voinut vuosia sitten hänestä ennustaa.
No, tänä vuonna tulee 11. vuosi täyteen mutta sinä kiellät oman osuutesi väittämällä, että eron syy oli muka joku kolmas. Ei teidän väliin ketään tule, jos TEILLÄ on suhde kunnossa. Lisäksi saatat ehkä puhua omasta puolestasi rakkaudesta, osa ehkä huomaa vuosien varrella, että se, mitä luuli rakkaudeksi olikin jotain aivan muuta. Sinä vain kuvittelet, ettei niin voisi käydä ja sitten vaadit toista olemaan rakkaudetta?
Uskomattoman onnekas olet sitten, jos suhteenne todella on säilynyt 11 vuotta muuttumattomana tai järkkymättömänä! Onko teillä lapsia?
On lapsia, ja en ole onnekas, vaan valitsin mieheni viisaammin, kuin sinun miehesi sinut. Mun mies on yksin tehnyt valittamatta kaikki kotityöt mun kriiseillessä, ja tukenut vain mua.
Sitten kelpaakin kommentoida toisten kriiseihin! Hyvä juttu!
Käsittääkseni se kriisi oli kylläkin miehillänne?
Perheessä yhden kriisi koskettaa jokaista jäsentä.
Niin no ja tässä on ilmeisesti vaadittu siltä kriisissä olevalta käytöstä niin kuin mitään ongelmia ei olisikaan.
Ei ole. Lue viestit ja ymmärrä ne. Kriisissä olevan tulisi hakea apua, katsoa peiliin, yrittää parantaa suhdetta tai mitä ikinä ongelma vaatiikaan. Perheen jättäminen ja uuteen elämään vaihtaminen ei ratkaise mitään, vaan ne samat ongelmat seuraavat ennen pitkään mukana, niin kauan kuin mies itse käsittelee oman pahan olonsa. Jokaiseen suhteeseen laskeutuu arki. On vaarallista aina silloin hakeutua uuteen ja uuteen suhteeseen.
Mulla kriisiin kuuluu se, että kapinoin niin etten tee kotitöitä. Sietäisit sitten sen, kunhan moes menee terapiaan ja se edistyy?
Ilmeisesti pitäisi sitten sietää myös sitä toista naistakin?
Mä en loukkaavuidessa vertais kotitöiden tekemättömyyttä vieraan naisen panemiseen tai suhteeseen vieraan naisen kanssa kuitenkaan.
Sä et lue näitä viestejä kunnolla. Täällä on ainakin kolme tarinaa, joissa naiset kertoo, että miehen vetäytyminen kotitöistä vuosien suhteen ja perheen perustamisen jälkeen paljastui toiseksi naiseksi, joka oli katsottu valmiiksi, eikä oma perhe täten enää kiinnostellut.
No en olisi enää kiinnostunut sellaisesta miehestä. Miksi ihmeessä olisin? Se, että joku on lasteni isä ei mitenkään takaa, että olen tehnyt huippuvalinnan.
Onpa yksioikoista. Kun suhde paljastuu, siitä seuraa usein putoaminen korkealta, elämän pirstaloituminen, epäusko, masennus ja ahdistus you name it. Ei sitä niin vaan "olla kiinnostumatta" enää omasta vuosien elämänkumppanista.
Kannattaisi tajuta jo etukäteen, että toi ei koske vain wt:itä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IT-työläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IT-työläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IT-työläinen kirjoitti:
Hei Haloo huutelijat!
Ensinnäkin, jos avioliitossa menee paskasti niin tottakai naapurin Pirjokin jopa näyttää kiinnostavammalta. Eri asia toki jos on jo romanssintynkää jonkun kanssa vireillä mutta lähinnä ihmettelisin jos noin paskassa tilanteessa ei olisi edes kiinnostusta ulkopuolisiin. En pidä toki millään lailla moraalisena sitä että ensimmäisen vastoinkäymisen aikana lähdetään lipettiin etsimään uutta seuraa mutta itse en mitenkään tulkinnut AP:n viestejä näin.
Toiseksi, kuka päivystää AV:lla kokonaista vapaapäivää odottaen että saa salamannopeasti vastata jokaiseen kysymykseen? En minä ainakaan. Jos postaan jotain, käyn ehkä pari kertaa päivän aikana katsomassa ketjua, ja silloinkin ainoastaan ellei ole muuta ohjelmaa kuten sukuloimista tai remonttipuuhia tiedossa.
Tämähän ei toki ole huutelua millään lailla! Ja nyt en sitten tähän odota vastausta kuin vasta sädekehämäisen ajan kuluttua, eli oikeaoppisen muutaman tunnin kuluttua.
AP:llä menee paskasti, koska ei ole tehnyt rakkauden tekoja kyllästyttyään mulkkumaisesti (hänen käyttämä terminsä) perhe-elämään. Sitten on jo uusi nainen katsottuna. Ja nyt keksii syitä vaimosta. Tää on niin nähty. Voi hyvää päivää miehiä.
