Yhteinen asuntolaina? Onko se hyvä vai huono asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoisin menemään naimisiin tuossa vaiheessa, jolloin esimerkiksi leskellä on asumisoikeus yhteiseen kotiin. Vai haluatko että anoppi muuttaa kanssasi yhteen tai vuokraa puolet asunnosta jollekkin randomille, jos puolisosi kuolee?

Siis jos omistaisin "avoapen" ja "avoanopin" kanssa asunnon puoliksi, ja asuisin siinä eli se olisi kotini, niin voisiko oikeasti muka appi ja anoppi vuokrata oman puolikkaansa jollekin randomille? Kun ei sitä asuntoa ole kuitenkaan jaettu konkreettisesti niin että minä omistan makuuhuoneen, he olohuoneen. AP.

Tietysti voi jos omistaa puolet asunnosta. Voi myös vaatia yhteisomistuksen purkua ja asunnon myymistä.

Eli jos ette jostain syystä ihmeen halua naimisiin, niin teette ainakin asunnon osalta testamentit toistenne hyväksi ja otatte vakuutuksen jolla voidaan kuitata laina kuoleman tapauksessa. Mutta sekin on syytä muistaa että avoparitapauksessa testamentilla siirretystä omaisuudesta maksellaan ihan kivasti veroa.

Naimisiinmeno olisi ihan haluttu asia jossain vaiheessa, mutta emme ole tunteneet vielä kovin pitkään niin se tuntuu nyt vielä varhaiselta. Eikä sitä pelkän asunnon takia halua tehdä.. 

Onko siis niin, että suurin osa avopareista, jotka omistavat yhdessä asunnon, eivät ole tajunneet miettiä näitä asioita? Koska on valtavan paljon avopareja jotka ostavat yhteisen asunnon, enkä ole koskaan kuullut kenenkään tuttuni miettineen silloin jotain testamentteja tai avioliittoja asunnon takia. AP.

Minusta avioliitto on paljon pienempi asia kuin yhteisomistus asuntoon. En ymmärrä miksi se on joillekkin vastenmielinen asia.

Kaikille ei käy köpelösti ja vaikka kävisikin niin hommat voi silti sujua sovussa.

Jos puoliso sattuu kuolemaan, eikä ole testamenttiä, niin ehkä miehen perilliset haluaa auttaa eikä ala hankalilksi. Mutta jos perillinen on vittumainen niin voi tulla hankaluuksia tai jos on vaikka ulosotossa, niin sitten viranomaisetkin on karhuamassa pesää.

Testamentista on hyvä muistaa sekin että sitähän voi muuttaa koska vain. Mieshän voikin tekaista uuden testamentin salarakkaansa hyväksi tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos polut menisi ristiin, yhteinen laina voi olla riesa. Yhteisestä lainasta on yhteisesti vastuussa, jos toinen ei maksakaan. Kun lainat ovat erilliset, kumpikin vastaa siitä itse.

Eli kysymys kuuluu: pystyyko toinen maksamaan toisen lainanpuolikasta omilla tuloillaan, jos toinen lähtee vaikka kävelemään mutta kieltäytyy osituksesta? Voi mennä pitkäkin aika, ennenkuin saa käräjiltä yhteisomistuksen purkupäätöksen.

Kun on erilliset lainat, juolahtaa varmaan helpommin mieleen, että vastuu on itsellä. Erilliseen lainaan voi pyytää myös esim. ihan ikiomaa lyhennysvapaata tuossa tilanteessa tai vaikka opintovapaalla tai sairastuessa.

Minä ottaisin erilliset lainat, joita maksetaan yhteisesti lainanhoitotililtä.

Sitten on se että työtön ei saa yleensä omaa asuntolainaa.

Niinpä todennäköisimmin laina myönnetään vain toiselle teistä.

Ihan yhtä kusessa olet erillisten lainojen kanssa jos toinen ei hoida lainaansa koska asunnon omistus on kuitenkin yhteinen. Jos haluaa pelata varman päälle, niin pitää olla myös erilliset asunnot.

