Sossuja paikalla? Lapsen itsetuhoisuus ja masennus/ lastensuojeluilmoitus

ei tehdä. Miksi tehtäisiin? Vasta jos lapsi selvästi vahingoittaa itseään hengenvaarallisesti, puuttuu sossu asiaan ja kartoittaa missä mennään. Eikä se aina ole huono juttu vaan perheelle suunnattua tukea.

Musta tehtiin, kun olin 17v. Jos menis yksityiselle niin tuskin, mutta julkisella puolella on vissiin eri ohjeistus.

Yleensä näissä tapauksissa joutuu myös sosiaaliviranomaisen kanssa keskustelemaan. Keskustelussa kartoitetaan kotiolosuhteet, jotta tiedetään johtuuko itsetuhoisuus ja masennus niistä. Keskustelun perusteella tehdään päätös pitääkö sosiaaliviranomaisen valvoa jatkossa nuoren kotiolosuhteita.

Pelottaa. Herkkä teini, ja selvästikin tarvii keskusteluapua. Pelottaa jos tulee esille jotain viiltelyä (koulussa on kuulemma " viiltelyepidemia") tms ja otetaan sen perusteella huostaan tai määrätään jonnekin psykiatriselle osastolle. Haluaisin vain kartoituksen ja tarvittaessa pitkäkestoisen terapian. Ahdistaa. Ap

Ja on koulukiusattu usean vuoden. Nyt ei, mutta on jäänyt traumat siitä. Ap

Hei ne sossut voi olla hyväkin asia ja ohjaavat avun piiriin.

Eikö se ole siinä tilanteessa yhdentekevää tehdäänkö vai ei? Pääasia että saatte lapselle apua. Sitäpaitsi lastensuojelua ei muutenkaan tarvitse pelätä. Huostaanotto on vasta se vihoviimeinen keino ja siitä tuskin on puhettakaan jos tomitte yhteistyössä ja pyritte itse auttamaan ja tukemaan lastanne. Lasenpsykiatria kyllä astuu kuvioihin mutta sitähän lapsi tarvitseekin.

Vierailija kirjoitti:

Ja on koulukiusattu usean vuoden. Nyt ei, mutta on jäänyt traumat siitä. Ap

Mun tyttö oli koko alakouluajan koulukiusattu ja terapiaan hän pääsi heti, kun yläkoulu alkoi. Pääsi julkiselle puolelle ja terapiaa on kestänyt kaksi vuotta. Käytiin ensin koulussa kuraattorin ja koulupsykologin juttusilla, joka pyysi koululääkäriltä kiireellistä lähetettä nuorisopsykiatrian polille. Siellä käytiin myös mies ja minä juttusilla ennen kuin lapsen terapia alkoi, ja aina välillä kydään hoitoneuvotteluissa. Lasua ei ole tehty. Tyttö alkoi toipua hyvin pian terapian alettua.

Näinhän se järjellä ajatellen on. Ahdistaa silti. Tarvitsen terapeutin kohta kyllä itsellenikin. Psykiatria on ok. Ap

Mun tyttö oli koko alakouluajan koulukiusattu ja terapiaan hän pääsi heti, kun yläkoulu alkoi. Pääsi julkiselle puolelle ja terapiaa on kestänyt kaksi vuotta. Käytiin ensin koulussa kuraattorin ja koulupsykologin juttusilla, joka pyysi koululääkäriltä kiireellistä lähetettä nuorisopsykiatrian polille. Siellä käytiin myös mies ja minä juttusilla ennen kuin lapsen terapia alkoi, ja aina välillä kydään hoitoneuvotteluissa. Lasua ei ole tehty. Tyttö alkoi toipua hyvin pian terapian alettua.[/quote]

Kiitos tästä, lohduttavaa! Ap

Ette anna mihinkään viedä. Hoito toimii hyvin kotonakin, kunhan se on oikeanlaista.

Olen töissä lastenpsykiatrialla, ei todellakaan tehdä automaattisesti ls-ilmoitusta tuollaisesta. Eihän se ole lastensuojeluasia.

