Lue keskustelun säännöt.
Minä valitan AINA! Miten eroon jatkuvasta negatiivisuudesta?
06.04.2017 |
Alkaa kyllä ärsyttämään jo itseänikin tämä jatkuva negatiivisuus. En voi olla ainoa, joka tämän aiheen kanssa painii. Toivon asiallisia vastauksia, koska tiedän itsekin olevani raskasta ja ärsyttävää seuraa valittamiseni vuoksi.
Valitan joka päivä, aiheesta tai aiheetta. Saatan esimerkiksi vinkua asioista joille en mahda mitään, esimerkiksi sää tai jokin menneisyyden tapahtuma. Jos muistan pari vuotta sitten tapahtuneen mokan, saatan ahdistua ja valittaa asiasta puoli päivää vaikka se ei vaikuttaisi elämääni enää mitenkään. Jos joku kohtelee minua ikävästi, valitan siitäkin koko päivän. Toisin sanoen, takerrun joka asiaan ja märehdin sitä useita tuntia kitisten muille!
Olen huomannut, että negatiivisuus ja valittaminen on lähinnä tapa minulle. Jos en keksi muuta puhuttavaa alan valittaa. Saan itseni kiinni jatkuvasti valittamisesta, joten tiedostan varsinkin nykyään että valitan. Koen suurta itseinhoa aina kun havahdun, että perkele taas minä valitan!
Nyt vinkkejä, mistä johtuu tapavalittaminen ja miten voin muuttaa käytöstäni? Tämä on ihan hirveää kun muut kärsivät jatkuvasta paskan lässytyksestäni!
Kommentit (38)
Tämä ketju ei varmaan saa paljoa asiallisia vastauksia, koska av-mammat ovat negailun kuninkaita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en kitise muille, haukun vaan itseäni.
Haukutko itseäsi siis pään sisällä..?
- ap
Minussa oli nuorena samaa vikaa. Joku kysyi minulta, miksi aina valitan, mikä pysäytti ajattelemaan asiaa. Omasta mielestäni olin realisti, kaikkien muiden mielestä pessimisti.
Aloin tietoisesti muokkaamaan ajatustapaani. Jos oli kylmää, yritin ajatella, että onneksi ei sada. Jos myöhästyin bussista, yritin ajatella, että onneksi bussi kulkee aika usein. Pikku hiljaa tämä on tuottanut tulosta.
Ajatustavan muutos kirjoitti:
Minussa oli nuorena samaa vikaa. Joku kysyi minulta, miksi aina valitan, mikä pysäytti ajattelemaan asiaa. Omasta mielestäni olin realisti, kaikkien muiden mielestä pessimisti.
Aloin tietoisesti muokkaamaan ajatustapaani. Jos oli kylmää, yritin ajatella, että onneksi ei sada. Jos myöhästyin bussista, yritin ajatella, että onneksi bussi kulkee aika usein. Pikku hiljaa tämä on tuottanut tulosta.
Niin, tämä vaatii varmasti rautaista itsekuria. Olen itse huomannut, että kun yritän hillitä valittamistani tietoisesti alan stressata. Koko päivä menee puheiden tarkkailussa ja tuntuu että olen tuppisuu, koska pelkään kokoajan että alan valittamaan...
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kitise muille, haukun vaan itseäni.
Haukutko itseäsi siis pään sisällä..?
- ap
Sielläpä siellä. Kyllä mä joskus valitankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ole niin ankara itsellesi.
On tehty tutkimus jonka mukaan negatiiviset ihmiset on älykkäämpiä, minua tämä tieto lohdutti. Jossain ylen dokkarissa kerrottiin aiheesta.
Ei se välttämättä ole tapa vaan osa persoonaasi. Hyvä kuitenkin että tiedostat asian jotta voit hieman yrittää hillitä sitä, ei siitä kuitenkaan kannata murehtua! Elämä on!
Minä myös stressaan todella helposti ja varsinkin stressaantuneena olen hyvin negatiivinen. En jotenkaan kykene järkevään ajatteluun, vaan kaikki tuntuu olevan ihan surkealla mallilla... siitä sitten alkaa taas valitus.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...Sitä paitsi kyse on ehkä enemmänkin siinä että sinä stressaat herkästi ja saat stressin laukeamsan puhumalla aiheesta.
