Olen äiti enkä jaksa enää mitään

Itsellä samaa väsymystä, no teen toistaiseksi vielä kaiken itse ruuista siivoukseen ja ulkoiluun, mutta olen superuupunut tosi usein. En huuda lapsille juurikaan, joskus korotan ääntä, mutta pään sisällä myllertää sitäkin enemmän välillä, kun lapset riehuu tai tekee pahojaan.  

En ole puhunut asiasta neuvolassa tms, koska tiedän että apuna siitä saa lähinnä ikuisen "masentunut" merkinnän papereihin. Miehelle olen toki sanonut useasti että en jaksa tätä arkea enää ollenkaan, mies auttaa parhaansa mukaan, vie lapsia isovanhemmille yms. Mutta mies joutuu paljon olemaan töissä jolloin olen yksin. 

Olen hakenut lapsille päivähoitopaikat syksylle ja itse yritän päästä töihin, minulla on hyvä koulutus mutta ei paikkaa odottamassa. Katson nyt ainakin sinne saakka, jos se töihinpaluu helpottaisi. Kuulostaa siltä että myös sulle voisi tehdä hyvää heittää kaivoon kotiäitiys pikkuhiljaa ja miettiä tilalle jotain muuta. Onko työpaikkaa odottamassa? Lasten kotihoito on hieno asia, mutta ei tämä kaikille sovi ainakaan pitkittyessään. Itse olen ollut 4,5 vuotta kotona putkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on täysin normaalia lapsiperheessä, kuin kenen tahansa kohdalla.

Ei todellakaan ole täysin normaalia ja tavallista käyttäytyä tuolla tavalla! Kumpaakaan vanhempaa ei huvita eikä kiinnosta, eivätkä jaksa omia lapsiaan. Mitä normaalia siinä on? Vakavasti on jotain pielessä minun mielestä.

Niin masentuminen on todella yleistä nykyään, mutta pitää osata hakea apua! Ei olekaan normaalia käyttäytyä noin, mutta siksi juuri pitäs kellot soida ja pyytää sitä apua.

En tiedä onko tässä nyt sitten molemmat vanhemmat masentuneita...

On meillä kivaakin lasten kanssa. Siihen asti kunnes joku asia alkaa mua ärsyttämään ja en osaa käsitellä sellaisia tilanteita vaan päässä napsahtaa heti.

Ap

Laita lapset päivähoitoon ja lähde itse töihin. Pääset takaisin aikuisten maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä on taas näin negatiivista porukkaa? Ei kukaan valitse masentua. Tämä on täysin normaalia lapsiperheessä, kuin kenen tahansa kohdalla. Ei ole kyse siitä ettei äiti olisi kasvanut aikuiseksi tai tiennyt mitä on tulossa kun lapsia tekee. Aivan naurettavaa mitä te sanotte! Perhe on varmasti ap:lle ihanin asia koko maailmassa.

Ap, kerro vaan huolesi neuvolassa! Ei sulta lapsia viedä vaan toivottavasti yritetään auttaa. Onko tätä väsymystä ja kiinnostamattomuutta jatkunut kauankin vai voisiko tämä olla vaan huonompi vaihe? Pystyiskö se sun mies istahtaa sun kanssa hetkeksi vaikka sohvalle kun lapset nukkuu ja kerrot huolesi. Tiedän kokemuksesta, että se on vaikeaa ja sinusta tuntuu ettei siitä ole hyötyä, ja vaikka ei olisi niin oletpahan kertonut ja pyytänyt apua. Kaikki ei voi jäädä sun vastuulle yhteisessä perheessänne. Sitten joudut hakea ulkopuolista apua.

Tsemppiä ! :)

Realismi on negatiivisuutta. Nyt äidit rehellisyyttä saitteko apua neuvolasta? Tuliko joku teidän kotiin ottamaan teidän puolesta vastuuta?

Sain raskauden jälkeiseen masennukseen keskusteluapua neuvolasta ja lääkäriltä. Sain myös mielialalääkettä, jota söin 4kk. Meillä kävi kerran viikossa perhetyöntekijä auttelemassa ja ihan pitämässä seuraa. Mua ahdisti yksinäisyys todella paljon ja se taas heijastui vauvan hoitoon ja kotitöihin.

