Yhteinen asuntolaina? Onko se hyvä vai huono asia?

Jos asunto on koti, sen pitäisi olla yhteinen, puoliksi molempien ja silloin lainankin pitäisi olla yhteinen ja puoliksi. Ja sitä sitten maksetaan perheen yhteisillä rahoilla.

Jos asunto on sijoitus, on viisaampi pitää osuudet, omistusprosentit ja lainat tiukemmin erillään.

Vierailija kirjoitti:

Jos asunto on koti, sen pitäisi olla yhteinen, puoliksi molempien ja silloin lainankin pitäisi olla yhteinen ja puoliksi. Ja sitä sitten maksetaan perheen yhteisillä rahoilla.

Jos asunto on sijoitus, on viisaampi pitää osuudet, omistusprosentit ja lainat tiukemmin erillään.

Koti se on. En mieti nyt sitä henkistä puolta tässä vaan enemmän taloudellista turvaa. Emme siis ole naimisissa, joten jos ero tulisi niin, lainat pitäisi jotenkin jakaa jos asunto ei mene kaupaksi... Entä jos se työtön osapuoli ei pystyisikään maksamaan sitä puolikastaan enää yksin? Jäisikö se kokonaan sen toisen maksettavaksi? Meillä ei ole "perheen yhteisiä rahoja" vielä, asumme nyt vuokralla, lapsiakaan ei ole. AP.

Koska kyseessä on molempien koti omistuksen pitäisi mennä 50/50 tai tietysti miehesi voi ottaa lainan kokonaan itselleen, mutta en suosittele koska toinen kerää silloin varallisuuttaan vain itselleen.

Minä olen siis se työtön, mies on vakityössä ja hänellä on aiempaa varallisuutta aika paljon, minulla taas ei. Olemme ostamassa noin 300 000 € arvoista asuntoa, mies pystyy laittamaan 100 000 € käsirahaa siihen koska myi juuri sijoitusyksiönsä. Lainaa pitää siis ottaa 200 000 €. Jos ostamme asunnon 50/50 niin minun osuudeksi tulee tavallaan se 150 000 €, enkä sellaista lainaa pysty yksin kantamaan nyt. Mikä olisi siis viisasta? Emme ole todellakaan eroamassa, mutta sitäkin pitää miettiä, koska olen pulassa jos minulla on noin iso laina ja olenkin sitten yksin. Tai entä jos mies kuolee? Jääkö yhteinen laina sitten yksin minulle maksettavaksi? Muuta omaisuutta miehellä ei enää sitten ole kuin kotimme, sillä hän myi sen sijoitusyksiönsä tosiaan juuri. AP.

Jos polut menisi ristiin, yhteinen laina voi olla riesa. Yhteisestä lainasta on yhteisesti vastuussa, jos toinen ei maksakaan. Kun lainat ovat erilliset, kumpikin vastaa siitä itse.

Eli kysymys kuuluu: pystyyko toinen maksamaan toisen lainanpuolikasta omilla tuloillaan, jos toinen lähtee vaikka kävelemään mutta kieltäytyy osituksesta? Voi mennä pitkäkin aika, ennenkuin saa käräjiltä yhteisomistuksen purkupäätöksen.

Kun on erilliset lainat, juolahtaa varmaan helpommin mieleen, että vastuu on itsellä. Erilliseen lainaan voi pyytää myös esim. ihan ikiomaa lyhennysvapaata tuossa tilanteessa tai vaikka opintovapaalla tai sairastuessa.

Minä ottaisin erilliset lainat, joita maksetaan yhteisesti lainanhoitotililtä.

Sitten on se että työtön ei saa yleensä omaa asuntolainaa.

Niinpä todennäköisimmin laina myönnetään vain toiselle teistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asunto on koti, sen pitäisi olla yhteinen, puoliksi molempien ja silloin lainankin pitäisi olla yhteinen ja puoliksi. Ja sitä sitten maksetaan perheen yhteisillä rahoilla.

Jos asunto on sijoitus, on viisaampi pitää osuudet, omistusprosentit ja lainat tiukemmin erillään.

Koti se on. En mieti nyt sitä henkistä puolta tässä vaan enemmän taloudellista turvaa. Emme siis ole naimisissa, joten jos ero tulisi niin, lainat pitäisi jotenkin jakaa jos asunto ei mene kaupaksi... Entä jos se työtön osapuoli ei pystyisikään maksamaan sitä puolikastaan enää yksin? Jäisikö se kokonaan sen toisen maksettavaksi? Meillä ei ole "perheen yhteisiä rahoja" vielä, asumme nyt vuokralla, lapsiakaan ei ole. AP.

