Kaipaan neuvoja. Miten ikinä uskallan ryhtyä äidiksi? Kaikki pelottaa, en usko itseeni
Tilanne on se, että olen aina syvällä sisimmässäni halunnut lapsen, yhden. Olen ollut koko aikuisiän parisuhteessa ja rakastan puolisoani valtavasti ja suhteemme on onnellinen ja hyvä. Minulla on korkeakoulututkinto, töissä olen ollut jo yli 10 vuotta. Ikää alkaa olla eli kauaa en enää voi odottaa. Mies on vanhempi. Olemme molemmat fiksuja ja järkeviä ihmisiä, etenkin miehestäni tulisi ihana isä. Olen ainoa perheessäni jolla ei ole jälkikasvua ja olen tuntenut oloni aina ulkopuoliseksi, saanut jopa sääliä ja kautta rantain on puhuttu, etten voi saada lapsia. Se ei liene totta, vaan ihan valinta.
Olen miettinyt lapsen hankintaa aktiivisesti jo useamman vuoden. Yrittänyt saada vauvakuumetta tai mitä tahansa suurta paloa lasta kohtaan. Se ei vaan syty. Olen myös hieman ahdistuneisuuteen taipuvainen ja moni asia pelottaa minua etukäteen. Pelkään sodan syttymistä. Pelkään työttömyyttä, sillä olen nytkin määräaikaisessa työsuhteessa ja mahdollisen vanhempainvapaan jälkeen ei ole paikkaa johon palata ja minä olen meistä se ns. tienaaja. Pelkään synnytystä ihan hulluna, että kuolen tai vauva kuolee, tai että repeän tai mitä vain. Pelkään, etten osaa hoitaa lasta. Mitä jos tulee nuha, vesirokko, täitä? Mitä jos häntä kiusataan, mitä jos hän alkaa inhota minua?
En halua vanheta ilman jälkikasvua mutta mua vaan pelottaa. Meillä ei ole edes turvaverkkoa, isovanhemmat asuisivat satojen kilometrien päässä. Pelkään myös, että parisuhteemme muuttuu täysin. Minulla on vahva hoivavietti jonka puran mieheeni. Olen monin tavoin kuin tehty äidiksi, olen rakastava, omistautuva, hellä ja ajattelen asioita sekä järjellä että tunteella. Samaan aikaan olen ahdistunut, neuroottinen ja pelokas. Enkä edes tiedä, voimmeko saada lasta. Se onkin sitten taas aivan toinen juttu.
Toivoisin näkemyksiä tai jotain ajatuksia. Olen 34-vuotias joten aikaa ei enää hirveästi ole. Olen toivonut vahinkoraskautra jo vuosia, ettei minun tarvitsisi tehdä päätöstä itse. Hölmöä.
Kommentit (81)
Et missään nimessä voi hankkia lapsia. Et ole riittävän tasapainoinen äidiksi.
Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan ylisuojelevat vanhemmat saattavat jättää lähtemättömän vaikutuksen lapsensa persoonallisuuteen.
Tutkimustulosten mukaan henkilöt, joilla on ahdistushäiriöinen vanhempi ovat riippuvaisia, neuroottisia ja vähemmän avoimia. Ylisuojelevuus tuottaa siis alkuperäistarkoituksensa vastaisesti persoonallisuuden piirteitä, joita ei pidetä kovin haluttuina.
Ei kukaan tiedä miten olla vanhempi ennen kuin se tapahtuu. Anna mennä, et voi vaikuttaa kaiken elämässäsi.
Lapsia tehdään aidosta halusta olla vanhempi ja saada lapsi. Jos tunne pitää väkisin puristaa itsestään ulos lapset kannattaa jättää tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tiedä miten olla vanhempi ennen kuin se tapahtuu. Anna mennä, et voi vaikuttaa kaiken elämässäsi.
Tähän asiaan voi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos on vähänkin epävarma silloin ei tehdä lapsia!
No heko heko, jos kukaan pikkuisenkaan epävarma ei koskaan lasta hankkisi, niin olisimme kuolleet jo sukupuuttoon. Ap:n pohdinnat kuulostavat erittäin terveiltä ja useampi saisi miettiä moisia. Monesti ihmisillä on ihan liian ruusuiset kuvat vanhempana olosta.
Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen, tasapainoiseen ja hyvään kasvuun. Mielenterveysongelmat välillä kärjistyvät, joten älä lisäänny, pliis.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on enemmän kuin vain “stressaantuneisuus”. Usein se haittaa toimintakykyä ja vaikeuttaa selviytymistä jokapäiväisessä elämässä. Liiallinen ahdistuneisuus voi haitata työntekoa, vapaa-ajan viettoa ja usein myös perhe-elämää ja kotitöitä.
