Kertokaa pelottavin/erikoisin/selittämättömin kokemuksenne!

Olin nuorena kännykkätehtaassa töissä ja välillä joku meistä meni ohjelmoimaan tms piirejä suojattuun huoneeseen. Tämä huone sijaitsi toimistorakennuksen yläkerrassa. Siellä ei tietenkään kukaan toimihenkilö enää työskennellyt iltaisin tai öisin. Kerran olin siellä kopperossa töissä yöllä, aivan hiljaista ja pimeää käytävillä ympärillä. Huone oli ikkunaton ja pieni tila. Ei ollut radiota tai mitään,  ajanvietteenä oli jotain vanhoja 7päivää lehtiä. Yhtäkkiä ovi vedetään vauhdilla auki ja vartija seisoo oven takana. Oli kierroksella. Paskahalvauksen meinasin saada enkä enää suostunut piirien tekijäksi.

Karmivaa oli eräs naapuri nuorena. Asuin kerrostalossa. Hän työskenteli kaupan lihatiskillä,vähän vajaaälyiseltä tuntuva ukkeli. Muutaman kerran kun ulkoilutin koiraamme näin, kun hän seisoi ikkunassaa tuijottamassa minua ja yritti hivuttautua verhon taa piiloon tuijottamaan. Tuli aina kiire kotiin.

Mieheni oli reissussa ja paluu piti olla kahden päivän päästä. Yöllä heräsin askeleiden ääniin kun joku kävelee hitaasti portaita yläkertaan. Ehdin miettiä jo kaikki kirvesmurhaajat läpi ja paniikissa aloin nousta katsomaan lapsia jotka nukkuivat eri huoneissa. Sitten makuuhuoneen ovelle tulee hahmo. Mies palasikin reissusta päivää aiemmin, keskellä yötä, kukkapuskan kanssa. Ikinä en ollut pelästynyt yhtä paljoa.

Lisää

Vierailija kirjoitti:

Olin poikaystävän kanssa mökillä keskellä talvea ja makasimme yömyöhällä lumipenkassa katsellen tähtiä hetken aikaa, aivan hiljaista ja ei ristinsielua missään. Nousimme ylös ja juuri kun olimme kävelemässä mökkiin takaisin, kuulimme molemmat vihellyksen. Kuulosti mieheltä joka iloisesti vihelsi melodian aivan meidän lähellä.

Meidän mökillä kävi kyttääjä, jota en itse nähnyt. Kerran oli vahtinut metsän reunassa talvella (olin sisällä, hakijani kertoi) ja muuten tuijotti sukulaista kesäisin. Tämä puhui asiasta vasta myöhemmin. Luulin talvisen miehen olleen joku hiihtäjä, koska mökin takaa meni koneella tehty latu. Ilmeisesti sama, nuorehko mies. 

Lisää kiitos

Lisää nääitä

Lisää ?

Lisää   :)   kiitos

Tämä

Kävelin pienenä koululaisena poikkeuksellisesti kotiin. Yleensä menin taksilla. Lähellä kotiani auto pysähtyi ja nousin kyytiin. Yllättäen tuo autoilija jätti minut kuitenkin kotiini. Jälkeenpäin olen kauhistellut, että mitä olisi voinut käydä ja kuka se oli. En tuntenut sitä miestä. Itse olin ehkä 8-12v

Heräsin ja kuulin miten joku liikkui keittiössä hiljaa kaappeja aukoen. Nousin ja menin katsomaan,keittiö oli pimeä lukuunottamatta ikkunasta tulevaa katuvaloa ja mustaan hupparin pukeutunut hahmo tutki kaappeja. Kun en keksinyt muuta räpsäytin valon päälle ja silloin kuului "voi viddu mutsi! Arvaa säikähdinkö!"

Jaa ja minä en,vai`?Vaikka olen antanut vara-avaimen ja sanonut että aina saa tulla,mutta keskellä yötä vierailu venyttää kyllä äidin rakkauden rajoja (asumme lähekkäin ja tytär tuli etsimään buranaa).

Ei nyt ollut selittämätön,mutta ehdottamasti pelottavin.