Et ole aivan niin kusessa. Nimittäin jos hoidat oman lainasi, mutta toinen ei hoida, et menetä luottotietojasi, vaikka kämppä pakkohuutokaupattaisiin. Et myöskään maksa lainanlyhennystä toisen osapuolen hyväksi. Saat vain huutokaupassa sitten oman osuutesi (huutokauppahinnasta ei nyt keskustella). Ja voit hakea tuossa tilanteessa kahden vuoden lyhennysvapaata, jos optio on käyttämättä, ja hakea/saada käräjiltä yhteisomistuksen purun, jolloin asunto pistetään väkisin myyntiin. Jos haluat itse muuttaa ulos, mutta toinen osapuoli kieltäytyy myymästä/osituksesta, on paljon helpompaa hankkia vaikka vuokra-asunto, kun talouttaan voi lyhennysvapaalla järjestellä, kunnes ositus on saatu tehtyä.

Sinulle joka jäit sen 1800 euron lyhennyksen takia, ota yhteyttä sinne pankkiin ja käy juttelemassa tilanteesta ja onko mitään ehdotusta, miten sen voisi hoitaa.  Samoin ota yhteyttä juristiin sen yhteisomistuksen purkamisen hakemiseksi.

Ei ole pakko jäädä, kunhan hoidat lähdön viisaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten relevantti pointti on tuo "jos mies kuolee"? Jos mies on sen ikäinen että vanhemmatkin on vielä elossa niin eihän hän ihan tuossa tuokiossa ole kupsahtamassa? Noin isoa lainaa maksetaan tietysti pitkän aikaa, mutta siinä ajassa tilanteet muuttuu muutenkin. Ehkä vuosien varrella menette naimisiin tai laitatte haarukat jakoon.

Kyllä se kuolema voi kohdata kenet vaan koska vaan. Sinäkin voit kuolla vaikka tänään.

Tietenkin. Mutta se todennäköisyys on aika pieni. Niin pieni, etten nyt koko elämääni järjestä sen mukaan, että juuri tänään kuolla kupsahdan. Kävisi nimittäin aika raskaaksi ajan mittaan.

Siis ette ole edes tunteneet vielä pitkään? 

Miksi edes harkitset yhteistä lainaa? Silloin täytyy olla toiseen 100% luottamus. Jos teillä on tiukasti erilliset rahat, miksi ottaisitte askeleen yhteisiin näin isossa asiassa?

Jos nyt otatte kuitenkin yhteisen lainan, ilman muuta testamenttiasiat ja vakuutukset kuntoon. (Kyllä, niin muutkin tekevät. Usein helpompaa mennä naimisiin tai ottaa erilliset lainat.)

Ottakaa erilliset lainat ja omistusosuus kämpästä sijoitetun rahan mukaan. Jos pankki ei myönnä sinulle 100 000 €:n lainaa, teidän täytyy hankkia kämppä, johon varallisuutesi riittää. Tai isompi osuus miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Missään nimessä ei 50:50, vaan ainakin 49:51. Silloin toinen saa vielä seuraavaankin asuntoon asp-lainaa ja ensiasunnon ostajan edut.

Tuo nyt on kyllä jo melkoista hifistelyä. ASP lainan edut nyt ovat ylipäätään lähes yhtä tyhjän kanssa, eikä ensiasunnon etu varainsiirtoveron vapautuksessakaan ole merkittävä.

Varainsiirtovero on 2% ja jos asunto maksaa 200.000€, niin 50/50 omisussuhteella kumpikin säästää 2000€.

Jos ostetaan ensin asunto 49/51 prosentilla, niin toinen maksaa veroa 1960€ ja toinen säästää 2040€. Seuraavalla kerralla ostetaan saman hintainen asunto 51/49 prosentilla, niin luvut menee toisin päin. Säästö tuli peräti 40€ per naamari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoisin menemään naimisiin tuossa vaiheessa, jolloin esimerkiksi leskellä on asumisoikeus yhteiseen kotiin. Vai haluatko että anoppi muuttaa kanssasi yhteen tai vuokraa puolet asunnosta jollekkin randomille, jos puolisosi kuolee?

Siis jos omistaisin "avoapen" ja "avoanopin" kanssa asunnon puoliksi, ja asuisin siinä eli se olisi kotini, niin voisiko oikeasti muka appi ja anoppi vuokrata oman puolikkaansa jollekin randomille? Kun ei sitä asuntoa ole kuitenkaan jaettu konkreettisesti niin että minä omistan makuuhuoneen, he olohuoneen. AP.

