Miehet jotka ette saa naista tässä teille ohjeita

Toi rakkauden puuteja kylmyys suomalaisissa suhteissa on ehkä se miksi suomalaiset naiset haluaa olla yksin. Joudut siinä vaan palvelijan rooliin loppujen lopuksi vaikka rakkautta halusit. Opettakaa vanhemmat teidän lapsia huomioimaan ja rakastamaan myös, se ei taida oikein meidän suomalaisten kasvatukseen kuulua. Ei myöskään se että kotoa saisi jotain esimerkkiä hyvinvoivasta parisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisin naista jota pitää koko ajan palvoa kuin jotain persoonallisuushäiriöistä prinsessaa?

Onko kukkien antaminen, flirttailu tai luova romanttisuus sinusta palvomista? Minusta ihan perus huomaavaisuutta ja rakkaudenosoituksia. Miksi oletat myöskään tämän menevän vain yhteen suuntaan? Jos huomioit naista näin, hän huomioi sinua myös samallalailla takaisin.

ap

Ehkä siellä Jenkeissä, mutta ei täällä Suomessa. Moni suomalaisnainen, jopa nolostuu noista romanttisista huomionosoituksista.

Höpöhöpö, kukaan ei nolostu käytöstavoista ja maltillisesta huomioimisesta! Ehkä jos teet laulun hänen kauneudestaan ja laulat täydessä ravintolassa niin sitten..

Ei kukaan nolostu saadessaan kukkia. Höpöhöpö.

Voi osaispa mun mies olla tollanen. Hän ei oo mulle varmaan vuosiin sanonut että rakastaa mua. :( Vähän ei tässä oo nyt muitakaan periaatteella mentiin alunperinkin yhteen.  Odotan että lapset kasvaa ja sitten lähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha nojoo unohin sanoa että kaikki perustuu omiin kokemuksiini ja mieltymyksiini, mutta tuolla tyylillä erottuu hyvin siitä juntista massasta. Ei tietenkään eletä kuin Amerikassa mutta se erilaisuus toimisi minusta hyvänä valttikorttina. :) Kertokaa nyt niistä omista mieltymyksistänne ja vinkeistä.

ap

Minusta olisi mahtavaa tavata nainen, joka olisi myös oikeasti kiinnostunut panostamaan tutustumiseen. Enkä nyt puhu laittautumisesta vaan asenteesta ja käytöksestä. Monet naiset käyttäytyvät kuin miehet olisi viihdytystoimisto jota arvioivat. Itse ei olla valmiita tekemään mitään treffien onnistumisen eteen, räplätään vaan puhelinta ja puhuminen rajoittuu lyhyisiin vastauksiin.

Olen kuullut mieheltäni samaa. Hän sanoi että tykästyi minussa siihen kun vastasin lauseella ja kysyin myös häneltä kysymyksiä, monet naiset kuulemma ainakin netissä vastaavat tyyliin "hyvää." kun kysyy mitää kuuluu :D

Jep. On kyllä harvinaista että nainen panostaisi vastaukseensa.

Jos mies kysyy että mitä kuuluu niin ei hän halua kuulla vain että "hyvää". Hän haluaa kuulla jotain mitä nainen on tehnyt tai mitä on mielessä ja siitä jatkaa sitten keskustelua. Tuntuu olevan vaikea käsittää useimmille naisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisin naista jota pitää koko ajan palvoa kuin jotain persoonallisuushäiriöistä prinsessaa?

Onko kukkien antaminen, flirttailu tai luova romanttisuus sinusta palvomista? Minusta ihan perus huomaavaisuutta ja rakkaudenosoituksia. Miksi oletat myöskään tämän menevän vain yhteen suuntaan? Jos huomioit naista näin, hän huomioi sinua myös samallalailla takaisin.

ap

Ehkä siellä Jenkeissä, mutta ei täällä Suomessa. Moni suomalaisnainen, jopa nolostuu noista romanttisista huomionosoituksista.

Höpöhöpö, kukaan ei nolostu käytöstavoista ja maltillisesta huomioimisesta! Ehkä jos teet laulun hänen kauneudestaan ja laulat täydessä ravintolassa niin sitten..