Heräsin yöllä siihen, että parvekkeemme ovenkahvaa rynkytettiin ylös ja alas todella kuuluvasti ja kiivaasti. Mies vieressä kuorsasi heräämättä. Kylmänhiki otsalla nousin ylös sängstä ja laitoin valot päälle käytävään, josta pääsi parvekkeelle. Ketään ei ollut missään. Mutta myös kissamme tuijotti parvekkeelle oven vieressä.

Olin tuohon aikaan kiinnostunut uushenkisyydestä, ufoista ja okkultismista. Muutakin pelottavaa tapahtui noina vuosina minulle. Mies ei ollut kiinnostunut yliluonnollisista, eikä kokenut moisia. Älkää menkö mukaan sellaisiin asioihin. Ne ovat pahuuden lähteestä.

Vierailija kirjoitti:

Heräsin yöllä siihen, että parvekkeemme ovenkahvaa rynkytettiin ylös ja alas todella kuuluvasti ja kiivaasti. Mies vieressä kuorsasi heräämättä. Kylmänhiki otsalla nousin ylös sängstä ja laitoin valot päälle käytävään, josta pääsi parvekkeelle. Ketään ei ollut missään. Mutta myös kissamme tuijotti parvekkeelle oven vieressä.

Olin tuohon aikaan kiinnostunut uushenkisyydestä, ufoista ja okkultismista. Muutakin pelottavaa tapahtui noina vuosina minulle. Mies ei ollut kiinnostunut yliluonnollisista, eikä kokenut moisia. Älkää menkö mukaan sellaisiin asioihin. Ne ovat pahuuden lähteestä.

Pääsi vain sekoili.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heräsin yöllä siihen, että parvekkeemme ovenkahvaa rynkytettiin ylös ja alas todella kuuluvasti ja kiivaasti. Mies vieressä kuorsasi heräämättä. Kylmänhiki otsalla nousin ylös sängstä ja laitoin valot päälle käytävään, josta pääsi parvekkeelle. Ketään ei ollut missään. Mutta myös kissamme tuijotti parvekkeelle oven vieressä.

Olin tuohon aikaan kiinnostunut uushenkisyydestä, ufoista ja okkultismista. Muutakin pelottavaa tapahtui noina vuosina minulle. Mies ei ollut kiinnostunut yliluonnollisista, eikä kokenut moisia. Älkää menkö mukaan sellaisiin asioihin. Ne ovat pahuuden lähteestä.

Pääsi vain sekoili.

 

Kuten sanoin, muutakin pelottavaa tapahtui noina vuosina. Myös asioita, jotka tapahtuivat täysin hereillä ollessakin.

Monet luulevat, että kaikki kauhuleffojen tapahtumat olisivat keksittyjä. Eivät ole. Osa vastaa todellisuutta täsmälleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heräsin yöllä siihen, että parvekkeemme ovenkahvaa rynkytettiin ylös ja alas todella kuuluvasti ja kiivaasti. Mies vieressä kuorsasi heräämättä. Kylmänhiki otsalla nousin ylös sängstä ja laitoin valot päälle käytävään, josta pääsi parvekkeelle. Ketään ei ollut missään. Mutta myös kissamme tuijotti parvekkeelle oven vieressä.

Olin tuohon aikaan kiinnostunut uushenkisyydestä, ufoista ja okkultismista. Muutakin pelottavaa tapahtui noina vuosina minulle. Mies ei ollut kiinnostunut yliluonnollisista, eikä kokenut moisia. Älkää menkö mukaan sellaisiin asioihin. Ne ovat pahuuden lähteestä.

Pääsi vain sekoili.

 

Joo, emäntä ja kissa sekosivat samaan aikaan. 😂 Ja yhteisestä sopimuksesta lähtivät katsomaan parvekkeen ovelle.

