Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat suojaavat perintöä lapsiltaan?!
08.04.2017 |
Mieheni kertoi, että hänen vanhempansa ovat "tehneet toimenpiteitä", ettei heidän lapsensa pääse käsiksi heidän omaisuuteensa siinä tapauksessa, jos jompi kumpi heistä kuolee. WHAT?! Tämän idean olivat kuulemma saaneet, kun MINÄ olin ehdottanut, että he voisivat antaa purjeveneensä meille ennakkoperintönä.
No itsepä ehdottivat, että me OSTETTAISIIN heidän vene, halusivat, että pysyisi suvussa, niin että itsekin pääsevät vielä vanhoilla päivillään sen kyytiin. Jos olisivat antaneet ennakkoperintönä, niin olisi ollut win-win-tilanne. Olisimme voineet viedä heitä purjehtimaan, ja me oltaisiin saatu vene. Ei meillä kuitenkaan ole mahdollista ostaa sitä.
No hepä olivat järkyttyneet tällaisestä ehdotuksesta. "Miniä pyysi ennakkoperintoä, ja sen takia piti alkaa suojaamaan omaisuutta." Näin oli oikeasti sanonut miehelleni... just joo...
Eikös lapsille kuulu joka tapauksessa vanhemman kuollessa 50 %, ja toinen 50 % jää puolisolle, vai miten se menee. En ymmärrä, miten on edes mahdollista suojata omaisuuttaan omilta lapsilta. Se asumisoikeus pariskunnan entisessä yhteisessä kodissahan leskellä joka tapauksessa on.
Ja ei, ei heillä mitään erityistä omaisuutta ole, koti vain ja se vene (ehkä 25 000 €), ja ehkä 50 000 € säästötilillä.
Voisiko joku avata mulle, mistä on kysymys?
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsi pystyyn kuinka moni 30-40-vuotias aikoo oikeasti toimia appivanhempiensa omaishoitajana? 🤣
Käsi pystyyn, kuinka moni 60-95-vuotiaista uskoo miniänsä toimivan omaishoitajanaan? 😂😂😂
Hyvin mahdollista, että toimin omaishoitajana anopilleni. Hänellä on vain yksi poika, minun mieheni, ja totta kai meidän pitää hänestä huolehtia, jos hän sitä meiltä pyytää. Samoin huolehdimme minun vanhemmistani, jos on tarpeen. Miehen isästä emme tule huolehtimaan, koska hän ei osallistu elämäämme millään tavalla.
Millä tavalla teidän elämään pitää osallistua että teidät saa omaishoitajakseen - ts. mitkä on osallistumiskriteerit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsi pystyyn kuinka moni 30-40-vuotias aikoo oikeasti toimia appivanhempiensa omaishoitajana? 🤣
Käsi pystyyn, kuinka moni 60-95-vuotiaista uskoo miniänsä toimivan omaishoitajanaan? 😂😂😂
Hyvin mahdollista, että toimin omaishoitajana anopilleni. Hänellä on vain yksi poika, minun mieheni, ja totta kai meidän pitää hänestä huolehtia, jos hän sitä meiltä pyytää. Samoin huolehdimme minun vanhemmistani, jos on tarpeen. Miehen isästä emme tule huolehtimaan, koska hän ei osallistu elämäämme millään tavalla.
Millä tavalla teidän elämään pitää osallistua että teidät saa omaishoitajakseen - ts. mitkä on osallistumiskriteerit?
No mulla oli siinä kohtaa kun oma äitini olisi tarvinnut omaishoitajaa 2v-lapsi, asuntolaina ja antoisa hyväpalkkainen työ matkusteluineen. Ei mitään edellytyksiä alkaa siinä sivussa vielä äitiä paimentamaan.
Appivanhemmille taas matkaa 600km, enkä sinne perähikiälle muuttaisi edes tilapäisesti.
Eli ihan se ja sama miten olisivat osallistuneet aiemmin, ei olisi omaishoito onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta kun tassakin ketjussa on jo aiheesta mainittu niin... :
Oma tilanteeni on siis se, etta olen vanhempieni ainoa lapsi ja testamentissa juurikin sanotaan, etta leskelle jaa taysi kaytto-oikeus perintoon. Eli itse saan sitten mita on jaljella kun molemmat vanhempani ovat kuolleet. Mita tama kaytannossa tarkoittaa perintoveroa ajatellen? Esim. jos isani kuolisi ensin, maksaisiko aitini perintoveroa isaltani tulevasta osuudesta? Ja kun aitini kuolisi, maksaisinko mina veroa jaavasta osuudesta (eli siis isani osuudesta maksettaisiin verot kahteen kertaan).