Älkää ostako sellaista asuntoa, jonka kaupaksi saaminen ei ole todennäköistä. Ostakaa hyväkuntoinen, järkevänkokoinen asunto kohttuullisen hyvältä alueelta. Ja pitäkää se hyväkuntoisena.  Menee varmasti kaupaksi, vaikka ei ehkä voitolla.

Vierailija kirjoitti:

Jos polut menisi ristiin, yhteinen laina voi olla riesa. Yhteisestä lainasta on yhteisesti vastuussa, jos toinen ei maksakaan. Kun lainat ovat erilliset, kumpikin vastaa siitä itse.

Eli kysymys kuuluu: pystyyko toinen maksamaan toisen lainanpuolikasta omilla tuloillaan, jos toinen lähtee vaikka kävelemään mutta kieltäytyy osituksesta? Voi mennä pitkäkin aika, ennenkuin saa käräjiltä yhteisomistuksen purkupäätöksen.

Kun on erilliset lainat, juolahtaa varmaan helpommin mieleen, että vastuu on itsellä. Erilliseen lainaan voi pyytää myös esim. ihan ikiomaa lyhennysvapaata tuossa tilanteessa tai vaikka opintovapaalla tai sairastuessa.

Minä ottaisin erilliset lainat, joita maksetaan yhteisesti lainanhoitotililtä.

Sitten on se että työtön ei saa yleensä omaa asuntolainaa.

Niinpä todennäköisimmin laina myönnetään vain toiselle teistä.

No näinhän se on, että minä työtön en ehkä saa sitä omaa lainaa vaan pankki suostuu vain yhteiseen lainaan. Toisaalta en pysty maksamaan yhteistä lainaa, jos se jää minulle yksin maksettavaksi. Mies ei halua yhteistä lainaa, koska minä en pysty siihen oikein nyt osallistumaan ja hän pelkää että häivyn ja jätän yhteisen lainan hänelle yksin, mutta vaadin nimelleni merkityn omistusosuuden 50% asunnosta itselleni. Miehellä on luottamuspulaa naisiin johtuen siitä että kaksi eksää on häntä pettänyt edellisissä suhteissa, ja ymmärrän kyllä että silloin voi pelätä että huonosti voisi käydä taas joskus. AP.

Mä otin aikoinaan avoliitossa omiin nimiini lainan sain kenkää mut myin asunnon muutaman vuoden päästä isolla voitolla. Ei harmittanut enää ollenkaan. Joo

Mutta miten tämä nyt menee? Jos mies kuolee, niin jäisikö yhteinen laina yksin minulle maksettavaksi? Hänen vanhempansa perisivät hänet (tietysti, koska lapsia ei ole) ja saisivat sen 100 000 € osuuden kodistamme ja minulle jäisi sitten käteen yksin se koko yhteinen laina vai? AP.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen siis se työtön, mies on vakityössä ja hänellä on aiempaa varallisuutta aika paljon, minulla taas ei. Olemme ostamassa noin 300 000 € arvoista asuntoa, mies pystyy laittamaan 100 000 € käsirahaa siihen koska myi juuri sijoitusyksiönsä. Lainaa pitää siis ottaa 200 000 €. Jos ostamme asunnon 50/50 niin minun osuudeksi tulee tavallaan se 150 000 €, enkä sellaista lainaa pysty yksin kantamaan nyt. Mikä olisi siis viisasta? Emme ole todellakaan eroamassa, mutta sitäkin pitää miettiä, koska olen pulassa jos minulla on noin iso laina ja olenkin sitten yksin. Tai entä jos mies kuolee? Jääkö yhteinen laina sitten yksin minulle maksettavaksi? Muuta omaisuutta miehellä ei enää sitten ole kuin kotimme, sillä hän myi sen sijoitusyksiönsä tosiaan juuri. AP.

No tässä tilanteessa ehkä sit kannattaisi jakaa asunnon omistus 2:1 eli miehelle 66% (200000e josta lainaa 100000e)ja sulle 33% (100000e kokonaan lainalla). Sitten maksatte kumpikin omia lainojanne.

