Miehet jotka ette saa naista tässä teille ohjeita

Vierailija kirjoitti:

Mutta juu, olisiko treffien tarkoitus ja hengailu muutakin kun niitä vaatteita ja pintaa. Itse lähden avoimin mielin viettämään hauskaa iltaa, jotain kivaa tekemistä ja syödään. 

Ketjusta saa vaikutelman työpaikkahaastattelusta ja ollaan niin tosissaan ettei mitään tolkkua, suunnilleen nyrkit pystyssä jumalauta nyt mennään treffeille. Pitäisikö relata pikkuisen, kyllä ne treffit meille miehillekin on tutustumista ja itse olen lukemattomia kertoja päättänyt olla tapaamatta naista uudestaan. Ei se ole vain yksisuuntaista, myös meihin miehiin pitää tehdä vaikutus ja sitä ei pelkällä ulkonäöllä esim tehdä.

Jep, kuolemanvakavasti aika moni treffit ottaa. Jotenkin niin suomalaista.

Eli minun ei tarvitse tehdä mitään, vaan olettaa, että mies hoitaa ja järjestää kaiken? Minä kyllä osaan avata ihan itse oveni, ostaa kukkia ja kahvia itelleni ja voin vielä ihan itse ehdotttaa, että mentäisikö kävelylle illalla meren rantaan. En kaipaa mitään hellittelyä, vaan mukavan miehen, jonka kanssa kemiat kohtaa ja seksikin olisi silloin vain mahtava plussa treffeille. Sillä miehellä voi olla mun puolesta huppari, lenkkarit ja sotkuinen tukka, mutta jos hän on suloinen ja olemme samalla aaltopituudella, se kelpaa minulle loistavasti. Ja minulle tärkeintä on, että mies on heti alkuun oma itsensä eikä esitä mitään. Haluan, että me molemmat annamme jotakin itsestämme treffeillä, aidosti ja ilman esittämistä. Meitä naisiakin on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha nojoo unohin sanoa että kaikki perustuu omiin kokemuksiini ja mieltymyksiini, mutta tuolla tyylillä erottuu hyvin siitä juntista massasta. Ei tietenkään eletä kuin Amerikassa mutta se erilaisuus toimisi minusta hyvänä valttikorttina. :) Kertokaa nyt niistä omista mieltymyksistänne ja vinkeistä.

ap

kauan tota kulissia pitää pitää yllä? Siihen asti että saa pesää vai siihen asti että muutetaan yhteen ja voi vetää kalsareissa kaljaa?

Näitä "kulisseja" pidetään pystyssä yhteen muuttamisen jälkeenkin. Kyllä nää mun amerikkalaisetkin oli kieltämättä vähän sekstistisiä siinä  missä suomalaisetkin miehet, eli hekin kannattivat ns. miesten ja naisten töitä (mistä en kyllä itse pitänyt), mutta kodinhoidon vastapainoksi sain roppakaupalla kehuja, rakkautta ja kunnioitusta, minkä vuoksi huolehdin kodista mielelläni. 

Mies kävi tietysti huorossa ja sitten yhdessä kävitte aina sunnuntaina kirkossa putsaamassa pöydän?

Oletko eronnut vai leski? Eikö metodisi enää pelittänyt uusiokierroksella USA:ssa vai miksi palasit yrittämään Suomen treffimarkkinoille?

Vierailija kirjoitti:

Elävästä elämästä tiedän, että nämä naiset jotka sanovat ettei miehellä tarvi käytöstapoja juuri olla, ei tarvi avata ovea eikä olla kohtelias, ovat niitä jotka eivät valitettavasti oikein sellaista ansaitsekkaan.. Ihan eri tasoa, ei hyvällä, kun ne jotka arvostavat kohteliaisuutta.

Olen lukenut koko ketjun ja olen aika varma, että kukaan nainen ei ole missään vaiheessa sanonut ettei tarvitse olla kohtelias.

Minä sanoin jossain kommentissa, että minulle ei tarvitse avata ovea eikä tarjota vain koska olen nainen. Se avaa oven, jolle ko. tilanteessa on luontevampaa. Niin minä olen tehnyt, jos olen esim. kävellyt miehen edellä, niin olen avannut oven ja päästänyt hänet ensin.