En tunne perintoasioita lainkaan, enka asu Suomessa, joten Suomen lainsaadannosta on minulla vain huteraa tietoa.
Eli ilmeisesti kyse on hallintaoikeustestamentista kun puhut käyttöoikeudesta. Silloin sä perit sen ensin kuolleen kokonaan (mahdollinen tasinko tietty vähennettynä) ja maksat siitä perintöverot. leskellä on käyttöoikeus kaikkeen omaisuuteen, mutta hän ei esim. saa myydä perimääsi kesämökkiä. Hän ei myöskään saa käyttää vainajalta perimäsi rahallisen omaisuuden pääomaa, mutta hän saa käyttää tuoton. Esim. sijoitusten tuotot. Sun omaisuus on siis lesken hallinnassa, mutta sun omaisuus ei saa hänen hallinnassaan pienentyä. Aikanaan perit sitten sen toisenkin vanhempasi ja maksat siitä osuudesta perintöverot. Toki voit jo ekan vanhemman kuollessa vaatia lakiosaasi.
Jos on omistusoikeustestamentti, leski perii sen koko roskan (ellet vaadi lakiosaasi), maksaa perintöverot ja saa myös käyttää koko omaisuuden miten lystää: myydä mökit, tuhlata sijoitukset jne. Sitten aikanaan perit hänet, jos perittävää jää ja maksat taas perintöverot.
Kiitos paljon vastauksesta!
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Kurjaa jos vaikka kolme sisarusta perii maapaikan ja yhden erotessa ei ole varaa lunastaa -> myyntiin.
Ei mene myyntiin. Jos maapaikka on sen kokoinen, että voidaan jakaa 3 osaan, yksi ottaa osuutensa maasta palasena, ja erotetaan omaksi palstaksi. Muut myyvät sitten omansa.
Tai jaetaan siten, että yksi lunastaa muilta sen mihin on varaa, ja loput myydään, vaikka metsä myydään ja mökki tontteineen jää yhdelle, joka maksaa siitä muille sen osa, joka ylittää hänen oman perintöosuutensa.
Ei tietenkään onnistu, jos jaettavana on vain pikkuinen mökki 1000 neliön tontilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä minusta lasten kuuluisi saada lakiosansa siinä vaiheessa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, mikäli irtonaista asunnon päälläolevaa jaettavaa yhtään on. Aikamoinen suru se on lapsillekin vanhemman kuolema, varsinkin jos he juuri ovat siinä iässä, missä elämää rakennetaan ja on paljon menoja, perintö vähän helpottaa katkeruutta vanhemman menettämisestä. En tajua sellaista, että vanhempi kuolee ja yksi vie perinnöstä 100%. Vaikka en appivanhempien perintöä kärkykään.
Mä en mitenkään ymmärrä tällaist näkökantaa. Itse olen jopa sitä mieltä, ettei vanhempien rahat kuulu koskaan lapsille. Mitä lapset ovat rahojen hyväksi tehneet? Ja jos on lapsilla menoja, heidän tehtävä on huolehtia niin, että on varaa eikä turvautua toisen vanhemman perintörahoihin.
Kuinkas moni vanhempi on nyhtäissy omaisuutensa ihan tyhjästä ja ei ole koskaan perinyt mitään? Sinällään ymmärrän kyllä, ettei elämää tule rakentaa perinnön saamiseen.
Appiukko on aikoinaan perinyt kymmeniä tuhansia hehtaareja metsää, eikä enää ole jäjellä juuri mitään ja varmasti ehtii ryypätä nuo loputkin ennen kuin heittää veivinsä.
Aika hurja määrä metsää. Ei kai vain ole mennyt pinta-alan yksiköt sekaisin...? Esim. koko Lohjan kaupunki on n. 110000ha ja tuossa kommentissa perintö on kymmeniä tuhansia hehtaareja. Onhan se ehkä mahdollista, mutta taitaa Suomessa aika harvassa sellaiset perinnöt olla. Ettei vain olisi kymmeniä tuhansia neliöitä.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eikö tuo ole ihan selvä? Pelkäävät, että miniä iskee näppinsä jotenkin kiinni heidän omaisuuteensa, kun jo ennakkoperintöäkin ehdotti. Haluavat suojata omaisuuttaan sulta.
