Lue keskustelun säännöt.
Ystävä "piilo"pilkkaa minua
11.04.2017 |
Otsikko on ehkä vähän huono, mutta mielestäni kuvaa tilannetta ihan hyvin! :D Tai piilovittuilee minulle, jos suoraan sanotaan.
Kerron muutamia esimerkkejä, koska haluaisin tietää miksi joku käyttäytyy näin. Ja ollaan oltu ystäviä 20 vuotta, eli lapsesta asti!
Minulla on tavallaan liukuvärjätty tukka. Ihan sama onko se muodissa vai ei, itse tykkään. Oltiin kaupungilla yksi päivä ja vastaan tuli tyttö jolla oli melko samanlainen tukka kuin itselläni. Ystäväni sitten piti kauhean puheen, että miten järkyttävä tukka voi ihmisellä olla, siis tosi noloo, eihän tommonen oo enää yhtään muodissa.
Kerran minulla oli vähän revityt farkut jalassa. Siis ihan muutama reikä, vaikkei nyt varmaan IN olekaan. Oltiin vaatekaupassa ja siellä oli minun farkkujani muistuttavat housut. Taas se alkoi. "Huoh, miten kukaan kehtaisi pitää tämmösiä? Ymmärrän jos ois kunnolla revityt, mutta hyi että nää on rumat! En ikinä laittais näitä jalkaan, tosi säälittävän näköiset".
Ja vielä yksi :D Tapasin avomieheni Tinderissä. Ehkä se on vähän noloa, mutta ihan sama. Ystävälläni myös oli/on Tinder, mutta sekin on ilmeisesti ihan syöpä sovellus. "En ikinä kehtais alkaa seurustelemaan kenekään kanssa, jonka oon tavannu Tinderissä. Ois vaan niin nöyryyttävää ettei oikeesti muualta löydä miestä".
Miksi joku on tämmöinen? Joo, kiva että on mielipiteitä, mutta välillä tuntuu, että toinen haluaa vaan loukata.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Samoja kokemuksia. Yksi entinen ystäväni kuvitteli olevansa minua huomattavasti vanhempi ja kypsempi vaikka meillä on ikäeroa 2v. Minä siis 24, hän 26. Suunnilleen joka toisen lauseen aloitti "kun säki oot vielä niin nuori että..." ja "en mäkään noin nuorena ymmärtänyt että" jne. Kuitenkin itse veteli itkupotkuraivareita pikkusyistä ja käyttäytyi kuin hemmoteltu kakara, esim. potkaisi seinään reiän kun ei saanut tahtoaan läpi jostain asiasta. Todella ahdasmielinen ja kapeakatseinen ja piti itseään jonain superälykkönä. Suuttui jos en ollut kaikesta samaa mieltä. Syystäkin entinen ystävä.
Ihan siinä sun silmien allako potkasi? Millainen sä olet kun suutut? Olette vielä aika nuoria ja on totta että tuossa iässä kakskin vuotta on paljon. Hermojen menettäminen ei välttämättä liity älyyn millään tavalla. Toivottavasti hän on jo löytänyt työkalut itsehillintään. Vaikuttais että jotain vikaa ollu lapsuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leave the b!tch kirjoitti:
Ystäväsi kaltaiset ihmiset ovat säälittäviä. Ilkeys kertoo huonosta itsetunnosta, ja pelosta siitä, että hän on huonompi kuin sinä. Yrittää tuolla tavalla saada sinut vedettyä alas tasolleen, tosin turhaan.
Vaikka satuttaisi jättää pitkäaikainen ystävä, se oikeasti kannattaa. Elämä jatkuu, ja mitä nuorempi on sitä helpompi on löytää uusia ystäviä. Kyllähän se ikäihmisenäkin onnistuu, mutta ihmiset tuppaavat silloin pysymään neljän seinän sisällä.
Vaikka oikeasti olis ihan samalla tasolla, jos vaan kaiken mollaamisen ja polkemisen jälkeen näkis sen itse.
Vierailija kirjoitti:
Varo "ystävän" lipeviä sanoja, sillä ne voivat olla vilpillisiä ja hän punoo selän takanasi verkkoa.
Varsinkin jos on lipevä alusta alkaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olitko a.p ainut lapsi? Ystävilläkin saa olla omat mielipiteet, maku ja omatahto.
