Pitääkö nuoremmat sukupolvet (70 - 90 -luvulla syntyneet) VAPAAKASVATUSTA huonona asiana?

Vierailija kirjoitti:

Noh, kertokaapa 20 - 50 -vuotiaat nykyajan vanhemmat: Puhutaanko teidän piireissä nykyään vapaa kasvatuksesta? Tunnetteko ketään sen kannattajaa, jonka lapset olisi alle 18-vuotiaita?

Ei puhuta ja en tunne.

Vapaa vs. ankara kasvatus ei ole se tämän sukupolven juttu/puheenaihe.

Nyt puhutaan lasten harrastusten ja muiden virikkeiden sopivasta määrästä, kotihoito vs. päivähoito, liikunnan sopivasta määrästä, näyttöpäätteen ääressä vietetystä ajasta, lapsen sosiaalisten suhteiden tukemisesta yms.

Huonoin vaihtoehto. Varmaan mielenterveyspotilaiden viimeinen vaihtoehto, kun ei enää jaksa

Vapaa kasvatus tulee tosi kalliiksi, niin rahallisesti kuin inhimillisesti. Tästä pitäisi saada vanhemmat vastuuseen.

Olen 60-luvun kasvatti ja lapset syntyivät 90-luvulla. He ovat saaneet vapaan kasvatuksen eli pienestä pitäen oppineen syyn ja seurauksen yhteyden. Rajoja on ollut mahdollisimman vähän ja oikeastaan vain yksi ainoa sääntö eli toista pitää kunnioittaa (mutta vain siihen asti kun hänkin kunnioittaa sinua). Siksi lapseni eivät napanneet kaverilta lelua kädestä, mutta osasivat puolustautua, jos toinen yritti viedä heiltä hiekkalapion kädestä.

Vapaa kasvatus on vanhemmille paljon haastavampaa kuin tuuliviirinä erilaisten sääntöjen kehittäminen. Kun lapsi on pieni, on vierellä oltava joka hetki, koska kieltämisen sijaan annetaan mahdollisuus kokeilla. Lapseni eivät koskaan halunneet rynnätä keskelle tietä tai hypätä naapurin kaivoon, joten en aio osallistua siihen, miten uhmaikäiset lapset ovat itsemurhahakuisia ja ilman kuria kuolevat.

Jokaisella lapsellani oli käytösnumerona 10. Yksikään heistä ei ole istunut jälki-istunnossa ja jokainen heistä on toivomassaan opiskelupaikassa. Vapaan kasvatuksen saaneet poikkeavat kasvattamattomista siinä, että he oppivat jo varhain kantamaan vastuuta tekemisistään.

Olen 80-luvun lopulla syntynyt ja vastustan vapaata kasvatusta. Vastustan myös curling-vanhemmuutta. Mielestäni lapsi ravitsee rakkauta, turvaa ja tevettä rajojen asettamista.

Vierailija kirjoitti:

Olen 60-luvun kasvatti ja lapset syntyivät 90-luvulla. He ovat saaneet vapaan kasvatuksen eli pienestä pitäen oppineen syyn ja seurauksen yhteyden. Rajoja on ollut mahdollisimman vähän ja oikeastaan vain yksi ainoa sääntö eli toista pitää kunnioittaa (mutta vain siihen asti kun hänkin kunnioittaa sinua). Siksi lapseni eivät napanneet kaverilta lelua kädestä, mutta osasivat puolustautua, jos toinen yritti viedä heiltä hiekkalapion kädestä.

Vapaa kasvatus on vanhemmille paljon haastavampaa kuin tuuliviirinä erilaisten sääntöjen kehittäminen. Kun lapsi on pieni, on vierellä oltava joka hetki, koska kieltämisen sijaan annetaan mahdollisuus kokeilla. Lapseni eivät koskaan halunneet rynnätä keskelle tietä tai hypätä naapurin kaivoon, joten en aio osallistua siihen, miten uhmaikäiset lapset ovat itsemurhahakuisia ja ilman kuria kuolevat.

Jokaisella lapsellani oli käytösnumerona 10. Yksikään heistä ei ole istunut jälki-istunnossa ja jokainen heistä on toivomassaan opiskelupaikassa. Vapaan kasvatuksen saaneet poikkeavat kasvattamattomista siinä, että he oppivat jo varhain kantamaan vastuuta tekemisistään.

Hienoa ja tämä onkin hyvää kasvatusta, mihin suuntaan yleisesti on mun mielestä menty aikojen saatossa.

Ihan eri asia kuin kasvattamattomuus, minkä jotkut kuvittelee olevan vapaakasvatusta.

Ysärin alkupuolen lapsena mä pidän sitä huonona asiana. Lapset tarvii ne rajat. Nyt kun käy välillä vapaapäivänä keskellä päivää kaupoilla niin ne jutut mitä ne vaahtosammuttimen mittaiset tapit huutelee on sellaista mistä mulle ois tullut selkään jos oisin jäänyt kiinni. Mua on joku lapsi es-tölkki kourassa kutsunut huoraksi.