Kun vauva oli 6kk aloin voimaan jo todella hyvin. Se synnytyksen jälkeinen muutama kuukaus meni todella sumussa ja itkuissa, mutta mä olen niin kiitollinen avusta mitä sain! Lääkkeistä pääsin helposti eroon, vierotusoireena oli päänsärkyä. Lääkkeet auttoivat tasapainottamaan, koska muuten itkin koko ajan ilman mitään syytä.

Nyt lapseni on 2v. ja eletään ihan tavallista ja kivaa elämää! Olen ehkä onnellisempi kuin koskaan :)

Eli vastaus kysymykseesi: sain apua.

Vierailija kirjoitti:

On meillä kivaakin lasten kanssa. Siihen asti kunnes joku asia alkaa mua ärsyttämään ja en osaa käsitellä sellaisia tilanteita vaan päässä napsahtaa heti.

Ap

Kuullosta niin multa vuosien takaa.

Suosittelen nyt ihan tosissaan menemään lääkäriin ja alottamaan vaikka lääkityksen. Pieni annos väliaikaseen käyttöön tasapainottamaan tollasia pimahduksia.

Sitten alat purkaa koko sotkua alottaen vaikka miehestäsi. Olisitko ehkä onnellisempi ilman häntä? Laitat ukkelin ruotuun tai heivaat pellolle. Isä ei voi käyttäytyä noin miten miehestäsi kerroit.

Ihmettelen että millaisessa työpaikassa hyväksytään toistuvat poissaolot, vaikka ne vähennettäisiinkin palkasta? Voi olla että miehesi tarvitsee apua enemmän kuin sinä, mutta olisi varmaan hyvä että haette apua perheenä tai että miehesi menisi lääkäriin. Ei tuollainen väsymys normaalia ole, sen syy tulee selvittää ja saada siihen apua.. Pidä itsestäsi huolta. terveellinen ruokavalio, lisätyn sokerin karttaminen, ulkoilma ja liikuntakin tekevät ihmeitä. Toki masennukseen pitää hakea apua ammattilaisilta, mutta jos kyse on unenpuutteen ja vaikean perhetilanteen aiheuttamasta väsymyksestä joka ei ole vielä masennuksen tasolla, niin energiatasoa saa nostettua ilman lääkkeitäkin.

Ei kannata potea syyllisyyttä jos ei pysty pitämään kotia täydellisenä, ei se ole tärkeysjärjestyksessä ykkösasia. Minusta tärkeintä olisi että autat ensin itseäsi ja se että kodin ilmapiiri muuttuisi positiivisemmaksi. Itsekin huudan välillä, mutta teen töitä että saisin sen loppumaan. Kokonaisilmapiiri on ehkä ratkaisevampi, kun on kuitenkin valtaosin positiivinen ja kannustava ilmapiiri.

Olisi hyvä jos saisitte lähdettyä ulos edes kerran päivässä. Nyt on mitä ihanin vuodenaika aloittaa itsensä ja lastensa tuuletus. Valo ja raikas ilma ovat elintärkeää jaksamisen kannalta. Päivätkin rytmittyvät eri tavalla eivätkä lapset ole kärttyisiä vaan nukkuvat illalla hyvin.

kahden äiti kirjoitti:

Itsellä samaa väsymystä, no teen toistaiseksi vielä kaiken itse ruuista siivoukseen ja ulkoiluun, mutta olen superuupunut tosi usein. En huuda lapsille juurikaan, joskus korotan ääntä, mutta pään sisällä myllertää sitäkin enemmän välillä, kun lapset riehuu tai tekee pahojaan.  

En ole puhunut asiasta neuvolassa tms, koska tiedän että apuna siitä saa lähinnä ikuisen "masentunut" merkinnän papereihin. Miehelle olen toki sanonut useasti että en jaksa tätä arkea enää ollenkaan, mies auttaa parhaansa mukaan, vie lapsia isovanhemmille yms. Mutta mies joutuu paljon olemaan töissä jolloin olen yksin. 

Olen hakenut lapsille päivähoitopaikat syksylle ja itse yritän päästä töihin, minulla on hyvä koulutus mutta ei paikkaa odottamassa. Katson nyt ainakin sinne saakka, jos se töihinpaluu helpottaisi. Kuulostaa siltä että myös sulle voisi tehdä hyvää heittää kaivoon kotiäitiys pikkuhiljaa ja miettiä tilalle jotain muuta. Onko työpaikkaa odottamassa? Lasten kotihoito on hieno asia, mutta ei tämä kaikille sovi ainakaan pitkittyessään. Itse olen ollut 4,5 vuotta kotona putkeen. 