Huomaa, että kun avopuoliso kuolee, hänen osuutensa asunnosta tai hänen lainansatai lainaosuutensa ei ilman testamenttia siirry eloonjääneelle puolisolle ollenkaan, vaan menee hänen perillisilleen (lapset, vanhemmat, sisarukset).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen siis se työtön, mies on vakityössä ja hänellä on aiempaa varallisuutta aika paljon, minulla taas ei. Olemme ostamassa noin 300 000 € arvoista asuntoa, mies pystyy laittamaan 100 000 € käsirahaa siihen koska myi juuri sijoitusyksiönsä. Lainaa pitää siis ottaa 200 000 €. Jos ostamme asunnon 50/50 niin minun osuudeksi tulee tavallaan se 150 000 €, enkä sellaista lainaa pysty yksin kantamaan nyt. Mikä olisi siis viisasta? Emme ole todellakaan eroamassa, mutta sitäkin pitää miettiä, koska olen pulassa jos minulla on noin iso laina ja olenkin sitten yksin. Tai entä jos mies kuolee? Jääkö yhteinen laina sitten yksin minulle maksettavaksi? Muuta omaisuutta miehellä ei enää sitten ole kuin kotimme, sillä hän myi sen sijoitusyksiönsä tosiaan juuri. AP.

No tässä tilanteessa ehkä sit kannattaisi jakaa asunnon omistus 2:1 eli miehelle 66% (200000e josta lainaa 100000e)ja sulle 33% (100000e kokonaan lainalla). Sitten maksatte kumpikin omia lainojanne.

Huomaa, että kun avopuoliso kuolee, hänen osuutensa asunnosta tai hänen lainansatai lainaosuutensa ei ilman testamenttia siirry eloonjääneelle puolisolle ollenkaan, vaan menee hänen perillisilleen (lapset, vanhemmat, sisarukset).

Kysyin siis pankistakin tuota kuolema ja yhteinen laina -asiaa. Pankissa sanoivat, että miehen oma laina siirtyy perillisille (eli miehen vanhemmille) mutta yhteinen laina jäisi minulle, vaikka en siis mieheltä muuten mitään perikään. AP.

Olin siis luullut, että avoliitossa kodit ostetaan aina erillisillä lainoilla, ja avioliitossa sitten yhteisillä lainoilla. Mutta pankissa sanoivat, että avoliitossakin kuuluu ottaa yhteinen laina. Onko se näin? AP.

Mistä pankista annetaan työttömälle lainaa 100 000?? Itsellä vakkarityö mutta huono palkka 2100 sekä lapsia niin jukoliste en meinannu saada lainaa kuin 70000. Ja sillähän ei nykypäivänä saa mitään mihin lasten kanssa mahtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten tämä nyt menee? Jos mies kuolee, niin jäisikö yhteinen laina yksin minulle maksettavaksi? Hänen vanhempansa perisivät hänet (tietysti, koska lapsia ei ole) ja saisivat sen 100 000 € osuuden kodistamme ja minulle jäisi sitten käteen yksin se koko yhteinen laina vai? AP.

Meillä ainakin maksetaan pientä summaa kuoleman varalta, eli jos mies kuolee, mulle ei jää koko lainaa maksettavaks. Ja me otettiin yhteinen laina jota maksetaan puoliks, vaikka ollaan vaan avopari ja vuokra-asuminen pohjalla. Molemmat on sitoutunut maksamaan oman puolensa, vaikka nyt ero tulisi. Ja asunnon myymällähän saa sit rahaa takasinkin.

Miten relevantti pointti on tuo "jos mies kuolee"? Jos mies on sen ikäinen että vanhemmatkin on vielä elossa niin eihän hän ihan tuossa tuokiossa ole kupsahtamassa? Noin isoa lainaa maksetaan tietysti pitkän aikaa, mutta siinä ajassa tilanteet muuttuu muutenkin. Ehkä vuosien varrella menette naimisiin tai laitatte haarukat jakoon.

Vierailija kirjoitti:

Mistä pankista annetaan työttömälle lainaa 100 000?? Itsellä vakkarityö mutta huono palkka 2100 sekä lapsia niin jukoliste en meinannu saada lainaa kuin 70000. Ja sillähän ei nykypäivänä saa mitään mihin lasten kanssa mahtuisi.

Niin en ole varma saisinko yksin lainan, koska olen työtön, voi olla että en saisi. Minulla on kuitenkin hyvä koulutus, joten mahdollisuuksia työllistyä kai pankinkin mielestä on. AP.