Niin. Sinä tässä ap tulkitset loukkauksen kommentteihin tai sinun tarvitsee kasvattaa itsetuntoa että kestät kritiikkiä. Minä voisin sanoa ystävälleni että onpa kauheat farkut, suoraan päin naamaa siis, ja hän nauraisi, että onneksi ovat sitten hänen eikä minun päällä.
Oikeastiko kaikista sinun valinnoista pitäisi pitää? Sinulla on huono maku, jopa ystävissä.
Ei tietystikään tarvitse pitää samoista asioista. Mutta ei sitä aina tarvitse tuoda esiin kuinka toisen valinnat eivät miellytä. On pidemmän päälle todella raskasta jos joku läheinen arvostelee jatkuvasti.
Mutta tässä ei myöskään ollut kyse suoraan sanomisesta. Jos on läheiset ystävät niin voi olla joskus hyväksyttyvää nimenomaan suoraan arvostella. Esim. jos joku on lähdössä läpinäkyvässä paidassa ulos niin voi mainita, että se ei välttämättä ole parhaimman näköinen. Sen sijaan että alkaisi arvostelemaan kaikkia läpinäkyvää paitaa käyttäviä. Se on jo "piilovi****ua."
Ihmiset on hyvin epätäydellisiä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö 'ystäväsi' sinua tyhmänä kun annat hänen mollata sinua päin namaa ja vain hymyilet epävarmasti. Mollata tukkaasi, vaatteitasi, miestäsi......+
Nyt ota etäisyyttä häneen ja älä löydä enää aikaa hänen kanssaan olemiseen, hän ei ansaitse enää sinun seuraasi, tuottaa pahaamieltä ja syö energiaasi kun saat pelätä mitä tulee taas kohta.
Minulle työkaverit joskus aikoinaan ovat tehneet jotain vastaavaa. Halveeraavaa ja väheksyvää puhetta ja käytöstä monista asioista. En pystynyt sitä poistamaan koska piti olla töissä samassa ryhmässä mutta kärsin kyllöä kovasti kun herkkä ja nuori olin. En unohda sitä milloinkaan. Vaikka toinen ei sanoisi mitään niin turhaan sanoja kuvittelee toisen olevan tyhmä, ei vain reagoi siihen koska ei halua riitaa. Poista elämästäsi moinen matalamielinen typerys.
itsellä samanlainen "ystävä", joka tietää kaikesta kaiken eikä kestä minkäänlaista ehdotusta minkään asian hoitamiseksi/parantamiseksi, mutta kärkkäästi neuvoo minua ja painaa mielipiteitäni maahan kaikentietävyydellään. Syyksi arvelen, että hän on sinkku ja minä perheellinen, viimeisen puolen vuoden aikana kärkevät mielipiteet ja kommentit lisääntyneet runsaasti. Olen alkanut miettiä, mikä meitä edes pitää yhteyksissä, mutta se on yhteinen harrastus. Jos jompikumpi sen lopettaisi, tuskinpa enää tapaisimme. Olen ottanut myös välimatkaa ja harventanut tapaamisia, hänellä tuntuu olevan aikaa rajattomasti, mutta onneksi emme ole samassa elämäntilanteessa. No, luonnollinen loppu yhteydenpidolle koittaa aikanaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoan itse konflikteja ja siksi yleensä hymistelen vaan, vaikka joku loukkaisi. Nyt iän myötä on joutunut opettelemaan puolensa pitämistä. Muistan, kun ekan kerran sanoin yhdelle ystävälle takaisin. En muista tarkkaan mitä ystävä sanoi, mutta vastasin hänelle, että "olipa kurjasti sanottu, tarkoitatko siis, että ... ja sanoitin uudestaan mitä hän oli sanonut niin kuin minä sen ymmärsin (tyyliin, että minä ja mieheni olemme vähän sellaisia toistaitoisia harrastelijoita, kun taas hän on tosi hyvä yhteisessä harrastuksessa). En muista tarkasti miten ystävä reagoi, taisi jopa vähän pyytää anteeksi, tai ettei nyt ihan niin tarkoittanut tai jotain.
Se oli kuitenkin käänteentekevä siinä mielessä, että huomasin, ettei ole niin kauheaa sanoa takaisin, ja sen jälkeen joku kynnys on ylitetty (vaikkakin edelleen useimmiten valitsen sen laiskemman tien, ja olen vaan hiljaa).