Raja normaaliin ahdistukseen on usein liukuva ja epäselvä. Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ahdistuneisuus on jatkuvaa ja pitkäaikaista. Henkilö, joka siitä kärsii, on kaiken aikaa huolissaan murehtien monia asioita ja pystyy vaivoin hallitsemaan huoltaan. Ahdistuneisuus ei liity mihinkään tilanteeseen eikä se ole kohtauksellista kuten paniikkihäiriössä tai sosiaalisten tilanteiden pelossa.
Miksi sinä haluat lapsen? Silkasta periaatteesta? Koska se on joku ihanne ja normi?
Vierailija kirjoitti:
Et missään nimessä voi hankkia lapsia. Et ole riittävän tasapainoinen äidiksi.
Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan ylisuojelevat vanhemmat saattavat jättää lähtemättömän vaikutuksen lapsensa persoonallisuuteen.
Tutkimustulosten mukaan henkilöt, joilla on ahdistushäiriöinen vanhempi ovat riippuvaisia, neuroottisia ja vähemmän avoimia. Ylisuojelevuus tuottaa siis alkuperäistarkoituksensa vastaisesti persoonallisuuden piirteitä, joita ei pidetä kovin haluttuina.
Tämä saa minut todella surulliseksi mutta ymmärrän kyllä. Ehkä olen epäkelpo äidiksi. En vain voi ahdistukselleni mitään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on vähänkin epävarma silloin ei tehdä lapsia!
No heko heko, jos kukaan pikkuisenkaan epävarma ei koskaan lasta hankkisi, niin olisimme kuolleet jo sukupuuttoon. Ap:n pohdinnat kuulostavat erittäin terveiltä ja useampi saisi miettiä moisia. Monesti ihmisillä on ihan liian ruusuiset kuvat vanhempana olosta.
No heko heko sukupuuttoon kuolemasi kanssa.
Äitinä oleminen on jossain määrin kokoaikaista pelkoa, sitä vain täytyy oppia hallitsemaan. Itse käyn vieläkin tarkistamassa, että hengittääkö tuo 2-vuotias jos nukkuu tavallista pidempään ja aina erossa ollessa näen päässäni kaikkia hirveyksiä, mitä voisi tapahtua. En kuitenkaan ole ylihuolehtiva tai pelko ole mitenkään erityisen kovasti läsnä arjessa.
Et mielestäni vaikuta epätasapainoiselta viestisi perusteella (kuten yksi kommentoija kirjoitti), kyllä jokainen äiti on ainakin jossain vaiheessa pelännyt. On ihan normaalia pelätä tuntematonta, mutta toivottavasti opit hallitsemaan pelkoasi ja saat haluamasi lapsen!
Ap tekstisi olisi voinut olla sanasta sanaan minun kirjoittama. Jopa vähän ihmettelin, että olenko salaa itseltäni kirjoittanut tuon tekstin :D , kun siinä mainitaan nuo täiden pelkäämisetkin :D . Olen sinua kuitenkin vuoden vanhempi, se on ainoa ero. En osaa auttaa, mutta haluan sanoa että joku toinenkin ajattelee ja kokee ihan täysin samoin.
Kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kuin toinen äiti. Miten luulet kestäväsi muiden asettamat paineet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et missään nimessä voi hankkia lapsia. Et ole riittävän tasapainoinen äidiksi.
Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan ylisuojelevat vanhemmat saattavat jättää lähtemättömän vaikutuksen lapsensa persoonallisuuteen.
Tutkimustulosten mukaan henkilöt, joilla on ahdistushäiriöinen vanhempi ovat riippuvaisia, neuroottisia ja vähemmän avoimia. Ylisuojelevuus tuottaa siis alkuperäistarkoituksensa vastaisesti persoonallisuuden piirteitä, joita ei pidetä kovin haluttuina.
Tämä saa minut todella surulliseksi mutta ymmärrän kyllä. Ehkä olen epäkelpo äidiksi. En vain voi ahdistukselleni mitään. Ap
Et ole epäkelpo. Älä usko tuota kirjoittajaa. Täällä netissä on niin helppo haukkua muita ja suoltaa mitä tahansa kuraa jota sylki suuhun tuo.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä haluat lapsen? Silkasta periaatteesta? Koska se on joku ihanne ja normi?