Onko sinun helpompi samaistua ko. vaimoon kuin mieheen? Varmasti kuvailemasi tilanne on nähty useasti muttei se tarkoita että tässä olisi kyse samasta. Suhteita ja kuvioita on niin monenlaisia. Sanoisin ettei perus pettäjä/luovuttajamies tulisi tänne pohtimaan tilannettaan avoimesti vaan tässä on kyse jostain muusta. Toki voin olla väärässä mutta täysin turhaa on tuomita ihminen ennen kuin hän on edes ehtinyt vastaamaan kysymyksiin!
En pidä siitä lynkkaustyylistä jota tällä foorumilla paljon näkee: päätetään itse sokkona joku selitys tilanteeseen ja pysyttäydytään siinä. Tutkitaan ensin, hutkitaan vasta sitten, jooko?
Ei ole lynkattu ketään, vaan esitetty uusia näkökulmia - osa kriittisestikin. Ehkä myös päivitelty, mutta se pitää kestää, jos on perheen hajottamista internetpalstalla pohtimassa. Tuossa yllä on yksi rakentava vastaus, jonka allekirjoitan: rakastumisentunteen voisi laittaa hyllylle ja elää perhe-elämää toinen toista tukien muutaman hetken.
Minä olen kanssasi eri mieltä: pettäjämies voisi hyvinkin tulla tänne hakemaan oikeutusta negatiivisiin tunteisiinsa perhe-elämästä. Moni on jo "neuvonutkin", että ei kannata jäädä huonoon suhteeseen. AP jätti vain kertomatta, että on jo uusi katsottuna. Jos ei ole, hän kiistänee asian, kunhan ehtii.
Ole ihmeessä eri mieltä, se on täysin oikeutettua. Sinä et henkilökohtaisesti olekaan ehkä lynkannut tai haukkunut ketään. Se ei poista sitä faktaa että tässä keskustelussa on monia jotka sen ovat tehnyt. Kriittinen keskustelu on ihan jees mutta en pidä siitä että leimataan henkilö oman mututuntuman pohjalta. Keskustelu on muutenkin parasta silloin kun ihmisillä on eri mielipiteitä ja erilaisia näkökantoja - kunhan ne esitetään sivistyneesti.
Itse olen tulehtuneesta kodista jossa riideltiin paljon. Tästä syystä en kannata suhteeseen jäämistä mikäli se tarkoittaa jatkuvaa riitelyä ja erimielisyyksiä. Toki, pariterapia voisi toimia tässäkin tapauksessa, jolloin tulevaisuutta ei lyödä lukkoon välittömästi toisen osapuolen fiilisten pohjalta vaan käydään läpi molempien tuntemuksia.
Pitkissä suhteissa valitettavasti tulee aikoja, jolloin saattaa olla tulehtunutta ja riidellään. Sitten tulee aikoja, kun niistä on päästy yli. Pikatäsmäratkaisut ovat tätä päivää: vaikea vaihe ja heti ero.
Mutta jos tarve eroon on vain sitä, että ihmiselle tulee ongelmia itsensä kanssa, niin jos näkee, ettei pysty niihin saamaan apua, vaan ne ovat juuri se liiton este, niin miksi jäädä liittoon kärsimään?
Koska liittoon liittyy myös se vaimo ja lapset. Epäitsekkyys on tänäpäivänä harvinaista.
Haloo, huhuu, luitko ollenkaan, mitä kirjoitin? "Jos --- ihmiselle tulee ongelmia itsensä kanssa, niin jos näkee, ettei pysty niihin saamaan apua". Eli pahoinvoivana pitäisi siihen jäädä sun ja lastn vuoksi? Mitä rakkautta tuollainen on, pelkkää itsekkyyttä.
No itse asiassa virkerakenteesi oli niin sekava ja viittaussuhteet niin pielessä, että jouduinkin lukemaan tekstisi muutaman kerran ja tihrustaa sieltä asiaasi. Mutta kyllä, olen sitä mieltä, että pahoinvointia tulee hyvinkin vuosien aikana jollekin perheen jäsenistä väistämättä, eikä siltikään pidä lähteä ja rikkoa kaikkien elämää, ennen kuin on etsinyt ratkaisuja, hankkinut ulkopuolista apua, katsonut peiliin ja todella yrittänyt. Sitä on sitoutuminen ja vastuu. Kun on perhe, ei vastuu ole enää vain itsestä.
Ja aika säälittävää, mikäli ET kertonut sille toiselle, että sun on btw. oltava tällainen, että sä kuvittelit saaneesi sen kaiken, hauskan, valloittavan, sua rakastavan JA vastuullisen puolison. Ei sun tasosi nyt ehkä ookaan that good, mutta, ei tullut mieleen?
Totaa...yritän nyt taas tästä kirjoituksestasi saada selkoa. Minun tasoni on all good ja ottajia olisi kyllä. En vain ole sellainen, joka tarttuisi heti uusiin suhteisiin kun tulee hankalaa.