Miksi menit edes puuttumaan koko asiaan ja ehdottelemaan yhtään mitään? Eiköhän tommoiset ehdotukset kuulu miehelle, eikä sulle. Ethän SÄ ole mitään perintöä heiltä saamassa, vaan heidän lapsensa eli miehesi.
Omat appivanhempani ovat rikkaita. Itse pidän tarkkaan huolen, etten puutu mihinkään perintöasioihin, tai muuhunkaan rahaan liittyvään. Ne on mieheni ja hänen vanhempiensa välisiä.
No kun mulla ja mun miehellä on yhteinen talous, niin eikös se perintö kosketa muakin, vaikka tuleekin sitten aikanaan miehen nimellä? Ei ole mitään avioehtoja tms.
Perinnön voi rajata niin ettei se koske sinua. Omat vanhempani ovat tehneet saman minun ja siskoni puolisoita kohtaan - ihan järkevää kyllä mielestäni. Miksi se perintö kenellekään muulle kuuluisikaan kuin sille lapselle? Sitäpaitsi jokainen on oman onnensa seppä eikä elämää voi eikä saa muiden rahoille suunnitella. Lisäksi jokainen saa tehdä omilla rahoillaan ihan mitä itse haluaa. Usko tai älä 😊 Voi vaikka tuhlata kaiken eikä jättää euroakaan kenellekään eikä siitä kuulu pahastua.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Kurjaa jos vaikka kolme sisarusta perii maapaikan ja yhden erotessa ei ole varaa lunastaa -> myyntiin.
Ei mene myyntiin. Jos maapaikka on sen kokoinen, että voidaan jakaa 3 osaan, yksi ottaa osuutensa maasta palasena, ja erotetaan omaksi palstaksi. Muut myyvät sitten omansa.
Tai jaetaan siten, että yksi lunastaa muilta sen mihin on varaa, ja loput myydään, vaikka metsä myydään ja mökki tontteineen jää yhdelle, joka maksaa siitä muille sen osa, joka ylittää hänen oman perintöosuutensa.
Ei tietenkään onnistu, jos jaettavana on vain pikkuinen mökki 1000 neliön tontilla.
Niin, eihän laki pakota myymään. Ongelma on siis juuri se, että avioero saattaa pakottaa tekemään ratkaisuja, joihin yhtymän/pesän osakkailla ei juuri silloin ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsi pystyyn kuinka moni 30-40-vuotias aikoo oikeasti toimia appivanhempiensa omaishoitajana? 🤣
Käsi pystyyn, kuinka moni 60-95-vuotiaista uskoo miniänsä toimivan omaishoitajanaan? 😂😂😂
Itse ainakin kuvittelen, että jos omaishoitajaksi joudumme ryhtymään niin pyrimme jakamaan taakkaa mahdollisimman laajasti. Miehellä on yksi sisko, joten varmasti appivanhempien kohdalla taakka jakaantuisi näin: mies ja sisko pääasiallisia hoitajia ja minä sekä siskon mies auttamassa aina tarvittaessa. Vastaavasti minun vanhempien suhteen minä ja sisareni kannamme suurimman vastuun, mutta puolisomme auttavat.
