Käyttäjä4953

Eli minun ei tarvitse tehdä mitään, vaan olettaa, että mies hoitaa ja järjestää kaiken? Minä kyllä osaan avata ihan itse oveni, ostaa kukkia ja kahvia itelleni ja voin vielä ihan itse ehdotttaa, että mentäisikö kävelylle illalla meren rantaan. En kaipaa mitään hellittelyä, vaan mukavan miehen, jonka kanssa kemiat kohtaa ja seksikin olisi silloin vain mahtava plussa treffeille. Sillä miehellä voi olla mun puolesta huppari, lenkkarit ja sotkuinen tukka, mutta jos hän on suloinen ja olemme samalla aaltopituudella, se kelpaa minulle loistavasti. Ja minulle tärkeintä on, että mies on heti alkuun oma itsensä eikä esitä mitään. Haluan, että me molemmat annamme jotakin itsestämme treffeillä, aidosti ja ilman esittämistä. Meitä naisiakin on erilaisia.

Mä oon ehdottomasti ilta- ja yöihmisiä. Teen usein luovaa ideointia vaativat tehtävät yöllä, olen käynyt elämäni syvällisimmät ja avartavimmat keskustelut yöllä ja tykkään muutenkin puuhastella kaikkea nimenomaan yöaikaan. Jotenkin ajatukset virtaa silloin vapaammin, tehokkaammin ja luovemmin. Öissä on jotain upeaa tunnelmaa, jota en osaa vaan selittää. Mun on sen takia vaikea keskittyä rauhoittumaan nukkumaan illalla, koska miten voisi, kun ajatukset rullaa ja välillä ois jopa valmis vaikka kirjottamaan romaanin tai tekemään suursivouksen. Mulle iskee usein öisin sellainen selittämätön tiedonjano, inspiraatio tai halu vaan tehdä jotakin.

Ja tämä ei ole muuttunut, vaikka jouduin monta vuotta heräämään useana aamuna viiden aikoihin kouluun, enkä koskaan tottunut niihin aikaisin herätyksiin. Ei ole väliä, paljonko olen nukkunut, aamuisin väsyttää aina ja aivot eivät ole yhtä vireänä kuin yöllä. Toki yhdeksän tunnin unilla herää nopeammin kuin viiden tunnin, mutta nouseminen ja herääminen on silti yhtä haastavaa. Koulussa, töissä ja harrastuksissa olen kuitenkin aina pärjännyt loistavasti, vaikka aamutunnit onkin aina olleet vaikeampia. Välillä jopa on ihmetelty joidenkin tehtävien kohdalla, että miten sä oot saanutkin noin hienoja ideoita ja tehnyt ton noin hyvin. Ja lähes poikkeuksetta olen tehnyt ne yöaikaan. Yökukkujuus ei siis tee ihmisestä laiskaa vetelehtijää.

Usein myös olen kuullut argumentin: "Tuntuu, että koko päivä menee hukkaan, jos nukkuu pitkään" Näiltä ihmisiltä usein unohtuu, että vuorokaudessa on 24 tuntia, johon kuuluu myös myöhäinen ilta ja yöaika. Mä käytän sen ajan yöllä, minkä aamuvirkut käyttävät aamulla. He ovat jo aikoja sitten menneet nukkumaan, kun mä esimerkiksi saatan pakertaa tehtävien parissa, juttelen muiden yökukkujen kanssa tai ihan vain otan aikaa itselleni vaikka lukemalla, surffailemalla netissä tai kuuntelemalla musiikkia. Ei mun aika siis mene hukkaan, mä vaan käytän se eri vuorokaudenaikaan kuin aamuvirkut. Oikeastaan, me yökukkujat saatetaan käyttää jopa enemmän aikaa vuorokaudessa kuin aamuvirkut, jos joudumme heräämään aikaisin aamulla töihin, koska me emme vaan saa unta aikaisemmin.

Mäkään en siis vaan ymmärrä, miksi aamuvirkkuus on jotenkin tavoiteltava ja ahkeraksi tekeävä ominaisuus. Jo teinejäkin moititaan siitä, että valvotaan liian myöhään ja annetaan vinkkejä, miten jaksaa herätä kuudelta aamulla, vaikka oma rytmi olisi täysin sitä vastaan. Me toisin sanoen tuhlataan monien ihmisten energiaa, tehokkuutta ja ideoita pakottamalla heidät vääränlaiseen rytmiin ja uskottelemalla jostain käsittämättömästä syystä, että he ovat laiskoja ja epäkunnollisia, vaikka näillä ihmisillä voisi olla vaikka mitä annettavaa, jos he saisivat käyttää energiansa omalle rytmille sopivaan aikaan.

Koska minulla on diagnosoitu vaginismi. Minulla tulee voimakas kramppi ja paikat menevät lukkoon, kun sisälleni yrittää jotakin työntää. Yhdyntä, sormien työntäminen yms. sattuu aivan hirvittävän paljon. Tulee aina vähän ulkopuolinen olo, kun muut pystyvät valitsemaan tai ylipäätään työntämään sisällensä jotakin, mutta minä en, vaikka siteisiin olen jo kyllä hyvin tottunut. Eihän se tietenkään teidän vika ole. Onneksi pääsen fysioterapiaan pian. :)