Ystävyys kuitenkin hiipui, kun minulle tuli entistä enemmän se olo, että hänen ajatuksensa tosiaan oli tuo, että hän on jotenkin parempi kuin minä. Yhteiseltä kaverilta myöhemmin kuulin, että naimisiinmenoni oli ollut hänelle kova pala, ja sen myötä ei ollut halunnut enää olla läheinen. Ehkä siis jonkinlainen kateus sielläkin oli taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tee päiväsi paras päätös juuri nyt. Oikeasti. Heivaat noin ilkeän tyypin vaan kokonaan elämästäsi. Jätin kaksi tuollaista "ystävää" pikkuhiljaa, nyt ovat kokonaan poissa elämästäni. Lakkasin ottamasta yhteyttä ja tapaamisaikaa ei löytynyt, ymmärsivät kai lopulta.
Jep, olisi ollut rakentavampaa pistää kerralla poikki, mutta ei mulla riittänyt enää empatiaa ilkimyksille, joiden mielestä kaikki mun asiat oli vähäpätöisiä ja mielenkiinnottomia ja heidän elämänsä/ilonsa/surunsa/vaivansa maailman tärkeimpiä ja dramaattisia.
Mä olen tekemässä myös saman just nyt.
Mulle vaan kävi niin, että jotain kylmeni sisälläni, kun toinen vaan puhuu itsestään, eikä asiani tai elämäni kiinnosta häntä vähääkään, vaahtoaa vaan omia juttujaan koko ajan. Ei, ei enää tätä. Hyvästi ""ystävä"".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
itsellä samanlainen "ystävä", joka tietää kaikesta kaiken eikä kestä minkäänlaista ehdotusta minkään asian hoitamiseksi/parantamiseksi, mutta kärkkäästi neuvoo minua ja painaa mielipiteitäni maahan kaikentietävyydellään. Syyksi arvelen, että hän on sinkku ja minä perheellinen, viimeisen puolen vuoden aikana kärkevät mielipiteet ja kommentit lisääntyneet runsaasti. Olen alkanut miettiä, mikä meitä edes pitää yhteyksissä, mutta se on yhteinen harrastus. Jos jompikumpi sen lopettaisi, tuskinpa enää tapaisimme. Olen ottanut myös välimatkaa ja harventanut tapaamisia, hänellä tuntuu olevan aikaa rajattomasti, mutta onneksi emme ole samassa elämäntilanteessa. No, luonnollinen loppu yhteydenpidolle koittaa aikanaan..
Sillä on aikaa ajatella kaikkea turhaa ja sunki asioita jotka ei sille kuulu ja kun sun energiat menee arjen pyörittämiseen hermostut turhaan jankutukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tee päiväsi paras päätös juuri nyt. Oikeasti. Heivaat noin ilkeän tyypin vaan kokonaan elämästäsi. Jätin kaksi tuollaista "ystävää" pikkuhiljaa, nyt ovat kokonaan poissa elämästäni. Lakkasin ottamasta yhteyttä ja tapaamisaikaa ei löytynyt, ymmärsivät kai lopulta.
Jep, olisi ollut rakentavampaa pistää kerralla poikki, mutta ei mulla riittänyt enää empatiaa ilkimyksille, joiden mielestä kaikki mun asiat oli vähäpätöisiä ja mielenkiinnottomia ja heidän elämänsä/ilonsa/surunsa/vaivansa maailman tärkeimpiä ja dramaattisia.
P
Mä olen tekemässä myös saman just nyt.
Mulle vaan kävi niin, että jotain kylmeni sisälläni, kun toinen vaan puhuu itsestään, eikä asiani tai elämäni kiinnosta häntä vähääkään, vaahtoaa vaan omia juttujaan koko ajan. Ei, ei enää tätä. Hyvästi ""ystävä"".
Oletkos miten paljon osottanu mielenkiintoa ystäväs asioita kohtaan? Josko se tuputus johtuu ihan siitä. Ihmiselle on tärkeää tulla kuulluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tee päiväsi paras päätös juuri nyt. Oikeasti. Heivaat noin ilkeän tyypin vaan kokonaan elämästäsi. Jätin kaksi tuollaista "ystävää" pikkuhiljaa, nyt ovat kokonaan poissa elämästäni. Lakkasin ottamasta yhteyttä ja tapaamisaikaa ei löytynyt, ymmärsivät kai lopulta.