Tietysti voi jos omistaa puolet asunnosta. Voi myös vaatia yhteisomistuksen purkua ja asunnon myymistä.

Eli jos ette jostain syystä ihmeen halua naimisiin, niin teette ainakin asunnon osalta testamentit toistenne hyväksi ja otatte vakuutuksen jolla voidaan kuitata laina kuoleman tapauksessa. Mutta sekin on syytä muistaa että avoparitapauksessa testamentilla siirretystä omaisuudesta maksellaan ihan kivasti veroa.

Naimisiinmeno olisi ihan haluttu asia jossain vaiheessa, mutta emme ole tunteneet vielä kovin pitkään niin se tuntuu nyt vielä varhaiselta. Eikä sitä pelkän asunnon takia halua tehdä.. 

Onko siis niin, että suurin osa avopareista, jotka omistavat yhdessä asunnon, eivät ole tajunneet miettiä näitä asioita? Koska on valtavan paljon avopareja jotka ostavat yhteisen asunnon, enkä ole koskaan kuullut kenenkään tuttuni miettineen silloin jotain testamentteja tai avioliittoja asunnon takia. AP.

Tottakai nuo mietittiin silloin. Päädyimme 50-50 omistukseen ja yhteiseen lainaan. Lisäksi otimme henki- ja pysyvän työkyvyttömyyden vakuutuksen, siten että puolikas lainaa+ perintöverot tulee kuitattua. Teimme myös keskinäisen testamentin.

Sittemmin on yhteinen lapsi, mutta edelleen avoliitto. Asuntolaina on pian maksettu ja kakkosasunto hankittiin 85-15 omistuksella ja toisen nimissä olevalla pienellä lainaosuudella. Tässä yhteydessä on myös testamentit kirjoitettu uudelleen, jolloin huomioidaan mitä perintöä jätetään lapselle ja mitä toiselle turvaamaan arjen talouta, samalla irtisanottiin henkivakuutukset tarpeettomina,

Yhteistä kotia on käytetty myös toisen henkilökohtaisen autolainan vakuutena. Tähän en kyllä lähtisi tuoreessa suhteessa, mutta meillä oli tuolloin yhteistä historiaa jo useita vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos polut menisi ristiin, yhteinen laina voi olla riesa. Yhteisestä lainasta on yhteisesti vastuussa, jos toinen ei maksakaan. Kun lainat ovat erilliset, kumpikin vastaa siitä itse.

Eli kysymys kuuluu: pystyyko toinen maksamaan toisen lainanpuolikasta omilla tuloillaan, jos toinen lähtee vaikka kävelemään mutta kieltäytyy osituksesta? Voi mennä pitkäkin aika, ennenkuin saa käräjiltä yhteisomistuksen purkupäätöksen.

Kun on erilliset lainat, juolahtaa varmaan helpommin mieleen, että vastuu on itsellä. Erilliseen lainaan voi pyytää myös esim. ihan ikiomaa lyhennysvapaata tuossa tilanteessa tai vaikka opintovapaalla tai sairastuessa.

Minä ottaisin erilliset lainat, joita maksetaan yhteisesti lainanhoitotililtä.

Sitten on se että työtön ei saa yleensä omaa asuntolainaa.

Niinpä todennäköisimmin laina myönnetään vain toiselle teistä.

Ihan yhtä kusessa olet erillisten lainojen kanssa jos toinen ei hoida lainaansa koska asunnon omistus on kuitenkin yhteinen. Jos haluaa pelata varman päälle, niin pitää olla myös erilliset asunnot.

Et ole aivan niin kusessa. Nimittäin jos hoidat oman lainasi, mutta toinen ei hoida, et menetä luottotietojasi, vaikka kämppä pakkohuutokaupattaisiin. Et myöskään maksa lainanlyhennystä toisen osapuolen hyväksi. Saat vain huutokaupassa sitten oman osuutesi (huutokauppahinnasta ei nyt keskustella). Ja voit hakea tuossa tilanteessa kahden vuoden lyhennysvapaata, jos optio on käyttämättä, ja hakea/saada käräjiltä yhteisomistuksen purun, jolloin asunto pistetään väkisin myyntiin. Jos haluat itse muuttaa ulos, mutta toinen osapuoli kieltäytyy myymästä/osituksesta, on paljon helpompaa hankkia vaikka vuokra-asunto, kun talouttaan voi lyhennysvapaalla järjestellä, kunnes ositus on saatu tehtyä.