Tämä tapahtui vuosia sitten ollessani teini-ikäinen. Pelasimme ystäväni kanssa spiritismiä hänen kotonaan, jossa olimme kahdestaan. Kyselimme kaikenlaista ja lasikin liikkui. Halusimme tältä hengeltä jonkin vahvistuksen siitä, että hän on todella meidän kanssa samassa tilassa. Lähdimme käymään tupakalla ja pyysimme tekemään jotain konkreettista tällä välin. No muutaman minuutin päästä palasimme takaisin huoneeseen ja täytyy sanoa, että kyllä niskavillat nousivat pystyyn pelosta. Kaverini huone oli teineille tyypilliseen tapaan täynnä julisteita ja nyt ne kaikki roikkuivat miten sattuu ironneina seinillä. Hyi olkoon emme uskaltaneet tämän jälkeen kysellä enää mitään todisteita henkien läsnäolosta....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heräsin yöllä siihen, että parvekkeemme ovenkahvaa rynkytettiin ylös ja alas todella kuuluvasti ja kiivaasti. Mies vieressä kuorsasi heräämättä. Kylmänhiki otsalla nousin ylös sängstä ja laitoin valot päälle käytävään, josta pääsi parvekkeelle. Ketään ei ollut missään. Mutta myös kissamme tuijotti parvekkeelle oven vieressä.

Olin tuohon aikaan kiinnostunut uushenkisyydestä, ufoista ja okkultismista. Muutakin pelottavaa tapahtui noina vuosina minulle. Mies ei ollut kiinnostunut yliluonnollisista, eikä kokenut moisia. Älkää menkö mukaan sellaisiin asioihin. Ne ovat pahuuden lähteestä.

Pääsi vain sekoili.

 

Kuten sanoin, muutakin pelottavaa tapahtui noina vuosina. Myös asioita, jotka tapahtuivat täysin hereillä ollessakin.

Monet luulevat, että kaikki kauhulef

Kuten mitä muuta?

Tämä tapahtui minulle aikuisuuden kynnyksellä. Olin tulossa kotiini kaverilta. Bussipysäkki sijaitsi niin, että kerrostalon kellarin kautta pääsi oikaisemaan rappuun eikä tarvinnut kiertää koko taloa. Kellarin ulko-oven vieressä oli valokatkaisin. Tätä kun painoi valot pysyivät päällä useamman minuutin, kunnes itsestään sammuivat. Ulko-ovea vastapäätä oli noin 5 metrin päässä ovi rappukäytävään ja tämän oven molemmin puolin kulki koko kerrostalon pituinen käytävä täynnä häkki- ja pyörävarastoja. Oikaisin siis tavalliseen tapaan kellarin kautta. Sytytin valot pimeään kellariin ja lähdin kävelemään rapun ovea kohti. Noin puolessa välin matkaa valot yhtäkkiä sammuivat ja ympärilleni laskeutui täydellinen pimeys. Jähmetyin paikalleni sillä valojen olisi tosiaan pitänyt palaa vielä usean minuutin ajan. Siinä seisoessani oikealta puolelta käytävää alkoi kuulua askeleiden ääni. Askeleet kuuluivat lähestyvän minua ja askellus oli jotenkin määrätietoista. Tunsin miten paniikki valtasi koko kehon ja syöksähdin rapun ovea kohti. Sain oven räpellettyä auki ja juoksin portaikkoon niin nopeasti kuin jaloistani pääsin. Turvallisen matkan päässä käännyin sitten katsomaan, ettei kukaan ollut seurannut minua ovesta. Ovi pamahti kuuluvasti kiinni, eikä mistään kuulunut enää hiiskahdustakaan. Oma sydän vaan jyskytti niin kovin, että hyvä kun rinnassa pysyi. Tämän jälkeen meni pitkän aikaa ennen kuin uskalsin kulkea kellarin läpi ja silloinkin aina juoksin täysiä ovelta toiselle.

Olin kerran talvella lämmittämässä tuttavani vanhaa rantasaunaa. Siinä sytytellessäni saunan kiuasta kuulin ihan selkeästi oikein raskaat askeleet saunan seinän toisella puolella sijainneesta pukeutumishuoneesta. No lähdin katsomaan, että kuka pukuhuoneeseen oli tullut, mutta missään ei näkynyt ristinsielua. Ihmettelin kuulemaani ja sytyttelin saunan loppuun tavalliseen tapaan. Pois lähtiessä hangessakaan ei näkynyt jälkiä omieni lisäksi. Myöhemmin kuulin, että rantaveteen on aikoinaan hukkunut mies. Kyllä jälkeenpäin mietin, että onneksi en ollut tiennyt asiaa aikaisemmin kun tilanne tapahtui. Myöhemmin en enää suostunut yksin saunan lämmitykseen.