Ihan selvästi on eroja siinä miten kukin ymmärtää termin vapaa kasvatus!!!

Tässäkin ketjussa jotkut puhuu aidasta ja jotkut aidan seipäästä.

Minulla on käsitys, että vapaa kasvatus on filosofia, jonka mukaan lasta kasvatetaan henkiseen itsenäisyyteen asettamalla mahdollisimman vähän rajoja (se ei tarkoita totaalista rajattomuutta), kannustetaan lasta uteliaisuuteen, ei komenneta huonosta käyttäytymisestä joka ei vahingoita muita kuin sosiaalisia koodeja, lapsen annetaan tehdä omat virheensä ja oppia niiden kautta.

Vapaat kasvattajat ovat yleensä humanisteja, joko jumalattomia tai New Age -uskontoihin suuntautuneita havaintojeni mukaan.

Suomalainen julkisuuden henkilö, joka vastaa hyvin käsitystäni vapaasta kasvattajasta on Rosa Meriläinen. Hänhän on puhunutkin julkisuudessa, että heillä esim. kiroilu on sallittua, lapsi ilmoittaa mm. sukupuolensa itse jne.

Vapaata kasvatusta on esiintynyt kaikissa sukupolvissa etenkin 1960-luvulta lähtien. 1980-luvun lapsilla se oli yleinen kasvatusfilosofia. Moni ikätovereistani sai vapaan kasvatuksen.

"lapsi ilmoittaa mm. sukupuolensa itse jne."

No varmasti ilmoittaa. Kyllähän jokainen osaa housuihinsa katsoa heiluuko siellä mahtivaltikka, vai onko tilalla pelkkä haiseva reikä.

Oon syntyny 70-luvulla ja saanu vapaan kasvatuksen. Tai sellaisena sen itse koin, en tiedä tarkoitetaanko tässä ketjussa omaa lapsuuttani. Pääsääntöisesti mulla ei ollu oikeastaan mitään sääntöjä, kaikki elämän suuretkin päätökset sain tai piti tehdä itse, esim. ala-asteen kielivalinnat, opiskelut ja yleensä koulun käyminen, hampaiden oikominen jne. Sanomattakin on selvä, ettei lapsella ole valmiuksia päättää omista tulevaisuuden näkymistään ja varmaan arvaattekin, että on tullut tehtyä monia kauaskantoisia ja huonoja päätöksiä lapsuudessa, joita sitten aikuisena oon yrittäny paikkailla.

Ja koska olin itse aina päättämässä omia asioita, mun on vielä nykyäänkin vaikea ottaa toisilta neuvoja vastaan ja taidan muutenkin olla aika hankala persoona.

Omat lapseni oon yrittänyt kasvattaa toisin. Ei mitään kamalaa kuria, vaan sellaista tasapainottelua rajojen ja rakkauden kans. 

Sana kirjoitti:

Minulla on käsitys, että vapaa kasvatus on filosofia, jonka mukaan lasta kasvatetaan henkiseen itsenäisyyteen asettamalla mahdollisimman vähän rajoja (se ei tarkoita totaalista rajattomuutta), kannustetaan lasta uteliaisuuteen, ei komenneta huonosta käyttäytymisestä joka ei vahingoita muita kuin sosiaalisia koodeja, lapsen annetaan tehdä omat virheensä ja oppia niiden kautta.

Vapaat kasvattajat ovat yleensä humanisteja, joko jumalattomia tai New Age -uskontoihin suuntautuneita havaintojeni mukaan.

Suomalainen julkisuuden henkilö, joka vastaa hyvin käsitystäni vapaasta kasvattajasta on Rosa Meriläinen. Hänhän on puhunutkin julkisuudessa, että heillä esim. kiroilu on sallittua, lapsi ilmoittaa mm. sukupuolensa itse jne.

Vapaata kasvatusta on esiintynyt kaikissa sukupolvissa etenkin 1960-luvulta lähtien. 1980-luvun lapsilla se oli yleinen kasvatusfilosofia. Moni ikätovereistani sai vapaan kasvatuksen.

Unohdin vastata ap:n kysymykseen. Pidän vapaata kasvatusta huonona.

Riippuu ihan siitä miten se vapaakasvatus määritellään?

Vapaa kasvatus oli mielestäni ihan hyvä idea, koska se aikanaan lanseerattiin sen aikaisen "sinä tottelet, koska minä sanon, tai tulee selkään"-kasvatusmallin tilalle. Se ei tarkoittanut samaa kuin että ei kasvateta lainkaan.  Osa vanhemmista vain ymmärsi asian väärin.  Muutos oli sellainen, joka vaati vanhemmilta huomattavsti enemmän aikaa ja rakkautta, kun lapselle selitettiin, miksi jotain ei ollut suotavaa tai oli suotavaa tehdä.  Sitä enne oli kasvatettu karjumalla ja luunapeilla tukistamisen säestyksellä.

