Mitä tehdä, kun ei ole kunnollisia ystäviä?
Minulla on kaksi hyvää ystävää, joista molempien murheita kuuntelen aina parhaani mukaan. Viimeksi tänään toinen vastasi viesteihini todella ilkeästi, ja kun kysyin onko kaikki ok, hän kertoi että ei ole ja yritin parhaani mukaan lohduttaa. Itse viimeksi eilen sanoin hänelle että olen itkenyt koko päivän, johon hän totesi "ok". Kaipaisin itsekin edes joskus pientä tukea tai edes että toinen kysyisi mitä minulle kuuluu. Olen kuitenkin itse AINA se, joka kysyy miten menee, koska nähdään yms ja tässä yhteydessä ainoastaan saan välillä vastakysymyksen "mitäs sinä".
No toinen hyvä ystäväni taas suuttuu, jos en pidä häneen päivittäin yhteyttä. Välillämme on kuitenkin matkaa, emmekä siitä syystä näe kuin muutaman kerran vuodessa. Minun pitäisi aina muistaa, jos hänellä on ollut jokin meno tms, ja kysellä miten meni. Jos en muista/kysele, hän ei itse sitä kerro vaan on pitämättä yhteyttä ja sitten myöhemmin ilmaisee minulle kiukkunsa. Häntäkin olen yrittänyt parhaani mukaan lohduttaa, kun hänellä on ollut vaikeaa. Silti hän ei ole viimeisen vuoden aikana kysynyt kertaakaan miten minä jakselen, vaikka tietää että sairastan keskivaikeaa masennusta.
Olen hyvin väsynyt ja rikki. Olen kyllästynyt elämääni, ystäviini, jatkuvaan itkeskelyyn. Saan nykyään paniikkikohtauksiakin. Turhauttaa olla jatkuvana olkapäänä toisille, kun itse ei saa sitä pientäkään mahdollista tukea muilta.
Anteeksi vuodatus, mutta jos joku tietää mistä ja miten saisi kunnollisia ystäviä, kertokaa ihmeessä. Luulen, että jo pelkästään kunnolliset ystävät helpottaisivat tilannettani.
Kommentit (10)
Tuota menoa katkeroidut, kun annat itsestäsi paljon mutta et saa vastineeksi oikein mitään. Toivottavasti et unohda itseäsi ja kuuntelet itseäsi hieman enemmän vielä, kuin näitä "ystäviä."
Itse jätin tuollaisen hyväksikäyttäjän elämästäni ja ainakin tällä hetkellä tuntuu, että se oli elämäni paras päätös.
Kyllä itseään pitää arvostaa sen verran ettei anna toisten käyttää itseään, kuin kaatopaikkana.
Niin ja en tiedä mistä löytää hyviä ystäviä. Toivottavasti molemmat läydämme. :-)
Mikäs kyselytunti tämä on. :D 29-vuotias olen.
Vierailija kirjoitti:
Tuota menoa katkeroidut, kun annat itsestäsi paljon mutta et saa vastineeksi oikein mitään. Toivottavasti et unohda itseäsi ja kuuntelet itseäsi hieman enemmän vielä, kuin näitä "ystäviä."
Itse jätin tuollaisen hyväksikäyttäjän elämästäni ja ainakin tällä hetkellä tuntuu, että se oli elämäni paras päätös.
Kyllä itseään pitää arvostaa sen verran ettei anna toisten käyttää itseään, kuin kaatopaikkana.Niin ja en tiedä mistä löytää hyviä ystäviä. Toivottavasti molemmat läydämme. :-)
Kiitos kannustavista sanoista. Itse pelkään yksin jäämistä, kun muutenkin on kavereita vähän ja sitten hyvät ystävät ovat tällaisia. :(
Opettele päästämään irti huonoista ihmissuhteista. Kertomasi perusteella nuo ihmiset eivät ole ystäviäsi.
Vierailija kirjoitti:
Opettele päästämään irti huonoista ihmissuhteista. Kertomasi perusteella nuo ihmiset eivät ole ystäviäsi.
Ei minustakaan, silti siedän heitä päivästä toiseen. Olen kai liian kiltti ja hyväuskoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele päästämään irti huonoista ihmissuhteista. Kertomasi perusteella nuo ihmiset eivät ole ystäviäsi.
Ei minustakaan, silti siedän heitä päivästä toiseen. Olen kai liian kiltti ja hyväuskoinen.
"Ystäväsi" tuskin muuttavat käytöstään, joten jos et mielestäsi saa "ystävyydestänne" mitään, kannattaa hakeutua uusiin harrastuksiin ja uusiin ihmissuhteisiin.
Up