Mikä siinä lihavuudessa on niin ihanaa?

Itsepetos ja täytekakut.

Ei lihavuudessa ole mitään ihanaa, siitä seuraa itsevihaa ja alakuloa. Ihanaa on mättäminen, ahmiminen, se, että koko ajan työntää suuhunsa jotain ja märehtii, se suloinen, nukuttava ähky. Sitten tulee huono omatunto, peilikuvia kauhistaa, vaatteita ei tahdo löytyä, voimat ei riitä kuin välttämättömiin arjen toimiin. Se taas antaa syyn lohduttautua ruualla. Ja lisäksi pitää muistaa pitää se "herkkupäivä" kerran viikossa. 

Lihavuuden syyt on melkein aina – ellei aina – korvien välissä. Dieetit ovat pelkkää viihdettä ja niidenkin aikana saa ajatella ruokaa ja syömistä koko ajan. Jos korjaa korvien välin riittää, että oppii tunnistamaan nälän ja kylläisyyden ja syö normaalisti ja monipuolisesti. 

Lihavuus ja hoikkuus riippuu ennen muuta perintötekijöistä. Jos on lihavuuteen taipuvainen, saa nähdä aika paljon vaivaa normaalipainon saavuttamiseksi. Harva on vapaasta tahdostaan ylipainoinen.

T. Normaalipainoinen

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Ei lihavuudessa ole mitään ihanaa, siitä seuraa itsevihaa ja alakuloa. Ihanaa on mättäminen, ahmiminen, se, että koko ajan työntää suuhunsa jotain ja märehtii, se suloinen, nukuttava ähky. Sitten tulee huono omatunto, peilikuvia kauhistaa, vaatteita ei tahdo löytyä, voimat ei riitä kuin välttämättömiin arjen toimiin. Se taas antaa syyn lohduttautua ruualla. Ja lisäksi pitää muistaa pitää se "herkkupäivä" kerran viikossa. 

Lihavuuden syyt on melkein aina – ellei aina – korvien välissä. Dieetit ovat pelkkää viihdettä ja niidenkin aikana saa ajatella ruokaa ja syömistä koko ajan. Jos korjaa korvien välin riittää, että oppii tunnistamaan nälän ja kylläisyyden ja syö normaalisti ja monipuolisesti. 

Niin JOS korjaa korvien välin. Kun kerrot vielä miten, niin saat luultavasti Nobelin. Veikkaan, että useimmat lihavat tietää kyllä varsin hyvin että vika on korvien välissä, mutta kompastuskivi on siinä, ettei sitä osata korjata vaikka kuinka haluttaisiin ja yritettäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Ei lihavuudessa ole mitään ihanaa, siitä seuraa itsevihaa ja alakuloa. Ihanaa on mättäminen, ahmiminen, se, että koko ajan työntää suuhunsa jotain ja märehtii, se suloinen, nukuttava ähky. Sitten tulee huono omatunto, peilikuvia kauhistaa, vaatteita ei tahdo löytyä, voimat ei riitä kuin välttämättömiin arjen toimiin. Se taas antaa syyn lohduttautua ruualla. Ja lisäksi pitää muistaa pitää se "herkkupäivä" kerran viikossa. 

Lihavuuden syyt on melkein aina – ellei aina – korvien välissä. Dieetit ovat pelkkää viihdettä ja niidenkin aikana saa ajatella ruokaa ja syömistä koko ajan. Jos korjaa korvien välin riittää, että oppii tunnistamaan nälän ja kylläisyyden ja syö normaalisti ja monipuolisesti. 

Niin JOS korjaa korvien välin. Kun kerrot vielä miten, niin saat luultavasti Nobelin. Veikkaan, että useimmat lihavat tietää kyllä varsin hyvin että vika on korvien välissä, mutta kompastuskivi on siinä, ettei sitä osata korjata vaikka kuinka haluttaisiin ja yritettäisiin.

Todella vaikea kysymys.

Samat ongelmat ja huolet on hoikilla ja normaalipainoisillakin mutta jostain syystä he eivät yritä hävittää ongelmia syömällä vaan tekemällä niiden eteen jotain muuta. Joku juoksee ongelmiaan karkuun (eräs ystäväni juoksee jopa maratoneja kun vituttaa), toinen käy salilla, kolmas rapsuttaa puutarhassa, neljäs viettää laatuaikaa lasten kanssa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Ei lihavuudessa ole mitään ihanaa, siitä seuraa itsevihaa ja alakuloa. Ihanaa on mättäminen, ahmiminen, se, että koko ajan työntää suuhunsa jotain ja märehtii, se suloinen, nukuttava ähky. Sitten tulee huono omatunto, peilikuvia kauhistaa, vaatteita ei tahdo löytyä, voimat ei riitä kuin välttämättömiin arjen toimiin. Se taas antaa syyn lohduttautua ruualla. Ja lisäksi pitää muistaa pitää se "herkkupäivä" kerran viikossa. 

Lihavuuden syyt on melkein aina – ellei aina – korvien välissä. Dieetit ovat pelkkää viihdettä ja niidenkin aikana saa ajatella ruokaa ja syömistä koko ajan. Jos korjaa korvien välin riittää, että oppii tunnistamaan nälän ja kylläisyyden ja syö normaalisti ja monipuolisesti. 

Niin JOS korjaa korvien välin. Kun kerrot vielä miten, niin saat luultavasti Nobelin. Veikkaan, että useimmat lihavat tietää kyllä varsin hyvin että vika on korvien välissä, mutta kompastuskivi on siinä, ettei sitä osata korjata vaikka kuinka haluttaisiin ja yritettäisiin.