Mistä tuollainen neuvolakammo oikein tulee?

On muitakin auttajia ja heillä on vaitiolovelvollisuus.

Pääsetkö ikinä harrastamaan stressiä purkavaa liikuntaa?

Vierailija kirjoitti:

Mulla samaa. Onneksi mies sitten hoitaa lapset ja kotia. Mua ei kiinnosta. Koska olen siinä niin huono, eikä mies tue. Ei perhetyökään auttanut, apu oli sitä, että tehtiin yhdessä päiväjärjestys, että asiat tulisi tehdyksi. Mutta kun ei huvita, niin ei huvita, ne ei osaa auttaa varmaan siihen. Tai miten ei olla paska äiti.

Lääkitys?

Tuolla menolla tilanteeseen syyttömät lapset sairastuvat myös.

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä jos saisitte lähdettyä ulos edes kerran päivässä. Nyt on mitä ihanin vuodenaika aloittaa itsensä ja lastensa tuuletus. Valo ja raikas ilma ovat elintärkeää jaksamisen kannalta. Päivätkin rytmittyvät eri tavalla eivätkä lapset ole kärttyisiä vaan nukkuvat illalla hyvin.

Ei vaan huvita kökkiä ulkona ja juosta lasten perässä sillä aikaa kun mies puuhailee ulkona rauhassa omia juttujaan. Yksinkään en pääse ulos kun joku lapsista on salamana perässä ja lapset itkee ja riskaa kuorossa ovella miksi he ei voi tulla kanssa mukaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

On meillä kivaakin lasten kanssa. Siihen asti kunnes joku asia alkaa mua ärsyttämään ja en osaa käsitellä sellaisia tilanteita vaan päässä napsahtaa heti.

Ap

Jos saisit terapiaa niin siellä voisi käsitellä tuotakin. Kyllä ihminen voi oppia uusia taitoja ja käyttäytymismalleja. Sekin jo auttaa kun miettii miltä maailma ja aikuisten käytös näyttää lapsen silmin. Esim. taapero ei tee asioita kiusatakseen vanhempiaan, vaan tutkii maailmaa ja opettelee käyttämään kehoaan. Omasta mielestä vauva ja taaperoikäinen on helppo hoitaa, kun he ovat vielä viattomia ja yksinkertaisia, mutta isommat ne haastavia ovat..

Äiti78 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On meillä kivaakin lasten kanssa. Siihen asti kunnes joku asia alkaa mua ärsyttämään ja en osaa käsitellä sellaisia tilanteita vaan päässä napsahtaa heti.

Ap

Jos saisit terapiaa niin siellä voisi käsitellä tuotakin. Kyllä ihminen voi oppia uusia taitoja ja käyttäytymismalleja. Sekin jo auttaa kun miettii miltä maailma ja aikuisten käytös näyttää lapsen silmin. Esim. taapero ei tee asioita kiusatakseen vanhempiaan, vaan tutkii maailmaa ja opettelee käyttämään kehoaan. Omasta mielestä vauva ja taaperoikäinen on helppo hoitaa, kun he ovat vielä viattomia ja yksinkertaisia, mutta isommat ne haastavia ovat..

Totta. Taapero harvoin saa hermostumaan. Päinvastoin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vuosia sitten olin samassa tilanteessa, tosin pahemmassa. Silloin tein jotain itselleni mistä kukaan ei tiedä. Kävin lääkärissä (mutta en kertonut itseni vahingoittamisesta) ja sain masennuslääkkeet mutta en alkanut niitä käyttämään, koska moni sanoi miten niihin jää koukkuun ja niitä ei kannata ottaa tai menee enemmän sekaisin. En tiedä kannattaisiko niitä nyt harkita.

Ap

Tietysti. Unohda nyt muiden horinat ja anna lääkärin suunnitella itsellesi sopiva lääkitys. Väärät lääkkeet voi vaihtaa.

Masennus on hermoston tulehdus eikä sen hoitaminen ole sen ihmeempää kuin vaikka diabeteksen kanssa eläminen.