Stressiinhän tiedettävästi auttaa puhuminen ja asian puiminen. Ei sinun tarvitse olla pahoillasi että tahdot purkaa ahdistustasi ihan niinkuin muutkin, sinulla on vaan ahdistuksia enemmän.
Minulla on taipumusta myös tähän, mutta osaan nautiskellakkin. Istun kahvikupin kanssa sohvalle ja nautin juuri siivoomastami kodista. Tai oluesta suihkun jälkeen..
Täällä myös ex-negatiivinen valittaja. Mun herääminen oli sellainen...hmmm..yliluonnollinen juttu tai jotain huuhaata kumminkin. En todellakaan edes tiedostanut jatkuvaa ulinaani, mutta ihmettelin, miksi oikein kukaan ei viihdy seurassani. Olin oppinut valittamisen äidiltäni, joka varautui aina pahimpaan, harmitteli kaikkia, oli kateellinen, juoruileva ja krooninen valittaja. Niinpä valitin esimmäiset 35 vuottani. Ystäväni houkutteli mut jollekin ihmehoitajalle, joku energiaterapeutti tai hoitaja mikä lienee. Ei mulla mitään fyysistä vaivaa ollut, eikä mielestäni muutakaan. No, menin huvikseni siihen hoitoon ja en siinä mitään kovin ihmeellistä tuntenut, ehkä vähän jotain värinää jaloissa yms. Mutta seuraavana yönä näin outoa unta, jossa joku olento selitti, että mun pitää muuttua, tehdä jotain elämälleni jne. Näin kummallisesti myös itseni siinä unessa ja tiesin samalla, että katselen itseäni unessa. Kuvat vaihtui ja aina mun suusta tuli pelkkää valitusta. Herätessäni olin tosi ahdistunut.
Siitä aloin kuitenkin seuraamaan itseäni ja tajusin, miten rasittava valittaja olen. en tiedä johtuiko hoidosta, vai oliko joku outo sattuma, en ole toista kertaa arvannut käydä, vaikka mielikin toisaalta tekisi. No, ei sun tarvi ap minnekään hoitoon mennä, en sillä kerro. Aloin tietoisesti vähentämään valitusta, mutta vieläkin, monen vuoden päästä tahtoo aina joku turha valitus suusta päästä. Mutta ihan tietoisesti yritän koko ajan suitsia suutani. Ja etsin aina jotain hyvää kaikesta. Rapakelilenkilläkin on aina jotain, mikä ilahduttaa mieltä, vaikka naapurin kissa tai ihan vaan se, että saan hengitellä puhdasta ilmaa metsätiellä. Ja ihan oikeesti mulla on oma mielialakin parantunut ja en tunne enää läheskään niin paljon tarvetta valittaa ja arvostella. Tajuan miten sietämätön olen ja en nyt halua itsekään enää seurustella negatiivisten valittajien kanssa.
Eli ei siinä varmaan oikotietä ole, täytyy vaan työstää itseään. Kannattaa yrittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, ajatustapaa pitäisi saada muutettua, helpommin sanottu kuin tehty.
Voin sanoa, että itse koen raskaaksi sen, jos joku tuttu aina vain valittaa. Johonkuhun olen laittanut välitkin poikki, koska huomaan toisen jatkuvan valittamisen vaikuttavan huomattavasti omaan mielialaani negatiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää pysähtyä siinä tilanteessa ja järkeillä se asia ja laittaa positiivinen "nauha" pyörimään sinne päähän sen negan tilalle.
Jos valitat vaikka töissä miten valoisuus hankaloittaa nukkumista, niin pysäytä itsesi, mieti mitä positiivista siinä on (on lämpimämpi, saa d-vitamiinia, kesä tulee...) ja jätät vaan valittamatta.
Keksi joku toinen purkautumistapa, kirjoita vaikka paperille ylös valituksia ja järkeile ne sitten kuntoon tai pura ketutusta urheiluun.
Positiivisuus alkaa niistä pienistä päätöksistä ja että pakottaa itsensä luomaan niitä hyviä ajatuksia, vaikka se aluksi tuntuu luonnottomalta ja ihan pelleilyltä. Yrität vaan löytää arjesta väkisin niitä pieniä kivoja asioita.