Vierailija kirjoitti:

Olin siis luullut, että avoliitossa kodit ostetaan aina erillisillä lainoilla, ja avioliitossa sitten yhteisillä lainoilla. Mutta pankissa sanoivat, että avoliitossakin kuuluu ottaa yhteinen laina. Onko se näin? AP.

Onhan se helpompaa yhteinen laina, kun on kerran yhteinen asunto-osakekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen siis se työtön, mies on vakityössä ja hänellä on aiempaa varallisuutta aika paljon, minulla taas ei. Olemme ostamassa noin 300 000 € arvoista asuntoa, mies pystyy laittamaan 100 000 € käsirahaa siihen koska myi juuri sijoitusyksiönsä. Lainaa pitää siis ottaa 200 000 €. Jos ostamme asunnon 50/50 niin minun osuudeksi tulee tavallaan se 150 000 €, enkä sellaista lainaa pysty yksin kantamaan nyt. Mikä olisi siis viisasta? Emme ole todellakaan eroamassa, mutta sitäkin pitää miettiä, koska olen pulassa jos minulla on noin iso laina ja olenkin sitten yksin. Tai entä jos mies kuolee? Jääkö yhteinen laina sitten yksin minulle maksettavaksi? Muuta omaisuutta miehellä ei enää sitten ole kuin kotimme, sillä hän myi sen sijoitusyksiönsä tosiaan juuri. AP.

No tässä tilanteessa ehkä sit kannattaisi jakaa asunnon omistus 2:1 eli miehelle 66% (200000e josta lainaa 100000e)ja sulle 33% (100000e kokonaan lainalla). Sitten maksatte kumpikin omia lainojanne.

Huomaa, että kun avopuoliso kuolee, hänen osuutensa asunnosta tai hänen lainansatai lainaosuutensa ei ilman testamenttia siirry eloonjääneelle puolisolle ollenkaan, vaan menee hänen perillisilleen (lapset, vanhemmat, sisarukset).

Mä tekisin samoin. Miehellä on kuitenkin jo omaa varallisuutta ja olisi hänen kannaltaan epäreilua laittaa talo ja laina puoliksi. Tällöin eron sattuessa hän menettäisi tosi paljon. Lisäksi jos mies maksaa lainaa nopeammin takaisin, niin maksutahtia voitte säätää omien tulojenne mukaan. Talo toimii kuitenkin molempien lainojen vakuutena, joten tuossa ei ole riskiä pankille. Voitte sitten miettiä asiaa uudelleen joskus jos/kun menette naimisiin ja/tai hankitte lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Miten relevantti pointti on tuo "jos mies kuolee"? Jos mies on sen ikäinen että vanhemmatkin on vielä elossa niin eihän hän ihan tuossa tuokiossa ole kupsahtamassa? Noin isoa lainaa maksetaan tietysti pitkän aikaa, mutta siinä ajassa tilanteet muuttuu muutenkin. Ehkä vuosien varrella menette naimisiin tai laitatte haarukat jakoon.

Mietin miehen mahdollista yllättävää kuolemaa siksi, että ystäväni (myös nuori ihminen) kuoli äskettäin onnettomuudessa. En ollut ennen kuolemaa ajatellut, mutta nyt kun lähellä kävi noin niin on tavallaan pakko ajatella että niin saattaa käydä. AP.

Vierailija kirjoitti:

Mistä pankista annetaan työttömälle lainaa 100 000?? Itsellä vakkarityö mutta huono palkka 2100 sekä lapsia niin jukoliste en meinannu saada lainaa kuin 70000. Ja sillähän ei nykypäivänä saa mitään mihin lasten kanssa mahtuisi.

Todennäköisesti tässä tilanteessa anettaisiin. Ostettava asunto toimii vakuutena ja jos mies pystyy laittamaan siihen jo 100te omaa rahaa, niin kohde on pankille riskitön. Lisäksi pankki todennäköisesti haluaa mieheltä vielä henkilötakauksen, jolloin pankki saa kyllä omansa takaisin. AP:n lyhennysaikataulu vain muovataan siten, että hän pystyy lyhentämään omaa lainaansa. Yhteinen laina olisi pankille vielä selkeämpi, mutta riski on pankin osalta pieni. Ihan eri asia kuin jos pienituloinen yksinhuoltaja hakee ensiasuntoon lainaa.