En osaa sanoa. Vaikea on nähdä se todellinen ero ympäristön vaikutuksen ja oman todellisen halun välillä. Haluaisin mieheni jälkeläisen. Se on yksi aito syy. Hän on maailman ihanin ihminen, olisi ihanaa olla hänen lapsensa äiti. Olisi ihanaa että meillä olisi lapsi. Saisimme nähdä maailman uudestaan kuin lapsen näkökulmasta kun saisimme elää hänen kanssaan ja kasvattaa häntä. Olisi ihana rakastaa omaa lasta. Olisi ihanaa olla hänelle hetken aikaa kaikki kaikessa. Olisi ihanaa, että joku olisi vanhuuden turvana, jos hyvin kävisi. Mies olisi valmis hankkimaan lapsen muttei se ole mikään pakko hänelle.
Mutta myönnän, että se vaikuttaa että molempien meidän sisaruksista on isot perheet ja molemmilla on monta sisarusta. Olemme ainoat lapsettomat. Aiemmin lasten perään kyseltiin muttei enää vuosiin. Meistä ollaan vieraannuttu, kun ei ole sitä yhteistä asiaa muiden kanssa, lapsia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et missään nimessä voi hankkia lapsia. Et ole riittävän tasapainoinen äidiksi.
Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan ylisuojelevat vanhemmat saattavat jättää lähtemättömän vaikutuksen lapsensa persoonallisuuteen.
Tutkimustulosten mukaan henkilöt, joilla on ahdistushäiriöinen vanhempi ovat riippuvaisia, neuroottisia ja vähemmän avoimia. Ylisuojelevuus tuottaa siis alkuperäistarkoituksensa vastaisesti persoonallisuuden piirteitä, joita ei pidetä kovin haluttuina.
Tämä saa minut todella surulliseksi mutta ymmärrän kyllä. Ehkä olen epäkelpo äidiksi. En vain voi ahdistukselleni mitään. Ap
Et ole epäkelpo. Älä usko tuota kirjoittajaa. Täällä netissä on niin helppo haukkua muita ja suoltaa mitä tahansa kuraa jota sylki suuhun tuo.
Täällä netissä on niin helppo kannustaa muita vailla kokemuspohjaa toisen henkilökohtaisista ongelmista. Siksi pitäisikin osata olla neutraali, eikä esim. kannustaa lapsen tekoon.
Kolmen teinin äitinä sanon seuraavaa:
Sinua kiinnostaa sinä enemmän kuin lapsi ja äitiys. Toivot yhtä lasta saadaksesi itsellesi jonkun elämyksen, mutta lapsi ei ole vanhemmalle elämys, vaan ihminen, elinikäinen vastuu ja huoli, vaiva ja ilo. Prioriteettisi muuttuvat jos/ kun tulet raskaaksi.
Jos saat lapsen, se muuttaa kaiken. Kaikki hienot suunnitelmat ja päätökset ja pyrkimykset menevät ihan eri asentoon kun uusi ihminen ottaa ohjat. Rakkaus saa ihan uuden merkityksen, samoin aika, voimavarat, arvot ...
Jos saat lapsen, sinä olet hänen ainoa ja paras äitinsä. Voit olla jollain mittarilla aivan paska äiti, mutta siitähän lapsi ei mitään tiedä. :)
Olen samaa mieltä kuin nelonen: "Ei kukaan tiedä miten olla vanhempi ennen kuin se tapahtuu." Unohda kriteerit, suositukset, vauvalehdet ja oppaat, äitiysohjelmat, tämä palsta. Niistä ei tule kuin ahdistus ja paha mieli. Jos haluat neuvoja, kysy ystäviltä ja sukulaisilta, joilla on lapsia ja arkijärkeä.
Ole valmis suureen iloon ja suureen epävarmuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et missään nimessä voi hankkia lapsia. Et ole riittävän tasapainoinen äidiksi.
Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan ylisuojelevat vanhemmat saattavat jättää lähtemättömän vaikutuksen lapsensa persoonallisuuteen.
Tutkimustulosten mukaan henkilöt, joilla on ahdistushäiriöinen vanhempi ovat riippuvaisia, neuroottisia ja vähemmän avoimia. Ylisuojelevuus tuottaa siis alkuperäistarkoituksensa vastaisesti persoonallisuuden piirteitä, joita ei pidetä kovin haluttuina.
Tämä saa minut todella surulliseksi mutta ymmärrän kyllä. Ehkä olen epäkelpo äidiksi. En vain voi ahdistukselleni mitään. Ap
Et ole epäkelpo. Älä usko tuota kirjoittajaa. Täällä netissä on niin helppo haukkua muita ja suoltaa mitä tahansa kuraa jota sylki suuhun tuo.
Tunnetteko hyvinkin?
Maalmassa on jo liikaa ihmisiä. Ei kaikkien tarvitse lisääntyä.