Kyllä jotkut nolostuvat, tai muuten vain eivät tiedä miten suhtautua, koska eivät ole tottuneet siihen että mies huomioi. Itsekin olin tällainen joskus, kun vanhemmat olivat kasvattaneet minut luulemaan, että en tulisi koskaan miestä saamaan koska minussa on jotain lähtökohtaista vikaa. Näistä lähtökohdista pääsyin ensimmäiseen suhteeseeni, josta onneksi älysin erota kun olin vähän kasvanut ja tajunnut, ettei ole mikään pakko elää itselle epämieluisissa oloissa koska pärjään kyllä tarvittaessa ilman miestäkin. Tämän jälkeen sinkkuunnuttuani minusta tuli piinkova feministi: olin hysteerisen tarkka mm. siitä, ettei vain kukaan mies saisi tarjottua minulle mitään juomia ravintolassa/treffeillä, koska luulin jääväni siitä kiitollisuudenvelkaan jne. Halusin pärjätä elämässä omin avuin enkä joutua jonkun miehen elätiksi ja kontrollin alle. 

Sitten asuin toisessa Euroopan maassa ja aikuistuin. Tajusin, että kohteliaisuus ja toisten huomioiminen eivät sivistyneille ihmisille ole vaihtokauppaa, vaan vastikkeetonta ja omasta antamisen halusta kumpuavaa hyvän jakamista muille. Ja että voin itsekin tehdä samaa, jolloin vastaanottajan lisäksi myös oma elämäni tuntuu hauskemmalta. En ole riippuvainen muista jos olen heille kohtelias, tai annan heidän olla sitä minullle. Se on yksinkertaisesti tapa elää elämää siten, että se tuntuu enemmän elämisen arvoiselta. 

Erottuani tuolla aiemmassa kotimaassani aloitin myös deittailun uudelleen, ja se oli todella hauskaa siellä, koska minun lisäkseni myös jokainen tapaamani mies ajatteli samoin näistä asioista. Nyt Suomeen muutettuani tämän yhteiskunnan todellisuus on ollut aika karua kohdattavaa. Suuri osa sekä miehistä että naisista tuntuu jämähtäneen tuohon ajattelutapaan, joka itsellänikin oli teininä ja varhaisaikuisuudessa. Ei tunnu oikein kivalta ajatukselta tapailla tämän koulukunnan edustajia, koska tapailunhan olisi hyvä olla mukavaa, eikä sellaista laskelmoivaa hampaat irvessä suorittamista ja toisen osapuolen suorituksen mittailua.. En usko että näin ajattelevan miehen kanssa se parisuhdekaan olisi yhtään sen suloisempi kokemus - paljon mieluummin elän sinkkuna!

Suomessa on mielestäni valitettava pihtarikulttuuri vallalla niin miehillä kuin naisillakin. Keskitytään ihan liikaa huolestumaan siitä, ettei vain tulla antaneeksi kenellekään enempää kuin itse on saatu, ja toisaalta ettei vain anneta toiselle itsestä kuvaa että oltaisiin toisen avun, rahojen tai muun hyvän varassa ikään kuin "loisimassa" (miten kammottava, passiivis-aggressiivista vihaa tihkuva sanakin, ja hyvin yleisessä käytössä tällä palstalla!). Koko ihmissuhteen ilmapiiri menee minun mielestäni tällä ajattelutavalla alusta asti ihan väärille urille, enkä ole yhtään hämmästynyt jos siinä päädytään tilanteeseen, jossa nainen pihtaa seksiä ja lopettaa kauniin pukeutumisen ja laittautumisen, ja mies pihtaa rahaa ja muita huomionosoituksia. Ja molemmat tunteiden ilmaisemista. Miksi kukaan edes haluaa olla parisuhteessa, jos siitä ei saa noita asioita? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisin naista jota pitää koko ajan palvoa kuin jotain persoonallisuushäiriöistä prinsessaa?

Onko kukkien antaminen, flirttailu tai luova romanttisuus sinusta palvomista? Minusta ihan perus huomaavaisuutta ja rakkaudenosoituksia. Miksi oletat myöskään tämän menevän vain yhteen suuntaan? Jos huomioit naista näin, hän huomioi sinua myös samallalailla takaisin.

ap

Ehkä siellä Jenkeissä, mutta ei täällä Suomessa. Moni suomalaisnainen, jopa nolostuu noista romanttisista huomionosoituksista.

Höpöhöpö, kukaan ei nolostu käytöstavoista ja maltillisesta huomioimisesta! Ehkä jos teet laulun hänen kauneudestaan ja laulat täydessä ravintolassa niin sitten..

