Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä itkee kissansa kuolemaa jo kolmatta viikkoa, mitä teen?
04.04.2017 |
Aamulla herään siihen että hän on vieressäni silmät punaisina. Päivällä hän itkeskelee pitkin päivää. Jos televisiossa näkyy kissa, purskahtaa itkuun. Iltaisin itkee itsensä uneen. Minulla ei ole koskaan ollut lemmikkejä, joten en osaa samaistua suruun vaikka toki ymmärränkin että 22 vuoden elinkumppanin menettäminen on varmasti kamalaa. Mitä voin tehdä? Uutta kissaa hän ei halua.
Kommentit (29)
Ah, itse antaisin mitä vaan, että meidän kissa menisi piikille. Vanha ja vaivainen jo, mouruaa kaikki yöt, ei halua seuraan, jättää ruokiaan jne. Mutta miehen mielestä sillä on kaikki hyvin, eikä edes eläinlääkärissä tarvitse käyttää. En tiedä miksi hän ei osaa tehdä päätöstä irtipäästämisestä.
Ikävä tulee tottakai, kun siihen vihdoin päästään. Se on selvä.
Mitä tulee aloittajan mieheen, ei minustakaan lemmikistä viikkotolkulla vollottaminen ole normaalia. Ikävä ja suru on eri asia kuin märehtiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmatta viikkoa itkeä vetistelee pitkin päivää ja purskahtelee kyynelryöppyihin kissan nähdessään?
Provo tai miehesi on henkisesti pahoin sairas. Ohjaa hänet hoitoon.
No älä ainakaan mistään uudesta kissasta puhu mitään, tuntuu samalta kuin kuolleen lapsen vanhemmille puhuisi, että voittehan hankkia uuden.
Vierailija kirjoitti:
Projisoi eroahdistuksen tunteitaan tässä tilanteessa.
Kissan kuolema on laukaissut joitain kyteviä traumoja, jotka eskaloituvat "suruna", kun tilanne nyt sallii.
Ovatko lapsuuden olot olleet tähän altistavat? Jonkun läheisen kuolema tai hylätyksi tuleminen tms. ?
-Sieltähän se kahveekupin takaa tuli oikein vanha kunnon kyökkipsykologinen lausunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Projisoi eroahdistuksen tunteitaan tässä tilanteessa.
Kissan kuolema on laukaissut joitain kyteviä traumoja, jotka eskaloituvat "suruna", kun tilanne nyt sallii.
Ovatko lapsuuden olot olleet tähän altistavat? Jonkun läheisen kuolema tai hylätyksi tuleminen tms. ?
-Sieltähän se kahveekupin takaa tuli oikein vanha kunnon kyökkipsykologinen lausunto.
Heh, kahvikupposen takaa hyvinkin.
Olen kyllä psykologi koulutukseltani, en tosin tee kliinistä työtä.
Annat sille oman mirrisi, paijjaatkoon sitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No yli 20 vuotta on niin pitkä aika, että jos on niin kauan kissa ollut osa arkea ja tukena aina kun on paha olla (mun kissa ainakin tulee lohduttamaan jos itken ja niin kuulemma monella muullakin) niin onhan se helvetin iso muutos elämään ja arki on ihan erilaista. Kyllä sitä varmasti suree kauan ja moni lopun ikäänsä. Mullakin on ollut "vasta" 10 vuotta sama kissa ja se on ollut mukana monessa elämänvaiheessa, opiskellessa, erossa, lapsen syntymässä, muutoissa... Joka ilta 10 vuoden ajan nukkunut vieressä ja joka kerta kotiin tullessa ovella vastassa. Mä en ehkä pääse koskaan yli sen kuolemasta sitten kun se koittaa. Toivottavasti ei vielä moneen vuoteen.
Projisoi eroahdistuksen tunteitaan tässä tilanteessa.
Kissan kuolema on laukaissut joitain kyteviä traumoja, jotka eskaloituvat "suruna", kun tilanne nyt sallii.
Ovatko lapsuuden olot olleet tähän altistavat? Jonkun läheisen kuolema tai hylätyksi tuleminen tms. ?