Lue keskustelun säännöt.
Munasolun luovuttaminen
10.04.2017 |
Paljonko saa rahaa jos luovuttaa munasoluja? Onko masennus este luovuttamiselle?
En pelkää kipua. En halua omia lapsia ja olen 27-vuotias. Minulla ei ole perinnöllisiä sairauksia. Olen kylläkin masentunut mutta uskoisin sen johtuvan huonosta lapsuudesta. Luin mehiläisen sivuilta että maksavat 250€/luovutus ja käyntejä olisi noin seitsemän. Tarkoittaako se että 7 käyntiä on tuo 250€ vai saako joka käynnistä korvauksen?
Kommentit (26)
800 kuulostaa hyvältä! Onkohan masennus este luovuttamiselle? käytän masennuslääkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovuttajaksi sopii perusterve nainen, jolla ei ole tiedossa vakavia perinnöllisiä sairauksia. Masennusta ei lasketa sellaiseksi. Toivottavasti depressiosi on hyvässä hoitotasapainossa, prosessi on rankka.
Jos lapseton Suomessa saa luovutetun munasolun sitten kohtuunsa, niin voiko syntyä minkä tyyppinen lapsi vaan? vai onko ne vaan suomalaisten näköisten munasoluja?
Vierailija kirjoitti:
Luovuttajaksi sopii perusterve nainen, jolla ei ole tiedossa vakavia perinnöllisiä sairauksia. Masennusta ei lasketa sellaiseksi. Toivottavasti depressiosi on hyvässä hoitotasapainossa, prosessi on rankka.
Mikä siinä on rankkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovuttajaksi sopii perusterve nainen, jolla ei ole tiedossa vakavia perinnöllisiä sairauksia. Masennusta ei lasketa sellaiseksi. Toivottavasti depressiosi on hyvässä hoitotasapainossa, prosessi on rankka.
Mikä siinä on rankkaa?
Käsittääkseni luovuttaja käy läpi saman prosessin kuin IVF-hoidoissa käyvät, eli ensin aiheutetaan keinotekoinen menopaussi, ja sitten kiihdytetään munasolujen tuotanto huippuunsa.
Nämä rajut hormonihoidot aiheuttavat monille sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita. Joillekin enemmän, toisille vähemmän, jotkut ovat onnekkaita ja selviävät pienellä turvotuksen tunteella alavatsan tienoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovuttajaksi sopii perusterve nainen, jolla ei ole tiedossa vakavia perinnöllisiä sairauksia. Masennusta ei lasketa sellaiseksi. Toivottavasti depressiosi on hyvässä hoitotasapainossa, prosessi on rankka.
Mikä siinä on rankkaa?
Käsittääkseni luovuttaja käy läpi saman prosessin kuin IVF-hoidoissa käyvät, eli ensin aiheutetaan keinotekoinen menopaussi, ja sitten kiihdytetään munasolujen tuotanto huippuunsa.
Nämä rajut hormonihoidot aiheuttavat monille sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita. Joillekin enemmän, toisille vähemmän, jotkut ovat onnekkaita ja selviävät pienellä turvotuksen tunteella alavatsan tienoilla.
Ok kiitos tiedosta. Kuukautiset eivät ole koskaan aiheuttaneet minulle mitään hormooni oireita. Siis ei vaikuta mielialaan eikä ole kipuja. Kerran olen ollut raskauden keskeytyksessä eikä siitäkään tullut muuta oiretta kuin pieni vatsakipu ja veren vuotoa joka kesti viikkoja. En kokenut sitä henkisesti tai fyysisesti raskaaksi.
Hyvä idea. Olen itsekin luovuttanut munasoluja ja niistä on alkunsa saanut kaksi pikkuista. Itselläni on kaksi vähän isompaa. Kannattaa hakeutua tuohon toimenpiteeseen vaikka Väestöliiton kautta. Lääkäriasema tekee alkuselvityksen jossa saadaan kyllä selville vaikuttaako masennuksesi tai siihen käytettävä lääkitys eli todennäköisesti ei. Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan se melkonen prosessi luovuttaa "periaatteessa omia lapsia" muille. Ne ovat geeneiltään osa luovuttajaa eli aivan sama kuin itse saisit sen lapsen. Täytyy vain toivoa, että, mahdolliset syntyvät lapset, saavat hyvät vanhemmat ja tulevaisuuden.
Hoidot ovat suht rankkoja ja itse ainakin tunsin kovaa kipua, kun munasolut imettiin pois. Ei kylläkään synnytytstä vastaavaa, mutta kuitenkin.
Luovutin vuonna 2007. Ja en suuremmin enää asiaa ajattele. Itselläni on viisi lasta. Lahjoituksesta sain kulukorvauksen.
