Hammaslääkäripelkoisia ja nuoria syrjäytyneitä yhä useammin teho-osastolla hammastulehdusten vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Kunnalliselle niin pitkät jonot. En ole itekkään käynyt kohta yli kymmeneen vuoteen hammaslääkärissä ala-asteen jälkeen.

Riippuu ihan kunnasta. Omassani on todella hyvä tilanne ollut, hammaslääkäriin päässyt kuukauden sisään, toisinaan peruutuspaikkoja tullut hyvinkin nopeasti.

Ja sitten tietty vaikkapa Espoossa, jossa jonot on pitkät, toimii kuitenkin akuuttipäivystys, jonne pääsee saman päivän aikana jos on kipua tms.

Mutta ei niitä aikoja sinulle kotiin soittele, sen verran pitäisi itse vaivautua, että varaat ajan.

Voin sanoa omasta kokemuksesta ettei kannata jättää suuta hoitamatta. Ensin jahkailu itsellä oli pelkoa ja lopulta häpeää kun en ois kehdannut mennä sinne suutani avaamaan. Mikä sinällään naurettavaa kun kaipa noi huonot legot näkyi jo muillekin. Lopulta rohkaisin mieleni ja hammasta purren tilasin ajan pelkopotilaisiin erikoistuneelle hammaslääkärille, edellisestä käynnistä oli todella pitkä aika. Rahallisesti olin varautunut niin että oli hiukan rahaa säästössä sekä lisäksi otin käyttöön hammaslääkäriaseman tarjoaman rahoitusmahdollisuuden.

Aivan ihana suhtautuminen oli lääkärillä, tiedän että suuni oli aivan hurjassa kunnossa ja siltikin lohdutteli ettei tää niin paha ole että kyllä täällä asiat saadaan kuntoon. Mitään syyllistämistä en kuullut, joka aikanaan menneisyydessä kuului aina hammaslääkärissä asiaan. Röntgenkuvan pohjalta käytiin läpi hoidon eri vaihtoehdot ja parista sanoi suoraan ettei kannata niin kalliita lähtee toteuttamaan koska hintaa tulee prosessille muutenkin. Prosessi saatiin käytiin ja vaikka eka toimenpide meni tuskan hiessä ja käsien puristaessa krampissa käsinojia, se saatiin kivuttomasti hoidettua läpi. Edes puudutuspiikin laittaminen ei sattunut, kun se suoritetaan tarpeeksi rauhallisella tahdilla. Vaihtoehtona oli myös esilääkitys tai hoito nukutuksessa mutta päätin kokeilla tätä perinteisempää. 

Sitten tulikin mutkia matkaan. Heti alkuun yksi tulehduspesäke villiintyi ja sitten mentiinkin tukka putkella päivystykseen. Ja voin sanoa että se pelästytti ja rohkaisi entisestään jatkamaan hammasremonttia loppuun asti. Siinä vaiheessa kun tulehdukset oli lääkitty ja kaavittu suuvärkistä pois, lääkäri paljasti muutaman pesäkkeen suuruuden. Silloin meinasi taju lähteä, jos sellaisia paukkuja olisi muualla kropassa niin ne kyllä huomaisi.Olihan suussa ollut omia ikävyyksiään mutta ei mitään pitkään häirinnyttä, ei edes kipuja. Siksi niiden suuruutta ei välttämättä itse ymmärräkään. Mutta nyt tärkein: joka ikinen päivä hoitojen päättymisen jälkeen olen kiittänyt sitä muutosta mitä koko kehossani on tapahtunut. Sitä ei itse huomaa tilanteen kehittyessä pikkuhiljaa miten paljon se oikeasti vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. 

Rohkeutta matkaan, ja nyt ilmoittautumaan sinne jonoihinkin, unohdetaan kaikki tekosyyt ja huolehditaan itsestämme. Kun kallliin remontin olin käynyt läpi ja tilanteen kuntoon, ilmoittauduin heti kunnallisen jonoon. Näin saan siirryttyä sille puolelle mahdollisimman sujuvasti eikä jatkossa tarvita ihan niin suuria investointeja tehdä suun osalta. 

Vierailija kirjoitti:

Asiaa ei myöskään auta joidenkin hammaslääkärien aivan uskomattoman saarnaava, arvosteleva ja joissain tapauksissa suorastaan vihamielinen suhtautuminen hampaisiini.

Onneksi en ole tuollaisiin törmännyt sitten kouluaikojen. Ihako oikeasti joku on tuollainen aikuisillekin? 

Mulla on vissiin joku pahempi tulehdus ylähampaassa, eivät suostuneet poistamaan viime kerralla niin tulehdus uusiutui. Ei mulla kyllä oon rahaa lääkäriin just nyt, kai mä sit kuolen

N21