Nyt kun katson, miten omat 70-luvulla syntyneet ja vapaan kasvatuksen saaneet kasvattavat omia lapsiaan, niin ovat autoritaarisempia kuin omat vanhempani.  Rakkaus korvataan rankaisemalla ja lapset ovat perheessä ainoita, joiden tulee noudattaa hyviä tapoja.  Vanhemmat ovat aina oikeassa ja lapset väärässä ja yhdessä tapauksessa lapsen isä jopa kuvittelee voivansa talutella lasta korvasta.  Siitä luulosta teimme kyllä mieheni kanssa melko nopean lopun.

Summa summarum.  Riittää, että vanhemmat ovat fiksuja ja rakastavat lapsia.  Kasvatustieteellisellä terminologialla voi pyyhkiä vaikka hanurinsa.

Vierailija kirjoitti:

"lapsi ilmoittaa mm. sukupuolensa itse jne."

No varmasti ilmoittaa. Kyllähän jokainen osaa housuihinsa katsoa heiluuko siellä mahtivaltikka, vai onko tilalla pelkkä haiseva reikä.

Anna kun arvaan: sulla on molemmat. Mielipiteesi näyttävät tulevan siitä toisesta.

Te vapaan kasvatuksen vastustajat. Oletteko lukeneet yhtään kirjaa aiheesta? Vai pohjautuuko käsityksenne johonkin epämääräiseen mielikuvaan, jonka olette vanhempien ihmisten puheista saaneet?

Ainakin minun erittäin köyhän ja väkivaltaisen lapsuuden kokeneet vanhempani (syntyneet 40-luvulla) kokivat ajatuksen vapaasta kasvatuksesta suorastaan punaisena vaatteena. Ajatus, että aikuisella olisi halua ja aineellisia resursseja pysähtyä kuuntelemaan pikkuista lasta, oli heille kuin isku päin naamaa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä miten se vapaakasvatus määritellään?

Niin miten?

Vierailija kirjoitti:

Eniten vapaakasvatusta paheksuu sellaiset kärttyiset vanhemmat ihmiset, jotka itse käytti/käyttää henkistä, ehkä hengellistä ja fyysistäkin väkivaltaa kasvatuksessaan. Ovat nykyään jotain työpaikkakiusaajan tyylisiä tyranneja. Nauttivat saadessaan purkaa pahaa oloaan muihin **ttuilemalla, kyttäämällä naapureita, arvostelemalla muita jne. Ovat naapuri **lvetistä ja anoppi suoraan painajaisista jne. Tällaiset ihmishirviöt haukkuu vapaakasvattajiksi jokaista jonka lapsi ei istu selkä suorana ja suu tiukkana viivana hipihiljaa.

Hengellistä väkivaltaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten vapaakasvatusta paheksuu sellaiset kärttyiset vanhemmat ihmiset, jotka itse käytti/käyttää henkistä, ehkä hengellistä ja fyysistäkin väkivaltaa kasvatuksessaan. Ovat nykyään jotain työpaikkakiusaajan tyylisiä tyranneja. Nauttivat saadessaan purkaa pahaa oloaan muihin **ttuilemalla, kyttäämällä naapureita, arvostelemalla muita jne. Ovat naapuri **lvetistä ja anoppi suoraan painajaisista jne. Tällaiset ihmishirviöt haukkuu vapaakasvattajiksi jokaista jonka lapsi ei istu selkä suorana ja suu tiukkana viivana hipihiljaa.

Hengellistä väkivaltaa?

No googlaa "hengellinen väkivalta" niin selviää sekin asia jos on vieras käsite vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vapaa kasvatus on yksi väärinymmärretyimpiä kasvatuksen suuntia. Se ei ole kasvattamattomuutta, vaan perusteltu toimintatapa, jonka kuuluisin edusta oli koulu Sommerhill. Ideaan kuuluu lapsen vapaus ja vastuu. Jos lapsi rikkoo, lapsi korjaa jne. Lapset koulussa muodostavat neuvoston, joka yhdessä päättää säännöt ja seuraukset. Ja lapset itse pitävät niistä kiinni.

Vapaata kasvatusta ei ole esim helikopterivanhemmuus, missä vanhemmat suojelevat lapsiaan tekojensa seurauksilta.

Klassinen esimerkki vapaasta kasvatuksesta on se, että lapsi rikkoo ikkunansa. Aikuinen ei puutu, eikä ikkunaa korjata, ennen kuin lapsi kylmissään tajuaa, että toimi väärin, ja pyrkii korjaamaan asian.

Juuri näin. Olen sanonut läheisilleni että lapseni aion kasvattaa vapaakasvatuksella ja perus vastaus on ollut "ai et kiellä ikinä etkä opeta mitään käytöstapoja ja mitä vaan saa tehdä!" huoh. Ei. Vaan lapsi saa tehdä itse päätöksiä ikätasonsa mukaan ja huomata päätöstensä seuraukset. Esimerkki: lapsi ei halua ruoka aikaan syödä. Ei tarvitse. Lapsi tulee 10min myöhemmin pyytämään ruokaa, ei anneta. Lapsi oppii että kannattaa syödä ruoka aikana.