Onko ketjun aloittaja ottanut ollenkaan selvää, miten luovutus tapahtuu? Punktio on toisilla lääkkeistä huolimatta kivulias toimenpide. Jos soluja tulee paljon, on punktiota ennen ja jälkeen kipeä ja turvonnut olo.
Ehdottomasti kannustan luovuttamaan soluja, jos on valmis käymään tuon prosessin läpi piikityksineen, ja oma pää kestää solujen luovuttamisen. Rahallinen korvaus on kuitenkin sen verran pieni vaivaan nähden, että rahaa saa muilla konstein paljon helpommin.
Iso peukku teille, jotka olette luovuttajiksi ryhtyneet. Olette todella tehneet jotain hienoa ja antanut lapsettomalle korvaamattoman lahjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja ei vaikuta henkisesti kypsältä käymään läpi prosessia. Mutta sen verran vanha keskustelu jo, että vahinko on varmaan jo tapahtunut. 😂
Tahdotko rahan vuoksi vai että geenisi jatkuvat vai molempia? Tärkeää olisi miettiä motiivejaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan se melkonen prosessi luovuttaa "periaatteessa omia lapsia" muille. Ne ovat geeneiltään osa luovuttajaa eli aivan sama kuin itse saisit sen lapsen. Täytyy vain toivoa, että, mahdolliset syntyvät lapset, saavat hyvät vanhemmat ja tulevaisuuden.
Hoidot ovat suht rankkoja ja itse ainakin tunsin kovaa kipua, kun munasolut imettiin pois. Ei kylläkään synnytytstä vastaavaa, mutta kuitenkin.
Luovutin vuonna 2007. Ja en suuremmin enää asiaa ajattele. Itselläni on viisi lasta. Lahjoituksesta sain kulukorvauksen.
Itse uskon että lapset jotka syntyy pitkien ja vaativien, usein todella kalliidenkin, hedelmöityshoitojen seurauksena lahjasoluista ovat niitä kaikkein toivotuimpia lapsia ja todennäköisesti saavat rakastavan ja hyvän perheen. Hedelmöityshoidoissa myös seulotaan pois aluksi sellaiset joilla ei ole edellytyksiä vanhemmuuteen (esim. vaikeat psyykkiset sairaudet, päihteidenkäyttäjät, muuten elämäntilanteeltaan sellaiset että eivät voi huolehtia lapsesta). Eli paremmat mahdollisuudet lahjasolulapsella on saada hyvät vanhemmat kuin monella muulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se melkonen prosessi luovuttaa "periaatteessa omia lapsia" muille. Ne ovat geeneiltään osa luovuttajaa eli aivan sama kuin itse saisit sen lapsen. Täytyy vain toivoa, että, mahdolliset syntyvät lapset, saavat hyvät vanhemmat ja tulevaisuuden.
Hoidot ovat suht rankkoja ja itse ainakin tunsin kovaa kipua, kun munasolut imettiin pois. Ei kylläkään synnytytstä vastaavaa, mutta kuitenkin.
Luovutin vuonna 2007. Ja en suuremmin enää asiaa ajattele. Itselläni on viisi lasta. Lahjoituksesta sain kulukorvauksen.
Itse uskon että lapset jotka syntyy pitkien ja vaativien, usein todella kalliidenkin, hedelmöityshoitojen seurauksena lahjasoluista ovat niitä kaikkein toivotuimpia lapsia ja todennäköisesti saavat rakastavan ja hyvän perheen. Hedelmöityshoidoissa myös seulotaan pois aluksi sellaiset joilla ei ole edellytyksiä vanhemmuuteen (esim. vaikeat psyykkiset sairaudet, päihteidenkäyttäjät, muuten elämäntilanteeltaan sellaiset että eivät voi huolehtia lapsesta). Eli paremmat mahdollisuudet lahjasolulapsella on saada hyvät vanhemmat kuin monella muulla.
Varmaan osittain totta, mutta niinkin olen kuullut tapahtuneen, että lapsettomuushoidot läpikäynyt on katunut lopulta lastenhankintaa, on se vanhemmuus kuitenkin lopulta sellaista, että harva osaa etukäteen täysin kuvitella millaista se on. Ja ei se psykologinen seula varmasti mikään tiukin ole, ”tavalliset ihmiset” niitä lapsia hoidoilla saavat. Toki pitää olla aika paljon resilienssiä että jaksaa hoidot läpikäydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se melkonen prosessi luovuttaa "periaatteessa omia lapsia" muille. Ne ovat geeneiltään osa luovuttajaa eli aivan sama kuin itse saisit sen lapsen. Täytyy vain toivoa, että, mahdolliset syntyvät lapset, saavat hyvät vanhemmat ja tulevaisuuden.
Hoidot ovat suht rankkoja ja itse ainakin tunsin kovaa kipua, kun munasolut imettiin pois. Ei kylläkään synnytytstä vastaavaa, mutta kuitenkin.
