Olisitko halunnut elää, jos olisit syntynyt joskus 70- tai 80-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Joo, itkin usein itseni uneen koska "yhyy mulla ei voi olla iphonee koska sitä ei ole vielä keksitty".

Oikeesti, elämä oli silloin helppoa ja yksinkertaista. Lapset sai olla lapsia, talvella oli hanget ja kesällä paistoi aurinko. Elämä ei pyörinyt ruudun tai ulkonäön ympärillä. Mistähän nykylapset/nuoret tuntevat aikuisina nostalgiaa?

No eiköhän ne ne omat nostalgia-aiheensa keksi, ihan kuten jokainen sukupolvi. Ne on erilaisia kuin meidän, tottakai. Kyllähän meidänkin vanhemmat eli erilaista elämää kuin me. Meille ainakin aina paasattiin, kuinka olemme pilalle passattuja. Äitini sentään hiihti 10km kouluun oli kesä tai talvi. Vesi piti kantaa kaivosta jne. 

Tälläkin hetkellä toivon, että olisin syntynyt 1910-1920. 1980-luvun eläneenä voin kertoa, että nykymaailma on oksettava ja hyvin kaukana omasta arvomaailmastani.

Oikein tyyytyväinen olen ettei siihen aikaan ollut vielä näitä kamerapuhelimia ja digikameroita. Olin koulukiusattu ja aivan varmasti minusta olisi salaa kuvattu typeriä kuvia ja laitettu ne nettiin ja naureskeltu niille.

Joo kyllä minäkin 1987 syntyneenä mietin usein itsemurhaa yläasteikäisenä kun piti kävellä puoli kilometriä naapurille lainaamaan lankapuhelinta jos oli asiaa kaverille... eikun hups, taisinkin vain kaivaa sen kännykän taskusta ja soittaa sillä tai lähettää mesessä viestiä.

Vierailija kirjoitti:

Oikein tyyytyväinen olen ettei siihen aikaan ollut vielä näitä kamerapuhelimia ja digikameroita. Olin koulukiusattu ja aivan varmasti minusta olisi salaa kuvattu typeriä kuvia ja laitettu ne nettiin ja naureskeltu niille.

Joo, itse en ollut koulukiusattu (onneksi), mutta taitaa nykypäivänä olla aika kauheaa kun kiusaamista on netissä, somessa, viestien välitykselläkin yms. :/ Edes vapaa-ajalla ei pääse sitä pakoon.

Ysärisutasu lesoilee.

Isäs jatko pelaamista Amiga viis satasella kun äitis siitti.

80-luvulla puhelin oli sentään puhelin. 

Säälin nykyajan kakaroita, kun teillä ei ole pihaleikkejä, väriä, twistiä, kirkonrottaa, peffistä, rantsun kioskia ja sen uimaleijonia eikä aikaa vanhempien tavoittamattomissa.

N -72 Larusta

Vierailija kirjoitti:

Säälin nykyajan kakaroita, kun teillä ei ole pihaleikkejä, väriä, twistiä, kirkonrottaa, peffistä, rantsun kioskia ja sen uimaleijonia eikä aikaa vanhempien tavoittamattomissa.

N -72 Larusta

Tämä nimeomaan. Ah, se vapaus. Nykyään kai jotkut vanhemmat seuraa jälkikasvuaan jopa kännykän jäljityspalvelun kautta. Kauhea ajatus.

Ja kun oltiin lähdössä discosta ja yksi puuttui autosta. Joku lähti hakemaan häntä, sitten puuttuva tulikin jo autolle, mutta hakija oli jäänyt jonnekin ja sitten häntä lähdettiin hakemaan jne. Ei voinut soittaa kännykkään, että "missä oot tuu jo"

Mä oon syntynyt 90-luvulla ja voi että ku toivoisin et oisin syntyny just joskus 70-luvulla, mut mun äiti on syntyny sillon. Oisin saanu elää lapsuuteni 70-luvulla, nuoruuteni kasarilla ja varhaisaikuisuuteni ysärillä. Ei ollut mitään älypuhelimia, sosiaalisia medioita yms. joita en voi sietää. Oon monesti miettinytkin, että oon syntynyt väärään aikakauteen. Olihan 90-luvullakin lama, mutta niinhän se on nytkin ja maailman tilanne oli silloin sentään rauhallisempi, ei mitään hallitsematonta pakolaistulvaa, terrori-iskuja Euroopassa yms.

En vanhana käsitä, että jos mua ei pashaakaan kiinnostanut muiden tekemiset silloin lapsena, niin miten ne yhtäkkiä kiinnostais netin kautta koko ajan?

Miten voit yleensä  elää nykyään ollenkaan ilman vaikkapa jotain  2080-luvulla jo itsestäänselvyytenä kaikkien tuntemaa ja omistamaa alisiipisähkötiedostussipulaattoria ?