Vierailija kirjoitti:

Ette anna mihinkään viedä. Hoito toimii hyvin kotonakin, kunhan se on oikeanlaista.

Jos lopputuloksena olisi tämän itsehoidon seurauksena itsemurha, emme voisi koskaan antaa itsellemme anteeksi. Ap

Kiitos kannustavista kommenteista! Ap

Ei tehdä automaattisesti mitään ls-ilmoituksia nuorisopsykalta. Eikä lastensuojelua tarvitse muutenkaan pelätä, yleensä heillä on nuoren etu ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä ja pyrkivät tuollaisissa tapauksissa vain olemaan nuoren ja perheen tukena oikeanlaisen avun saamisessa (joskus tarvitaan viranomaisen painostusta, että riittävää hoitoa edes saa, resurssit on niin pienet). Samoin osastohoitoa ei kannata pelätä, sinnekin on pitkät jonot, hoitojaksot on lyhyet ja harvemmin niistä on haittaa kenellekään.

Jos apua ei haeta tai estetään nuorta saamasta sitä, on se aihe lastensuojeluilmoitukselle. Silloin kasvuympäristö ei ole turvallinen ja huolehtiva. Jos taasapua haetaan ja annetaan nuorelle tukea, ovat asiat hyvin eikä ilmoitusta tarvita.

Kummallista on jos perheessä ongelmaa piilotellaan ja yritetään lakaista maton alle peläten lastensuojelua. Sehän pahimmillaan vaarantaa terveyden ja hengen. Kuka haluaa niin paljon kiillottaa kiiltokuvaa perheidyllistä ja pitää kulisseja pystyssä vaikka väkisin niin, että kieltää lapseltaan avun.

Me haettiin apua. Lapsi todettiin terveeksi - ei terapiaa. Oli laitoksessa hetken ja pääsi kotiin. Tuli uusi trauma ja pyydettiin taas apua. Ei onnistunut. Nyt nuori löytää helpotuksen huumeista ja menossa taas laitokseen saamatta apua. Psykiatrinen päihdeklinikkakin lopetti kontaktin. Odotetaan että nuoren elämä rauhoittuu.

Hyvin loogista tämän maan toiminta. Ei auttanut minun lasta. Ja lasuja tulee. Lapsi pyysi terapiaan.

Nytkin ollut laitoksesta hatkoilla ollut jo viikon. Lasu turvaa todella hänen olemistaan.

Mitään ei voi tehdä.

Minulle haettiin alaikäisenä apua monta kertaa psykologeista, toimintaterapeutista, tukihenkilöstä ja vaikka mistä. Lastensuojelu puuttui käsittääkseni asiaan vasta omien vanhempien ilmoitettua, että ovat ihan neuvottomia kanssani.

Nuoren ja vanhempien asenne voi vaikuttaa paljon siihen miten lastensuojelussa toimitaan.

Itse lähdin vanhempien tahdosta aika nöyränä kiirellisenä sijoituksena pois kotoa paikkaan missä oli paremmat mahdollisuudet valvoa ja puuttua tekemisiini.

Ainahan ne ei mee näin, mutta välillä on hyvä kuulla myös helpommin menneitä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Pelottaa. Herkkä teini, ja selvästikin tarvii keskusteluapua. Pelottaa jos tulee esille jotain viiltelyä (koulussa on kuulemma " viiltelyepidemia") tms ja otetaan sen perusteella huostaan tai määrätään jonnekin psykiatriselle osastolle. Haluaisin vain kartoituksen ja tarvittaessa pitkäkestoisen terapian. Ahdistaa. Ap

Apua kannattaa ehdottomasti hakea

Vierailija kirjoitti:

ei tehdä. Miksi tehtäisiin? Vasta jos lapsi selvästi vahingoittaa itseään hengenvaarallisesti, puuttuu sossu asiaan ja kartoittaa missä mennään. Eikä se aina ole huono juttu vaan perheelle suunnattua tukea.

Ohjeistus on epäselvä. Joskus ohjeistetaan että lasu pitää tehdä hyvin herkästi, jos kyse yhtään vakavammasta ongelmasta. Eli vaikka anoreksia tai nuoren keskivaikea masennus.