anoppi kerran halusi keskustella heidän vanhenemiseen liittyvistä asioista, minäkin olin paikalla. Kehotin, heitä samalla tekemään testamentin, jolla rajaisivat lasten puolisot ulos. Anoppi koki sen kiusallisena ja loukkaavana. Hassua, kun ehdotin nimenomaan itseni sulkemista perinnöstä. Minun vanhemmilla ja isovanhemmilla on tuollainen testamentti ja pidän sitä hyvänä, miehelläkään ei ole mitään ongelmaa asian suhteen. Ovat tehneet testamentin jo ennen kuin olin täysikäinen. Itse en koe mitenkään olevani oikeutettu appivanhempien perintöön. Se kuuluu aikanaan miehelleni ja sen jälkeen lapsillemme ei minulle. Minä perin vastaavasti oman sukuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on monen onni että lapset on tullut tehtyä siinä 40v. molemmin puolin. Eipä riitä resurssit omaishoitoon 😁.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki fiksut ja varakkaat jakaa ennakkoperintönä omaisuutensa hyvissä ajoin, että verottaja ei pääse väliin. Juuri tälläiset muutaman sadantuhannen tai miljoonaan päässeet riiteelee koko perheen voimin ja päästää verottajan viemään suurimman osuuden. Mitä järkeä on tehdä jälkeläisiä ja omaisuutta, jos ei pysty sitä jakamaan pyyteettömästi ja fiksuinta tapaa käyttäen NIIN JA ENNEN kuolemaansa. Kuoleman jälkeen maksetaan sitten verot. Ihan tyhmää raataa koko ikänsä vaan sen vuoksi, että lapset pääsee aviopuolisoineen ja lapsineen riiteleen omaisuudesta. Omaisuus tulee jakaa siis ENNEN kuolemaa, ei sen jälkeen.
Kupit, kipot ja romut siis jakoon ENNEN kuolemaa. Romut niille, ketkä niitä haluaa. Iso-vanhemmat voi vaikka tehdä arabiakippojen kanssa monta muistorikasta matkaa lastensa ja niiden perheiden vuoksi ja tyhjentää itse omat kaappinsa. Mitä järkeä on tehdä romuista riitaa kuoleman jälkeen. Romuja voi jakaa vaikka joululahjoiksi hyvissä ajoin, ennen vuodeosasto-aikoja ja dementiaa. Vain tyhmät pitää kiinni romuista ihan viimeiseen saakka. Lisäksi niistä kaikista tauluista sun muista tulee verot maksettavaksi. Siksi rikkaat jakavat romunsa jo ENNEN kuolemaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä minusta lasten kuuluisi saada lakiosansa siinä vaiheessa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, mikäli irtonaista asunnon päälläolevaa jaettavaa yhtään on. Aikamoinen suru se on lapsillekin vanhemman kuolema, varsinkin jos he juuri ovat siinä iässä, missä elämää rakennetaan ja on paljon menoja, perintö vähän helpottaa katkeruutta vanhemman menettämisestä. En tajua sellaista, että vanhempi kuolee ja yksi vie perinnöstä 100%. Vaikka en appivanhempien perintöä kärkykään.
Mä en mitenkään ymmärrä tällaist näkökantaa. Itse olen jopa sitä mieltä, ettei vanhempien rahat kuulu koskaan lapsille. Mitä lapset ovat rahojen hyväksi tehneet? Ja jos on lapsilla menoja, heidän tehtävä on huolehtia niin, että on varaa eikä turvautua toisen vanhemman perintörahoihin.
Jos noin on niin vanhemmat voi näiden heikettyä kantaa metsään kuolemaan. En minä ainakaan uhraa tippaakaan oman perheeni aikaa tai voimavaroja näistä huolehtimiseen.
Eli rahasta hoidat ihmisiä, jotka ovat sinut kasvattaneet. Ja minun oikeudentajuani täällä ihmetellään.
omaisuus jaetaan ennen kuolemaa kirjoitti:
Kaikki fiksut ja varakkaat jakaa ennakkoperintönä omaisuutensa hyvissä ajoin, että verottaja ei pääse väliin. Juuri tälläiset muutaman sadantuhannen tai miljoonaan päässeet riiteelee koko perheen voimin ja päästää verottajan viemään suurimman osuuden. Mitä järkeä on tehdä jälkeläisiä ja omaisuutta, jos ei pysty sitä jakamaan pyyteettömästi ja fiksuinta tapaa käyttäen NIIN JA ENNEN kuolemaansa. Kuoleman jälkeen maksetaan sitten verot. Ihan tyhmää raataa koko ikänsä vaan sen vuoksi, että lapset pääsee aviopuolisoineen ja lapsineen riiteleen omaisuudesta. Omaisuus tulee jakaa siis ENNEN kuolemaa, ei sen jälkeen.
Ennakkoperinnöstä maksetaan lahjavero, jos lahjan arvo on väh. 5000 e. Alle 5000 e voi lahjoittaa verottomasti kolmen vuoden välein.
