Kaipaan neuvoja. Miten ikinä uskallan ryhtyä äidiksi? Kaikki pelottaa, en usko itseeni

Tilanne on se, että olen aina syvällä sisimmässäni halunnut lapsen, yhden. Olen ollut koko aikuisiän parisuhteessa ja rakastan puolisoani valtavasti ja suhteemme on onnellinen ja hyvä. Minulla on korkeakoulututkinto, töissä olen ollut jo yli 10 vuotta. Ikää alkaa olla eli kauaa en enää voi odottaa. Mies on vanhempi. Olemme molemmat fiksuja ja järkeviä ihmisiä, etenkin miehestäni tulisi ihana isä. Olen ainoa perheessäni jolla ei ole jälkikasvua ja olen tuntenut oloni aina ulkopuoliseksi, saanut jopa sääliä ja kautta rantain on puhuttu, etten voi saada lapsia. Se ei liene totta, vaan ihan valinta.

Olen miettinyt lapsen hankintaa aktiivisesti jo useamman vuoden. Yrittänyt saada vauvakuumetta tai mitä tahansa suurta paloa lasta kohtaan. Se ei vaan syty. Olen myös hieman ahdistuneisuuteen taipuvainen ja moni asia pelottaa minua etukäteen. Pelkään sodan syttymistä. Pelkään työttömyyttä, sillä olen nytkin määräaikaisessa työsuhteessa ja mahdollisen vanhempainvapaan jälkeen ei ole paikkaa johon palata ja minä olen meistä se ns. tienaaja. Pelkään synnytystä ihan hulluna, että kuolen tai vauva kuolee, tai että repeän tai mitä vain. Pelkään, etten osaa hoitaa lasta. Mitä jos tulee nuha, vesirokko, täitä? Mitä jos häntä kiusataan, mitä jos hän alkaa inhota minua?

En halua vanheta ilman jälkikasvua mutta mua vaan pelottaa. Meillä ei ole edes turvaverkkoa, isovanhemmat asuisivat satojen kilometrien päässä. Pelkään myös, että parisuhteemme muuttuu täysin. Minulla on vahva hoivavietti jonka puran mieheeni. Olen monin tavoin kuin tehty äidiksi, olen rakastava, omistautuva, hellä ja ajattelen asioita sekä järjellä että tunteella. Samaan aikaan olen ahdistunut, neuroottinen ja pelokas. Enkä edes tiedä, voimmeko saada lasta. Se onkin sitten taas aivan toinen juttu.

Toivoisin näkemyksiä tai jotain ajatuksia. Olen 34-vuotias joten aikaa ei enää hirveästi ole. Olen toivonut vahinkoraskautra jo vuosia, ettei minun tarvitsisi tehdä päätöstä itse. Hölmöä.