Olen viettänyt lapsuuden erilaisten mt- ongelmien varjossa. Jos nyt hoidat itseäsi, se on myös sijoitus lastesi henkiseen hyvinvointiin. Suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä jos saisitte lähdettyä ulos edes kerran päivässä. Nyt on mitä ihanin vuodenaika aloittaa itsensä ja lastensa tuuletus. Valo ja raikas ilma ovat elintärkeää jaksamisen kannalta. Päivätkin rytmittyvät eri tavalla eivätkä lapset ole kärttyisiä vaan nukkuvat illalla hyvin.

Ei vaan huvita kökkiä ulkona ja juosta lasten perässä sillä aikaa kun mies puuhailee ulkona rauhassa omia juttujaan. Yksinkään en pääse ulos kun joku lapsista on salamana perässä ja lapset itkee ja riskaa kuorossa ovella miksi he ei voi tulla kanssa mukaan.

Ap

Tp

Tottakai mies hoitamaan lapsia välillä jotta pääset yksin jonnekin. Tai sitten otat vuorotellen yhden lapsista mukaan, menette ulkoilemaan, uimahalliin tai vaikka ruokakauppaan. Yleensä yksittäin ovat ihan eri lapsia 😉 Lapsillekin olisi tärkeää saada äiti tai isä välillä kokonaan itselle.

Olen koittanut miehen asioita järjestellä ja hankkia hänelle apua. Samalla itseä ärsyttää se että en saa samalla tavalla autettua itseäni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä jos saisitte lähdettyä ulos edes kerran päivässä. Nyt on mitä ihanin vuodenaika aloittaa itsensä ja lastensa tuuletus. Valo ja raikas ilma ovat elintärkeää jaksamisen kannalta. Päivätkin rytmittyvät eri tavalla eivätkä lapset ole kärttyisiä vaan nukkuvat illalla hyvin.

Ei vaan huvita kökkiä ulkona ja juosta lasten perässä sillä aikaa kun mies puuhailee ulkona rauhassa omia juttujaan. Yksinkään en pääse ulos kun joku lapsista on salamana perässä ja lapset itkee ja riskaa kuorossa ovella miksi he ei voi tulla kanssa mukaan.

Ap

Unohda se miehen kyttääminen. Menkää porukalla lasten kanssa vaikka lähiluontoon tai puistoon. Tunti pari ja velvollisuus on hoidettu. Olo paranee siitäkin. Annat keinussa vauhtia, kaivat hiekkaa. Onhan se tylsääkin, mutta so what? Nyt näkyy myös kukkia, lintuja ja ötököitä. Yritä kiinnostua lasten näkökulmasta.

Sitten kun lapset on päässeet leikkimään ja virkistymään näin, sanot myöhemmin että äiti lähtee nyt iltalenkille ja tulee pian. Tai laitat heidät nukkumaan ja menet sitten. Juokset tai kävelet tai pyöräilet ihan rauhassa.

Älä hae muista syitä tai aloittajaa.

Minuakaan ei aina huvita leikkiä mitään typeriä leikkejä lasten kanssa. Välillä sitten taas huvittaa ja olen ihan innoissani. Ja välillä ärsyttää suunnattomasti se, että jatkuvasti joku on vaatimassa huomiota, "katso kun hyppään, katso nyt katso!!!", ja samalla toinen huutaa jotain toista asiaa. Käsittämättömän raivostuttavaa. Onko sulla AP siis puutetta omasta ajasta ja tilasta? Mulla ainakin se, jos en saa tarpeeksi omaa aikaa ja tilaa, aiheuttaa tuollaista voimakasta ärtymystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosia sitten olin samassa tilanteessa, tosin pahemmassa. Silloin tein jotain itselleni mistä kukaan ei tiedä. Kävin lääkärissä (mutta en kertonut itseni vahingoittamisesta) ja sain masennuslääkkeet mutta en alkanut niitä käyttämään, koska moni sanoi miten niihin jää koukkuun ja niitä ei kannata ottaa tai menee enemmän sekaisin. En tiedä kannattaisiko niitä nyt harkita.

Ap

Ja teit tämän jälkeen vielä lisää lapsia?

Miehellä on omaa aikaa kun on koneella ja kun näpertelee jotain autotallissa. Mihin tahansa menenkin niin lapset tulee perässä. Jos menen yläkertaan niin yksi lapsista huutaa tuletko sä takaisin ja itkee jos sanon että älä tule taas perässä. Jos menen vessaan niin haluaa odottaa oven takana. En ole koskaan jättänyt lapsia sanomatta mitään ja häipynyt johonkin niin ei voi ainakaan hylätyksi tulemisen pelkoa olla.

Ap