Pitääkö nuoremmat sukupolvet (70 - 90 -luvulla syntyneet) VAPAAKASVATUSTA huonona asiana?

Olisi kiva saada määritelmä.

Itse ysärilapsena vastustan niin sanottua vapaata kasvatusta. Itsestäni kasvoi fiksu ja muita kunnioittava nuori aikuinen, enkä usko että näin olisi käynyt jos kotona ei olisi pidetty kunnolla rotia. 

Tuolla nyt saatetaan tarkoittaa ihan eri asioita. Joillekin vapaa kasvatus on sitä, jos lapselle ei anneta säännöllisesti remmiä takapuolelle. Joillekin se sitä, että ei ole mitään sääntöjä.

Olen syntynyt -86 eli elänyt ysärillä lapsuuteni. Muut ikäluokkani edustajat kokivat ysärillä syntyneiden lasten kurittomuuden ihan kamalana asiana jo itse nuorina. Meistä ei olisi ollut samanlaiseen käytökseen kuin esim. -95 syntyneistä.

Minä olen 70-luvulla syntynyt, ja autoritääriset, iäkkäät vanhempani puhuivat toisinaan vapaasta kasvatuksesta kuin itse pirulaisesta.

Myöhemmin aikuisiällä luin kirjan 50-luvun ruotsalaisesta vapaasta kasvatuksesta ja tajusin, etteivät vanhempani olleet ymmärtäneet siitä höykäsen pöläystä. Katkeruutta parempiosaisia kohtaan koko viha, epäilisin.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva saada määritelmä.

Käviskö määritelmäksi, että jotakin, johon (vanhat) ihmiset paheksuvasti toisinaan viittaavat, sitä itsekään sen kummemmin määrittelemättä. Näin minä ainakin ymmärrän tuon käsitteen. 5.

Se on menneisyyttä, koska nykyään TIEDETÄÄN lapsen tarvitsevan sekä rakkautta että rajoja. Siinä ei ole mitään tulkinnanvaraisuutta.

Vapaakasvatus = 1960–1970-luvuilla lapsilla tuli vapaan kasvatuksen ideologian mukaan olla oikeus toteuttaa itseään lähes rajoituksitta.

Onhan nykyään mm. vaistovanhemmuus, luomuvanhemmuus, perhekeskeisyys, mutta täysin ilman rajoja ja ohjausta ei nykyään kasvateta, koska sellainen tyyli on huonoksi todettu asiantuntijoiden taholta.

Nykyään jos lapsella ei olisi kotiintuloaikoja, ei ruoka-aikoja, saisi syödä ihan mitä lystää ja tehdä läksytkin jos lystää, niin kyllä siihen sossu puuttuisi.

Nykyajan vanhemmat pitävät itsestään selvänä, ettei vapaakasvatus ole vaihtoehto, joten eipä se ole puheenvaihe. Ei nykylapsia vapaakasvateta. Tai jos joku niin tekee, niin on kyllä aivan marginaalisesta ilmiöstä kyse, en ole törmännyt.

60 - 70 -luvuilla se taas oli yleistä ja siksi puheenaihe.

Olen syntynyt -95. En kannata vapaakasvatusta, mutta en myöskään salli fyysistä kuritusta.

Rajat ja säännöt pitää olla, asiat ratkaistaan keskustelemalla. Käytöstavat kuuluu opettaa kotona. Pitää osata myöntää, jos on ollut väärässä ja pitää myös osata antaa anteeksi.

Koen myös tärkeäksi opettaa empatiakykyä ja erilaisuuden ymmärtämistä.

Luottamus ja turvallisuuden tunne ovat tärkeimpiä asioita, joita vanhempi voi lapseen antaa. Nämä kuuluvat rakkauteen ja huolenpitoon.

Vapaa kasvatus on yksi väärinymmärretyimpiä kasvatuksen suuntia. Se ei ole kasvattamattomuutta, vaan perusteltu toimintatapa, jonka kuuluisin edusta oli koulu Sommerhill. Ideaan kuuluu lapsen vapaus ja vastuu. Jos lapsi rikkoo, lapsi korjaa jne. Lapset koulussa muodostavat neuvoston, joka yhdessä päättää säännöt ja seuraukset. Ja lapset itse pitävät niistä kiinni.

Vapaata kasvatusta ei ole esim helikopterivanhemmuus, missä vanhemmat suojelevat lapsiaan tekojensa seurauksilta.