Jep, olisi ollut rakentavampaa pistää kerralla poikki, mutta ei mulla riittänyt enää empatiaa ilkimyksille, joiden mielestä kaikki mun asiat oli vähäpätöisiä ja mielenkiinnottomia ja heidän elämänsä/ilonsa/surunsa/vaivansa maailman tärkeimpiä ja dramaattisia.
P
Mä olen tekemässä myös saman just nyt.
Mulle vaan kävi niin, että jotain kylmeni sisälläni, kun toinen vaan puhuu itsestään, eikä asiani tai elämäni kiinnosta häntä vähääkään, vaahtoaa vaan omia juttujaan koko ajan. Ei, ei enää tätä. Hyvästi ""ystävä"".Oletkos miten paljon osottanu mielenkiintoa ystäväs asioita kohtaan? Josko se tuputus johtuu ihan siitä. Ihmiselle on tärkeää tulla kuulluksi.
No kyllä kuule olen. Vuosikausia. Olen kuunnellut, tukenut, jakanut ilot ja surut ja vielä kerran tukenut. Lainannut rahaakin. Toivonut, että minunkin vuoroni tulee joskus tulla kuulluksi, mutta asetelma meni vinksalleen, eikä se siitä korjaannu. Kyllä olen asian kunnolla miettinyt, ja kuten itsekin sanoit, ihminen kaipaa tulla kuulluksi, nimittäin minä.
Jos joku haluaa kertoa mulle paljon elämästään, otan sen joko niin et toinen on vaan lärppä, joka on mukavaa tiettyyn rajaan asti tai sitten hän luottaa muhun. Nämä on niin tapauskohtasia juttuja. Ilmaseks terapeutiks joka on tavoitettavissa 24/7 ei kenenkään pidä ryhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tee päiväsi paras päätös juuri nyt. Oikeasti. Heivaat noin ilkeän tyypin vaan kokonaan elämästäsi. Jätin kaksi tuollaista "ystävää" pikkuhiljaa, nyt ovat kokonaan poissa elämästäni. Lakkasin ottamasta yhteyttä ja tapaamisaikaa ei löytynyt, ymmärsivät kai lopulta.
Jep, olisi ollut rakentavampaa pistää kerralla poikki, mutta ei mulla riittänyt enää empatiaa ilkimyksille, joiden mielestä kaikki mun asiat oli vähäpätöisiä ja mielenkiinnottomia ja heidän elämänsä/ilonsa/surunsa/vaivansa maailman tärkeimpiä ja dramaattisia.
P
Mä olen tekemässä myös saman just nyt.
Mulle vaan kävi niin, että jotain kylmeni sisälläni, kun toinen vaan puhuu itsestään, eikä asiani tai elämäni kiinnosta häntä vähääkään, vaahtoaa vaan omia juttujaan koko ajan. Ei, ei enää tätä. Hyvästi ""ystävä"".Oletkos miten paljon osottanu mielenkiintoa ystäväs asioita kohtaan? Josko se tuputus johtuu ihan siitä. Ihmiselle on tärkeää tulla kuulluksi.
No kyllä kuule olen. Vuosikausia. Olen kuunnellut, tukenut, jakanut ilot ja surut ja vielä kerran tukenut. Lainannut rahaakin. Toivonut, että minunkin vuoroni tulee joskus tulla kuulluksi, mutta asetelma meni vinksalleen, eikä se siitä korjaannu. Kyllä olen asian kunnolla miettinyt, ja kuten itsekin sanoit, ihminen kaipaa tulla kuulluksi, nimittäin minä.
Jos olet kerran asian noin tarkkaan miettiny niin eihän siinä sitten mitään epäselvää ole. Ehkä se toinen ei sitten ole ymmärtäny sunkin tarvettas jos et sitä vaikka mitenkään tuo ilmi. Vaikeaa ulkopuolisena sanoa minkälainen ihmissuhde teillä on ollut..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tee päiväsi paras päätös juuri nyt. Oikeasti. Heivaat noin ilkeän tyypin vaan kokonaan elämästäsi. Jätin kaksi tuollaista "ystävää" pikkuhiljaa, nyt ovat kokonaan poissa elämästäni. Lakkasin ottamasta yhteyttä ja tapaamisaikaa ei löytynyt, ymmärsivät kai lopulta.
