Muita joiden mies ei osta sisustus tai kodin tarvikkeita?

Sama meillä. Yhden peilin on ostanut.

Vierailija kirjoitti:

Olen ostanut ksikki huonekalut, astiat, pyyhkeet, koristeet ym. Mies ostelee elektroniikkaa ja pelejä. Onko tämä aivsn normaalia? Toisaalta omaa kuoppaansa vain kaivaa, jos ero tulee, jää tyhjin käsin.

Onhan teillä avioehto, ja sulla kuitit omalla nimelläsi kaikista ostoksistasi? Muuten ne menee erossa tasan, ihan kuten se elektroniikkakin.

Mies ei ole 11 vuoden aikana ostanut oma-aloitteisesti mitään kotiimme. Ei näe tarvetta ostaa mitään, toki todellista tarvetta ei ehti tullakaan kun olen jo ehtinyt hankkia tarvittavan.

Joskus se vähän ärsytti, mutta mikäpä siinä, saanpahan valita itse miltä koti näyttää. Mies on muutenkin säästeliäs, sehän on vain positiivista.

Mies maksaa kyllä osuutensa mutta ei halua useinkaan osallistua valintaan. Kun kysyy mielipidettä sanoo yleensä että minä saan päättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ostanut ksikki huonekalut, astiat, pyyhkeet, koristeet ym. Mies ostelee elektroniikkaa ja pelejä. Onko tämä aivsn normaalia? Toisaalta omaa kuoppaansa vain kaivaa, jos ero tulee, jää tyhjin käsin.

Onhan teillä avioehto, ja sulla kuitit omalla nimelläsi kaikista ostoksistasi? Muuten ne menee erossa tasan, ihan kuten se elektroniikkakin.

Olemme avoliitossa. Tässähän kummankin omaisuus on omaa?

Meillä mies istuu värisilmänsä päällä, joten hyvä vaan, että ei puutu sisustukseen.

Puoliksi kyllä maksetaan, niin sohvat kuin telkkaritkin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies istuu värisilmänsä päällä, joten hyvä vaan, että ei puutu sisustukseen.

Puoliksi kyllä maksetaan, niin sohvat kuin telkkaritkin.

Kiitos nauruista:)

Ehkä hänen mielestään kotinne on hyvä sellaisenaan eikä hän näe tarvetta uusille sisustus-/kodin tavaroille.

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa kyllä osuutensa mutta ei halua useinkaan osallistua valintaan. Kun kysyy mielipidettä sanoo yleensä että minä saan päättää.

Meillä sama, tosin minä maksan kokonaan sellaiset pienemmät sisustusjutut jotka ei miestä liikuta ollenkaan (=voisi hyvin olla ilman mutta eivät häntä myöskään häiritse, eli viherkasvit, koriste-esineet yms). Ja se on minusta ihan ok, koska nämä ostokset lähtevät ihan puhtaasti minun haluistani, eivätkä ole välttämättömiä.

Oma moka, jos alkaa huonekaluja itse ostella. Ne ovat nimittäin kalliita ja mies varmaan käyttää niitä kuin omiaan. Ja niiden arvo laskee koko ajan. Mies säästää melkoisen summan, jos nainen maksaa vaikka olohuoneen sohvan yksin.

on ihan hyvä ettei puutu kodinne sisustamiseen. tulisi vain turhaa riitaa, jos olisitte eri mieltä jostain.

Miestä eivät maalaisromanttiset hörsellykset kiinnosta. Hän sisustaa - jos sisustaa - korkeintaan autotallia tai miesluolaansa pin up -kalentereilla ja elektroniikalla. Onneksi miehillä on edes joku paikka, jossa ei tarvitse hengittää vain puolella keuhkolla, ettei joku pikkurouvan asetelma keikahda. Harva viihtyy kotona, sillä kukapa haluaisi tukehtua pitseihin ja röyhelöihin, jotka ovat niin kaukana miesten maailmasta kuin olla voivat.

Meillä taas mies on noista hankinnoista paljon kiinnostuneempi kuin minä. Ihan sama toisaalta vaikka olisi toisin päin, kun yhteiset rahat meillä kuitenkin on.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hänen mielestään kotinne on hyvä sellaisenaan eikä hän näe tarvetta uusille sisustus-/kodin tavaroille.

No me ainakin muutettiin lapsuuskodeistamme yhteen avoliittoon. Mies osti telkkarielektroniikan ja stereot. Saatiin sukulaisiltaan lahjaksi jotain keittiötarvikkeita. Minä hommasin ja maksoin loput: huonekalut, verhot, matot, astiat jne. Eroa ei tarvinnut montaa vuotta odottaa ja miehen muuttokuorma mahtui aika pieneen tilaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ostanut ksikki huonekalut, astiat, pyyhkeet, koristeet ym. Mies ostelee elektroniikkaa ja pelejä. Onko tämä aivsn normaalia? Toisaalta omaa kuoppaansa vain kaivaa, jos ero tulee, jää tyhjin käsin.

Onhan teillä avioehto, ja sulla kuitit omalla nimelläsi kaikista ostoksistasi? Muuten ne menee erossa tasan, ihan kuten se elektroniikkakin.

Olemme avoliitossa. Tässähän kummankin omaisuus on omaa?

Ei nykyään välttämättä ole lain silmissä ainakaan.

Exä antoi mun päättää sisustuksen täysin ja se ärsytti ja loukkaskin välillä kun otin sen niin että sitä ei yhtään kiinnosta. Nykyinen mies sitten onkin kiinnostunut ja innostunut sisustuksesta ja sen kanssa saakin sitten välillä vääntää että tulee molempia miellyttävä ratkaisu, onneksi on suhteellisen samanlainen maku :D

Siis kuka nyt jonkun kalliin sohvan päättää randomisti hakea kysymättä toiselta kerta yhteinen kämppä on 😳

Onko jotain erityistä, joka sinun mielestäsi hänen olisi pitänyt hommata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ostanut ksikki huonekalut, astiat, pyyhkeet, koristeet ym. Mies ostelee elektroniikkaa ja pelejä. Onko tämä aivsn normaalia? Toisaalta omaa kuoppaansa vain kaivaa, jos ero tulee, jää tyhjin käsin.

Onhan teillä avioehto, ja sulla kuitit omalla nimelläsi kaikista ostoksistasi? Muuten ne menee erossa tasan, ihan kuten se elektroniikkakin.

Olemme avoliitossa. Tässähän kummankin omaisuus on omaa?

Ei nykyään välttämättä ole lain silmissä ainakaan.

Näytäpä se lainkohta, jonka mukaan avoliitossa olevien irtain omaisuus ei olisi sen, joka kykenee sen omakseen todistamaan.

Ja toiseksi tuo avoliiton "korvausjärjestelmä" tulee kuvaan mukaan vain siinä vaiheessa, kun liitto on ollut pitkä eikä toinen ole voinut kartuttaa omaa omaisuuttaan tehdessään kotitöitä. Silloinkin korvaus on vuositasolla noin 1400 e.

Meillä se maksaa, joka haluaa ostaa. Jos sohva on miehen mielestä OK, ei hän maksa uudesta euroakaan. Ja miksi pitäisikään?