No tasosi ei selkeästi ollut all good, koska sait noin huonon miehen. Turha olettaa kokeilemalla niiden muiden olleen sen vastuullisempia kanssasi. Ja miten tasotonta sitten valita väärin, jos joku olisikin ollu. Eli kun ei laske etukäteen tasovaatimuksiinsa miehen vastuullisuutta, vaan vain olettaa saavansa miehen, joka on vastuullinen, voi toki valita paljon suuremmasta joukosta miehiä, ja samalla vielä kuvitella tasonsa noinkin hyväksi (hah) ja että oli monta ottajaa. Osa naisista ei olisi laskenut miestäsi ottajaksi, koska olisi tarkistanut vastuullisuuden ja todennut, ettei sitä ole.
Jos sinulla olisi kokemusta pitkästä suhteesta, ymmärtäisit, miten ihminen muuttuu vuosien aikana. Rakkaus muuttaa muotoaan ja parikymppisenä solmittu suhde on kovin erilainen kuin mitä se kolmekymppisenä on. Mies oli vastuullinen suhteen ensimmäisinä vuosina ja perhe-elämästä vetäytymiseen syynä oli toinen nainen. En kuvittele, että minulla olisi ottajia, vaan joudun torjumaan yhteydenottoja aina välillä ihan oikeassa elämässäkin. Mutta en pidä sitä minään ihmeellisenä, niinkin parisuhteessa eläville välillä käy, että joku kiinnostuu. Eri asia sitten on, miten tilanteessa toimii. Mieheni ei torjunut sivusuhteen mahdollisuutta. Tätä en olisi mitenkään voinut vuosia sitten hänestä ennustaa.
No, tänä vuonna tulee 11. vuosi täyteen mutta sinä kiellät oman osuutesi väittämällä, että eron syy oli muka joku kolmas. Ei teidän väliin ketään tule, jos TEILLÄ on suhde kunnossa. Lisäksi saatat ehkä puhua omasta puolestasi rakkaudesta, osa ehkä huomaa vuosien varrella, että se, mitä luuli rakkaudeksi olikin jotain aivan muuta. Sinä vain kuvittelet, ettei niin voisi käydä ja sitten vaadit toista olemaan rakkaudetta?
Uskomattoman onnekas olet sitten, jos suhteenne todella on säilynyt 11 vuotta muuttumattomana tai järkkymättömänä! Onko teillä lapsia?
On lapsia, ja en ole onnekas, vaan valitsin mieheni viisaammin, kuin sinun miehesi sinut. Mun mies on yksin tehnyt valittamatta kaikki kotityöt mun kriiseillessä, ja tukenut vain mua.
Sitten kelpaakin kommentoida toisten kriiseihin! Hyvä juttu!
Käsittääkseni se kriisi oli kylläkin miehillänne?
Perheessä yhden kriisi koskettaa jokaista jäsentä.
Niin no ja tässä on ilmeisesti vaadittu siltä kriisissä olevalta käytöstä niin kuin mitään ongelmia ei olisikaan.
Ei ole. Lue viestit ja ymmärrä ne. Kriisissä olevan tulisi hakea apua, katsoa peiliin, yrittää parantaa suhdetta tai mitä ikinä ongelma vaatiikaan. Perheen jättäminen ja uuteen elämään vaihtaminen ei ratkaise mitään, vaan ne samat ongelmat seuraavat ennen pitkään mukana, niin kauan kuin mies itse käsittelee oman pahan olonsa. Jokaiseen suhteeseen laskeutuu arki. On vaarallista aina silloin hakeutua uuteen ja uuteen suhteeseen.
Mulla kriisiin kuuluu se, että kapinoin niin etten tee kotitöitä. Sietäisit sitten sen, kunhan moes menee terapiaan ja se edistyy?
Ilmeisesti pitäisi sitten sietää myös sitä toista naistakin?
Mä en loukkaavuidessa vertais kotitöiden tekemättömyyttä vieraan naisen panemiseen tai suhteeseen vieraan naisen kanssa kuitenkaan.
Sä et lue näitä viestejä kunnolla. Täällä on ainakin kolme tarinaa, joissa naiset kertoo, että miehen vetäytyminen kotitöistä vuosien suhteen ja perheen perustamisen jälkeen paljastui toiseksi naiseksi, joka oli katsottu valmiiksi, eikä oma perhe täten enää kiinnostellut.
No en olisi enää kiinnostunut sellaisesta miehestä. Miksi ihmeessä olisin? Se, että joku on lasteni isä ei mitenkään takaa, että olen tehnyt huippuvalinnan.
Onpa yksioikoista. Kun suhde paljastuu, siitä seuraa usein putoaminen korkealta, elämän pirstaloituminen, epäusko, masennus ja ahdistus you name it. Ei sitä niin vaan "olla kiinnostumatta" enää omasta vuosien elämänkumppanista.
Ja sitten onkin kiva, että joku ruudun takaa alkaa pätemään, miten kriisi on naisen omaa syytä, että ei ole riittävän tasokas jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle jota naiviiuteni ärsyttää, jännä juttu että mieheni käytti juuri tuota samaa kysymystä. Miten se enää hänen ongelmansa on, jos en pysty diilaamaan eron kanssa. Se on totta. Jälkikasvun kannalta ajatellen toki olisi parempi jos molemmat vanhemmat pysyisivät järjissään eron ajan. Ettei lapsen tai lasten tarvitse todistaa minkäänlaista romahtamista. Varsinkin kun kuviossa mukana pieniä lapsia.