Sinulle joka jäit sen 1800 euron lyhennyksen takia, ota yhteyttä sinne pankkiin ja käy juttelemassa tilanteesta ja onko mitään ehdotusta, miten sen voisi hoitaa.  Samoin ota yhteyttä juristiin sen yhteisomistuksen purkamisen hakemiseksi.

Ei ole pakko jäädä, kunhan hoidat lähdön viisaasti.

Pankki vaatii ihan varmasti koko asunnon kummankin lainan vakuudeksi, eli vaikka olisit maksanut oman lainasi ja toinen ei ole, niin asunnolla kuitataan koko toisen laina vaikka olisitte keskenään sopineet mitä.

Yhteisessä lainassa saat edes tiedon siitä jos lyhennyksiä on rästissä. Puolison omasta lainasta sinulle ei kerrota mitään, ennen kuin yhteisomistuksessa olevaa panttia ollaan jo ulosmittaamassa.

Luottotiedot menee vain jos ei hoida asioitaa ja se koskee myös yhtetä lainaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos polut menisi ristiin, yhteinen laina voi olla riesa. Yhteisestä lainasta on yhteisesti vastuussa, jos toinen ei maksakaan. Kun lainat ovat erilliset, kumpikin vastaa siitä itse.

Eli kysymys kuuluu: pystyyko toinen maksamaan toisen lainanpuolikasta omilla tuloillaan, jos toinen lähtee vaikka kävelemään mutta kieltäytyy osituksesta? Voi mennä pitkäkin aika, ennenkuin saa käräjiltä yhteisomistuksen purkupäätöksen.

Kun on erilliset lainat, juolahtaa varmaan helpommin mieleen, että vastuu on itsellä. Erilliseen lainaan voi pyytää myös esim. ihan ikiomaa lyhennysvapaata tuossa tilanteessa tai vaikka opintovapaalla tai sairastuessa.

Minä ottaisin erilliset lainat, joita maksetaan yhteisesti lainanhoitotililtä.

Sitten on se että työtön ei saa yleensä omaa asuntolainaa.

Niinpä todennäköisimmin laina myönnetään vain toiselle teistä.

Ihan yhtä kusessa olet erillisten lainojen kanssa jos toinen ei hoida lainaansa koska asunnon omistus on kuitenkin yhteinen. Jos haluaa pelata varman päälle, niin pitää olla myös erilliset asunnot.

Et ole aivan niin kusessa. Nimittäin jos hoidat oman lainasi, mutta toinen ei hoida, et menetä luottotietojasi, vaikka kämppä pakkohuutokaupattaisiin. Et myöskään maksa lainanlyhennystä toisen osapuolen hyväksi. Saat vain huutokaupassa sitten oman osuutesi (huutokauppahinnasta ei nyt keskustella). Ja voit hakea tuossa tilanteessa kahden vuoden lyhennysvapaata, jos optio on käyttämättä, ja hakea/saada käräjiltä yhteisomistuksen purun, jolloin asunto pistetään väkisin myyntiin. Jos haluat itse muuttaa ulos, mutta toinen osapuoli kieltäytyy myymästä/osituksesta, on paljon helpompaa hankkia vaikka vuokra-asunto, kun talouttaan voi lyhennysvapaalla järjestellä, kunnes ositus on saatu tehtyä.

Sinulle joka jäit sen 1800 euron lyhennyksen takia, ota yhteyttä sinne pankkiin ja käy juttelemassa tilanteesta ja onko mitään ehdotusta, miten sen voisi hoitaa.  Samoin ota yhteyttä juristiin sen yhteisomistuksen purkamisen hakemiseksi.

Ei ole pakko jäädä, kunhan hoidat lähdön viisaasti.

Pankki vaatii ihan varmasti koko asunnon kummankin lainan vakuudeksi, eli vaikka olisit maksanut oman lainasi ja toinen ei ole, niin asunnolla kuitataan koko toisen laina vaikka olisitte keskenään sopineet mitä.

