Hitto kun tuo teini ei käy ikinä missään!
Istuu vaan huoneessaan ja pelaa. Joskus katsoo telkkaria. Siivoaa jos sanon.
Hukkaan menee nuoruus. Mun käy jopa kateeksi kun jotkut nuoret sentään maleksii ostoskeskuksissa.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Yllätysyllätys vasemmisto =)))))
Auts. Nyt kannattaa jo huolestua :P Muistan kun nuorena äitini otti yhteyttä ja sanoi että voisitko puhua siskollesi järkeä, meinaa äänestää vasemmistoliittoa seuraavissa vaaleissa... :D
This is how I roll. A natural twenty every time.
Osta vaikka leffalippu tai -liput ja menkää yhdessä leffaan (jos ei yksin halua lähteä). Sen jälkeen syömään tai kahvilaan. Pääsee välillä jonnekin neljän seinän sisältä.
Pyydä joskus mukaan kävelylle tms. Yksinäinen teini harvemmin aktivoituu oma-aloitteisesti, eli tämä on parempi kuin komentaa, että menisit sinäkin siitä ulkoilemaan.
Introverttiudessa sinänsä ei ole mitään vikaa. Siinä on jos ei ole muuta kuin se pelaaminen.
PItäisi tehdä vähän muutakin: kirjallisuus, musiikki, taide. Liikkuakin pitää jonkun verran.
Voi olla, että tykkää olla yksin tai ei ole kavereita. Prempi tuokin on kun tupakoimassa ja kiroilemassa muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olin kotona koneen ääressä, vanhempani huusivat minulle asiasta jatkuvasti ja kehuivat tuttujaan, jotka elävät paljon paremmin. Halusin olla netissä anonyyminä ja juttelin monien mukavien ihmisten kanssa. Tottelin vanhempiani, hylkäsin messenger-tunnukseni, myöhemmin kaduttuani tekoa yritin jatkaa sosiaalista elämää, en muistanut salasanaa, en pystynyt palauttamaan, menetin useita tärkeitä ihmissuhteita. Nyt olen yksinäinen, syrjäytynyt ja masentunut. Olisi pitänyt tappaa vanhemmat.
Netissä moni vaikuttaa mukavalta, kun et näe heistä sitä arkisempaa puolta. He näyttävät sen puolen itsestään, minkä haluavat näyttää. Moni myös esittää jotain ihan muuta kuin oikeasti on.
Kyllähän siellä voi tutustua ja löytää ystäviäkin, mutta ei kannata luottaa kovin helposti.
Ei ole ihme, että tämä porukka ei hanki koulutusta, työpaikkaa eikä edes pariutumiskumppania. Istuvat vaan koko elämänsä kotona ruutujen parissa. Ja ahdistuvat jostain terrori-iskuista. Oh, the irony.
Onko kiusattu koulussa? Puuttuuko isä? Vaarassa kilttiytyä!?
Jos ei... niin ei mitään hätää. Kyllä se siitä!
Ei tuokaan ole hyvä vaihtoehto että liikaa yksin. Tutkijaa mitä harrastuksia olisi tarjolla ja tee pakko valinta siitä mikä teiniä eniten kiinnostaa niin sinne ilmottautuminen.
Vanha ketju mutta..... mä en käynyt teininä koskaan missään, en edes lähi kaupungissa kesälomalla. Asuttiin metsässä. Nyt olenkin ihmisarka erakko. Oma vika totta , mutta kesällä ei bussitkaan kulkenut, eikä neljääkymmentä kilometriä viitsinyt pyöräillä, varsinkaan kun ei ollut mitään varsinaista asiakkaan kaupunkiin.
Huoh. Itse olin tuollainen nuori. Luin omassa huoneessa kirjaa, surffailin netissä, lenkkeilin meidän koiran kanssa, siivosin oma alotteisesti, autoin äitiä ruoanlaitossa. Ja vähän väliä sain kuulla äidiltä ja siskolta, että "SIIS MIKS SÄ OOT TOMMONEN??" "MIKS SÄ ET KÄY MISSÄÄN?". Äitikin oikein yllytti että lähteä jonnekin discoon mihin siskokin menee tai johonkin hillumaan kylille. Olin kuulemma outo, kun en halunnut mennä mihinkään.
Aloin itsekin uskomaan, että oon outo ja viallinen ja mikä mua oikein vaivaa kun oon TÄMMÖNEN? Vaikutti kovasti itsetuntoon ja minäkuvaan. Siks mulla kai edelleenkin on paska olla, vaikka oon jo 26v.
En edelleenkään ymmärrä, miks pitäs käydä jossain jos ei halua? En mä edelleenkään käy missään muualla kun kaupassa ja lenkillä ja muut pakolliset asioinnit jos niitä täytyy tehdä ja onneks suurimman osan voi hoitaa nykyään netin kautta.
En käynyt minäkään teininä enkä nyt aikuisena. Ei ole kavereita.
Se jättää jälkensä, kun ei teininä ole mitään sosiaalista kanssakäymistä. Kesälomalta tultaessa koulukaveritkin olivat miltei muukalaisia. Ei se paljon auta, että kerran kesässä tervehtii mummoa ja muuten seurustelee koiran kanssa. En tarkoita mitään riekkumista, mutta kyllä se olisi itsetuntoa nostanut jos pari kertaa kesässä olisi käynyt kavereiden kanssa elokuvissa tai syömässä. Autot ei tosiaan kulkenut, eikä nettiäkään ollut keksitty.
Ja vanhemmat ei todellakaan patistanut mihinkään.
Olin kotona koneen ääressä, vanhempani huusivat minulle asiasta jatkuvasti ja kehuivat tuttujaan, jotka elävät paljon paremmin. Halusin olla netissä anonyyminä ja juttelin monien mukavien ihmisten kanssa. Tottelin vanhempiani, hylkäsin messenger-tunnukseni, myöhemmin kaduttuani tekoa yritin jatkaa sosiaalista elämää, en muistanut salasanaa, en pystynyt palauttamaan, menetin useita tärkeitä ihmissuhteita. Nyt olen yksinäinen, syrjäytynyt ja masentunut. Olisi pitänyt tappaa vanhemmat.