Vältän masentuneiden seuraa

Ap, mistä sinulle on tullut sellainen ajatus, että sinun pitäisi aktivoida masentunutta ja että olisit vastuussa hänen onnellisuudestaan?

Sairastan itse uusiutuvaa masennusta ja toki ystävien tuki on hyväksi silloin kun olen sairaana (ja arvostan ystäviäni todella), mutta en ole _koskaan_ näiden lähes 30:n vuoden aikana ajatellut, että ystäväni tai perheeni voisivat tehdä minusta terveen ja onnellisen. Olen tehnyt ja teen edelleen asian eteen työtä ihan itse. Samoin huolehdin lääkärikontaktista ja lääkityksestä. Seuraan asiasta kirjoitettavaa kirjallisuutta & tutkimusta, ja elän terveellisesti.

Olen käynyt niin pohjalla sairauteni takia, että olen itse asiassa hyvin onnellinen terveinä aikoina. Luulenpa, että olen onnellisempi kuin monet tuttavani, joiden elämästä tuntuu aina puuttuvan jotain hyvin olennaista, vaikka kaikki on itse asiassa hyvin. 

Masentuneen näkökulmasta ap:n valitus on etuoikeutetun ininää, enkä uhraisi ihmiselle enää koskaan 

ajatustakaan, jos joku tulisi selittämään minulle tuollaista mitä ap kirjoitti.

Vierailija kirjoitti:

Traumataustan kanssa ei ole helppoa, varsinkaan jos traumat seuraavat lapsuudesta. Silloin ihminen on tavallaan kasvanut siihen, että jokin itsessä estää normaalin elämisen, sillä kaikki voimat menevät joko pelkojen ja muistojen välttelyyn tai niiden käsittelyyn. Traumapotilas on usein lytätty henkisesti, ja sellaisesta yli pääsiminen on valtavan työn takana.

Tätä toipumista ei helpota tunne, ettei kelpaa muille koska on masentunut. Vaikka ei olisi koskaan itkenyt huoliaan, tai ollut "huono ystävä", mielenterveysongelmien esille tulo pilaa monta ihmissuhdetta jo sellaisenaan. Stigma on voimakas. Ja sen välttelyyn kuluu myös energiaa: ihminen tekee kaikkensa, ettei jäisi kiinni. Että näkyisi muiden silmissä normaalina yksilönä. 

Vaikka traumat ei ole mt-ongelmia tai ainakaan missään määrin omaa syytä?

Monet masentuneet elävät etuoikeutettua elämää, jossa ei ole mitään aihetta masentua. Esimerkiksi Rosa M. Entinen kansansedustaja, jolla juoksee edustajan palkka ja sopeutumiseläke maailman tappiin. Nuori siedettävän näköinen nainen, jolle kaikki maailman portit ovat avoinna ja rahaa on että ranteet notkuu, mutta on kuulemma masentunut. Minä kiljuisin riemusta hänen osassaan.

Vierailija kirjoitti:

Monet masentuneet elävät etuoikeutettua elämää, jossa ei ole mitään aihetta masentua. Esimerkiksi Rosa M. Entinen kansansedustaja, jolla juoksee edustajan palkka ja sopeutumiseläke maailman tappiin. Nuori siedettävän näköinen nainen, jolle kaikki maailman portit ovat avoinna ja rahaa on että ranteet notkuu, mutta on kuulemma masentunut. Minä kiljuisin riemusta hänen osassaan.

Toiset taas on voinu kokea vaikka mitä, joista ei yleisesti huudella. Esimerkiks parisuhdeväkivallan tai raiskauksen uhri voi kokea häpeää vaikka ei ole itse tehny mitään väärää tai ei halua niin arkaluontoisia asioita yleisesti räävittävän, että unohtais nopeammin. Vaikkei niitä koskaan täysin unohda.

Raha yksin ei tee onnelliseks.

Vierailija kirjoitti:

Olen masentunut ja teen samoin. Minä en kestä muiden negatiivisia tunteita ollenkaan niin hyvin kuin terveet. Mutta sitä ihmettelen, miksi sitä et kestä.

Minä olen aina luullut että masentuneet tuntisivat keskenään jonkinlaista sielujen sympatiaa ja auttaisivat toisiaan.

Masennuslääkkeiden tarkoituksena on laittaa valitus ja vaatimukset minimiin. Masennus on sisäänpäin kääntynyttä vihaa, jota lääkkeet estävät kääntymästä ulospäin. Lääkkeiden avulla masentunut tehdään ympäristölle vaarattomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen masentunut ja teen samoin. Minä en kestä muiden negatiivisia tunteita ollenkaan niin hyvin kuin terveet. Mutta sitä ihmettelen, miksi sitä et kestä.

Minä olen aina luullut että masentuneet tuntisivat keskenään jonkinlaista sielujen sympatiaa ja auttaisivat toisiaan.

Tottakai tuntee, mut jos alkavat toisiaan terapoida se on kun sokea taluttais toista sokeaa. Tuokaan ei ole tosin mustavalkoista.