Jos sen voi välttää tai edes jotenkin lieventää sitä, niin kannattaisi puhua kumppanille eikä valmistella elämäänsä uusiksi toisen selän takana ja sitten käydä ovella huutamassa että meen nyt moi ja hei muuten, kerää ittes.
En minä ole mitenkään erityisen hyvä ihminen, en ole mielestäni niin väittänytkään. Minä elin siinä uskossa että yhdessä ollaan, minulle ei ollut muita vaihtoehtoja. Yllätyksenä tuli että toisella oli.
En anna periksi kovin helpolla ja luulin olevani yhdessä toisen samanlaisen kanssa, mutta olin väärässä. Tai ehkä oikeassa, hän vain suuntaa sen periksiantamattomuutensa johonkin muuhun kuin minä. Syytätkö sinä nyt minua siitä että uskon elämänmittaisiin liittoihin?
Koville ottaa minulle tuo sun pahansuopaisuutesi. Onneksi en ole tehnyt sulle mitään pahaa, niin ei tarvitse ajatella että sillä on mitään tekemistä mun kanssa.
Niin no totta, mutta yhtä hyvin voisi sanoa, että jos miehen vastuulla olisi ollut valmistella sinua eroon lasten takia, niin lasten takia olisit voinut tulla pohtineeksi senkin vaihtoehdon liittonne tiimoilta. Eihän se sitä tarkoita, että aikoo erota. Mikä hyvä malli sekään lapsille on, että avioliitossa kaikki on vain siedettävä? Mikset annan heille mallia, jossa elämässä vapautuu energiaa vähän älykkäämpään toimintaan?
Olet oikeassa. Tein virheen kun luulin että toiselle loppuelämä yhdessä tarkoittaa samaa kuin minullekin. Jos minä aion olla loppuelämän yhdessä, en tee varasuunnitelmia. Olisi pitänyt varmistaa puhummeko samaa kieltä.
En puhunut varasuunnitelmien teosta, vaan sen yksinkertaisen asian tajuamisesta, että tuollaistakin sattuu, ja toisekseen ei avioliitto tarkoita vapaata korttia kellekään perseillä miten haluaa ja sinä vain siedät, koska kerran menit naimisiin. Sitähän opetit lapsillesi asenteellasi, ettei ole tullut edes mieleen eron mahdollisuus, vaikka olisikin epätodennäköinen sinun puoleltasi.
Täällä on nyt joku einstein kommentoimassa näitä juttuja. WT kirjoitustyylistään päätellen.
No, ei kukaan tuollaista kuivakkaa ämmää halua edes panna. Sinuun verrattuna olen mielelläni wt :D
Tasokasta kommentointia! Tässä juurikin oli panemisesta kysymys!
No jos mies haluaisi panna sinua kiihkeästi niin varmaan olisi muukin suhteenne kunnossa. Ja nythän sun täytyy etsiä uusi kumppani ja houkutteletko miehen tosiaan suhteeseen kirjahyllysi laajuudella tai ruualla?
Vai houkutteletko miehen olemalla kätevä ja ehtivä emäntä ja sitten ihmettelet, kun suhteessa kaikki työt jää sulle?
Näitä kaikkia: kirjahylly oli laaja, ruuanlaittotaidot kunnossa, olin ehtivä emäntä mutta myös panimme kiihkeästi ja paljon.
Toi ehtivä emäntä -kohta on petollinen, ellei tarkista miehen vastuullisuutta, mies tietenkin valitsee sinut, ettei tartte sitten itse tehdä niin paljon.
Mistä ihmeen vastuullisuuden tarkistamisesta täällä oikein puhutaan? Miten sen muka voisi tarkistaa? mitä ihmettä nyt taas. Usean vuoden seurustelun aikana jos ei mitään ilmene, miten ihmeessä voi nähdä kristallipallosta tulevaisuuteen, että sitten mies kyllästyykin ja hankkii uuden naisen?
No siis jo suhteen aikana kannattaa kovistella mieheltä, että "jos menemme naimisiin, niin kun suhteeseen tulee vaikeuksia, niin sä Pertti lähdet mun kanssa sitten terapiaan ja hoidat kans ittees vaikka terapiassa tarvittaessa, kasvat ja kehityt, ja mitään misukoita ei sitten ruveta panemaan ja suhde tulee olemaan vankila, jossa kasvetaan". Jos mies ei hätkähdä, hän on vastuullinen mies. (Ja huumorintajuinen).
Näin olen perttini kanssa toiminutkin ja olemme olleet pertin kanssa samaa mieltä suhteen sitoutumisen laadusta, kunnes...
...et sietänyt pertin kapinointia ja vaadit ainakin imuroimaan, joo joo, naiset. Onneksi naisena mun kumppani on mies.