Kyllä jotkut nolostuvat, tai muuten vain eivät tiedä miten suhtautua, koska eivät ole tottuneet siihen että mies huomioi. Itsekin olin tällainen joskus, kun vanhemmat olivat kasvattaneet minut luulemaan, että en tulisi koskaan miestä saamaan koska minussa on jotain lähtökohtaista vikaa. Näistä lähtökohdista pääsyin ensimmäiseen suhteeseeni, josta onneksi älysin erota kun olin vähän kasvanut ja tajunnut, ettei ole mikään pakko elää itselle epämieluisissa oloissa koska pärjään kyllä tarvittaessa ilman miestäkin. Tämän jälkeen sinkkuunnuttuani minusta tuli piinkova feministi: olin hysteerisen tarkka mm. siitä, ettei vain kukaan mies saisi tarjottua minulle mitään juomia ravintolassa/treffeillä, koska luulin jääväni siitä kiitollisuudenvelkaan jne. Halusin pärjätä elämässä omin avuin enkä joutua jonkun miehen elätiksi ja kontrollin alle. 

Sitten asuin toisessa Euroopan maassa ja aikuistuin. Tajusin, että kohteliaisuus ja toisten huomioiminen eivät sivistyneille ihmisille ole vaihtokauppaa, vaan vastikkeetonta ja omasta antamisen halusta kumpuavaa hyvän jakamista muille. Ja että voin itsekin tehdä samaa, jolloin vastaanottajan lisäksi myös oma elämäni tuntuu hauskemmalta. En ole riippuvainen muista jos olen heille kohtelias, tai annan heidän olla sitä minullle. Se on yksinkertaisesti tapa elää elämää siten, että se tuntuu enemmän elämisen arvoiselta. 

Erottuani tuolla aiemmassa kotimaassani aloitin myös deittailun uudelleen, ja se oli todella hauskaa siellä, koska minun lisäkseni myös jokainen tapaamani mies ajatteli samoin näistä asioista. Nyt Suomeen muutettuani tämän yhteiskunnan todellisuus on ollut aika karua kohdattavaa. Suuri osa sekä miehistä että naisista tuntuu jämähtäneen tuohon ajattelutapaan, joka itsellänikin oli teininä ja varhaisaikuisuudessa. Ei tunnu oikein kivalta ajatukselta tapailla tämän koulukunnan edustajia, koska tapailunhan olisi hyvä olla mukavaa, eikä sellaista laskelmoivaa hampaat irvessä suorittamista ja toisen osapuolen suorituksen mittailua.. En usko että näin ajattelevan miehen kanssa se parisuhdekaan olisi yhtään sen suloisempi kokemus - paljon mieluummin elän sinkkuna!

Suomessa on mielestäni valitettava pihtarikulttuuri vallalla niin miehillä kuin naisillakin. Keskitytään ihan liikaa huolestumaan siitä, ettei vain tulla antaneeksi kenellekään enempää kuin itse on saatu, ja toisaalta ettei vain anneta toiselle itsestä kuvaa että oltaisiin toisen avun, rahojen tai muun hyvän varassa ikään kuin "loisimassa" (miten kammottava, passiivis-aggressiivista vihaa tihkuva sanakin, ja hyvin yleisessä käytössä tällä palstalla!). Koko ihmissuhteen ilmapiiri menee minun mielestäni tällä ajattelutavalla alusta asti ihan väärille urille, enkä ole yhtään hämmästynyt jos siinä päädytään tilanteeseen, jossa nainen pihtaa seksiä ja lopettaa kauniin pukeutumisen ja laittautumisen, ja mies pihtaa rahaa ja muita huomionosoituksia. Ja molemmat tunteiden ilmaisemista. Miksi kukaan edes haluaa olla parisuhteessa, jos siitä ei saa noita asioita? 

Niin, tunnekylmyys, toisen huomioimisen puute ja miesmäisyys vaivaavat suomalaisia ihmissuhteita. Kuvaavaa on suomalaiselle miehelle tyypillinen tapa olla auttamatta kauppakassien kantamisessa. "Kanna ite kun ostitkin." Ihan käsittämätöntä moukkamaisuutta sivistysmaissa. Oma länsimainen mieheni vuorostaan loukkaantuu, jos en anna hänen auttaa tällaisissa asioissa. En kuulemma anna tällöin mahdollisuutta olla herramies. Ja romanttisista eleistä nolostuvat naiset, sellaista tulee kun kielletään naisellisuus ja kuvitellaan, että tasa-arvoinen nainen käyttäytyy kuin rekkamies.

