Olen äiti enkä jaksa enää mitään

Missä mies?

Ei siitä mitää seuraa. Korkeintaan saat reseptin mielialalääkeisiin.

Mitä kuvittelet siitä seuraavaan? Saat kaiken tarvitseman avun? Lapset otetaan huostaan? Omillasi olet.

Eli ei hyötyä kertoa kenellekkään. Hyvä tietää. Ensi kerran kun taas neuvolassa kysytään että mites teillä jaksellaan niin sanon taas, että tosi hyvin.

Ei mies jaksa osallistua mihinkään mitä kotona tapahtuu. Sillä on hermot kireällä koko ajan.

Ap

Tervetuloa aikuisuuteen, jossa joutuu ottamaan vastuun omista henkilökohtaisista arvovalinnoista.

Tässä teille, jotka haaveilette perhe-elämästä elävää oppimateriaalia, jota ei kannata ohittaa. Se ei ole yhtä romattista, kuin elokuvissa.

Puhu siellä neuvolassa! Oikeasti, miksi jättää puhumatta jos tilaisuus on. Itse olen lapseton, joten en tiedä mitä apua neuvolasta on väsyneille äideille tarjolla, mutta kokeile eli puhu asiasta siellä. Mitä voit menettää? Ei ole normaalia, jos jatkuvasti tunnet noin. Hanki itsellesi apua niinkuin oletkin jo suunnitellut, neuvola on hyvä paikka aloittaa puhuminen. Jos se ei toimi, äima - järjestön kautta pystyt puhumaan puhelimitse samankaltaisessa tilanteessa olleiden kanssa ja ainakin he osaavat neuvoa avun hankkimisessa.

Nyt sanon että miehesi on aikamoinen moukka. Perheessä aikuiset ovat tasavertaisia ja hoitavat asiat lapset mukaan lukien yhdessä. Näin siis meillä. Taidat olla väsynyt. Lähde lomalle yksinäsi esim. kylpylään viikonlopuksi. Miehen vuoro hoitaa lapset!

Puhu jollekin. Ihan lastesi takia. Ei kivalta kuulosta heidän elämänsä, äiti vaan käskee olemaan hiljaa ja iskää ei kiinnosta mikään.

Miksi täällä on taas näin negatiivista porukkaa? Ei kukaan valitse masentua. Tämä on täysin normaalia lapsiperheessä, kuin kenen tahansa kohdalla. Ei ole kyse siitä ettei äiti olisi kasvanut aikuiseksi tai tiennyt mitä on tulossa kun lapsia tekee. Aivan naurettavaa mitä te sanotte! Perhe on varmasti ap:lle ihanin asia koko maailmassa.

Ap, kerro vaan huolesi neuvolassa! Ei sulta lapsia viedä vaan toivottavasti yritetään auttaa. Onko tätä väsymystä ja kiinnostamattomuutta jatkunut kauankin vai voisiko tämä olla vaan huonompi vaihe? Pystyiskö se sun mies istahtaa sun kanssa hetkeksi vaikka sohvalle kun lapset nukkuu ja kerrot huolesi. Tiedän kokemuksesta, että se on vaikeaa ja sinusta tuntuu ettei siitä ole hyötyä, ja vaikka ei olisi niin oletpahan kertonut ja pyytänyt apua. Kaikki ei voi jäädä sun vastuulle yhteisessä perheessänne. Sitten joudut hakea ulkopuolista apua.

Tsemppiä ! :)

Puhu neuvolassa. Kerro läheisille. Tarvitset lepoa ja jotain mikä tuottaa iloa. Älä polta itseäsi loppuun lasten kanssa. Jo se että saa purkaa tuota jollekkin auttaa hetken taas jaksamaan.

Tänään, kun mies tulee töistä kotiin otat tilanteesta vastuun ja otat itsellesi aikaa. Lähdet vaikka kylpylään viikonlopuksi.

Vierailija kirjoitti:

Puhu neuvolassa. Kerro läheisille. Tarvitset lepoa ja jotain mikä tuottaa iloa. Älä polta itseäsi loppuun lasten kanssa. Jo se että saa purkaa tuota jollekkin auttaa hetken taas jaksamaan.

Kuka lapset hoitaa?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on täysin normaalia lapsiperheessä, kuin kenen tahansa kohdalla.

Ei todellakaan ole täysin normaalia ja tavallista käyttäytyä tuolla tavalla! Kumpaakaan vanhempaa ei huvita eikä kiinnosta, eivätkä jaksa omia lapsiaan. Mitä normaalia siinä on? Vakavasti on jotain pielessä minun mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä on taas näin negatiivista porukkaa? Ei kukaan valitse masentua. Tämä on täysin normaalia lapsiperheessä, kuin kenen tahansa kohdalla. Ei ole kyse siitä ettei äiti olisi kasvanut aikuiseksi tai tiennyt mitä on tulossa kun lapsia tekee. Aivan naurettavaa mitä te sanotte! Perhe on varmasti ap:lle ihanin asia koko maailmassa.

Ap, kerro vaan huolesi neuvolassa! Ei sulta lapsia viedä vaan toivottavasti yritetään auttaa. Onko tätä väsymystä ja kiinnostamattomuutta jatkunut kauankin vai voisiko tämä olla vaan huonompi vaihe? Pystyiskö se sun mies istahtaa sun kanssa hetkeksi vaikka sohvalle kun lapset nukkuu ja kerrot huolesi. Tiedän kokemuksesta, että se on vaikeaa ja sinusta tuntuu ettei siitä ole hyötyä, ja vaikka ei olisi niin oletpahan kertonut ja pyytänyt apua. Kaikki ei voi jäädä sun vastuulle yhteisessä perheessänne. Sitten joudut hakea ulkopuolista apua.