Naurattaa tämä jankkaaminen jo hieman. Kerroit, että oma miehesi tekee kaikki kotityöt. Miksi en oleta kuitenkaan, että olet häntä vaatinut tekemään ne? Voisiko olla, että mieheni sentään imuroi ilman vaatimuksia? Sitä tarina ei kerro, en jaksa näitä lillukanvarsia.
En ole vaatinut. Jos mies ei tekisi mitään, voisi olettaa, että hänelläkin on kriisi. Tuskin kykenisin tukemaan, kun minullakin on.
Juu, sinulla eittämättä on.
No on on, mutta onneksi en ole tuollainen miehensä lähtemisen perään ruikuttava nainen. Vaikka lasten takia ruikuttaisittekin, niin jotkut ei vaan osaa valita. Varmaan valitsitte seksin tai ulkonäön tai statuksen pohjalta. Bad.
Sadannen kerran: mies on muuttunut vuosien saatossa siitä, millainen aluksi oli. Et anna itsestäsi sisäisesti kaunista kuvaa. Just saying.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle jota naiviiuteni ärsyttää, jännä juttu että mieheni käytti juuri tuota samaa kysymystä. Miten se enää hänen ongelmansa on, jos en pysty diilaamaan eron kanssa. Se on totta. Jälkikasvun kannalta ajatellen toki olisi parempi jos molemmat vanhemmat pysyisivät järjissään eron ajan. Ettei lapsen tai lasten tarvitse todistaa minkäänlaista romahtamista. Varsinkin kun kuviossa mukana pieniä lapsia.
Jos sen voi välttää tai edes jotenkin lieventää sitä, niin kannattaisi puhua kumppanille eikä valmistella elämäänsä uusiksi toisen selän takana ja sitten käydä ovella huutamassa että meen nyt moi ja hei muuten, kerää ittes.
En minä ole mitenkään erityisen hyvä ihminen, en ole mielestäni niin väittänytkään. Minä elin siinä uskossa että yhdessä ollaan, minulle ei ollut muita vaihtoehtoja. Yllätyksenä tuli että toisella oli.
En anna periksi kovin helpolla ja luulin olevani yhdessä toisen samanlaisen kanssa, mutta olin väärässä. Tai ehkä oikeassa, hän vain suuntaa sen periksiantamattomuutensa johonkin muuhun kuin minä. Syytätkö sinä nyt minua siitä että uskon elämänmittaisiin liittoihin?
Koville ottaa minulle tuo sun pahansuopaisuutesi. Onneksi en ole tehnyt sulle mitään pahaa, niin ei tarvitse ajatella että sillä on mitään tekemistä mun kanssa.
Niin no totta, mutta yhtä hyvin voisi sanoa, että jos miehen vastuulla olisi ollut valmistella sinua eroon lasten takia, niin lasten takia olisit voinut tulla pohtineeksi senkin vaihtoehdon liittonne tiimoilta. Eihän se sitä tarkoita, että aikoo erota. Mikä hyvä malli sekään lapsille on, että avioliitossa kaikki on vain siedettävä? Mikset annan heille mallia, jossa elämässä vapautuu energiaa vähän älykkäämpään toimintaan?
Olet oikeassa. Tein virheen kun luulin että toiselle loppuelämä yhdessä tarkoittaa samaa kuin minullekin. Jos minä aion olla loppuelämän yhdessä, en tee varasuunnitelmia. Olisi pitänyt varmistaa puhummeko samaa kieltä.
En puhunut varasuunnitelmien teosta, vaan sen yksinkertaisen asian tajuamisesta, että tuollaistakin sattuu, ja toisekseen ei avioliitto tarkoita vapaata korttia kellekään perseillä miten haluaa ja sinä vain siedät, koska kerran menit naimisiin. Sitähän opetit lapsillesi asenteellasi, ettei ole tullut edes mieleen eron mahdollisuus, vaikka olisikin epätodennäköinen sinun puoleltasi.
Täällä on nyt joku einstein kommentoimassa näitä juttuja. WT kirjoitustyylistään päätellen.
No, ei kukaan tuollaista kuivakkaa ämmää halua edes panna. Sinuun verrattuna olen mielelläni wt :D
Tasokasta kommentointia! Tässä juurikin oli panemisesta kysymys!
No jos mies haluaisi panna sinua kiihkeästi niin varmaan olisi muukin suhteenne kunnossa. Ja nythän sun täytyy etsiä uusi kumppani ja houkutteletko miehen tosiaan suhteeseen kirjahyllysi laajuudella tai ruualla?
Vai houkutteletko miehen olemalla kätevä ja ehtivä emäntä ja sitten ihmettelet, kun suhteessa kaikki työt jää sulle?
Näitä kaikkia: kirjahylly oli laaja, ruuanlaittotaidot kunnossa, olin ehtivä emäntä mutta myös panimme kiihkeästi ja paljon.
Toi ehtivä emäntä -kohta on petollinen, ellei tarkista miehen vastuullisuutta, mies tietenkin valitsee sinut, ettei tartte sitten itse tehdä niin paljon.
Mistä ihmeen vastuullisuuden tarkistamisesta täällä oikein puhutaan? Miten sen muka voisi tarkistaa? mitä ihmettä nyt taas. Usean vuoden seurustelun aikana jos ei mitään ilmene, miten ihmeessä voi nähdä kristallipallosta tulevaisuuteen, että sitten mies kyllästyykin ja hankkii uuden naisen?