Puhuttiin vaihtokaupasta...missä ovat miehiä(än) kehuvat, hemmottelevat ja rakastavat naiset? Katsokaa peiliin. Jos oman miehen kehuminen, kotityöt ja paitojen silittäminen ei kuulu tasa-arvoiseen suhteeseen, niin eivät siihen kuulu nuo teidänkään vaatimanne asiat. Kakkua ei voi sekä syödä että säästää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisin naista jota pitää koko ajan palvoa kuin jotain persoonallisuushäiriöistä prinsessaa?

Onko kukkien antaminen, flirttailu tai luova romanttisuus sinusta palvomista? Minusta ihan perus huomaavaisuutta ja rakkaudenosoituksia. Miksi oletat myöskään tämän menevän vain yhteen suuntaan? Jos huomioit naista näin, hän huomioi sinua myös samallalailla takaisin.

ap

Ehkä siellä Jenkeissä, mutta ei täällä Suomessa. Moni suomalaisnainen, jopa nolostuu noista romanttisista huomionosoituksista.

Höpöhöpö, kukaan ei nolostu käytöstavoista ja maltillisesta huomioimisesta! Ehkä jos teet laulun hänen kauneudestaan ja laulat täydessä ravintolassa niin sitten..

Kyllä jotkut nolostuvat, tai muuten vain eivät tiedä miten suhtautua, koska eivät ole tottuneet siihen että mies huomioi. Itsekin olin tällainen joskus, kun vanhemmat olivat kasvattaneet minut luulemaan, että en tulisi koskaan miestä saamaan koska minussa on jotain lähtökohtaista vikaa. Näistä lähtökohdista pääsyin ensimmäiseen suhteeseeni, josta onneksi älysin erota kun olin vähän kasvanut ja tajunnut, ettei ole mikään pakko elää itselle epämieluisissa oloissa koska pärjään kyllä tarvittaessa ilman miestäkin. Tämän jälkeen sinkkuunnuttuani minusta tuli piinkova feministi: olin hysteerisen tarkka mm. siitä, ettei vain kukaan mies saisi tarjottua minulle mitään juomia ravintolassa/treffeillä, koska luulin jääväni siitä kiitollisuudenvelkaan jne. Halusin pärjätä elämässä omin avuin enkä joutua jonkun miehen elätiksi ja kontrollin alle. 

Sitten asuin toisessa Euroopan maassa ja aikuistuin. Tajusin, että kohteliaisuus ja toisten huomioiminen eivät sivistyneille ihmisille ole vaihtokauppaa, vaan vastikkeetonta ja omasta antamisen halusta kumpuavaa hyvän jakamista muille. Ja että voin itsekin tehdä samaa, jolloin vastaanottajan lisäksi myös oma elämäni tuntuu hauskemmalta. En ole riippuvainen muista jos olen heille kohtelias, tai annan heidän olla sitä minullle. Se on yksinkertaisesti tapa elää elämää siten, että se tuntuu enemmän elämisen arvoiselta. 

Erottuani tuolla aiemmassa kotimaassani aloitin myös deittailun uudelleen, ja se oli todella hauskaa siellä, koska minun lisäkseni myös jokainen tapaamani mies ajatteli samoin näistä asioista. Nyt Suomeen muutettuani tämän yhteiskunnan todellisuus on ollut aika karua kohdattavaa. Suuri osa sekä miehistä että naisista tuntuu jämähtäneen tuohon ajattelutapaan, joka itsellänikin oli teininä ja varhaisaikuisuudessa. Ei tunnu oikein kivalta ajatukselta tapailla tämän koulukunnan edustajia, koska tapailunhan olisi hyvä olla mukavaa, eikä sellaista laskelmoivaa hampaat irvessä suorittamista ja toisen osapuolen suorituksen mittailua.. En usko että näin ajattelevan miehen kanssa se parisuhdekaan olisi yhtään sen suloisempi kokemus - paljon mieluummin elän sinkkuna!

