Lue keskustelun säännöt.
Minä valitan AINA! Miten eroon jatkuvasta negatiivisuudesta?
06.04.2017 |
Alkaa kyllä ärsyttämään jo itseänikin tämä jatkuva negatiivisuus. En voi olla ainoa, joka tämän aiheen kanssa painii. Toivon asiallisia vastauksia, koska tiedän itsekin olevani raskasta ja ärsyttävää seuraa valittamiseni vuoksi.
Valitan joka päivä, aiheesta tai aiheetta. Saatan esimerkiksi vinkua asioista joille en mahda mitään, esimerkiksi sää tai jokin menneisyyden tapahtuma. Jos muistan pari vuotta sitten tapahtuneen mokan, saatan ahdistua ja valittaa asiasta puoli päivää vaikka se ei vaikuttaisi elämääni enää mitenkään. Jos joku kohtelee minua ikävästi, valitan siitäkin koko päivän. Toisin sanoen, takerrun joka asiaan ja märehdin sitä useita tuntia kitisten muille!
Olen huomannut, että negatiivisuus ja valittaminen on lähinnä tapa minulle. Jos en keksi muuta puhuttavaa alan valittaa. Saan itseni kiinni jatkuvasti valittamisesta, joten tiedostan varsinkin nykyään että valitan. Koen suurta itseinhoa aina kun havahdun, että perkele taas minä valitan!
Nyt vinkkejä, mistä johtuu tapavalittaminen ja miten voin muuttaa käytöstäni? Tämä on ihan hirveää kun muut kärsivät jatkuvasta paskan lässytyksestäni!
Kommentit (38)
Minä nyt en ihan kokoaikaa valita, mutta töissä erityisesti huomaan että pienetkin asiat saattaa ärsyttää ihan helvetisti. Siis sellaiset jotka tehdään ihan typerästi ja aikaavievästi tms. vaikka olis paljon järkevämpikin tapa, mutta se tapa ei kelpaa kun aina on joku vastarannan kiiski laittamassa vastaan. Kuitenkaan en ymmärrä, että miksi se niin ärsyttää, koska saan kuitenkin palkkani siitä työstä, vaikka se tehtäisiinkin idioottimaisesti, niin mitä väliä, jos työnantaja ei ota parannusehdotuksia kuuleviin korviinsa niin kai hän sitten haluaa maksaa siitä hitaasta/huonosti tehdystä työstä. Vai? Ei taida minun murheeni olla siinä vaiheessa.
Silti kaikesta tuosta huolimata ÄRSYTTÄÄÄÄÄÄ, pitäisi varmaan alkaa välinpitämättömämmäksi tai jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitollisuuspäiväkirja on hyvä! Joka pv 3-5 uutta, ennen kirjouttamaasi asiaa
Kun negatiivinen asia tulee mieleen, totea asia neutraalisti ja anna sen mennä, älä tartu siihen vaan käännä ajatuksesi johonkin positiiviseen. Ole lempeä itseäsi kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
I
Eli valituksesta pääsee eroon sillä että ymmärät ettei ketään kiinnosta ja hiljaisuuden jälkeen huomaat että asiat onkin melko hyvin koska et pääse valitettavista asioista millään muulla eroon kuin tekemällä niille jotain.
Melkein jo tykkäsin tekstistäsi, mutta tämä kohta saikin laittamaan alapeukun. Töissä ei todellakaan aina voi tehdä valitettaville asioille yhtään mitään, jos kukaan muu siellä töissä ei halua tehdä. Jotkin työt on oikeasti niin tiivistä tiimityötä, että se yksikin joka tekee oman mielensä mukaan saattaa pilata koko paskan ja hankaloittaa huomattavasti muiden hommaa. Ainoa ratkaisu on opetella ajattelemaan että aivan sama, siis jos ei esimiestä eikä työporukkaa kiinnosta.
Tämä ei ole oma ohjeeni, vaan psykologilta. Ja auttoi.
1. Rajoitat märehtimisaikaa. Suot sille tarvittavan hetken päivässä ja rajoitat ajan. Jos muulloin alat negailla, komennat itseäsi, että negailet vasta päivän märehtimishetkellä.
2. Tämä on tärkeä:
Ostat jonkun ihanan kalenterin (ihan fyysisen, ei mitään appsia tai tietokonejuttua) tai muistikirjan ja joka ainoa ilta nukkumaanmennessä kirjoitat siihen ihkuun kirjaseesi kynällä kolme asiaa, jotka sinä päivänä ilahduttivat sinua.
Aivot vahvistavat hermotuksiaan unen aikana ja näin varmistat sen, että ne positiivisten asioiden hermotukset vahvistuvat eivätkä negatiivisten ja muutenkin opit pakosti näkemään asioita myös toisesta näkövinkkelistä.
Se kasvaa, mitä ruokit. Älä anna valitukselle lannoitetta vaan kastele sitä kauniimpaa kukkapenkkiä. Valitushan ei ole koskaan ratkaissut muutenkaan yhtään ongelmaa vaan ainoastaan toiminta.
Negatiivisuus on kiitollisuuden vastakohta.