Käyttäjä4953 kirjoitti:

Eli minun ei tarvitse tehdä mitään, vaan olettaa, että mies hoitaa ja järjestää kaiken? Minä kyllä osaan avata ihan itse oveni, ostaa kukkia ja kahvia itelleni ja voin vielä ihan itse ehdotttaa, että mentäisikö kävelylle illalla meren rantaan. En kaipaa mitään hellittelyä, vaan mukavan miehen, jonka kanssa kemiat kohtaa ja seksikin olisi silloin vain mahtava plussa treffeille. Sillä miehellä voi olla mun puolesta huppari, lenkkarit ja sotkuinen tukka, mutta jos hän on suloinen ja olemme samalla aaltopituudella, se kelpaa minulle loistavasti. Ja minulle tärkeintä on, että mies on heti alkuun oma itsensä eikä esitä mitään. Haluan, että me molemmat annamme jotakin itsestämme treffeillä, aidosti ja ilman esittämistä. Meitä naisiakin on erilaisia.

Vuosisadan virhetulkinta. Et ole selvästikään lukenut ketjusta kuin tämän viimeisen sivun.

Et kaipaa hellittelyjä? Minä kyllä kaipaan.

Kävely illalla meren rannalla voi olla näiden miesten mielestä epäilyttävä naisen vaatima erikoiskohtelu: tähtitaivaan tuijottamistreffit teilattiin ihan täysin kertakaikisen typeränä ideana ja naisten kidutusyrityksenä miehiä kohtaan. Kukaan ei kuulemma moista voi haluta.

pari huomioita ihan ystävyydellä kritiikkiisi kirjoitti:

Käyttäjä4953 kirjoitti:

Eli minun ei tarvitse tehdä mitään, vaan olettaa, että mies hoitaa ja järjestää kaiken? Minä kyllä osaan avata ihan itse oveni, ostaa kukkia ja kahvia itelleni ja voin vielä ihan itse ehdotttaa, että mentäisikö kävelylle illalla meren rantaan. En kaipaa mitään hellittelyä, vaan mukavan miehen, jonka kanssa kemiat kohtaa ja seksikin olisi silloin vain mahtava plussa treffeille. Sillä miehellä voi olla mun puolesta huppari, lenkkarit ja sotkuinen tukka, mutta jos hän on suloinen ja olemme samalla aaltopituudella, se kelpaa minulle loistavasti. Ja minulle tärkeintä on, että mies on heti alkuun oma itsensä eikä esitä mitään. Haluan, että me molemmat annamme jotakin itsestämme treffeillä, aidosti ja ilman esittämistä. Meitä naisiakin on erilaisia.

Vuosisadan virhetulkinta. Et ole selvästikään lukenut ketjusta kuin tämän viimeisen sivun.

Et kaipaa hellittelyjä? Minä kyllä kaipaan.

Kävely illalla meren rannalla voi olla näiden miesten mielestä epäilyttävä naisen vaatima erikoiskohtelu: tähtitaivaan tuijottamistreffit teilattiin ihan täysin kertakaikisen typeränä ideana ja naisten kidutusyrityksenä miehiä kohtaan. Kukaan ei kuulemma moista voi haluta.

Kai täällä kirjoittelee persoonattomat ja mielikuvituksettomat tyypit jotka ei osaa treffeiksi ajatella muuta kuin kahvilassa tai kaljalla istumisen. Kaikki muu on jotain erikoiskohtelua.

Vierailija kirjoitti:

pari huomioita ihan ystävyydellä kritiikkiisi kirjoitti:

Käyttäjä4953 kirjoitti:

Eli minun ei tarvitse tehdä mitään, vaan olettaa, että mies hoitaa ja järjestää kaiken? Minä kyllä osaan avata ihan itse oveni, ostaa kukkia ja kahvia itelleni ja voin vielä ihan itse ehdotttaa, että mentäisikö kävelylle illalla meren rantaan. En kaipaa mitään hellittelyä, vaan mukavan miehen, jonka kanssa kemiat kohtaa ja seksikin olisi silloin vain mahtava plussa treffeille. Sillä miehellä voi olla mun puolesta huppari, lenkkarit ja sotkuinen tukka, mutta jos hän on suloinen ja olemme samalla aaltopituudella, se kelpaa minulle loistavasti. Ja minulle tärkeintä on, että mies on heti alkuun oma itsensä eikä esitä mitään. Haluan, että me molemmat annamme jotakin itsestämme treffeillä, aidosti ja ilman esittämistä. Meitä naisiakin on erilaisia.