Suomessa on mielestäni valitettava pihtarikulttuuri vallalla niin miehillä kuin naisillakin. Keskitytään ihan liikaa huolestumaan siitä, ettei vain tulla antaneeksi kenellekään enempää kuin itse on saatu, ja toisaalta ettei vain anneta toiselle itsestä kuvaa että oltaisiin toisen avun, rahojen tai muun hyvän varassa ikään kuin "loisimassa" (miten kammottava, passiivis-aggressiivista vihaa tihkuva sanakin, ja hyvin yleisessä käytössä tällä palstalla!). Koko ihmissuhteen ilmapiiri menee minun mielestäni tällä ajattelutavalla alusta asti ihan väärille urille, enkä ole yhtään hämmästynyt jos siinä päädytään tilanteeseen, jossa nainen pihtaa seksiä ja lopettaa kauniin pukeutumisen ja laittautumisen, ja mies pihtaa rahaa ja muita huomionosoituksia. Ja molemmat tunteiden ilmaisemista. Miksi kukaan edes haluaa olla parisuhteessa, jos siitä ei saa noita asioita? 

Niin, tunnekylmyys, toisen huomioimisen puute ja miesmäisyys vaivaavat suomalaisia ihmissuhteita. Kuvaavaa on suomalaiselle miehelle tyypillinen tapa olla auttamatta kauppakassien kantamisessa. "Kanna ite kun ostitkin." Ihan käsittämätöntä moukkamaisuutta sivistysmaissa. Oma länsimainen mieheni vuorostaan loukkaantuu, jos en anna hänen auttaa tällaisissa asioissa. En kuulemma anna tällöin mahdollisuutta olla herramies. Ja romanttisista eleistä nolostuvat naiset, sellaista tulee kun kielletään naisellisuus ja kuvitellaan, että tasa-arvoinen nainen käyttäytyy kuin rekkamies.

Nuo miehet eivät olekaan eläneet nuoruuttaan feministisessä ja ylitasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Heidän kulttuurissaan miehet liehittelevät naisia ja naiset sitten palkitsevat tämän käytöksen. Selkeä vaihtokauppa. Kyllä he oppivat nopeasti tavoille jos asuvat Suomessa useamman vuoden ja kokevat suomalaisnaisten kollektiivisen jäätävyyden.

Kerroit asuneesi Amerikassa, tarkoitatko Hondurasia tai kenties Perua? Itse pidän eniten Guatemalasta. Yhdysvaltoihin en enää kaipaa, siellä ihmiset olivat hyvin juntteja ja keskustelutaidottomia. Oli turhauttavaa, kun naiset eivät tiedä asioista mitään ja keskustelu mistään mielenkiintoisesta asiasta oli mahdotonta. Toki silloin tällöin piti käydä treffeillä valehtelemassa naisille, jotta sai kassit tyhkäksi, mutta eihän niitä oikein lasketa.

Jos en kelpaa naiselle sellaisena kuin olen ilman älyttömyyksiä niin sitten saa olla kelpaamatta. Onneksi olen naimisissa ja kahden lapsen isä niin ei tarvitse edes sen suuremmin miettiä tälläisiä typeryyksiä. Yhtähyvin nainen voi panostaa ja olla salamyhkäinen, mutta enpähän sellaista ole vaatinut, enkä tule vaatimaan.

Osta lentolippu takaisin Amerikkaan ja lähde elämään sitä "The American Dream" elämää.

Vierailija kirjoitti:

Puhuttiin vaihtokaupasta...missä ovat miehiä(än) kehuvat, hemmottelevat ja rakastavat naiset? Katsokaa peiliin. Jos oman miehen kehuminen, kotityöt ja paitojen silittäminen ei kuulu tasa-arvoiseen suhteeseen, niin eivät siihen kuulu nuo teidänkään vaatimanne asiat. Kakkua ei voi sekä syödä että säästää.

Tottakai kuuluvat, mutta en minä ensimmäisillä deiteillä yleensä kenenkään paitaa kyllä silitä :D tosin hyvin voisin silittää, jos tilanne olisi sellainen. Mies tuskastelisi ryppyisen paidan kanssa, tottakai tarjoutuisin auttamaan.

Varmasti on suomalaisessa luonteenlaadussa ja käytöksessä parantamisen varaa, mutta yleisesti mua häiritsee suunnattomasti tämänkaltaiset dissaamiset, joissa muissa maissa käyneet hehkuttavat sikäläisiä tapoja ja ovat järkyttyneitä suomalaisten surkeudesta. Jos siltä tuntuu, niin muuttakaa ihmeessä sinne muualle. Täällä ei ole kenenkään pakko kitua.