Kiitollisuus luo onnellisuutta.
Olen ollut läpeensä negatiivinen.
Muuttuminen alkoi vahingossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista kuitenkin säilyttää järki ap, välillä saa valittaa! Nyt kun alat muuttamaan asennetta, saattaa tuntua että aina pitäisi olla Naantalin aurinko ja olla yhtä hymyä viikosta toiseen. Elämä ei kuitenkaan ole ruusuilla tanssimista useimmilla, joten jos oikeasti ärsyttää suunnattomasti, niin ärsyynny. Jos surettaa, niin sure. Liian ankara ei pidä itselleen olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I
Eli valituksesta pääsee eroon sillä että ymmärät ettei ketään kiinnosta ja hiljaisuuden jälkeen huomaat että asiat onkin melko hyvin koska et pääse valitettavista asioista millään muulla eroon kuin tekemällä niille jotain.
Melkein jo tykkäsin tekstistäsi, mutta tämä kohta saikin laittamaan alapeukun. Töissä ei todellakaan aina voi tehdä valitettaville asioille yhtään mitään, jos kukaan muu siellä töissä ei halua tehdä. Jotkin työt on oikeasti niin tiivistä tiimityötä, että se yksikin joka tekee oman mielensä mukaan saattaa pilata koko paskan ja hankaloittaa huomattavasti muiden hommaa. Ainoa ratkaisu on opetella ajattelemaan että aivan sama, siis jos ei esimiestä eikä työporukkaa kiinnosta.
Ehkä lainaamasi henkilö tarkoitti sitä, että jos työ vituttaa ja aiheuttaa valitusta jatkuvasti, niin vaihtaa työpaikkaa tai kouluttautuu uudelleen? Tai sitten tosiaan kuten itsekin totesit: Opettelee olemaan välittämättä ja valittamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ap vielä lisää:
Esimerkiksi exäni on yksi näistä, joka on huomauttanut negatiivisuudestani. Hänen asenteensa minun puheitani kohtaan saattoi olla hyvin syyllistävä, mutta hän itse sai tottakai valittaa aina jos siltä tuntui. Hän teki todellista teatteria tunteiden purkauksillaan... Minä kuitenkin olin maailman huonoin ihminen koska "taas sinä valitat!". Mikä idiootti. Hänen syyllistävät kommenttinsa ovat joka tapauksessa porautuneet alitajuntaani ja saatan ahdistua valittamisestani erityisesti näiden kommenttien muistuessa mieleeni...
Hyvä ketju!
Olen sairastanut jo vuosia masennusta ja huomannut myös itsessäni ongelmana jatkuvan valittamisen. Eihän se sinänsä, mutta kun ei se negatiivisuus minua ainakaan paranna ja olen varmaan aika raskasta seuraa. Tuntuu vaan niin valheelliselta yrittää olla positiivinen. Minulla on kuitenkin ihan oikeastikin valittamisen aihetta, elimellinen pitkäaikaissairaus ja syöpään menehtynyt perheenjäsen. Mutta tämä ketju herätti kuitenkin miettimään, että märehtiminen vain pahentaa oloani. En tiedä, pystynkö muutokseen, mutta ehkä kannattaisi edes kokeilla olla positiivinen välillä vaikka väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asutko länsirannikolla? Siellä ihan perussettiä. Jos ei keksitä muuta puhumista, niin valitetaan ja puhutaan paskaa muista.
En asu, asun pk-seudulla.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I
Eli valituksesta pääsee eroon sillä että ymmärät ettei ketään kiinnosta ja hiljaisuuden jälkeen huomaat että asiat onkin melko hyvin koska et pääse valitettavista asioista millään muulla eroon kuin tekemällä niille jotain.
Melkein jo tykkäsin tekstistäsi, mutta tämä kohta saikin laittamaan alapeukun. Töissä ei todellakaan aina voi tehdä valitettaville asioille yhtään mitään, jos kukaan muu siellä töissä ei halua tehdä. Jotkin työt on oikeasti niin tiivistä tiimityötä, että se yksikin joka tekee oman mielensä mukaan saattaa pilata koko paskan ja hankaloittaa huomattavasti muiden hommaa. Ainoa ratkaisu on opetella ajattelemaan että aivan sama, siis jos ei esimiestä eikä työporukkaa kiinnosta.
Taisit nyt vähän ymmärtää väärin.
En ehdottanut sitä että kaikkea pitää yrittää muuttaa tai parantaa, vaan sitä että syy siihen miksei jokin ole paremmin menee jossain kohtaa "syy-ketjua" sinuun itseesi ja jos et tee sille jotain niin se on oma vikasi etkä voi valittaa asiasta.
Tosin, anna ihmeessä esimerkki asiasta jota ei pysty korjaamaan tai parantamaan. Voin lyödä vaikka vetoa että jos annat tarpeeksi tietoa tilanteesta niin saadaan tulokseksi toimintamalli jolla päästään ainakin lievästi parempaan tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju!