Vuosisadan virhetulkinta. Et ole selvästikään lukenut ketjusta kuin tämän viimeisen sivun.

Et kaipaa hellittelyjä? Minä kyllä kaipaan.

Kävely illalla meren rannalla voi olla näiden miesten mielestä epäilyttävä naisen vaatima erikoiskohtelu: tähtitaivaan tuijottamistreffit teilattiin ihan täysin kertakaikisen typeränä ideana ja naisten kidutusyrityksenä miehiä kohtaan. Kukaan ei kuulemma moista voi haluta.

Kai täällä kirjoittelee persoonattomat ja mielikuvituksettomat tyypit jotka ei osaa treffeiksi ajatella muuta kuin kahvilassa tai kaljalla istumisen. Kaikki muu on jotain erikoiskohtelua.

Ensitreffien tarkoitus on tutustumisessa, ei päällään seisomisessa, sirkushuveissa, sinfoniaorkesterissa takapihallasi tai lentämisestä Pariisiin illalliselle. Jokainen toki tavallaan, prinsessaharhailijoiden vinkuminen on vain koomista. -eri

Naisissakin on monelaisia "tyyppejä": täälläkin osa kertoo, ettei tarvi mitään erityskohtelua, ei helllittelytä tms. OK. tämä sallitaan heille.

Mutta on paljon niitäkin naisia, mun mielestä kuitenkin enin osa, jotka toivovat (ei siis vaativat) huomaavaisuutta, hyviä käytöstapoja, keskustelutaitoa, jonkintasoista siisteyttä jne.

Tasa-arvon nimissä siis ne miehet ja ne naiset joille sopii kohta A, niin kävisivät keskenään treffeillä ja sitten taas ne kohta B:n ihmiset keskenään.

Silloin nämä A-tyypin miehet miehet saisivat olla ihan omana itsenään, ei tavitse tehdä sirkustemppuja eikä seistä päällään.

Ja siiten vastavuoroisesti B-tyypin miehet taas saisivat mukavan treffikokemuksen ja ehkä vielä toisetkin treffit niin halutessaan.

Ja huom! etteivät nyt taas nämä alfauroot syyttäisi sukupuolirasismista ja naisen ylivallasta, niin laitoin heidät tyyppiin A.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pari huomioita ihan ystävyydellä kritiikkiisi kirjoitti:

Käyttäjä4953 kirjoitti:

Eli minun ei tarvitse tehdä mitään, vaan olettaa, että mies hoitaa ja järjestää kaiken? Minä kyllä osaan avata ihan itse oveni, ostaa kukkia ja kahvia itelleni ja voin vielä ihan itse ehdotttaa, että mentäisikö kävelylle illalla meren rantaan. En kaipaa mitään hellittelyä, vaan mukavan miehen, jonka kanssa kemiat kohtaa ja seksikin olisi silloin vain mahtava plussa treffeille. Sillä miehellä voi olla mun puolesta huppari, lenkkarit ja sotkuinen tukka, mutta jos hän on suloinen ja olemme samalla aaltopituudella, se kelpaa minulle loistavasti. Ja minulle tärkeintä on, että mies on heti alkuun oma itsensä eikä esitä mitään. Haluan, että me molemmat annamme jotakin itsestämme treffeillä, aidosti ja ilman esittämistä. Meitä naisiakin on erilaisia.

Vuosisadan virhetulkinta. Et ole selvästikään lukenut ketjusta kuin tämän viimeisen sivun.

Et kaipaa hellittelyjä? Minä kyllä kaipaan.

Kävely illalla meren rannalla voi olla näiden miesten mielestä epäilyttävä naisen vaatima erikoiskohtelu: tähtitaivaan tuijottamistreffit teilattiin ihan täysin kertakaikisen typeränä ideana ja naisten kidutusyrityksenä miehiä kohtaan. Kukaan ei kuulemma moista voi haluta.