Tsemppiä ! :)

Realismi on negatiivisuutta. Nyt äidit rehellisyyttä saitteko apua neuvolasta? Tuliko joku teidän kotiin ottamaan teidän puolesta vastuuta?

Sitä varten se neuvola on, että sieltä saa pyytää apua. Saatat olla masentunut, ainakin se, että olet saamaton, väsynyt ja tunnet tarvetta ajatella, että mikään ei kuitenkaan auta viittaa siihen. Saat varmaan ajan lääkärille ja ehkä mielenterveyshoitajalle. Saatat saada masennuslääkkeet.

Meidän kunnassa neuvolan kautta voidaan ohjata perhetyöntekijälle, joka voikäydä myös käydä kotona. Häneltä sain itse ihan käytännön vinkkejä, miten vaikka voi järjestää päivää niin, että saa itselle pieniä vapaahetkiä joka päivä kahvikupposen ajaksi niin jaksaa paremmin tai mitä kikkoja voi käyttää uhmaikäisen kanssa luovimiseen ja miten voi ennaltaehkäistä kiukkokohtauksia.

Kunnalta pitäisi voida saada myös ihan konkreettista kotiapua: työntekijä tulee kotiin sen ajaksi, että äiti saa käydä vaikka lenkillä, hoitamassa asioita tai ottaa päiväunet. Joskus suositellaan, että lapset tai osa lapsista laitettaisiin ainakin osapäivähoitoon, niin saadaan joustovaraa perheen arkeen.

Apu voi olla myös vaikka ohjausta keskustelemaan parisuhteen asioista: hoidetaanko meillä kotityöt tasapuolisesti, mitä voisi tehdä, että molemmat puolisot saisivat myös pieniä vapaahetkiä arjesta. Onko puolisoiden välinen kommunikointi kunnossa.

Tottakai kannattaa hakea apua, neuvola tai terveyskeskus on oikea paikka. Onko sulla läheisiä joille voisit kertoa väsymyksestä/masennuksesta? Kaupungilta voi hakea myös tuettua kodinhoito/lastenhoitoapua, ainakin omassa kunnassa sitä on saanut melko helposti ja se on edullista.

Itsellä ei ole masennuksesta kokemusta mutta tunnistan tuon fyysisen väsymyksen,saamattaomuuden, tiuskimisen ja huutamisen.. Vauva valvottaa niin isommat saa kestää sitten väsyneen äidin lyhyttä pinnaa. Mua on helpottanu suuresti jutteleminen toisten äitien kanssa, vertaistuki. Ja itselleni voimaa jaksamiseen antaa usko, käyn seurakunnassa aina kun jaksan ja katson myös kotona tv7 & one wayn ohjelmia ja hengellistä musiikkia. Ohjelmia kuunnellessa hoituu kotihommat paljon mukavemmin ja koen että ne rakentavat ja varustavat jaksamaan välillä puuduttavaakin arkea.

Olen miehelle sanunut etten aio olla tämän talon siivooja, vaan että kaikkien on osallistuttava. Miehen on oltava esimerkkinä siinä myös ja siivottava jälkensä, tavarat paikoilleen jne. Lapset viikkavat pyykkejään, välillä tiukan vaatimuksen jälkeen mutta heidän on opittava. Jos osaavat älylaitteita käyttää niin osaavat siivotakin, ja jos eivöt siivoa niin puhelimet ym. menevät kaappiin.

En nyt ehkä osaa sua oikealla tavalla auttaa, enkä tunne elämässi, mutta toivon että olet itsellesi armollinen. Harvat meistä ovat superäitejä joilla ei ikinä mene hermot ja koti on aina kiiltävän puhdas. Lisäksi me äidit olemme usein liian yksin, ei ole läheisiä, mummoja ja ukkeja auttamassa tai tukemassa, yhteisöllisyys puuttuu. En usko että meitä on tarkoitettu elämään omissa yksiköissämme ja pärjäämään yksin.

Saatko lapsia hoitoon viikonlopuksi. Menkää miehenne kans hotelliin. Valmiit ruot ja siivoojat.

Mies käy töissä mutta ottaa sieltä omaa lomaa. Saattaa mennä monta päivää ettei mene töihin eikä ilmoita mitään. Ei ole vielä potkuja saanut.

En haluaisi olla tällainen ja itken sitä, että en osaa olla hyvä äiti enkä vaimo, mutta eihän se itkemällä parane. Tätä on kestänyt jo kuukausia.

Mies on jatkuvasti väsynyt ja nukkuu kolmen tunnin päiväunia. Itsekkin olen väsynyt kun lapsi on valvottanut kaikki yöt viimeiset kaksi vuotta. Heräillyt vähintään tunnin välein. Nyt on pari viikkoa nukkunut hyvin ja olen saanut itekkin nukuttua yöllä.

Ap

Vuosia sitten olin samassa tilanteessa, tosin pahemmassa. Silloin tein jotain itselleni mistä kukaan ei tiedä. Kävin lääkärissä (mutta en kertonut itseni vahingoittamisesta) ja sain masennuslääkkeet mutta en alkanut niitä käyttämään, koska moni sanoi miten niihin jää koukkuun ja niitä ei kannata ottaa tai menee enemmän sekaisin. En tiedä kannattaisiko niitä nyt harkita.

Ap

Mulla samaa. Onneksi mies sitten hoitaa lapset ja kotia. Mua ei kiinnosta. Koska olen siinä niin huono, eikä mies tue. Ei perhetyökään auttanut, apu oli sitä, että tehtiin yhdessä päiväjärjestys, että asiat tulisi tehdyksi. Mutta kun ei huvita, niin ei huvita, ne ei osaa auttaa varmaan siihen. Tai miten ei olla paska äiti.