Klassinen esimerkki vapaasta kasvatuksesta on se, että lapsi rikkoo ikkunansa. Aikuinen ei puutu, eikä ikkunaa korjata, ennen kuin lapsi kylmissään tajuaa, että toimi väärin, ja pyrkii korjaamaan asian.

Vierailija kirjoitti:

Asia tuli mieleen, kun eräs vanhempi kaverini (60-luvun alussa syntynyt) paheksui kovasti erästä lastenhoitoon liittyvää tilannetta ja piti sitä vapaakasvatuksena. Muistui mieleen myös, miten omat vanhempani (50-lukulaisia) myös ovat puhuneet paheksuvaan sävyyn vapaakasvatuksesta.

Sitten aloin miettiä, ettei tule mieleen ketään ikäistäni, joka olisi sanallakaan maininnut mitään vapaakasvatuksesta.

Onko se jo menneen ajan lumia, jota ei mieti kuin mummoikäiset enää?

Vapaakasvatus on surkein idea ikinä.

T: lapsista kokemusta

No ei puutu :D terveisin sossu

Vierailija kirjoitti:

Nykyään jos lapsella ei olisi kotiintuloaikoja, ei ruoka-aikoja, saisi syödä ihan mitä lystää ja tehdä läksytkin jos lystää, niin kyllä siihen sossu puuttuisi.

Eniten vapaakasvatusta paheksuu sellaiset kärttyiset vanhemmat ihmiset, jotka itse käytti/käyttää henkistä, ehkä hengellistä ja fyysistäkin väkivaltaa kasvatuksessaan. Ovat nykyään jotain työpaikkakiusaajan tyylisiä tyranneja. Nauttivat saadessaan purkaa pahaa oloaan muihin **ttuilemalla, kyttäämällä naapureita, arvostelemalla muita jne. Ovat naapuri **lvetistä ja anoppi suoraan painajaisista jne. Tällaiset ihmishirviöt haukkuu vapaakasvattajiksi jokaista jonka lapsi ei istu selkä suorana ja suu tiukkana viivana hipihiljaa.

Suomalaiset vanhemmat eivät uskalla kohdata lapsiaan. Kasvattaminen lujasti mutta lempeästi vaatii kohtaamista. Lapset ovat kurittomia ja toivoisin vanhempien panostavan heidän kasvatukseensa enemmän. Se näkyy olevan toiveajattelua sillä vanhemissa itsessään ei näytä olevan kehumista. Kyllä ne vanhemmat siellä kotona muita haukkuessaan opettavat lapselleen sen saman jatkumon.

Vapaa kasvatus ei ole yhdyssana

Vierailija kirjoitti:

Se on menneisyyttä, koska nykyään TIEDETÄÄN lapsen tarvitsevan sekä rakkautta että rajoja. Siinä ei ole mitään tulkinnanvaraisuutta.

Vapaakasvatus = 1960–1970-luvuilla lapsilla tuli vapaan kasvatuksen ideologian mukaan olla oikeus toteuttaa itseään lähes rajoituksitta.

Onhan nykyään mm. vaistovanhemmuus, luomuvanhemmuus, perhekeskeisyys, mutta täysin ilman rajoja ja ohjausta ei nykyään kasvateta, koska sellainen tyyli on huonoksi todettu asiantuntijoiden taholta.

Nykyään jos lapsella ei olisi kotiintuloaikoja, ei ruoka-aikoja, saisi syödä ihan mitä lystää ja tehdä läksytkin jos lystää, niin kyllä siihen sossu puuttuisi.

Nykyajan vanhemmat pitävät itsestään selvänä, ettei vapaakasvatus ole vaihtoehto, joten eipä se ole puheenvaihe. Ei nykylapsia vapaakasvateta. Tai jos joku niin tekee, niin on kyllä aivan marginaalisesta ilmiöstä kyse, en ole törmännyt.

60 - 70 -luvuilla se taas oli yleistä ja siksi puheenaihe.

60-70-luvuilla vapaa kasvatus oli erittäin marginaalinen ilmiö, kukaan ei omassa tuttavapiirissäni tunnustautunut sen kannattajaksi. Pääsääntöisesti kuri oli paljon kovempi kuin nykyään.

Eikä vapaa kasvatus silloinkaan tarkoittanut täydellistä rajojen puutetta. Mulla on tuolla hyllyssä kirjoja aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Eniten vapaakasvatusta paheksuu sellaiset kärttyiset vanhemmat ihmiset, jotka itse käytti/käyttää henkistä, ehkä hengellistä ja fyysistäkin väkivaltaa kasvatuksessaan. Ovat nykyään jotain työpaikkakiusaajan tyylisiä tyranneja. Nauttivat saadessaan purkaa pahaa oloaan muihin **ttuilemalla, kyttäämällä naapureita, arvostelemalla muita jne. Ovat naapuri **lvetistä ja anoppi suoraan painajaisista jne. Tällaiset ihmishirviöt haukkuu vapaakasvattajiksi jokaista jonka lapsi ei istu selkä suorana ja suu tiukkana viivana hipihiljaa.