Kai täällä kirjoittelee persoonattomat ja mielikuvituksettomat tyypit jotka ei osaa treffeiksi ajatella muuta kuin kahvilassa tai kaljalla istumisen. Kaikki muu on jotain erikoiskohtelua.

Ensitreffien tarkoitus on tutustumisessa, ei päällään seisomisessa, sirkushuveissa, sinfoniaorkesterissa takapihallasi tai lentämisestä Pariisiin illalliselle. Jokainen toki tavallaan, prinsessaharhailijoiden vinkuminen on vain koomista. -eri

Sitä tähtitaivasta katsellessa ei ainakaan tarvitse pelätä että toinen tulkitsee väärin sen maksatko kahvin vai et. En tiedä mistä sinulle tulee käsitys prinsessaharhoista jos joku muu osaa käyttää mielikuvitusta ja viedä muuallekin kuin kahvilaan istumaan.

On miehiäkin, jotka ovat esteettisiä ja romanttisia, ja joille treffit esson baarissa treeniverkkareissa olisivat arkisuuden huippu. Mieskin voi halua tehdä siitä hetkestä erityisen, vaikka sitten kävelyllä jossain kauniissa paikassa. Kyllä minun viimeisin ensitreffini oli laittanut päälle siistit vaatteet, valinnut viihtyisän ja romanttisen kohtaamispaikan, ja kävelimme kauniissa puistossa. On nykyisin mieheni.

Mutta olemme siinäkin samanlaisia, että verkkarit ja hupparit kuuluvat lenkille ja salille. Se ei ole kummallekaan mitään esittämistä, vaan luontaista. Emme edes pysty lähtemään verkkareissa kaupungille. Sikäli hyvä, että samanlaiset löytävät toisensa.

[/quote]

Vuosisadan virhetulkinta. Et ole selvästikään lukenut ketjusta kuin tämän viimeisen sivun.

Et kaipaa hellittelyjä? Minä kyllä kaipaan.

Kävely illalla meren rannalla voi olla näiden miesten mielestä epäilyttävä naisen vaatima erikoiskohtelu: tähtitaivaan tuijottamistreffit teilattiin ihan täysin kertakaikisen typeränä ideana ja naisten kidutusyrityksenä miehiä kohtaan. Kukaan ei kuulemma moista voi haluta.[/quote]

Luin itse asiassa koko ketjun, mutta valitettavasti sellainen kuva tästä tulee. Minusta oven avaukset, naiselle kahvin tarjoaminen ja kukkien antaminen on vanhanaikaista. Mun mielestä hyviin käytöstapoihin kuuluu, että osaa tervehtiä, kiittää, sanoa ole hyvä, kuunnella toista ja olla läsnä. Minulle riittää hyvin huoltsikkakahvit tai leffailta toisen kotona, etenkin jos nuo ovat kunnossa ja meillä synkkaa. Treffipaikka on minulle toissijainen juttu, vaan se toinen ihminen on tärkein. Meren ranta ei pelasta, jos juttu ei toimi tai ihminen esittää jotain muuta kuin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pari huomioita ihan ystävyydellä kritiikkiisi kirjoitti:

Käyttäjä4953 kirjoitti:

Eli minun ei tarvitse tehdä mitään, vaan olettaa, että mies hoitaa ja järjestää kaiken? Minä kyllä osaan avata ihan itse oveni, ostaa kukkia ja kahvia itelleni ja voin vielä ihan itse ehdotttaa, että mentäisikö kävelylle illalla meren rantaan. En kaipaa mitään hellittelyä, vaan mukavan miehen, jonka kanssa kemiat kohtaa ja seksikin olisi silloin vain mahtava plussa treffeille. Sillä miehellä voi olla mun puolesta huppari, lenkkarit ja sotkuinen tukka, mutta jos hän on suloinen ja olemme samalla aaltopituudella, se kelpaa minulle loistavasti. Ja minulle tärkeintä on, että mies on heti alkuun oma itsensä eikä esitä mitään. Haluan, että me molemmat annamme jotakin itsestämme treffeillä, aidosti ja ilman esittämistä. Meitä naisiakin on erilaisia.