1. Yritä pohtia asioita, joista olet kiitollinen. Ehkä olet terve, sinulla on mukava harrastus tmv. Yritä miettiä päivittäin asioita, mitkä tekevät elämästä mukavaa.
2. Liiku luonnossa, käy kävelyllä tai juoksulenkillä. Joillain auttaa että juoksee pääkopan tyhjäksi.
3. Yritä rautaisesti muuttaa ajattelutapaasi. Jos havahdut, että aloit taas valittamaan, pyri muuttamaan puheenaihe edes jonkin aasinsillan kautta positiivisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on tietenkin siitä, että nyt täytyisi ohjelmoida aivot uusiksi monelta eri saralta. Negatiivisesti ajatteleva ihminen poimii tiedostaen ja tiedostamattaan luonnollisesti ympäristöstään ensimmäisenä ne negatiiviset asiat - ihmisten omat todellisuudet voivat poiketa valtavasti toisistaan, vaikka puitteet olisivat samat.
Ensimmäinen pikku mielenaskare voisi olla oppia hyväksymään ja jopa näkemään aina positiivisessa valossa sään. Kun aamulla katsot ulos/säätiedot, oli ne mitä vain, sinä opettelet näkemään hyvät puolet kyseisestä säästä ja muistat päivän aikana kääntää hyvät puolet esille tähän liittyvissä asioissa. Vaikuttaa hassulta ehkä, mutta yllättävän tehokasta.
Kun jo tiedostat negatiivisen asenteesi jäljelle jää vaan teot. Eli kun huomaat valittavasi, lopeta. Ja kun huomaat jotain mitä nostaa ylös/kehua, avaa suu. Opettele näkemään uusiksi luonnon kauneus, herkistä aistit, kuule linnunlaulu, veden ropina vasten ikkunaa tai puunlehtien kahina tuulessa, huomaa vihreän eri sävyt, tiedosta ja tunne auringon lämpö ja valo kasvoillasi tai herättävä raikas ja napakka tuuli... Muista iloita! Tiedosta hyvät asiat, teot ja näyt ja nauti :).
Äänestä jotain positiivista puoluetta, vihreitä tai kepuja. Sitten liityt joukkoon joka tekee hyviä juttuja.
Kiitollisuusharjoitukset. Joka ilta kirjoitat johonkin kolme asiaa jotka oli kivoja tänään.
Ja kyllä, olen saanut muutamilta ihmisiltä ihan suoraan kommenttia että aina sinä valitat. Ne huomautukset ovat erityisesti lisänneet asian pohtimista syvällisemminkin, mutta olen pohtinut negatiivista asennetta jo ilman niitäkin. Jonkun muun kuin itseni toteamus on ikään kuin soittanut hälytyskelloja.
- ap
Minusta on parempi vaihtoehto se että valittaa kuin että sisälleen kätkee kaiken.
Mutta muutama vinkki: hengitä syvään, mieti että voisi varmaan olla pahemminkin. Jäsennä asiat mielessäsi ja vaikka ihan paperilla. Puhku ulos negatiivisuus. Luo oma mielikuvitus-valitushahmo (kuten esim Aina Inkeri Ankeinen) jolla on ns lupa valittaa sydämen kyllyydestä kaikesta ja olla kaikkeen tyytymätön. Opettele iloitsemaan pienistä asioista. Tee päivässä rentoutusharjoituksia, esim muutama minuutti on jo parempi kuin ei ollenkaan. Kuuntele musiikkia. Jos on väsymys, lepää hetki.
Intissä ensimmäisenä päivänä kehotettiin jättämään intti tarinat kertomatta kun päästäisiin joku päivä lomille koska muita ei vaan kiinnosta. Sama homma valituksessa. Ei ketään oikeasti kiinnosta.
Vaikka pääset osaksi työpaikan valituskerhoa, ei muita kerholaisia kiinnosta se mitä sanot koska hekin vain odottavat omaa valitus vuoroaan.
Eli valituksesta pääsee eroon sillä että ymmärät ettei ketään kiinnosta ja hiljaisuuden jälkeen huomaat että asiat onkin melko hyvin koska et pääse valitettavista asioista millään muulla eroon kuin tekemällä niille jotain.
Mä en kitise muille, haukun vaan itseäni.