Yhteisessä lainassa saat edes tiedon siitä jos lyhennyksiä on rästissä. Puolison omasta lainasta sinulle ei kerrota mitään, ennen kuin yhteisomistuksessa olevaa panttia ollaan jo ulosmittaamassa.

Luottotiedot menee vain jos ei hoida asioitaa ja se koskee myös yhtetä lainaa.

Eli siis jos minun omistusosuus asunnosta olisi 20 % ja minulla olisi laina sitä 20 % vastaavasta arvosta, niin pankki vaatisi silti koko asunnon sen minun lainan vakuudeksi? Että en siis voisi sopia pankin kanssa, että asunnosta on vain se minun omistama 20 % minun lainan vakuutena? AP.

Miksi ihmeessä teidän pitäisi juuri nyt ottaa 300k laina, kun olet työttömänä? Eikö voisi odottaa siihen, että työllistyt?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä teidän pitäisi juuri nyt ottaa 300k laina, kun olet työttömänä? Eikö voisi odottaa siihen, että työllistyt?

Sen takia, että maksamme noin 1000 euroa vuokraa nyt kuussa, ja olisi kannattavampaa maksa sama summa lainaan kuin vieraalle vuokrana. Ja koska haluamme oman asunnon, ja lainaa olisi kyllä mahdollista lyhentää kun kerran tuosta vuokrastakin selviämme. AP.

Me tehtiin näin:

Me ostettiin asunto miehen kanssa puoliksi 50/50. Ei oltu silloin vielä naimisissa ja minulla oli jäänyt oman asuntoni myymisestä n. 100 000 e rahaa. Lainaa tarvittiin n. 300 000 euroa. Me otettiin erilliset lainat ja minun 100 000 euroa (ja ostettava asunto) toimi vakuutena molempien lainalle, vaikka tuo raha on vain ja ainoastaan minun. Miehellä ei tarvinnut olla omaan osuuteensa takausta. Koska minulla oli entuudestaan 100 000 euroa, tarvi minun ottaa lainaa vain 50 000 euroa. Mieheni tarvi ottaa 150 000 euroa lainaa.

Meille pankki nimenomaan ehdotti tätä, koska jos olisimme ottaneet yhteisen lainan, tuo minun 100 000 euroa olisi voitu verottajan puolelta tulkita lahjana miehelleni, jolloin olisimme joutuneet maksamaan lahjaveron.

Meille tämä järjestely oli varsin hyvä, sillä miehelläni on isommat tulot kuin minulla. Hän pystyy maksamaan 150 000 e lainaa hyvin. Sen sijaan jos laina olisi laitettu 50/50 ja minulle olisi tullut maksettavaksi 50 000 euron sijaan 100 000 euroa, tekisi se minulle jo tiukkaa nykyisillä tuloilla. Lisäksi tällä järjestelyllä minun entisestä asunnosta kerryttämä 100 000 e pysyy vain minun omaisuutenani, jonka saan takaisin itselleni jos myymme asunnon.

Tällä kokemuksella ehdotan, että jos miehelläsi on 100 000 euroa entuudestaan käytettäväksi asuntoon, hän hoitaa lainan takauksen. Sen jälkeen laskette, että millaisiin lainoihin teillä kummallakin on varaa ja otatte erilliset lainat. Jos mies arvioi, että pystyisi maksamaan 150 000 euroa ja sinä 50 000 euroa, niin laskekaa asunnon omistussuhde sen mukaisesti.

(Esim. jos mies maksaa asunnosta yhteensä 250 000 ja sinä 50 000, niin sinä omistat asunnosta n. 17 % ja miehesi 83 %).

 

Ja joo joo, on yhteinen koti jne jne. Mutta valitettava tosiasia on se, että kaikki pariskunnat eivät elä elämäänsä yhdessä loppuun asti. Voi tulla ero ja siksi on selkeintä, että tällaisetkin asiat on mietittynä ja sovittuna.

Lisäyksenä vielä edelliseen, että vaikka meillä on erilliset lainat, se ei tarkoita sitä etteikö toisiamme taloudellisesti tuettaisi.