Vuosisadan virhetulkinta. Et ole selvästikään lukenut ketjusta kuin tämän viimeisen sivun.

Et kaipaa hellittelyjä? Minä kyllä kaipaan.

Kävely illalla meren rannalla voi olla näiden miesten mielestä epäilyttävä naisen vaatima erikoiskohtelu: tähtitaivaan tuijottamistreffit teilattiin ihan täysin kertakaikisen typeränä ideana ja naisten kidutusyrityksenä miehiä kohtaan. Kukaan ei kuulemma moista voi haluta.

Kai täällä kirjoittelee persoonattomat ja mielikuvituksettomat tyypit jotka ei osaa treffeiksi ajatella muuta kuin kahvilassa tai kaljalla istumisen. Kaikki muu on jotain erikoiskohtelua.

Ensitreffien tarkoitus on tutustumisessa, ei päällään seisomisessa, sirkushuveissa, sinfoniaorkesterissa takapihallasi tai lentämisestä Pariisiin illalliselle. Jokainen toki tavallaan, prinsessaharhailijoiden vinkuminen on vain koomista. -eri

Sitä tähtitaivasta katsellessa ei ainakaan tarvitse pelätä että toinen tulkitsee väärin sen maksatko kahvin vai et. En tiedä mistä sinulle tulee käsitys prinsessaharhoista jos joku muu osaa käyttää mielikuvitusta ja viedä muuallekin kuin kahvilaan istumaan.

Tässä tulee se oleellinen, pidän miehistä joilla on mielikuvitusta.

Mielenkiintoista on ollut seurata tätä keskustelua ja erillaisia kantoja on tuotu vaikka kuinka esille.

Psykologiassa parisuhde - ja seksuaaliterapeutit puhuvat psykologisesta ilmiöstä nimeltä Harvinaisuusperiaate (The Scarcity Principle) ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että mielemme helpoiten keskittyy ja muistaa parhaiten sen, mikä erottuu joukosta ja on harvinainen. Miksi julkisuuden henkilöitä ihannoidaan? Kuuluisuus, suosio, ulkonäkö, raha. Miettikääpä valkoinen seinä. Vain valkoinen seinä, siinnä ei ole mitään, se ei ole erityinen millään tavalla, se on vain tyhjä valkoinen seinä. Nyt maalaa mielikuvassasi siihen punainen viiva seinään. Erottuisiko se viiva seinässä? Keskittyisikö huomiosi helpommin siihen? Tämä on 'Harviaisuusperiaate'.

Tästä samasta syystä siis romanttista parisuhdetta etsiville parisuhde - ja seksuaaliterapeutit usein neuvovatkin keskittymään niihin piirteisiin, joissa sinä erotut massasta eduksesi ja joita itse arvostat. Oletko tunnetusti hauska? Esitä se piirre. Oletko seikkailullinen? Jaa siitä ripaus treffikumppanin kanssa. Kysy itseltäsi mikä sinusta tekee hyvän? Mainosta sitä ominaisuuttasi.

Suomessa sanoisin, että meillä on vähän sellainen kulttuuri, missä me olemme jotenkin varautuneita vieraita ihmisiä kohtaan ja emme osaa ihan kunnolla luottaa toisiin. Täälläkin näkyy tietynläinen puolustautuminen suojapanssari päällä ja kilpi kourassa. Varmasti moni ymmärtääkin, että tälläinen suoritusahdistuksesta pohjautuva jännittenyisyys ei ole hyväksi romanttisten parisuhteiden muodostamisessa. Harmi, sillä kaduilla kun kävelen tai kahvilassa kun läksyjä teen, näen paljon yksinäisiä miehiä ja naisia, jotka varmasti olisivat mitä mainioimpia kumppaneita jos he vain toisensa löytäisivät ja Väestokeskuksen teettämän valtakunnallusen kyselyn (2011) mukaan kuitenkin ~87% vastanneista sinkuista haluaisi parisuhteen.

Hyvä olisikin Minä-identiteetin kehittämistä siihen pisteeseen asti, että koet itsesi tietoiseksi, osaavaksi ja itsevarmaksi Näin voit rentoutua ja olla oma itsesi treffeilläkin. Non-verbaalinen kehonkieli on kuitenkin jopa ~70% kommunikaatiosta.