Täytyy myös muistaa, että nuo hallintaoikeustestamentit voivat olla perilliselle myös taakka, jos omaisuus koostuu enimmäkseen kiinteistöstä. Jos vaikka isä kuolee 65 vuotiaana ja leski jää asumaan hallintaoikeudella omakotitaloon, niin perilliset maksavat perintöveron ja ovat myöhemmin velvollisia osallistumaan osuudellaan myös kiinteistön korjauskustannuksiin ja silti kun äiti kuolee vaikka 20 vuoden päästä, käsissä voi olla hometalo, jonka arvo on vähemmän kuin sen purkukustannukset.
Mitä vanhemmaksi ihmiset tulevat, sen kovempia monet ovat säästämään (ja voihan eläkekin olla tosi pieni) ja monet eivät raaski pitää talojen lämmitystä ja tuuletusta päällä, niin huonostihan siinä käy.
Moni rajaa testamentissa lastensa puolisot ulkopuolelle, mutta eivät älyä jatkaa rajausta pidemmälle. Jos pidemmälle ei ole rajattu, niin puolisot saattavat loppujen lopuksi päästä osille. Eli rajausta on jatkettava lastenlapsiin jne. oleviin ja tuleviin.
niin, 10 vuoden aikana voi jakaa 3 lapselle siis 45 000e irtainta omaisuutta verottomasti. jos aloittaa aikaisemmin, voi tietysti enemmän. rikkaat jakaa lahjoja tasaisesti sen 30 vuotta ihan lasten syntymästä lähtien. yhtään vuotta ei jätetä verotuksesta pois, joten siitä kertyy ihan mukavasti lahjarahaa 40 vuoden aikana. lisäksi muistetaan lasten lapset ja kaikki muutkin kenelle rahaa jaetaan korkeakorkoisille tileille ja osakkeisiin pitkäjänteisesti. omaisuutta myös hallitaan tuon 40 vuoden aikana. lastenlapset saa myös verovapaat osuudet tasaisesti. omaisuus jaetaan, siis ennen kuolemaa, niin pitkälle mitä pystytään verottomasti. vain ainoastaan köyhät riitelee ja jakaa euronsa verottajalle. en sano, että se on oikeudenmukaista, mutta näin se on. meillä on kokonaisia sukupolvia täällä, jotka eivät ole koskaan tehneet edes töitä tms. niin se vain täällä menee. köyhät riitelee ja rikkaat suunnittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellesi kannattaakin vihjata, että vanhemmat tekevät testamentin, jolla suljetaan aviopuolisot ulos perinnöstä, koska jos testamenttia ei ole, niin ei käy. Tai tuskin itse haluat vihjata, mutta annan maailmankaikkeudelle sellaisen tehtävän, että joku vihjaa. Elleivät he nyt sitä itse ymmärrä.
On ovat varmaan tehneet juuri tuollaisen testamentin, jossa lasten puolisot suljetaan perinnönsaajista pois. Mutta siis jos mieheni, saatuaan perinnön, haluaa tehdä sen yhteiseksi omaisuudeksi, se on mahdollista?
Silloin miehesi tekee sinulle lahjoituksen, josta maksat veron !
Toki venettä voi yhdessä käyttää ja hoitaa, kuten kotia yms. muutenkin. Omistaminen on eri asia
Eli ilmeisesti kyse on hallintaoikeustestamentista kun puhut käyttöoikeudesta. Silloin sä perit sen ensin kuolleen kokonaan (mahdollinen tasinko tietty vähennettynä) ja maksat siitä perintöverot. leskellä on käyttöoikeus kaikkeen omaisuuteen, mutta hän ei esim. saa myydä perimääsi kesämökkiä. Hän ei myöskään saa käyttää vainajalta perimäsi rahallisen omaisuuden pääomaa, mutta hän saa käyttää tuoton. Esim. sijoitusten tuotot. Sun omaisuus on siis lesken hallinnassa, mutta sun omaisuus ei saa hänen hallinnassaan pienentyä. Aikanaan perit sitten sen toisenkin vanhempasi ja maksat siitä osuudesta perintöverot. Toki voit jo ekan vanhemman kuollessa vaatia lakiosaasi.
Jos on omistusoikeustestamentti, leski perii sen koko roskan (ellet vaadi lakiosaasi), maksaa perintöverot ja saa myös käyttää koko omaisuuden miten lystää: myydä mökit, tuhlata sijoitukset jne. Sitten aikanaan perit hänet, jos perittävää jää ja maksat taas perintöverot.