Uskoisin, että on myös päinvastaisia kokemuksia joillain. Että pinnallisen huomaavaisuuden takaa onkin paljastunut oikeasti epäluotettavia ihmisiä. Ehkä turvallisuuden tuntu ja luotettavuus ovat kuitenkin arvoja, joita on perinteisesti enemmän Suomessa kuin monissa muissa maissa.

Otsikon aloittajalle:

Tuossa tulee se ongelma että  vaikutat joltain palkinnolta jos menen kanssasi (tai saman ajattelutavan omaavan naisen kanssa) treffeille.

Ei kiinnosta tilanne jossa sinä olet joku palkinto jonka eteen minun on uurastettava saadakseni sinut, samalla kun sinun tehtäväsi on lähinnä arvioida että olenko minä tarpeeksi hyvä sinulle.

M30

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisin naista jota pitää koko ajan palvoa kuin jotain persoonallisuushäiriöistä prinsessaa?

:D joo, kumppanin kehuminen ja rakkauden näyttäminen on turhaa palvomista. Ei ihme että ihmiset eroo kun ei rakkautta ole..

Vierailija kirjoitti:

Otsikon aloittajalle:

Tuossa tulee se ongelma että  vaikutat joltain palkinnolta jos menen kanssasi (tai saman ajattelutavan omaavan naisen kanssa) treffeille.

Ei kiinnosta tilanne jossa sinä olet joku palkinto jonka eteen minun on uurastettava saadakseni sinut, samalla kun sinun tehtäväsi on lähinnä arvioida että olenko minä tarpeeksi hyvä sinulle.

M30

Tämä.

Mun mielestä todella useat naiset oikeasti vaativat treffeiltä ihan liikoja. Mun treffikumppani vei mut grillille syömään, sitten käytiin ostamassa sidukkaa ja sipsejä lähikaupasta, mentiin mun luokse ja katottiin elokuvia loppu ilta juoden ja herkutellen.

Grilliruoka oli hyvää, seura oli hyvää ja loppu ilta meni hyvin. 

Ja nyt 15v ollaan oltu yhdessä. 

Ei se sen kummempaa tarvi, jos oikeasti toisen seurassa viihtyy. 

En halua parisuhdetta, jossa joudun kohtelemaan naista kuin jotain Ruotsin prinsessaa, että sitä kiinnostaa. Joten kahvikupposen ääressä jutustelu on hyvä tapa löytää sopiva partneri. Jos ei juttu luista ees kahvilassa kupposen äärellä niin miten se sitten arkipäivässäkään luistaa?! Noi on tollasia "taikatemppuja". Kun ei oma persoonallisuus riitä hurmaamaan naista niin turvaudutaan sitten ostamaan rakkautta lahjoilla ja siirapilla. AP vaikuttaa myös itsekkäältä. Mitä sinä tarjoat tälle miehelle lahjaksi? Ja ei. Seksi ei kelpaa. Seksi ei ole mikään helvetin lahja. Parisuhteeseen kuuluu, että molemmat tykkää seksistä ja antaa sitä toiselle. Seksillä kiristäminen ja pihtaaminen ovat henkistä väkivaltaa eikä sellainen kuulu terveeseen parisuhteeseen. Joten kerropas AP... miten sinä korvaat nämä kukat ja lahjat? Mitä sinä annat vaihtokauppana? Se on tää tasa-arvo. Mee sinne Amerikkaan pyöräyttään puol tusinaa muksua ja pysyt keittiössä kans sit. Sellaista on Trumplandian meno.

http://www.vauva.fi/keskustelu/2842030/naiset-jotka-ette-saa-miesta-tas…

Tein tällaisen puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä todella useat naiset oikeasti vaativat treffeiltä ihan liikoja. Mun treffikumppani vei mut grillille syömään, sitten käytiin ostamassa sidukkaa ja sipsejä lähikaupasta, mentiin mun luokse ja katottiin elokuvia loppu ilta juoden ja herkutellen.

Grilliruoka oli hyvää, seura oli hyvää ja loppu ilta meni hyvin. 

Ja nyt 15v ollaan oltu yhdessä. 

Ei se sen kummempaa tarvi, jos oikeasti toisen seurassa viihtyy. 

Kumpa kaikki naiset olisivat tälläisiä!

 

M34