Olen sairastanut jo vuosia masennusta ja huomannut myös itsessäni ongelmana jatkuvan valittamisen. Eihän se sinänsä, mutta kun ei se negatiivisuus minua ainakaan paranna ja olen varmaan aika raskasta seuraa. Tuntuu vaan niin valheelliselta yrittää olla positiivinen. Minulla on kuitenkin ihan oikeastikin valittamisen aihetta, elimellinen pitkäaikaissairaus ja syöpään menehtynyt perheenjäsen. Mutta tämä ketju herätti kuitenkin miettimään, että märehtiminen vain pahentaa oloani. En tiedä, pystynkö muutokseen, mutta ehkä kannattaisi edes kokeilla olla positiivinen välillä vaikka väkisin.
Kiva kuulla että tämä ketju herättää joillain mukavia ajatuksia. :) Yritän kerrankin välttää sitä tyypillistä av-asennetta, kaikki on paskaa ja saakin olla paskaa. Ei elämä kuitenkaan ihan niin toimi...
- ap
Negatiivisuutesi helpottaa, kun alat jättää huomiotta asiat, joihin et voi vaikuttaa. Niistä on ihan turha valittaa.
Mutta onko elämässäsi joku isompi asia, joka aiheuttaa pahaa oloa, joka sitten heijastuu vähän kaikkeen? Jos on, yritä korjata se niin sen kautta muukin helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa että olet havahtunut! On kai tosta mahdollista oppia pois itsetutkiskelun kautta. Entä jos sosiaalisissa tilanteissa tarkkailisit enemmän muita ja mitä muut keskustelevat. Kuuntele enemmän muita ja ota keskusteluun osaa. Jos ei ole mitään sanottavaa niin voi olla myös hiljaa. Valittaa ei tarvitse, jotta olisi edes jotakin puhuttavaa. Ehkä kyse on siitä ettet tunne tarpeeksi itseäsi, jotta voisit olla itsevarmasti sosiaalisissa tilanteissa ja puhua niistä itseäsi tai muita kiinnostavista aiheista.
Negatiivisyyden juuri saa ravintonsa positiivisuuden lehdiltä.
Eli Tong Bei Han nuin. Negatiivisyys on itseasiassa positiivisyyttä.
On vain kultuurin ivaa että koet oivalluksistasi surullista mieltä.
Ala nauraa kaikille kokemuksillesi. Suosittelen juopottelua.
Yritä keksiä miellyttävää sisältöä elämääsi. Joskus tekemisen puute aiheuttaa halun valittaa.
Hmm, eli näitä minun täytyy toteutta...
- kiitollisuusharjoitus (esim. 3 asiaa ylös paperille joista olen kiitollinen)
- muuta ajattelutapaa, edes pikkuhiljaa. Ajattele positiivisesti esim. kurjasta säästä vaikka puoliväkisin.
- miellyttävää tekemistä
- tuntemuksien purkamista vaikka paperille jos on pakko avautua (ei valituksena muille)
- ap
En tiedä onko näistä apua, mutta laitan silti.
-Yritä löytää joka päivä joku positiivinen juttu, mielummin useampia. Voi olla pieniä (ekat pajunkissat) tai isoja (kiitollisuus läheisen ihmisen olemassaolosta). Jotkuthan pitää positiivisuuspäiväkirjaa, eli kirjoittaa joka ilta 1-5 hyvää asiaa mitä tulee mieleen. Voi kuulostaa hölmöltä, mutta tämä pakottaa miettimään niitä hyviä juttuja ja vielä viimeisenä illalla, aikaan jolloin monella alkaa ajatukset pyöriä huolissa yms.
-Mieti onko se ikävä juttu nyt niin kamala. Okei, sataa ja on kylmä, inhottavaa. Toki sitä saa harmitella ääneenkin, mutta kannattaako sille todella uhrata puoli päivää? Jos koko ajan harmittelee, voi mennä pieniä ilonaiheita ohi.
-Pura ne negatiiviset tuntemukset jotenkin muutenkin kuin valittamalla, vaikka kirjoittamalla. Olen lukenut jostain neuvon, että kirjoita ne paperille ja sitten heitä paperi roskiin. Pitäisi toimia symbolisesti: inhottava asia, en halua tätä, heitän pois, nyt se on poissa.
-Kehitä rauhoittavia ja positiivisia rituaaleja, esim. kuuntele musiikkia, lue, käy kylvyssä/suihkussa/saunassa, mene lenkille tai muuten ulkoilemaan, tee käsitöitä, askartele, pelaa/tee ristikoita/sudokuja. Mitä vaan mikä vie huomiota pois negatiivisista ajatuksista.
-Yritä ilahduttaa muita! Tässäkin riittää pienetkin eleet, esim. oven pitäminen auki, pieni kohteliaisuus toiselle jne.
-Muista olla armollinen itsellesi. Uusien tapojen oppiminen ja vanhoista eroonpääsy vie aikaa, älä vaadi liikoja itseltäsi. Laita pieniä tavoitteita, esim. että tiedostat negatiiviset ajatukset, se on jo alku! Vasta kun huomaat ne, voit yrittää muuttaa niitä.
Tsemppiä ap, toivottavasti helpottaa. Ensimmäiset askeleet olet jo ottanut :)