Hyvän asunnon ostaminen on aina ihan fiksu "sijoitus". Ei mene rahaa hukkaan samalla lailla kuin vuokralla.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen siis se työtön, mies on vakityössä ja hänellä on aiempaa varallisuutta aika paljon, minulla taas ei. Olemme ostamassa noin 300 000 € arvoista asuntoa, mies pystyy laittamaan 100 000 € käsirahaa siihen koska myi juuri sijoitusyksiönsä. Lainaa pitää siis ottaa 200 000 €. Jos ostamme asunnon 50/50 niin minun osuudeksi tulee tavallaan se 150 000 €, enkä sellaista lainaa pysty yksin kantamaan nyt. Mikä olisi siis viisasta? Emme ole todellakaan eroamassa, mutta sitäkin pitää miettiä, koska olen pulassa jos minulla on noin iso laina ja olenkin sitten yksin. Tai entä jos mies kuolee? Jääkö yhteinen laina sitten yksin minulle maksettavaksi? Muuta omaisuutta miehellä ei enää sitten ole kuin kotimme, sillä hän myi sen sijoitusyksiönsä tosiaan juuri. AP.

No sit sulla ei vaan ole varaa ostaa 300 tuhannen arvoista asuntoa ja jatkatte asumista vuokralla. Vaihtoehtoisesti voisitte muuttaa vaikka 120 tuhatta maksavaan yksiöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen siis se työtön, mies on vakityössä ja hänellä on aiempaa varallisuutta aika paljon, minulla taas ei. Olemme ostamassa noin 300 000 € arvoista asuntoa, mies pystyy laittamaan 100 000 € käsirahaa siihen koska myi juuri sijoitusyksiönsä. Lainaa pitää siis ottaa 200 000 €. Jos ostamme asunnon 50/50 niin minun osuudeksi tulee tavallaan se 150 000 €, enkä sellaista lainaa pysty yksin kantamaan nyt. Mikä olisi siis viisasta? Emme ole todellakaan eroamassa, mutta sitäkin pitää miettiä, koska olen pulassa jos minulla on noin iso laina ja olenkin sitten yksin. Tai entä jos mies kuolee? Jääkö yhteinen laina sitten yksin minulle maksettavaksi? Muuta omaisuutta miehellä ei enää sitten ole kuin kotimme, sillä hän myi sen sijoitusyksiönsä tosiaan juuri. AP.

No sit sulla ei vaan ole varaa ostaa 300 tuhannen arvoista asuntoa ja jatkatte asumista vuokralla. Vaihtoehtoisesti voisitte muuttaa vaikka 120 tuhatta maksavaan yksiöön.

Mielipide se tämäkin. Ja totta on että minulla ei yksin ole varaa ostaa 300 tuhannen arvoista asuntoa. Mutta kun tässä parisuhteessa kumminkin ollaan ja aiotaan olla vastakin, niin mietitään mihin asuntoon on molemmilla yhteisesti varaa. Miehellähän on jo 100 000 € omarahoitusosuus olemassa ja hänellä on vakityö, jossa ihan ok palkka. Miksi me silloin yhdessä asuttaisiin  vain 120 000 € arvoisessa yksiössä? AP.

Vaikea tilanne, koska ei ole järkevää ostaa asuntoa yhdessä, jos toinen ei pysty maksamaan siitä puolta. Näin se vain on. Laina 50% ja omistus 50%, olisi varsinkin tuossa tilanteessa ainoa järkevä, jos vielä on luottamuspulaakin. Tosin ylipäätään luottamuspula on tosi huono juttu yhteisen asunnon ostamisessa. Se alkaa kummitella jossain vaiheessa, muodossa tai toisessa. Sekin kannattaa ottaa huomioon, että asuntolaina sitoo yhteen tiukemmin kuin papin aamen. Itse aikanaan ostimme mieheni kanssa asunnon puoliksi ja lainakin oli 50-50. Se antaa tasa-arvoisemmat lähtökohdat yhteiselämälle. Jos toinen ei pysty puolikastaan maksamaan, niin silloin ei kannata hommaan ryhtyä ollenkaan. Kannattaisiko teidän asua vielä vähän pidempään yhdessä vuokralla, niin olisi sitä luottoakin miehen puolelta paremmin ja sinulla töitä ja omat rahat?