No siis jo suhteen aikana kannattaa kovistella mieheltä, että "jos menemme naimisiin, niin kun suhteeseen tulee vaikeuksia, niin sä Pertti lähdet mun kanssa sitten terapiaan ja hoidat kans ittees vaikka terapiassa tarvittaessa, kasvat ja kehityt, ja mitään misukoita ei sitten ruveta panemaan ja suhde tulee olemaan vankila, jossa kasvetaan". Jos mies ei hätkähdä, hän on vastuullinen mies. (Ja huumorintajuinen).
Näin olen perttini kanssa toiminutkin ja olemme olleet pertin kanssa samaa mieltä suhteen sitoutumisen laadusta, kunnes...
...et sietänyt pertin kapinointia ja vaadit ainakin imuroimaan, joo joo, naiset. Onneksi naisena mun kumppani on mies.
Naurattaa tämä jankkaaminen jo hieman. Kerroit, että oma miehesi tekee kaikki kotityöt. Miksi en oleta kuitenkaan, että olet häntä vaatinut tekemään ne? Voisiko olla, että mieheni sentään imuroi ilman vaatimuksia? Sitä tarina ei kerro, en jaksa näitä lillukanvarsia.
En ole vaatinut. Jos mies ei tekisi mitään, voisi olettaa, että hänelläkin on kriisi. Tuskin kykenisin tukemaan, kun minullakin on.
Juu, sinulla eittämättä on.
No on on, mutta onneksi en ole tuollainen miehensä lähtemisen perään ruikuttava nainen. Vaikka lasten takia ruikuttaisittekin, niin jotkut ei vaan osaa valita. Varmaan valitsitte seksin tai ulkonäön tai statuksen pohjalta. Bad.
Juu, kyllä minua yhä surettaa, miten suhteellemme kävi. Se laskettakoon viakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mun on helppo sanoa, ettei eroaminen koske vain wt:itä, koska mun vanhemmat ja molempien heidän vanhempansa ovat eronneet, ja for your information, kukaan ei ole ollut wt. Se, ettei sovitakaan lopunelämää yhteen ja ettei se toisen sitoutuminen välttämättä kestäkään kaikkea ei ole mikään ylläri minulle. Silti en epäile elinikäisiä suhteita. En vain mitenkään oleta niitä kellekään.
Kumppanuus on hyvä niin kauan kun molemmat voivat siinä hyvin. Sinänsä minun kriiseilemiseni mieheni rinnalla on väärin, nyt voimme kumpikin huonosti, mutta hei, emme ole eronneet!
Vierailija kirjoitti:
Mutta mun on helppo sanoa, ettei eroaminen koske vain wt:itä, koska mun vanhemmat ja molempien heidän vanhempansa ovat eronneet, ja for your information, kukaan ei ole ollut wt. Se, ettei sovitakaan lopunelämää yhteen ja ettei se toisen sitoutuminen välttämättä kestäkään kaikkea ei ole mikään ylläri minulle. Silti en epäile elinikäisiä suhteita. En vain mitenkään oleta niitä kellekään.
Kumppanuus on hyvä niin kauan kun molemmat voivat siinä hyvin. Sinänsä minun kriiseilemiseni mieheni rinnalla on väärin, nyt voimme kumpikin huonosti, mutta hei, emme ole eronneet!
Mutta eikös sinun miehellesi nyt kuuluisi neuvoa, ettei katsele pahoinvoivaa naista, vaan päästää tämän menemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle jota naiviiuteni ärsyttää, jännä juttu että mieheni käytti juuri tuota samaa kysymystä. Miten se enää hänen ongelmansa on, jos en pysty diilaamaan eron kanssa. Se on totta. Jälkikasvun kannalta ajatellen toki olisi parempi jos molemmat vanhemmat pysyisivät järjissään eron ajan. Ettei lapsen tai lasten tarvitse todistaa minkäänlaista romahtamista. Varsinkin kun kuviossa mukana pieniä lapsia.
Jos sen voi välttää tai edes jotenkin lieventää sitä, niin kannattaisi puhua kumppanille eikä valmistella elämäänsä uusiksi toisen selän takana ja sitten käydä ovella huutamassa että meen nyt moi ja hei muuten, kerää ittes.
En minä ole mitenkään erityisen hyvä ihminen, en ole mielestäni niin väittänytkään. Minä elin siinä uskossa että yhdessä ollaan, minulle ei ollut muita vaihtoehtoja. Yllätyksenä tuli että toisella oli.
En anna periksi kovin helpolla ja luulin olevani yhdessä toisen samanlaisen kanssa, mutta olin väärässä. Tai ehkä oikeassa, hän vain suuntaa sen periksiantamattomuutensa johonkin muuhun kuin minä. Syytätkö sinä nyt minua siitä että uskon elämänmittaisiin liittoihin?