Todella vaikea kysymys.

Samat ongelmat ja huolet on hoikilla ja normaalipainoisillakin mutta jostain syystä he eivät yritä hävittää ongelmia syömällä vaan tekemällä niiden eteen jotain muuta. Joku juoksee ongelmiaan karkuun (eräs ystäväni juoksee jopa maratoneja kun vituttaa), toinen käy salilla, kolmas rapsuttaa puutarhassa, neljäs viettää laatuaikaa lasten kanssa jne.

Aivan, kun se vika on korvien välissä. Ne, jotka tekevät jotain muuta, sitä vikaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Ei lihavuudessa ole mitään ihanaa, siitä seuraa itsevihaa ja alakuloa. Ihanaa on mättäminen, ahmiminen, se, että koko ajan työntää suuhunsa jotain ja märehtii, se suloinen, nukuttava ähky. Sitten tulee huono omatunto, peilikuvia kauhistaa, vaatteita ei tahdo löytyä, voimat ei riitä kuin välttämättömiin arjen toimiin. Se taas antaa syyn lohduttautua ruualla. Ja lisäksi pitää muistaa pitää se "herkkupäivä" kerran viikossa. 

Lihavuuden syyt on melkein aina – ellei aina – korvien välissä. Dieetit ovat pelkkää viihdettä ja niidenkin aikana saa ajatella ruokaa ja syömistä koko ajan. Jos korjaa korvien välin riittää, että oppii tunnistamaan nälän ja kylläisyyden ja syö normaalisti ja monipuolisesti. 

Niin JOS korjaa korvien välin. Kun kerrot vielä miten, niin saat luultavasti Nobelin. Veikkaan, että useimmat lihavat tietää kyllä varsin hyvin että vika on korvien välissä, mutta kompastuskivi on siinä, ettei sitä osata korjata vaikka kuinka haluttaisiin ja yritettäisiin.

Ehkä aikuiselta voi edellyttää, että hän osaa eritellä omia tunteitaan ja tarpeitaan. Hän voi esim. kiinnittää huomiota siihen missä tilanteissa tai tunnetiloissa haluaa syödä, se voisi olla yhdenlainen alku. Seuraavaksi voi miettiä sitä, mikä muu kuin syöminen tuo mielihyvää. Jos vaikka musiikki, niin voisi yrittää ostaa lipun konserttiin sen sijaan, että ostaisi syömistä ja kuuntelisi konserttia radiosta; naivia, ehkä, mutta arkl on myös naivia. Pientä pakottamistakin voi itseään kohtaan harjoittaa: pieni kävelylenkki joka päivä, happea aivoihin ja ainakaan silloin ei syö. Siitä voi kehittyä hyvä tapa, jota mielellään tekee. Herkku -käsitteen laajentaminen makeasta, suolaisesta ja rasvaisesta monipuoliseen, maukkaaseen "oikeaan" ruokaan. 

Jos tilanne on oikein paha, ylipainoinen voi hakea ulkopuolista apua. 

Pääasia, ettei hurahda ihmedieetteihin, koska ne eivät auta kuin korkeintaan niitä, joiden pitää päästä eroon parista pääsiäiskilosta ennen bikinikautta. 

Ei siinä mitään ihanaa ole ja ihmiset on lihavia eri syistä. Jotkut on vain laiskoja eikä välitä, jotkut on oikeasti koukussa ruokaan ja syömiseen samalla tavalla kun joku alkoon, tupakkaan tai huumeisiin. Siinä on vaan se että päihteitä ei tarvi kukaan mutta jokaisen pitää silti syödä.

Olen lihava, käyn salilla 3 x vko enkä ahmi ruokaa tai ole koukussa siihen. En syö koskaan kakkuja tai piirakoita yms. Tai sipsejä tai käytä alkoholia. Ruokavalioon kuuluu aamupala, lounas, päivällinen, iltapala. Pidän erityisesti kaikista salaateista, mutta hedelmiä muistan ostaa harvemmin. Näin olen toiminut viimeiset 10 vuotta ja paino on pysynyt samana. Sitä ennen kärsin stressistä, jolloin hankin ylipainoni. Kärsin myös alhaisesta verensokerista, insuliinituotantoni on ilmeisesti liian hyvä. Se kai sitten taas varastoi rasvaa liian hyvin. Ap:lle vastaukseksi, että ei tuo ylipaino ole mitenkään ihanaa, siinä se vaan on eikä lähde mihinkään. Kunpa lähtisikin! Toisaalta en voi valittaa, olo ja kaikki veriarvot ovat hyviä. Verenpaine ihanteellinen. Se lohduttaa, että kaikki elintasosairaudet liittyvät ruokavalioon, ei ylipainoon. Tämän vuoksi jo 5% laihdutus parantaa kaikkia arvoja, siinä kohtaa kun on jo viikkoja syöty järkevästi. Ulkonäkö voisi olla kivempi, mutta se on mitä on. Toisilla taas pottunenät sun muut aiheuttavat ahdistusta.  Ei asiat aina ole mustavalkoista niin kuin näissä provoissa.

RUOKA

Terveen ihmisen saa varmasti laihtumaan. Oikealla ruokavaliolla ja riittävällä liikunnalla jokainen saa itsensä normaalipainoon. Olen tähän pystynyt itsekin, enkä ole edes täysin terve, vaan minulla on perinnöllinen sairaus ja lääkitys päällä.