Luovutin vuonna 2007. Ja en suuremmin enää asiaa ajattele. Itselläni on viisi lasta. Lahjoituksesta sain kulukorvauksen.
Itse uskon että lapset jotka syntyy pitkien ja vaativien, usein todella kalliidenkin, hedelmöityshoitojen seurauksena lahjasoluista ovat niitä kaikkein toivotuimpia lapsia ja todennäköisesti saavat rakastavan ja hyvän perheen. Hedelmöityshoidoissa myös seulotaan pois aluksi sellaiset joilla ei ole edellytyksiä vanhemmuuteen (esim. vaikeat psyykkiset sairaudet, päihteidenkäyttäjät, muuten elämäntilanteeltaan sellaiset että eivät voi huolehtia lapsesta). Eli paremmat mahdollisuudet lahjasolulapsella on saada hyvät vanhemmat kuin monella muulla.
No ei kyllä seulota "huonoja" vanhempia pois hedelmöityshoitojen alussa :D ehkä enintään kysytään, onko sairauksia, polttaako jne, mutta niihinhän on helppo valehdella, jos niin haluaa tehdä.
Oletko tietoinen vaikuttaako hormoonit mielialaasi miten? Jos on jo depressio ja alat piikittämään itseesi lisää niin mitä seuraa?
Ei sitä rahan takia tehdä, vaikka on se pieni korvaus kiva saada.
Onko teidän muiden munasoluista syntynyt lapsia?
Itse tiedän yhden lapsen syntyneen. En tiedä haluanko itse lapsia, mutta toivon tämän syntyneen ottavan yhteyttä 18 täytettyään.
Kaveri kävi hoidoissa Dextrassa ja puhui lämpimästi paikasta. Päädyin lahjoittajaksi, koska se tuntui oikealta. Lapsettomuus voi olla iso suru.
Luovutin munasoluja 3 kertaa (joka oli enimmäismäärä) 90-luvun lopussa. Silloin luovuttamisesta maksettiin yksityisellä klinikalla (Felicitas) 3000mk/ luovutuskerta. Prosessi on aika pitkä, vaatii useita käyntejä klinikalla, ja hormoni-piikkien pistämistä itse ennen varsinaista luovutusta. Maksettava raha on siis kulukorvaus. Ainakin tuolloin oli yhtenä kriteerinä luovuttajalle, että on synnyttänyt vähintään yhden terveen lapsen, eikä suvussa ole tiedossa olevia periytyviä sairauksia. Masennus tuskin on millään tavalla este, mutta toimintakyvytön ei voi olla, koska prosessi on hoidettava tietyn aikataulun mukaisesti, ja on pystyttävä vastuullisesti huolehtimaan omasta osuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
No onhan se melkonen prosessi luovuttaa "periaatteessa omia lapsia" muille. Ne ovat geeneiltään osa luovuttajaa eli aivan sama kuin itse saisit sen lapsen. Täytyy vain toivoa, että, mahdolliset syntyvät lapset, saavat hyvät vanhemmat ja tulevaisuuden.
Hoidot ovat suht rankkoja ja itse ainakin tunsin kovaa kipua, kun munasolut imettiin pois. Ei kylläkään synnytytstä vastaavaa, mutta kuitenkin.
Luovutin vuonna 2007. Ja en suuremmin enää asiaa ajattele. Itselläni on viisi lasta. Lahjoituksesta sain kulukorvauksen.
No jaa mieluummin se lapsi varmaan valitsee elämän, kuin että kuukautisveren mukana valuu hukkaan, kuten joka kuukausi tapahtuu ilman solun hedelmöitymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se melkonen prosessi luovuttaa "periaatteessa omia lapsia" muille. Ne ovat geeneiltään osa luovuttajaa eli aivan sama kuin itse saisit sen lapsen. Täytyy vain toivoa, että, mahdolliset syntyvät lapset, saavat hyvät vanhemmat ja tulevaisuuden.
Hoidot ovat suht rankkoja ja itse ainakin tunsin kovaa kipua, kun munasolut imettiin pois. Ei kylläkään synnytytstä vastaavaa, mutta kuitenkin.
Luovutin vuonna 2007. Ja en suuremmin enää asiaa ajattele. Itselläni on viisi lasta. Lahjoituksesta sain kulukorvauksen.
No jaa mieluummin se lapsi varmaan valitsee elämän, kuin että kuukautisveren mukana valuu hukkaan, kuten joka kuukausi tapahtuu ilman solun hedelmöitymistä.
Ei välttämättä. Osa voi olla semmoisia goottimunasoluja: itsensä viiltelijöitä ja odottavat vaan, että niiden päivät päättyisivät kammottavalla tavalla.
Mä oon luovuttanut 2 kertaa. N. 800e saa korvaukseksi. 250e tulee itse soluista ja muut lääkärikäynneistä ym korvauksia. Tämä siis 2v sitten