Koville ottaa minulle tuo sun pahansuopaisuutesi. Onneksi en ole tehnyt sulle mitään pahaa, niin ei tarvitse ajatella että sillä on mitään tekemistä mun kanssa.
Niin no totta, mutta yhtä hyvin voisi sanoa, että jos miehen vastuulla olisi ollut valmistella sinua eroon lasten takia, niin lasten takia olisit voinut tulla pohtineeksi senkin vaihtoehdon liittonne tiimoilta. Eihän se sitä tarkoita, että aikoo erota. Mikä hyvä malli sekään lapsille on, että avioliitossa kaikki on vain siedettävä? Mikset annan heille mallia, jossa elämässä vapautuu energiaa vähän älykkäämpään toimintaan?
Olet oikeassa. Tein virheen kun luulin että toiselle loppuelämä yhdessä tarkoittaa samaa kuin minullekin. Jos minä aion olla loppuelämän yhdessä, en tee varasuunnitelmia. Olisi pitänyt varmistaa puhummeko samaa kieltä.
En puhunut varasuunnitelmien teosta, vaan sen yksinkertaisen asian tajuamisesta, että tuollaistakin sattuu, ja toisekseen ei avioliitto tarkoita vapaata korttia kellekään perseillä miten haluaa ja sinä vain siedät, koska kerran menit naimisiin. Sitähän opetit lapsillesi asenteellasi, ettei ole tullut edes mieleen eron mahdollisuus, vaikka olisikin epätodennäköinen sinun puoleltasi.
Täällä on nyt joku einstein kommentoimassa näitä juttuja. WT kirjoitustyylistään päätellen.
No, ei kukaan tuollaista kuivakkaa ämmää halua edes panna. Sinuun verrattuna olen mielelläni wt :D
Tasokasta kommentointia! Tässä juurikin oli panemisesta kysymys!
No jos mies haluaisi panna sinua kiihkeästi niin varmaan olisi muukin suhteenne kunnossa. Ja nythän sun täytyy etsiä uusi kumppani ja houkutteletko miehen tosiaan suhteeseen kirjahyllysi laajuudella tai ruualla?
Vai houkutteletko miehen olemalla kätevä ja ehtivä emäntä ja sitten ihmettelet, kun suhteessa kaikki työt jää sulle?
Näitä kaikkia: kirjahylly oli laaja, ruuanlaittotaidot kunnossa, olin ehtivä emäntä mutta myös panimme kiihkeästi ja paljon.
Toi ehtivä emäntä -kohta on petollinen, ellei tarkista miehen vastuullisuutta, mies tietenkin valitsee sinut, ettei tartte sitten itse tehdä niin paljon.
Mistä ihmeen vastuullisuuden tarkistamisesta täällä oikein puhutaan? Miten sen muka voisi tarkistaa? mitä ihmettä nyt taas. Usean vuoden seurustelun aikana jos ei mitään ilmene, miten ihmeessä voi nähdä kristallipallosta tulevaisuuteen, että sitten mies kyllästyykin ja hankkii uuden naisen?
No siis jo suhteen aikana kannattaa kovistella mieheltä, että "jos menemme naimisiin, niin kun suhteeseen tulee vaikeuksia, niin sä Pertti lähdet mun kanssa sitten terapiaan ja hoidat kans ittees vaikka terapiassa tarvittaessa, kasvat ja kehityt, ja mitään misukoita ei sitten ruveta panemaan ja suhde tulee olemaan vankila, jossa kasvetaan". Jos mies ei hätkähdä, hän on vastuullinen mies. (Ja huumorintajuinen).
Näin olen perttini kanssa toiminutkin ja olemme olleet pertin kanssa samaa mieltä suhteen sitoutumisen laadusta, kunnes...
...et sietänyt pertin kapinointia ja vaadit ainakin imuroimaan, joo joo, naiset. Onneksi naisena mun kumppani on mies.
Naurattaa tämä jankkaaminen jo hieman. Kerroit, että oma miehesi tekee kaikki kotityöt. Miksi en oleta kuitenkaan, että olet häntä vaatinut tekemään ne? Voisiko olla, että mieheni sentään imuroi ilman vaatimuksia? Sitä tarina ei kerro, en jaksa näitä lillukanvarsia.
En ole vaatinut. Jos mies ei tekisi mitään, voisi olettaa, että hänelläkin on kriisi. Tuskin kykenisin tukemaan, kun minullakin on.
Juu, sinulla eittämättä on.
No on on, mutta onneksi en ole tuollainen miehensä lähtemisen perään ruikuttava nainen. Vaikka lasten takia ruikuttaisittekin, niin jotkut ei vaan osaa valita. Varmaan valitsitte seksin tai ulkonäön tai statuksen pohjalta. Bad.
Sadannen kerran: mies on muuttunut vuosien saatossa siitä, millainen aluksi oli. Et anna itsestäsi sisäisesti kaunista kuvaa. Just saying.