Jep, olisi ollut rakentavampaa pistää kerralla poikki, mutta ei mulla riittänyt enää empatiaa ilkimyksille, joiden mielestä kaikki mun asiat oli vähäpätöisiä ja mielenkiinnottomia ja heidän elämänsä/ilonsa/surunsa/vaivansa maailman tärkeimpiä ja dramaattisia.
P
Mä olen tekemässä myös saman just nyt.
Mulle vaan kävi niin, että jotain kylmeni sisälläni, kun toinen vaan puhuu itsestään, eikä asiani tai elämäni kiinnosta häntä vähääkään, vaahtoaa vaan omia juttujaan koko ajan. Ei, ei enää tätä. Hyvästi ""ystävä"".Oletkos miten paljon osottanu mielenkiintoa ystäväs asioita kohtaan? Josko se tuputus johtuu ihan siitä. Ihmiselle on tärkeää tulla kuulluksi.
No kyllä kuule olen. Vuosikausia. Olen kuunnellut, tukenut, jakanut ilot ja surut ja vielä kerran tukenut. Lainannut rahaakin. Toivonut, että minunkin vuoroni tulee joskus tulla kuulluksi, mutta asetelma meni vinksalleen, eikä se siitä korjaannu. Kyllä olen asian kunnolla miettinyt, ja kuten itsekin sanoit, ihminen kaipaa tulla kuulluksi, nimittäin minä.
Vaikeaa ulkopuolisena sanoa minkälainen ihmissuhde teillä on ollut..
Joo en pyytänytkään siihen mitään kommenttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tee päiväsi paras päätös juuri nyt. Oikeasti. Heivaat noin ilkeän tyypin vaan kokonaan elämästäsi. Jätin kaksi tuollaista "ystävää" pikkuhiljaa, nyt ovat kokonaan poissa elämästäni. Lakkasin ottamasta yhteyttä ja tapaamisaikaa ei löytynyt, ymmärsivät kai lopulta.
Jep, olisi ollut rakentavampaa pistää kerralla poikki, mutta ei mulla riittänyt enää empatiaa ilkimyksille, joiden mielestä kaikki mun asiat oli vähäpätöisiä ja mielenkiinnottomia ja heidän elämänsä/ilonsa/surunsa/vaivansa maailman tärkeimpiä ja dramaattisia.
P
Mä olen tekemässä myös saman just nyt.
Mulle vaan kävi niin, että jotain kylmeni sisälläni, kun toinen vaan puhuu itsestään, eikä asiani tai elämäni kiinnosta häntä vähääkään, vaahtoaa vaan omia juttujaan koko ajan. Ei, ei enää tätä. Hyvästi ""ystävä"".Oletkos miten paljon osottanu mielenkiintoa ystäväs asioita kohtaan? Josko se tuputus johtuu ihan siitä. Ihmiselle on tärkeää tulla kuulluksi.
No kyllä kuule olen. Vuosikausia. Olen kuunnellut, tukenut, jakanut ilot ja surut ja vielä kerran tukenut. Lainannut rahaakin. Toivonut, että minunkin vuoroni tulee joskus tulla kuulluksi, mutta asetelma meni vinksalleen, eikä se siitä korjaannu. Kyllä olen asian kunnolla miettinyt, ja kuten itsekin sanoit, ihminen kaipaa tulla kuulluksi, nimittäin minä.
Vaikeaa ulkopuolisena sanoa minkälainen ihmissuhde teillä on ollut..
Joo en pyytänytkään siihen mitään kommenttia.
Kuulostat ihmiselle josta itse en pitäis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tee päiväsi paras päätös juuri nyt. Oikeasti. Heivaat noin ilkeän tyypin vaan kokonaan elämästäsi. Jätin kaksi tuollaista "ystävää" pikkuhiljaa, nyt ovat kokonaan poissa elämästäni. Lakkasin ottamasta yhteyttä ja tapaamisaikaa ei löytynyt, ymmärsivät kai lopulta.
Jep, olisi ollut rakentavampaa pistää kerralla poikki, mutta ei mulla riittänyt enää empatiaa ilkimyksille, joiden mielestä kaikki mun asiat oli vähäpätöisiä ja mielenkiinnottomia ja heidän elämänsä/ilonsa/surunsa/vaivansa maailman tärkeimpiä ja dramaattisia.
