Olisitko halunnut elää, jos olisit syntynyt joskus 70- tai 80-luvulla?

Olen tosi kiitollinen siitä että synnyin 70-luvulla. Elämä oli rauhallisempaa, ei ollut näin hullua materialismia, oli rauhaa kun ei ollut somea. Ulkonäköpaineet pienemmät. Hyvinvointivaltio toimi, töitä ja opiskelupaikkoja riitti. Oli tulevaisuudenuskoa siihen että kaikki vaan jatkaa muuttumista paremmaksi.

Mä en ehkä haluaisi elää tämän päivän 15-vuotiaana.

Oon tosi onnellinen että mun nuoruudessa ei ollut somea. Onneeksi ehdin sen alta pois. Onneksi. Luojan kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 85 ja meillä oli aina tietokone- ja konsolipelejä, ja netti tuli kun olin 10v.

Olen syntynyt -67. Ensimmäisen kotitietokoneen sain -84 ja ensimmäistä kertaa olin Internetissä -92.

80-luvulla teimme metsäretkiä, rakensimme majoja, hiihdimme, laskimme mäkeä, hypimme narua, piirsimme ja kirjoitimme tarinoita jne.

Vaikka aloitus on varmasti vitsi, niin vastaan silti, että em. ajanviettotavat voittavat pelit ja iphonet helposti.

Oletko ap harkinnut itsemurhaa, koska sulla ei ole lentävää autoa etkä pääse viikonloppumatkalle Marsiin tai kesälomareissulle naapurigalaksiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 85 ja meillä oli aina tietokone- ja konsolipelejä, ja netti tuli kun olin 10v.

Olen syntynyt -67. Ensimmäisen kotitietokoneen sain -84 ja ensimmäistä kertaa olin Internetissä -92.

Juu, en tarkoittanut leuhkia, vaan halusin vaan sanoa että ei silloinkaan millään käpylehmillä enää leikitty.

Vierailija kirjoitti:

Ihme, kun nuoret eivät vuonna 1917 kaikki menneet koskeen, kun ei ollut edes mopoautoja ja karvanoppia.

Mutta oli kaikkee muuta jännää. Seuraavana vuonna esim. sai omia kivääreitä, pääsi ehkä ampumaan kuularuiskulla ja sai käsivarsinauhan jos halus.

Olis ollu pirun siistii elää nuoruus 90-luvulla

Olisihan se ollut huippua, jos 1970-80-luvulla olisi kasettinauhurin sijasta ollut jokin digitaalitallennin.

Ja 90-luvun tv-sarjat! Tästä nykyisestä tosi-tv-p*skasta ei voi puhuakaan samana päivänä.

Syntynyt 71 ja lapsuus/nuoruus ihan parasta aikaa. Tosi yhteisöllistä. Naapurit tunnettiin. Piha täysi lapsia, aina kavereita. Avain kaulassa seikkailtiin. Aina oltiin ulkona. Koko pihan lapset leikkivät yhdessä kirkkistä, profee ja polee, nelistä, keinupersistä.

Kun olin 15v sain lahjaksi videot. Läheiseen vuokraamoon annoin itse kirjoittamani lupalapun, että saan vuokrata k-18 filmejä.

Naapurilta lainattiin jotain tv-pelejä. Lisäksi oli kaksiruutuiset pelit esim. Donkey Kong.

Lapsena pelattiin paljon lautapelejä esim. Afrikantähteä ja Kimbleä. Kavereihin sai yhteyden menemällä ulos, soittamalla lankapuhelimeen tai menemällä soittamaan ovikelloa.

Nyt katsoessani lapsiani, toisinaan jopa säälin heitä. Kyllä meillä vaan oli paljon elämänmakuisempaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Olis ollu pirun siistii elää nuoruus 90-luvulla

Se oli siistiä!

Oli vapaata, sai mennä ja tulla miten tykkäsi. Ei ollut älypuhelimia vaan kun haluttiin kotiin syömään niin isä töräytti sellaiaeen kovaääniseen torveen ja sitten tultiin ja äkkiä :D

Joo, itkin usein itseni uneen koska "yhyy mulla ei voi olla iphonee koska sitä ei ole vielä keksitty".

Oikeesti, elämä oli silloin helppoa ja yksinkertaista. Lapset sai olla lapsia, talvella oli hanget ja kesällä paistoi aurinko. Elämä ei pyörinyt ruudun tai ulkonäön ympärillä. Mistähän nykylapset/nuoret tuntevat aikuisina nostalgiaa?

En mä nyt tiedä oliko se meidän nuoruus sen parempaa kuin nykynuortenkaan silloin kultasilla 70- ja 80-luvuilla . Tai elämä muutenkaan parempaa kuin nykyään. Tuskinpa. Paremmaksihan tämä elämä on mennyt monella mittarilla laskettuna. Mutta ei se elämä myöskään ollut mitään kurjaa. Hyvää elämää siinä ajassa. Ja muuten, silloinkin oli uusia jänniä juttuja, usko pois. Ei kai kukaan haikaile jonkun tuntemattoman tulevan perään ja halua olla kuollut ilman sitä. Ethän sinäkään halua olla kuollut, vaikka tulevaisuudessa keksitään varmaan vielä älypuhelimiakin huisimpiakin vempeleitä.

Ja silloinkin ennustettiin nuorison menevän pilalle. Muistan esim. kun ekat elektroniikkapelit tuli. Niiden piti tuhota lasten aivot. Muistaakseni lapsista piti tulla vidiootteja :) Kauheaa pelottelua. Vähän samaa kuin nykyisinkin, älypuhelimet tuhoaa lapset ja nuoret.

-70-luvulla syntyneenä olen todella onnellinen siitä että meidän aikana ei ollut kännyköitä, somea yms. Olisin hukkunut festariheilojen yhteydenottohin.

Oli ihanaa aikaa, oikeasti oltiin kavereiden kanssa ja tehtiin asioita, ei näpräilty puhelimia. Ja kun sovittiin joku tapaaminen tiettyyn aikaan ja paikkaan, kaikki tuli paikalle, koska ei voinut viime tingassa lähetellä viestejä ja peruuttaa, koska ei jaksakaan tms. Jotenkin elämä oli monin tavoin jännittävämpää ja kaikista parasta oli nuorena se, että pystyi menemään ja tulemaan, eikä vanhemmat voineet soitella koko ajan perään ja varmistella, että missä ollaan ja mitä tehdään ja ollaanko vaikka juotu tms... Vapautta oli paljon enemmän. 

Varmaan joskus keksitään teleporttaus mut sitä odotellessa täytyy myöntää, että matkustaminen on ihan kivaa.

Oon oikeesti onnellinen, ettei ollut esim.facebookia, koska sit kaikki olis nähneet, kuinka jotkut kaverit vaan tylysti katkaisi välit. Ja onneks ei ollut tekstiviestejä niin itse pystyi olemaan halutessaan tavoittamattomissa - tekstaria kun on paha vältellä.

Vierailija kirjoitti:

Oon tosi onnellinen että mun nuoruudessa ei ollut somea. Onneeksi ehdin sen alta pois. Onneksi. Luojan kiitos.

Niinpä, monesti olen miettinyt, että jos mun kaikki nuoruudensekoilut yms. olis tallentunut nettiin ja someen, mun loppuelämä olisi ollut taatusti pilalla :D t. nykyään ihan fiksu aikuinen

En halunnut elää, eikä sunkaan kannata, jos saat uuden puhelimen vasta ensi vuonna.