No ei se varmaan sitten ollut miehelle niin helppoa pysyä samassa suhteessa? Olen minäkin muuttunut, todella paljon ja se on vaikeuttanut tyytyväisyyttä siihen, mitä aikoinaan valitsin, kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mun on helppo sanoa, ettei eroaminen koske vain wt:itä, koska mun vanhemmat ja molempien heidän vanhempansa ovat eronneet, ja for your information, kukaan ei ole ollut wt. Se, ettei sovitakaan lopunelämää yhteen ja ettei se toisen sitoutuminen välttämättä kestäkään kaikkea ei ole mikään ylläri minulle. Silti en epäile elinikäisiä suhteita. En vain mitenkään oleta niitä kellekään.
Kumppanuus on hyvä niin kauan kun molemmat voivat siinä hyvin. Sinänsä minun kriiseilemiseni mieheni rinnalla on väärin, nyt voimme kumpikin huonosti, mutta hei, emme ole eronneet!Mutta eikös sinun miehellesi nyt kuuluisi neuvoa, ettei katsele pahoinvoivaa naista, vaan päästää tämän menemään?
Kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitinkin, että onko tämä nyt sitten niin mahtavaa, tuleeko tämä ikinä olemaan sen arvoista, että kumpikin voi pahoin, erotilasto ei rumennu, mutta muuten. Aika moni vain sönköttää, ettei toisen muuttuminen eroa aiheuta, joopa joo, mutta pahoin sopii voida. Ja siis haen apua, mutta silti tää on nyt tämmöistä.
Jos mies saa tasoisensa naisen, hän joutuu vain tyytymään tähän. Jos hän ei saa haluamaansa maailman kauneinta mallimissiä, hän joutuu tyytymään johonkin. Ei suostu rakastamaan tätä tai kohtaamaan todellisuutta. Harvat miehet aidosti rakastavat ja kunnioittavat tavallista vaimoaan, vaan ovat vain pakolla tämän kanssa että olisi joku, odottaessaan että parempi tulee vastaan. Harmi vain, että monesti odottaessa suhde vakiintuu ja lapsia putkahtelee ja sitten jossain vaiheessa mies viimein herää että meni liian pitkälle. Sitten erotaan ja sanotaan vaimolle ettei koskaan ole rakastanutkaan tätä. On vain tyytynyt. Sitten nämä alkavat yrittämään niitä parikymppisiä seksikkäitä naisia, ja suuriosa katkeroituu naisiin kun mikään ei ole muuttunut omassa tasossa eikä niitä saa. Olen tämän nähnyt niin monta kertaa. Säälittävää teiltä miehiltä, mikä teitä oikeasti vaivaa.
Ap tule kertomaan, onko toista naista edes haaveiden tasolla! Täällä puhutaan liikaa jo toisten ongelmista!
Mun mieheni on kyllä aivan helvetin kuuma mies, arvostetussa ammatissa, muusikko ja hauskakin. Korkeasti koulutettu ja intohimoinen. Vastaa ulkonäöltään rosoista nykyajan miesihannetta. Huolehtii kunnostaan ja vaatetuksestaan. Hyvää seksiä. Ei ihme, että toiselle naiselle kelpasi, vaikka varattunakin. Piti silti minut tyytyväisenä samaan aikaan seksuaalisesti. Kotitöitä lakkasi tekemästä ja lapsista huolehtimasta. Selitti aapeen juttuja, kunnes lopulta paljastui, että on toinen nainen hänellä kuvioissa. Avioliittomme meni siinä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni on kyllä aivan helvetin kuuma mies, arvostetussa ammatissa, muusikko ja hauskakin. Korkeasti koulutettu ja intohimoinen. Vastaa ulkonäöltään rosoista nykyajan miesihannetta. Huolehtii kunnostaan ja vaatetuksestaan. Hyvää seksiä. Ei ihme, että toiselle naiselle kelpasi, vaikka varattunakin. Piti silti minut tyytyväisenä samaan aikaan seksuaalisesti. Kotitöitä lakkasi tekemästä ja lapsista huolehtimasta. Selitti aapeen juttuja, kunnes lopulta paljastui, että on toinen nainen hänellä kuvioissa. Avioliittomme meni siinä.
Reino Nordin?
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni on kyllä aivan helvetin kuuma mies, arvostetussa ammatissa, muusikko ja hauskakin. Korkeasti koulutettu ja intohimoinen. Vastaa ulkonäöltään rosoista nykyajan miesihannetta. Huolehtii kunnostaan ja vaatetuksestaan. Hyvää seksiä. Ei ihme, että toiselle naiselle kelpasi, vaikka varattunakin. Piti silti minut tyytyväisenä samaan aikaan seksuaalisesti. Kotitöitä lakkasi tekemästä ja lapsista huolehtimasta. Selitti aapeen juttuja, kunnes lopulta paljastui, että on toinen nainen hänellä kuvioissa. Avioliittomme meni siinä.
Onko miehesi levyjä mm. "Puhu vaan" ja "Kato mua silmiin"?
Sä et lue näitä viestejä kunnolla. Täällä on ainakin kolme tarinaa, joissa naiset kertoo, että miehen vetäytyminen kotitöistä vuosien suhteen ja perheen perustamisen jälkeen paljastui toiseksi naiseksi, joka oli katsottu valmiiksi, eikä oma perhe täten enää kiinnostellut.