P
Mä olen tekemässä myös saman just nyt.
Mulle vaan kävi niin, että jotain kylmeni sisälläni, kun toinen vaan puhuu itsestään, eikä asiani tai elämäni kiinnosta häntä vähääkään, vaahtoaa vaan omia juttujaan koko ajan. Ei, ei enää tätä. Hyvästi ""ystävä"".Oletkos miten paljon osottanu mielenkiintoa ystäväs asioita kohtaan? Josko se tuputus johtuu ihan siitä. Ihmiselle on tärkeää tulla kuulluksi.
No kyllä kuule olen. Vuosikausia. Olen kuunnellut, tukenut, jakanut ilot ja surut ja vielä kerran tukenut. Lainannut rahaakin. Toivonut, että minunkin vuoroni tulee joskus tulla kuulluksi, mutta asetelma meni vinksalleen, eikä se siitä korjaannu. Kyllä olen asian kunnolla miettinyt, ja kuten itsekin sanoit, ihminen kaipaa tulla kuulluksi, nimittäin minä.
Vaikeaa ulkopuolisena sanoa minkälainen ihmissuhde teillä on ollut..
Joo en pyytänytkään siihen mitään kommenttia.
Kuulostat ihmiselle josta itse en pitäis.
No kuule veit sanat suustani, kiitos aivan samoin mulla sun suhteesi :)
Minä kuuntelin tuollaista lähes 30v.! Olihan niitä hyviäkin hetkiä, mutta aina jossain vaiheessa piti päästä vähän kuittaamaan ja mollaamaan. Aloin huomaamaan, ettei ole enää halua kaveerata tämän ihmisen kanssa, kun pelkäsin puhelimen soidessa josko hän sieltä taas soittaa. Niinpä katkaisin välini tähän ns. ystävääni ja täytyy sanoa, etten ole päivääkään häntä kaivannut! Surullista, mutta totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tee päiväsi paras päätös juuri nyt. Oikeasti. Heivaat noin ilkeän tyypin vaan kokonaan elämästäsi. Jätin kaksi tuollaista "ystävää" pikkuhiljaa, nyt ovat kokonaan poissa elämästäni. Lakkasin ottamasta yhteyttä ja tapaamisaikaa ei löytynyt, ymmärsivät kai lopulta.
Jep, olisi ollut rakentavampaa pistää kerralla poikki, mutta ei mulla riittänyt enää empatiaa ilkimyksille, joiden mielestä kaikki mun asiat oli vähäpätöisiä ja mielenkiinnottomia ja heidän elämänsä/ilonsa/surunsa/vaivansa maailman tärkeimpiä ja dramaattisia.
P
Mä olen tekemässä myös saman just nyt.
Mulle vaan kävi niin, että jotain kylmeni sisälläni, kun toinen vaan puhuu itsestään, eikä asiani tai elämäni kiinnosta häntä vähääkään, vaahtoaa vaan omia juttujaan koko ajan. Ei, ei enää tätä. Hyvästi ""ystävä"".Oletkos miten paljon osottanu mielenkiintoa ystäväs asioita kohtaan? Josko se tuputus johtuu ihan siitä. Ihmiselle on tärkeää tulla kuulluksi.
No kyllä kuule olen. Vuosikausia. Olen kuunnellut, tukenut, jakanut ilot ja surut ja vielä kerran tukenut. Lainannut rahaakin. Toivonut, että minunkin vuoroni tulee joskus tulla kuulluksi, mutta asetelma meni vinksalleen, eikä se siitä korjaannu. Kyllä olen asian kunnolla miettinyt, ja kuten itsekin sanoit, ihminen kaipaa tulla kuulluksi, nimittäin minä.
Vaikeaa ulkopuolisena sanoa minkälainen ihmissuhde teillä on ollut..
Joo en pyytänytkään siihen mitään kommenttia.
Kuulostat ihmiselle josta itse en pitäis.
No kuule veit sanat suustani, kiitos aivan samoin mulla sun suhteesi :)
Perustelitko? :) Kun sä olet katsos keskustelu palstalla ja keskustelemassa, mut kuitenkaan et haluais keskustella. Onhan se vähän hassua, eikö?
Oletko sanonut hänelle tyyliin "Tarkoitat siis että mun hiukset on hirveät? Mullahan on just tollaset"? Itse tekisin noin vähän naureskellen.