Oon 92 ja usein ajattelen että olisi ollut kiva elää nuoruutta 80-luvulla

Vierailija kirjoitti:

Säälin nykyajan kakaroita, kun teillä ei ole pihaleikkejä, väriä, twistiä, kirkonrottaa, peffistä, rantsun kioskia ja sen uimaleijonia eikä aikaa vanhempien tavoittamattomissa.

N -72 Larusta

Nimenomaan! 

Olen itse syntynyt -85 ja itse asiassa lapsuudessa oli juuri se parasta että oikeasti leikittiin. Kukaan ei jäänyt notkumaan tabletin/älypuhelimen/pelikonsolin/tietokoneen ääreen vaan mentiin leikkimään ulos. Tehtiin majoja, leikittiin kirkonrottaa, hypittiin narua jne. Nykyään ipanat istuvat leikkipuistossa ja kaikilla kännyt kädessä. Jopa linkassa keskusteluvat toistensa kanssa niiden välityksellä!

Toki nyksymuksuilla on yhteydenpito helpompaa kuin itselläni oli joten ei tämä teknologia aina niin pahasta ole.

Niin ja saatiin mekin Sega -94 tai -95. Sillä pelattiin aikansa ja lähdettiin ulos. Tosin pelisessiot venyivät kun ei ollut tallennusmahdollisuutta mutta enemmän silti ulkona oltiin kuin pelikoneen ääressä.

Vierailija kirjoitti:

Tiesitkös, että jo silloin oli tietokonepelejä? Tetris, Poing ja Coloris oli ihan parhaita pelejä!

Mutta esim. Counter-Strike on paljon parempi kuin yksikään noista.

Olihan meillä Nintendo ja commodore64.  Nintendo kasibittistä pelaan vieläkin joskus.  80-luku oli mun parasta aikaa elämässä.

M37

Lajapuhelin oli ja jos seinä- tai rannekello oli sammunut, soitin neiti ajalla joka sen kertoi

Vierailija kirjoitti:

Joo, itkin usein itseni uneen koska "yhyy mulla ei voi olla iphonee koska sitä ei ole vielä keksitty".

Oikeesti, elämä oli silloin helppoa ja yksinkertaista. Lapset sai olla lapsia, talvella oli hanget ja kesällä paistoi aurinko. Elämä ei pyörinyt ruudun tai ulkonäön ympärillä. Mistähän nykylapset/nuoret tuntevat aikuisina nostalgiaa?

Varmaan siitä kun sai keräillä virtuaalihahmoja älypuhelimellaan maastosta tuijottaen näyttöä.

Yhyy

Menen koskeen koska ei voi olla auton takapenkillä ilman turvavyötä ja pitää odottaa 18v ennen kuin saa polttaa tupakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Te 70-80-luvuilla lapsuutenne/nuoruutenne eläneet, olisitteko mieluummin olleet vaikka kuolleita kun teillä ei ollut mitään hienoja juttuja? Esim. IPhone, läppärit, pleikat yms.

Yleensäkin tietotekniikka ja se, miten helppoa kaikki on nykyään. Viestit näkee sekunnissa, ennen te jouduitte kävelemään jonnekin naapuriin soittamaan jos ei kotona edes lankapuhelinta ollut. (kuuntelin juuri isän älyttömän tylsää saarnaa siitä miksi en saa uutta älypuhelinta kuin vasta ensi vuonna)

Mä synnyin 70-luvulla. Ei silloin kukaan osannut tuollaisia kaivata, oletko  ihan tyhmä?Siihen aikaan kaikilla oli lankapuhelin ja  osalla oli jo 70-luvulla matkapuhelimia. Ei se mitään kivikautta ollut. Kivampaa silloin oli kun ei tarvinnu pelätä että  naapuri kuvaa salaa kun kun käy ilman meikkiä viemässä  roskiksen ja myy kuvan Seiskaan. Mulle sopis vieläkin se ettei mua sais puhelimella kiinni kun en ole kotona - ah ihana vapaus. Välillä jätän puhelimen kotiin tai laitan sen kiinni ja nautin. Enneny ksityinen oli  yksityistä  eikä  kaverille kerrottu juttu levinnyt sekunnissa somen kautta koko maailman tietoon.

Mulla ei ole ole vieläkään iPadia tai pleikkaa enkä  aio sellaisia hankkiakaan kun en tarvitse. En ole somessa koska en halua jakaa asioitani jenkkifirman kanssa.

Sä et tarvitse joka vuosi uutta älyluuria. Sun kaltaisten teinien takia maailman raaka-ainevarastot hupenee kovaa vaihtia. Turha saarnata vanhemmille vihreydestä ja eettisistä tuotteista tai muusta vastaavasta jos vingut samaan aikaan uutta turhaketta.