Tosiaan kannattaa vähän nähdä vaivaa treffien eteen. Sen ei tarvitse olla suurimalkaista, mutta jotain mikä painuu mieleen ja näin ollen helpommin treffikumppanisikin ajattelee sinua potentiaalista romanttista parisuhdetta ajatellessaan.

Piristystä ja hyvää onnea matkaan kaikille treffaajille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhuttiin vaihtokaupasta...missä ovat miehiä(än) kehuvat, hemmottelevat ja rakastavat naiset? Katsokaa peiliin. Jos oman miehen kehuminen, kotityöt ja paitojen silittäminen ei kuulu tasa-arvoiseen suhteeseen, niin eivät siihen kuulu nuo teidänkään vaatimanne asiat. Kakkua ei voi sekä syödä että säästää.

No esim. Mun vanhemmilla on aina ollut todella hyvä tasapainoinen ja rakastava suhde. Mun äiti kehuu isää komeaksi, halailee ja antaa suukon ennen isän töihin lähtöä, vie sen kaljan sinne autotalliin pyytämättä, ostaa isälle vaikka uuden kauluspaidan, tekee iskän lempiruokaa, pitää kahdenkeskisiä leffailtoja iskän kanssa ja ottaa viinit esiin, pitää itsestään huolta ja varaa joskus heille kahdenkeskisen kylpylämatkan.

Iskä taas huomioi äitiä ihan samalla tavalla. Tuo joskus kukkia kotiin, kehuu ruokaa ja pussaa poskelle. Halailevat avoimesti. Joka äitienpäivänä ostaa hienon korun tai keksii jonkun elämysjutun. 

Ei se niin vaikeaa ole, tää tapahtuu ihan arjessa ja koko perhe on voinut aina tosi hyvin. Kaikilla siaruksillakin terveet parisuhteet, ollaan opittu rakastamaan ja huomioimaan toisia kotona.

Ohis, mutta meillä on juuri päinvastoin: äiti ja isä ovat aina olleet todella viileissä väleissä, parhaimmillaan kämppiksiä. Minulle on jo pienestä asti ollut normaalia, että äiti ja isä eivät ole toisiinsa rakastuneita ja että he vuorotellen haukkuvat toisiaan joko päin naamaa tai meille lapsille, tai sitten hyvällä tuulella ollessaan käyttäytyvät toisiaan kohtaan, kuin työtoverit.

Muistan, kun olin ehkä 6-vuotias ja isä humalassa veti äidin syliinsä, pussasi häntä ja sanoi minulle, että sinulla ja veljelläsi on ihana, kaunis äiti. Olin ihan äimänä, että mikä ihme isään on mennyt kun osoittaa kiintymystä äitiä kohtaan? Äiti tietenkin töni isän inhoten pois.

Kahdenkeskeisiä iltoja he eivät viettäneet koskaan. Ei menty ravintolaan, eikä leffaan, kavereiden kanssa kyllä menivät. Kumpikaan ei kehunut toista, vanhempieni keskinäinen vuorovaikutus taisi olla lähinnä sietämistä.

Erohan heille tietenkin tuli, eihän tuommoisessa suhteessa kukaan jaksa olla.

Ja, yllätys yllätys, sekä minä, että veli ei olla koskaan seurusteltu, ollaan 20 ja 22v, kumpaakaan ei vain huvita kun mielikuva parisuhteesta on noin tympeähkö.

Tälle suomalaisia "vaivaavalle" kyvyttömyydelle ilmaista tunteita ja hellyyttä on olemassa nimi, aleksitymia. Olet tunnistanut ja analysoinut vanhempiesi tilanteen, sinulla on siinä mielessä paremmat mahdollisuudet olla toistamatta samaa mallia. Et kuulosta ollenkaan tunteettomalta ihmiseltä, uskon, että pystyt rakentamaan lämpimän ihmissuhteen. Toivotan sinulle kaikkea hyvää.

Ehkä kyse on myös toisen ihmisen kunnioittamisesta. Haluaa olla kohtelias ja hyvä toiselle; osoittaa arvostusta.

Kunnioituksen puute toista ihmistä kohtaan puuttuu ajastamme.