Juurikin noin. Itse sain vapaan kasvatuksen ja nyt olen 30-vuotiaana miehenä positiivinen ja muut huomioonottava. Työelämässäkin menee hyvin ja en suutu oikeastaan mistään kenellekään.

Kaverini jonka kotona ei vapaata kasvatusta kunnioitettu, vaan vähän konservatiivisempia tapoja, niin 18-vuotiaana heitti äitinsä hiuksista ulos pakkaseen ja tirvaisi faijaltaan hampaat kurkkuun, kiitokseksi rajusta kasvatuksestaan. Sen jälkeen katkaisi välit ja muutti kaupungin vuokrakämppään.

Itse olin todella tyytyväinen vapaaseen kasvatukseen ja tulen sitä myös omiinkin lapsiini varmasti soveltamaan.

Noh, kertokaapa 20 - 50 -vuotiaat nykyajan vanhemmat: Puhutaanko teidän piireissä nykyään vapaa kasvatuksesta? Tunnetteko ketään sen kannattajaa, jonka lapset olisi alle 18-vuotiaita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten vapaakasvatusta paheksuu sellaiset kärttyiset vanhemmat ihmiset, jotka itse käytti/käyttää henkistä, ehkä hengellistä ja fyysistäkin väkivaltaa kasvatuksessaan. Ovat nykyään jotain työpaikkakiusaajan tyylisiä tyranneja. Nauttivat saadessaan purkaa pahaa oloaan muihin **ttuilemalla, kyttäämällä naapureita, arvostelemalla muita jne. Ovat naapuri **lvetistä ja anoppi suoraan painajaisista jne. Tällaiset ihmishirviöt haukkuu vapaakasvattajiksi jokaista jonka lapsi ei istu selkä suorana ja suu tiukkana viivana hipihiljaa.

Juurikin noin. Itse sain vapaan kasvatuksen ja nyt olen 30-vuotiaana miehenä positiivinen ja muut huomioonottava. Työelämässäkin menee hyvin ja en suutu oikeastaan mistään kenellekään.

Kaverini jonka kotona ei vapaata kasvatusta kunnioitettu, vaan vähän konservatiivisempia tapoja, niin 18-vuotiaana heitti äitinsä hiuksista ulos pakkaseen ja tirvaisi faijaltaan hampaat kurkkuun, kiitokseksi rajusta kasvatuksestaan. Sen jälkeen katkaisi välit ja muutti kaupungin vuokrakämppään.

Itse olin todella tyytyväinen vapaaseen kasvatukseen ja tulen sitä myös omiinkin lapsiini varmasti soveltamaan.

Hienoa, että sulla on hyvät kokemukset!

Itse myös 80-luvun lapsena tiedän vain yhden perheen, jossa käytettiin vapaata kasvatusta ja kerrottiin ulkopuolisillekin, että lapset kasvatetaan vapaasti heillä.

Näistä lapsista tuli yhteiskunnasta vierottautuneita, alkoholisteja, eronneita, työttömiä, masentuneita. Äitini on selvästi ilmaissut, että hänestä johtuu täysin vapaa kasvatuksesta, että heistä tuli mitä tuli. Itse kyllä mielessäni mietin, että on tainnut muut seikat vaikuttaa (myös) kuten ettei lapsista välitetty ja perheen äiti oli masentunut. Vanhempia ei tainnut hetkauttaa ihan oikeasti miten lapset käyttäytyi tai toimi ja ehkä siksi "vapaa kasvatus" jossain muodossa sopi hyvin heidän perheelle, se oli heillä sama kuin kasvattamattomuus ilmeisesti.

Moni vanhempi ihminen tuntuu käsittävän sen niin, että lapsi kasvatetaan täysin ilman rajoja. Siis saa tehdä aivan mitä vaan ja päättää itse kaikesta. Toinen miten se käsitetään on niin, että kasvatetaan liian lempeästi.

Harva on perehtynyt asiaan oikeasti. Ihmisillä vaan on mielikuvia.

Itse olen tyytyväinen vapaaseen kasvatukseen ja tulen myös omat lapseni kasvattamaan ilman väkivaltaa ja pikkumaista komentelua.