Miksi ei olisi järkevää ostaa asuntoa muuten kuin 50/50? Tyhmintä on se, jos toinen osapuoli joutuu jättään omistusasunnon ostamisen väliin koska kumppanilla ei ole rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tilanne, koska ei ole järkevää ostaa asuntoa yhdessä, jos toinen ei pysty maksamaan siitä puolta. Näin se vain on. Laina 50% ja omistus 50%, olisi varsinkin tuossa tilanteessa ainoa järkevä, jos vielä on luottamuspulaakin. Tosin ylipäätään luottamuspula on tosi huono juttu yhteisen asunnon ostamisessa. Se alkaa kummitella jossain vaiheessa, muodossa tai toisessa. Sekin kannattaa ottaa huomioon, että asuntolaina sitoo yhteen tiukemmin kuin papin aamen. Itse aikanaan ostimme mieheni kanssa asunnon puoliksi ja lainakin oli 50-50. Se antaa tasa-arvoisemmat lähtökohdat yhteiselämälle. Jos toinen ei pysty puolikastaan maksamaan, niin silloin ei kannata hommaan ryhtyä ollenkaan. Kannattaisiko teidän asua vielä vähän pidempään yhdessä vuokralla, niin olisi sitä luottoakin miehen puolelta paremmin ja sinulla töitä ja omat rahat?

Meidän "luottamuspula" ei siis johdu meidän suhteesta vaan siitä että miehellä on aiemmissa suhteissa ollut petetyksi tulemista. En tiedä miten se korjaantuisi ajan kuluessa meidän suhteen edetessä, sillä en minä ole missään vaiheessa antanut mitään aihetta epäillä minua. Ja tämä ei ole siis mikään iso luottamuspula edes, eikä mies ole mitenkään mustasukkainen tms, kunhan ehkä ihan terveellisenkin varovainen kun on takana huonoja kokemuksia. Tarkoitatko siis, että miehen pitäisi laittaa koko ajan rahojaan "hukkaan" maksamalla vieraalle vuokraa, kun ei voisi omistaa omaa eli meidän yhteistä asuntoa? Jos siis hänen pitäisi odottaa, että minulla on mahdollisuus ostaa 50 % siitä asunnosta ennen kuin voisimme ostaa asunnon. Ei minulla tule vuosiin olemaan mitään 100 000 € käsirahaa kuten miehellä nyt, eikä varmaan yhtä isoa palkkaakaan kuin hänelle. En tiedä voisimmeko koskaan ostaa asuntoa ihan 50/50-suhteessa, jos molempien pitää aidosti rahoittaa se oma puolikkaansa yksin. Lähtötilanteemme on niin erilaiset, hän vain on ja tulee aina olemaan varakkaampi kuin minä. AP.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tilanne, koska ei ole järkevää ostaa asuntoa yhdessä, jos toinen ei pysty maksamaan siitä puolta. Näin se vain on. ...  Se antaa tasa-arvoisemmat lähtökohdat yhteiselämälle. Jos toinen ei pysty puolikastaan maksamaan, niin silloin ei kannata hommaan ryhtyä ollenkaan. ....

Voisitko perustella tuon väitteesi? Miksi ei ole järkevää ostaa asuntoa kuin puoliksi? 

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla tule vuosiin olemaan mitään 100 000 € käsirahaa kuten miehellä nyt, eikä varmaan yhtä isoa palkkaakaan kuin hänelle. En tiedä voisimmeko koskaan ostaa asuntoa ihan 50/50-suhteessa, jos molempien pitää aidosti rahoittaa se oma puolikkaansa yksin. Lähtötilanteemme on niin erilaiset, hän vain on ja tulee aina olemaan varakkaampi kuin minä. AP.

Teette niin kuin tuossa yllä ehdotin:

Laskette kumpikin osaltanne, että millaisiin lainoihin teillä on varaa, otatte erilliset lainat ja katsotte mihin rahanne riittävät kun ne laitetaan yhteen. Pankki ei tarvi sinulta omaa takuuta lainallesi, vaan miehen 100 000 euroa riittää vakuudeksi ostamanne asunnon kanssa (tämä tietenkin riippuu ostettavan asunnon arvosta).

Jos sinulla on varaa esim 50 000 euron ja miehelläsi 300 000 euron lainaan, niin laitatte asunnon omistussuhteen samalla prosenttijaolla. Te huolehditte omista veloistanne ja vastaavasti kerrytätte omaa omaisuutta. Asuntoa myydessä asunnosta saatu hinta jakaantuu teille samalla prosenttijaolla.